Oletko pettäjä?

Oletko miettinyt millainen Jeesuksen seuraaja olet? Olenko kuin Pietari vai olenko Juudas Iskariot? Pohdin hieman Juudaksen tilannetta seuraavaksi. aloitetaan siitä, kun Jeesus ja opetuslapset olivat pääsiäisaterialla.

Jeesus ja opetuslapset olivat asettuneet pääsiäisaterialle. Jeesus oli pessyt opetuslasten jalat ja osoittanut, että opetuslapset olivat velvollisia palvelemaan toisiaan. Aterian aikana Jeesus kertoi seuraavaa. 

Joh. 13:18. En minä teistä kaikista puhu. Minä tiedän, ketkä olen valinnut. Mutta tämän raamatunkohdan on käytävä toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.' 

19. Sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin se tapahtuu, jotta sen tapahtuessa uskoisitte, että minä olen se, joka olen.

20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt."

Jeesus ilmaisee, että yksi opetuslapsista pettää Hänet ja tuo esille raamatun kohdan, jossa se kerrotaan. Tämä kohta löytyy Psalmeista.

Ps. 41:10. Jopa läheinen ystäväni, johon minä luotin

ja joka söi leipääni,

on nostanut kantapäänsä minua vastaan.

Tämä Psalmi on Daavidin kirjoittama. Kun mietitään, kuka voisi olla ystävä, joka oli pettänyt Daavidin, me voisimme päätyä Ahitofelin. Ahitofelin neuvoja pidettiin Daavidin aikaan kuin Jumalalta saatuina, mutta hän petti Daavidin menemällä Absalomin puolelle. Kaikki ei mennyt kuitenkaan Ahitofelin ohjeen mukaan ja Ahitofel teki siitä omat päätelmänsä.

2 Sam. 17:23. Kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasinsa ja lähti kotiin omaan kaupunkiinsa. Annettuaan määräykset talonsa asioista hän hirttäytyi. Niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

Ahitofelia pidetään Juudas Iskariotin esikuvana. Ensinnäkin hän oli Daavidin läheinen ystävä, kuten Juudas Iskariot oli ollut Jeesuksen lähimpien kahdentoista miehen ryhmässä. Toiseksi hän kavalsi ystävänsä silloin, kun hän oli suuressa hädässä. Samoin teki Juudas Iskariot. Hän kavalsi Jeesuksen ja jopa paljasti Hänen olinpaikkansa vihollisille. Kolmanneksi Ahitofel teki itsemurhan, kuten teki myös Juudas Iskariot. Nämä kaksi miestä ovat ainoat, jotka tekevät Raamatussa itsemurhan hirttäytymällä.

Jeesus kertoi kaiken etukäteen, jotta opetuslapset tietäisivät, että Jeesus on Jumala. “Minä olen” on Jumalan nimi, jonka Hän kertoi Moosekselle palavan pensaan luona. Sen jälkeen Jeesus sanoo kahdesti sanan totisesti, jolla Hän korostaa seuraavaa opetusta. Jae 20.” Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt." Kun me kerromme evankeliumia ihmisille ja he ottavat sen vastaan, he ottavat myös vastaan Jeesuksen ja Isän. Meille on annettu valtavan arvokas tehtävä evankelioida maailmaa.

Niin kuin Daavidin ja Jeesuksen aikaan oli seurakunnassa pettureita, niin niitä on nytkin. Kaikki eivät tehneet itsemurhaa katuessaan tekemisiään. Niin on nytkin, kaikki eivät tee itsemurhaa. Silti heitä on meidän keskuudessa ja he voivat käyttäytyä kuin kuka tahansa Jeesukseen Kristukseen uskova, mutta sisimmässään eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä usko heille antaa. Usein he kaipaavat jotain enemmän.  Nähtävästi Juudas odotti jotain enemmän, kuten että Jeesuksesta tulisi maallinen kuningas ja näin valloittaisi Israelin takaisin Roomalaisilta. Hän oli myös varas. Hänen tahtonsa ei toteutunut, joten Saatana pääsi hänen sisäänsä ja toteuttamaan Juudaksen kautta oman tahtonsa. Samoin voi käydä uskovalle, joka antaa elämässään asua syntiä, kuten ahneutta. Silloin Paholainen voi käyttää häntä omiin tarkoituksiin, jopa pettämään toisia uskovia.

Johannes kirjoittaa myös, että antikristukset ovat meistä lähtöisin.

1 Joh. 2:18. Lapset, nyt on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

19. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.

Näen tässä jotain samaa kuin Juudaksen tilanteessa. Antikristuksia on ollut alusta alkaen kuin esikuvana tulevasta Antikristuksesta. Antikristusten tarkoitus on erottaa meidät Jeesuksesta, jotta seuraisimme Paholaista ja hänen enkeleitään helvettiin. Meillä on jatkuva taistelu näitä henkivaltoja vastaan, mutta ei niin, että ajaisimme niitä pois tai sitoisimme heitä. Efesolaiskirjeessä kerrottu sotavarustus on meille annettu ja se sekä suojaa meitä, että pahana päivänä voimme puolustautua sen antamin varustuksin. Näin me pysymme pystyssä. 

Paholainen ei käy reilua sotaa meitä vastaan, vaan menee siitä, mistä aita on matalin. Siksi meidän varustus tulee olla vahva Herrassa. Juudas ei sitä ollut ja siksi hän teki sen minkä teki. Hänet petettiin totaalisesti. Meidän ei tarvitse kulkea Juudaksen jalanjäljissä. Kun huomaamme, että Paholainen on päässyt meidät pettämään, meillä on aina mahdollisuus kääntyä takaisin ja Jeesus ottaa meidät avosylin vastaan. Hän puhdistaa meidät verellään ja kaikki on annettu anteeksi. Voimme aloittaa kuin puhtaalta pöydältä Jeesuksen kanssa.

Pistin lihaani!

Olen jonkun verran kirjoittanut anteeksi antamisesta. Nyt jouduin itse siihen tilanteeseen, että anteeksi antaminen tuntui lähes mahdottomalta, koska loukkaus osui todella syvälle. Itseasiassa se osui ja upposi. Huomasin, kuinka Paholainen käyttää ala-arvoisia keinoja ja myös toista uskovaa lyödäkseen ilkeillä sanoilla. Eikä vain ilkeillä sanoilla, mutta myös kertoen asioita, joita ei ole tarkoitettu yleisille palstoille.

Aloitetaan alusta niin nähdään, kuinka Paholainen toimii myös meidän uskovien keskellä. Olen ollut yli kaksi viikkoa kärsimyskoulussa. Päätin totella Jumalaa ja nyt lihani ja psyykkeeni pyrkii vastustamaan sitä kaikin voimin. Onneksi ympärillä on esirukoilijoita ja mieheni kulkee rinnalla tukien minua. Myös lapset ovat tukenani. Tämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta ohi se ei vielä ole. Usein opetetaan, että se on vain luja päätös ja niin voi tehdä mitä vain. Ei ainakaan minun kohdallani ole ollut niin. Olen todella ollut heikko tämän asian kanssa, mutta pysyn tässä asiassa Jumalan tahdossa, koska saan siihen voiman Jumalalta. Omassa voimassa olisin jo luovuttanut. 

Toiseksi oli tieto käden leikkauksesta, jossa hermo irrotettiin niin että tunto pikkurilliin ja nimettömään palautuisi. Leikkaus jännitti minua. Pelkäsin, että se tehtäisiin puudutuksessa, jossa saan vatsanväänteitä, jotka aiheuttavat pahanolon ja oksennuksen tunteen, kun minua ronkitaan jostain. Tämä on kokemuksen tuoma tieto. Koin kuitenkin Jumalan hyvää huolenpitoa ja minut nukutettiin leikkauksen ajaksi. Olin todella kiitollinen Jumalalle! 

Mitä sitten oikein tapahtui, kun koin tulleeni niin loukatuksi kuin myös petetyksi toisen uskovan taholta? Olin kirjoittanut muutamille Facebook ryhmiin. Tämä uskova, entinen ystävä, kommentoi sitä ja oli kanssani eri mieltä. Toki eri mieltä saa olla, kun sen voi perustella Raamatun sanoin. Tähän hän ei kuitenkaan pystynyt ja alkoi käydä niin sanotusti iholle. Hän alkoi keljuilla, että kirjoitan vain eksytyksistä ja samalla kertoa asioita, joita olin hänelle joskus puhunut. Kun sitten huomautin asiasta, hän vetosi, että ei ollut maininnut minun nimeäni. No, jokainen ketjua seurannut pystyi yhdistämään kommentit minuun. Olen aiemminkin ollut kyseisen uskovan kanssa napit vastakkain ja aina tilanne menee samaan eli hän alkaa tulla iholle. Joskus annoin samalla mitalla takaisin ja hän suuttui totaalisesti. Siihen loppui meidän Facebook ystävyys. Kun myöhemmin yritin rakentaa yhteyttä takaisin antamalla hänelle positiivista palautetta, oli vastaus myrkyn katkuinen. Niinpä en enää kommentoinut hänen kommenttejaan millään tavalla, kun ne eivät koskeneet omia kirjoituksiani. 

Kun otetaan huomioon minun tilanteeni, jossa olin todella haavoittuvassa tilassa ja Paholainen iski siihen toisen uskovan kautta, se tuntui todella pahalta. Sain asiaa purettua kahdelle uskovalle, jotka tunsivat meidät molemmat. Se helpotti tilannetta ja ajatukseni selkeytyvät. Koin, että minua loukanneesta uskovasta oli tullut eräällä tavalla minun vihamieheni. Harvoin koen sellaista vihamielisyyttä, jota koin hänen kommenteistaan. Ja nyt minun pitäisi antaa anteeksi.

Luuk. 17:3. Pitäkää varanne!

"Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.

4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."

Nyt tilanne on se, että minua loukannut uskova ei näyttänyt minkäänlaista katumusta, vaikka huomautin häntä asiasta. Tämän ohjeen mukaan, minun ei tarvitsisi antaa anteeksi. Koska emme ole enää samassa seurakunnassa, on hiukan vaikeaa viedä asiaa seurakunnan päätettäväksi. Mietin pitkään, mitä minun tulisi tehdä. Voinko vain jättää anteeksi antamatta? Kun katsotaan asiaa Raamatun muista kohdista, asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Matt. 18:21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Kun tämä kohta otetaan huomioon ja siihen lisätään Isä meidän - rukous, tulin tulokseen, että minun tulee antaa anteeksi. Kyllä pääsi syvä huokaus! Kuinka pystyn siihen, kun tunteet mylläävät päässäni ja itkukaan ei ole kaukana? Anteeksi antaminen ei kuitenkaa ole tunteista kiinni. Tunteet vaihtelevat ja niiden varaan ei voi anteeksi antamista jättää. Anteeksi antaminen on tahdon asia. Niinpä sitten päätin antaa anteeksi, vaikka tunteeni eivät siihen yhtyneet. Päin vastoin, mieleni teki tehdä hänelle jotain todella ilkeää! Kun olin, kaikesta huolimatta, pystynyt ääneen lausumaan, että annan anteeksi, oloni hieman helpottui. Sen jälkeen Pyhä Henki muistutti seuraavasta askeleesta.

Matt. 5:44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, {Bys.: "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka solvaavat ja vainoavat teitä."} 

Tämä se vielä puuttui! Rakastaa ja rukoilla minua syvästi loukanneen uskovan puolesta. Kun koko elämä oli samalla hetkellä kaikkea muuta kuin helppoa, tuntui tämä aivan mahdottomalta asialta. Tarvitsin itse esirukousta ja nyt minun tulisi rukoilla uskovan puolesta, joka oli sekä loukannut että pettänyt minut. Pyhä Henki muistutti taas minua.

Room. 12:18. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Tein tästä seuraavan päätelmän. On parempi, että poistun niistä Facebook ryhmistä, joissa hän on, koska me olisimme siellä jatkuvasti napit vastakkain. On parempi, että rakastan häntä kaukaa ja rukoilisin hänen puolestaan kuin vähä välillä kinaisimme näissä ryhmissä. 

On sanonta, että Paholainen tulee siitä, missä aita on matalin. Sain kokea sen konkreettisesti omassa elämässäni. Kuitenkin tiedän, että Paholainen ei tee mitään, mitä Jumala ei sallisi. Tämäkään ei sattunut vain sen vuoksi, että Paholainen halusi minua kiusata, vaan koska Jumala halusi näyttää, missä kohden minun oli vielä kasvun paikka. Tähän Hän antoi luvan Paholaiselle iskeä pistin minun lihaani. Se sattui todella kovasti, mutta nyt osaan jo kiittää siitä Jumalaa. Osaan myös rukoilla minua loukanneen uskovan puolesta, joka ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa. Jäin myös miettimään, haluaako Jumala, että jatkan kirjoittelua tänne blogiin?  

Kuuletko?

Hes. 2:7 Puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta – kapinallisiahan he ovat.

Kuuntelin opetusta Hesekielin kirjasta. Jostain syystä tämä jae oikein pomppasi voimakkaasti korviini ja oli pakko etsiä se Raamatusta.  Erityisesti sanat “kuulkoot tai olkoot kuulematta” jäivät kaikumaan korviini. Kenen sanoista oli kyse? Kenen sanoja he voivat kuulla tai olla kuulematta? Jumalan sanoja, joita Hesekielin tuli puhua.

Jäin miettimään, millaisia sanoja usein kuulen puhuttavan? Usein ne ovat puhujan omia kertomuksia. Onhan niitä mukava kuunnella, mutta jos puhe on koostuu vain tarinoista, jää Jumalan antamat sanat vähäisiksi tai jopa kokonaan pois. En tarkoita, etteikö puheessa voi olla kertomuksia, jotka avaavat tekstiä, vaan sitä, että niitä on enemmän kuin opetusta Raamatusta. Enkä tarkoita sitä, että todistus puheet pitäisi hylätä. Niillä on oma tärkeä paikkansa ja kannustan kertomaan niitä. Tarkoitan nimenomaan opetuspuheita, joiden tulisi rakentaa seurakuntaa. Ne voivat olla joko opetusta Raamatusta tai sitten profeetallista sanomaa ja opetusta.

Joskus kuulostaa siltä, että opetus korostaa enemmän opettajaa kuin Jumalaa. Siinäkin voi olla “voimaa”, mutta se voima ei tule Jumalalta, vaan jostain muusta hengestä. Kyseessä voi olla sielullisuus tai jopa vieras henki. Yleensä se uppoaa helposti ihmisiin, koska se tuodaan julki hyvin karismaattisesti, maallisen karismaattisesti. Sillä pyritään saamaan seuraajia, ei Jumalalle, vaan kyseiselle opettajalle tai yhteisölle.

Kuulkoot tai olkoot kuulematta. Ihminen voi kuulla Jumalan sanaa tai olla kuulematta. Ristiinnaulitusta Jeesuksesta julistettu evankeliumi joko kuullaan tai ei kuulla. Sitä meidän tulisi julistaa, koska siinä itsessään on voima. Ja ihmiset joko kuulevat ja ottavat sen vastaan tai eivät kuule hyläten sen kokonaan. Me julistamme ja kuulija joko kuulee julistuksen tai sitten ei kuule. Meidän tehtävänä ei ole käännyttää ketään, koska se on Jumalan tehtävä. Ihminen itsessään ei voi vain päättää tulla uskoon, jos Jumala ei ensin Sanallaan ole tehnyt työtään hänessä. Tämä voi tapahtua hyvin monella tavalla ja tämä Sana on voitu saada kauan aikaa sitten. Ihmiselle se on siis mahdotonta kääntyä, mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Mar. 10:27. Jeesus katsahti heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista."

Jumala jatkaa Heselielelle, että kansa on kapinallinen. (Ei taida suomalaisetkaan muuta olla kuin kapinallisia.) Tässä vaiheessa kansa oli jo pakkosiirtolaisuudessa ja Jumala lähetti Hesekielin profetoimaan oman kansansa keskelle. Kansan josta Jumala sanoo kovia sanoja

Hes. 2:3. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten luo, kapinallisen kansan pariin, joka on kapinoinut minua vastaan. He ja heidän isänsä ovat rikkoneet minua vastaan aina tähän päivään asti,
4. ja heidän lapsillaan on kovat kasvot ja paatunut sydän. Heidän luokseen minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: 'Näin sanoo Herra, Herra.'

Minusta tämä voitaisiin sanoa myös meistä suomalaisista. Kuinka meilläkin on jatkuva kapinointi Jumalan sanaa vastaan ja meillä on kovat kasvot ja paatunut sydän. Tämä ei koske vain uskottomia, vaan mitä suuremmin määrin myös meitä uskovia. Me olemme monin tavoin kapinoineet Jumalaa vastaan ja alkaneet hyvin usein kuuntelemaan hengen sanomaa, joka poikkeaa Raamatun sanasta. Surukseni olen lukenut paljon sellaista, joka on saatu selkeästi joltain henkioppaalta. Sellainen on kapinointia Herraa vastaan eli luopumista uskosta. Eikä vain tätä, mutta myös suoranaista kovuutta ja itsekeskeisyyttä löytyy paljon. Olemme unohtaneet Raamatun ja siitä saatavan opetuksen. Me olemme unohtaneet, että me täytymme Pyhällä Hengellä Sanan kautta. Ja juuri nyt, kun emme voi kokoontua, meidän tulisi viljellä Sanaa omassa elämässämme runsaasti. 2 Tess. kirjeessä on meille arvokkaat sanat tähän päivään.

2 Tess. 2:3. Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi,

Kuulemmeko me nämä sanat vai olemmeko kuulematta niitä. Usein tahdomme kuulla vain ne mieluisat sanat, jotka pönkittävät meidän kehittelemäämme tai oppimaamme oppia, mutta kohdat, jotka kumoavat sen, niin niitä emme tahdo kuulla.

Pelkään pahoin, että elämme niitä niin sanottuja viimeisiä päiviä. Miksikö pelkään. Näen paljon luopumusta uskovissa, jopa huomaan sitä myös itsessäni ja joudun sen vuoksi parannusta tekemään. Olen järkyttyneenä seurannut, kuinka jotkut julistajat ovat harhautuneet kertomaan enemmän jostain muusta kuin Jeesuksesta ja samalla he harhaan vievät monia seuraajiaan. Lietsotaan pelkoa enemmän paholaista kohtaan kuin Jumalaa. Kuitenkin meitä kehotetaan toimimaan juuri päinvastoin.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Kun me kuulemme Jumalan sanaa, me koemme myös Pyhää pelkoa Häntä kohtaan. Me ymmärrämme, että kaikki on Jumalan kädessä, jopa tämä koronavirus ja sen leviämis prosessi.

Meillä näyttää olevan taipumus kuulla se, mitä ei pitäisi kuulla ja olla kuulematta se, mikä ehdottomasti pitäisi kuulla.

Telttamajan teot?

Olen näitä ajatuksia haparoiden kirjoitellut, koska, kuten myöhemmin kerron, tämä kohta on tullut useana päivänä eteeni tavalla tai toisella. Kuten aina, kirjoittelen näitä etenkin itselleni. Avaan Sanaa sillä tavalla, koska joudun samalla pohtimaan tarkemmin sitä. Siis seuraava Raamatun jakso on nyt käsittelyssäni.

2 Kor. 5:4 Me, jotka olemme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme näet tahdo riisuutua vaan pukeutua, niin että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5. Jumala itse on valmistanut meidät juuri tähän ja on antanut meille vakuudeksi Hengen.

6. Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä.

8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiistamme kotiin Herran luo.

9. Siksi pidämme kunnia-asianamme olla hänelle mieliksi, olimmepa kotona tai poissa kotoa,

10. sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Tämä Raamatun kohta on tullut toistuvasti minua vastaan. Niinpä jäin pohtimaan sitä, että olemme majassa eli tarkemmin sanottuna telttamajassa ja tänä korona aikana huomaan, että meidän ruumiimme on yhtä hauras kuin telttamaja. Ja se todella ahdistaa minua. On kuitenkin hyvä muistaa tämän ahdistavan ajan keskellä, että meillä on taivaassa jo odottamassa kirkastettu ruumis! Jeesus on noussut esikoisena taivaaseen ja Hän on meidän ylösnousemuksen perustus. Häneen me voimme turvata. Iloitsen siitä, että saan pukeutua kerran tähän täydelliseen ylösnousemus ruumiiseen. 

On ihana ajatella, että en ole täällä sattumalta, enkä tässä tilanteessa sattumalta. Vaan Jumala on minut tehnyt ja Hän kuljettaa minua niitä reittejä pitkin, joissa saan kasvaa Hänen armossaan. Joku on sanonut, ettei ole sattumia, ei edes hernekeitossa! 

Miksi siis olen keskellä koronavirus epidemiaa? Onko tämä minulle kasvun paikka? Opinko kiittämään päivistä, jolloin sain kulkea vapaasti ja nähdä tuttavia tai sukulaisia? 

En kuitenkaan pelkää, koska meille on annettu vakuudeksi Henki! Siitä saamme iloita! Tässä puhutaankin siitä, että meille on annettu Pyhä Henki vakuusmaksuksi eli itse ajattelen, että se on eräänlainen varausmaksu niin että meidät tunnistetaan kuuluvaksi Jumalalle ja Jumala tunnistaa meidät omakseen.

Paavalin opetukset ovat joskus todella vaikeita ymmärtää, kuten tämä jae 6. “Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.” Me emme ole poissa Herran läheisyydestä, vaan siinä mielessä pois Herran luota, että Hän on taivaassa ja me maan päällä, joten emme vielä ole Herran kanssa kasvokkain. Oikeastaan seuraava jae sen selventää.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä

Kun vaellamme täällä telttamajassa, me vaellamme uskossa Herraan. Emme näe Häntä, mutta me Hänen antaman uskon kautta pysymme Herrassa. Joskus se on vaikeaa ja haluaisimme kokea jotain konkreettista uskomme vahvistukseksi. Jotkut ovat sellaista saanutkin. Uskomme pohjautuu Ristiinnaulittuun Jeesukseen eli evankeliumiin, jossa on Jumalan voima. Voima, joka murtaa meidän kivisydämen ja niin saamme tilalle lihasydämen ja siten usko voi vallata sen. 

Kuinka usein olenkaan huokaillut, että haluaisin tästä elämästä Jeesuksen luo. Meillä on kaipuu Herran luo, mutta meillä on myös oma tehtävämme nyt tässä hetkessä tai tulevina päivinä. Joskus tämä tehtävä voi tuntua pieneltä ja mitättömältä, mutta Jumalan silmissä tärkeältä. 

Me emme tee asioita pelastuaksemme, vaan että me haluamme miellyttää Jumalaa. Jumala rakastaa meitä ja siksi mekin rakastamme Häntä ja tahdomme tehdä Hänelle mieliksi asioita, joita Hän meiltä pyytää. 

Jotenkin tuntuu hirveältä ajatella, että minun teot levitetään Herran eteen ja Hän tuomitsee minun tekoni. Pelkään pahoin, että niitä ei ole kovinkaan paljon. siis niitä hyviä tekoja. On kuitenkin muistettava, että tässä tuomioistuimessa ei tuomita kadotukseen, se tuomioistuin on eri paikka. Tässä tuomitaan vain meidän tekomme, ovatko ne millaisia. Palavatko ne vai kestävätkö ne.

Ehkäpä nyt on aikaa pohtia omaa sielunelämää ja miettiä millainen minun tilani oikeasti on. Luotanko tänäänkin Jumalan varjelukseen vai kapinoinko Häntä vastaan. Haluanko kulkea Herran viitoittamaa polkua vai menenkö omille kujille kuleksimaan. Kuitenkin haluan jokaista kehottaa lukemaan ja tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan. Herra ohjatkoon sinua tulevina päivinä!

23. Jooel 4:9-11: Kansat kokoontuu

Seuraavat Jooelin kirjan jakeet saavat välillä minut ymmälleni. Joskus tuntuu, etten ole kuullutkaan moisia jakeita! Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että sieltä tuntuu aina löytyvän jotain uutta, jotain sellaista, jota ei mielestään ole koskaan lukenut. Kirja avautuu kuin ihan uudelta kantilta. On myös paljon sellaista, jota ei ymmärrä. Itse olen oppinut, että ne kohdat kannattaa jättää rukouksessa Jumalalle. Joskus käy niin, että Pyhä Henki avaa toisia kohtia, jonka jälkeen kykenen ymmärtämään kohdan, jota olin jäänyt pähkäilemään. Joskus käy niin, että yllättäen kuulen toisen opetuksen asiasta ja asiat siten loksahtavat paikalleen, Jumala on minusta aivan ihmeellinen! Nyt kuitenkin menemme seuraavaan jakeeseen.

Jooel 4:9. Kuuluttakaa tämä kansojen seassa, julistakaa pyhä sota, pankaa sankarit liikkeelle! Lähtekööt hyökkäykseen kaikki soturit!

Jumala antaa kansoille kehotuksen lähteä sotaan Juutalaisia vastaan. Mutta kenelle käsky oikeastaan annetaan? Nähtävästi enkeleille, jotka laittavat kansat sotatantereelle. Kansojen tuli kohdata oma kohtalonsa taistelutantereella. Kansat eivät vain tienneet sitä. Nähdäänkö tässä jonkinlaista ironiaa? Mielestäni tässä on jotain samanlaista kuin Psalmissa 2.

Psalmi 2:2 Miksi kansat kohisevat
ja kansakunnat turhia ajattelevat?
2. Maan kuninkaat nousevat,
ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:
3. "Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa,
heittäkäämme päältämme heidän köytensä."
4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.
5. Silloin hän puhuu heille vihassaan,
kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani
Siioniin, pyhälle vuorelleni."
7. Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Pyydä minulta,
niin minä annan kansat perinnöksesi
ja maan ääret omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat,
särjet kuin saviastian."

-92 käännös kääntää alun seuraavasti: Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Kansat eivät halua alistua Jumalan tahtoon, vaan päättävät kapinoida Häntä vastaan. He luulevat tekevänsä sen omien aivoitusten mukaan, mutta kaiken takana on Jumala, joka itseasiassa kutsuu kansat taisteluun ja kansat tottelevat. Aiemmin oli Juudan asukkaita kehotettu pakenemaan Siionin vuorelle. Nyt Jumala kutsuu kansat sinne kohtaamaan oman kohtalonsa eli häviön.

Mitkä kansat ovat kyseessä? Tekstissä näyttää olevan voimakas eskatologinen painotus, niin ehkä on parempi, etten ala arvailemaan kansoja. Kenties me näemme tämän taistelun TV:stä livenä.

Meidän käännöksessä puhutaan pyhästä sodasta. Alkutekstissä kehotetaan pyhittäytymään sotaan. Se on mielenkiintoista, koska silloin kansat kääntyisivät omien jumaliensa puoleen pyhittäytyäkseen sotaan. Aivan kuin Jumala haluaisi näyttää, että Hän voittaa kansojen jumalat taistelussa. Normaalisti pyhittäytymisestä sotaan tai pyhästä sodasta kerrotaan Vanhassa Testamentissa silloin, kun Jumalan kansa valmistautuu Jumalan johtamaan sotaan.

Viimeiseksi tulee liikkeellepano ja sotureiden käsketään lähteä hyökkäykseen. Taas saamme nähdä, että Jumala ohjaa kansoja ja Hän ohjaa niitä myös tänään. Meille, jotka olemme kyllästettyjä Jumalan rakkauden sanomalla, tämä on vaikeaa hyväksyä. Täytyy myöntää, että vaikeaa se on minunkin ymmärtää. Jumalan ajatukset ovat niin paljon korkeammalla kuin minun, joten en aina voi niitä käsittää.

Jooel 4:10. Takokaa auranteränne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Heikko sanokoon: "Minä olen sankari."

Nyt meni pasmat taas sekaisin! Jakeen alun tulisi olla aivan totaalisesti päinvastaista! Tai niin olen sen aikaisemmin kuullut. Tässä tuleekin hyvin esille asiayhteys tärkeys. Emme puhu rauhasta, vaan sodasta. Sodasta, johon tarvitaan kaikki mahdollinen materiaali aseita varten. Kun siihen liitetään kehotus heikolle sanoa itseään sankariksi, niin tarvittiin kaikki miehet sotaan, ne heikotkin. Minun mieleeni nousi Gideon, joka oli puimassa vehnää viinikuurnassa, koska pelkäsi midianilaisia. Silloin Herran enkeli ilmestyi ja tervehti Gideonia sanomalla häntä urheaksi soturiksi. Melkoisen urhea Gideon olikin, kun pui vehnää piilossa ja oli peloissaan. Mutta niin Gideon toteutti kaiken Jumalan voimassa, ei omassaan. Kuinka usein itseni koen Gideonin kaltaiseksi “urheaksi soturiksi”, kun suu pitäisi avata ja kertoa omasta uskosta! Varsinkin, jos pitäisi puhua Jeesuksesta. Jumalasta on helpompi puhua. Urheus on silloin kaukana minusta ja olen usein kuin vapiseva haavanlehti. Jos Herra ei ole silloin minun kanssa, en kykenisi suutani avaamaan, mutta Hänen voimassaan kykenen siihen, ainakin useimmiten.

Jooel 4:11. Pitäkää kiirettä! Tulkaa, kaikki kansat joka taholta, kokoontukaa tänne. Anna, Herra, sankariesi astua alas.

Jakeen 11 alku on mielenkiintoinen, koska se esiintyy alkutekstissä ainoastaan tässä kohden. Joka tapauksessa se kuvastaa sitä, että kansoilla on kiire taisteluun. Jae näyttää kokoavan aikaisemmin sanotun tiiviimpään muotoon. Joka tapauksessa, kaikkien kansojen on lähdettävä ja kokoonnuttava Joosafatin laaksoon.
Viimeinen lause hiukan kummastuttaa. Kenelle oikeastaan puhutaan? Näyttäisi siltä, että Jumala kutsuu nyt omia joukkojaan eli enkeleitä avukseen tuomioiden jakamisessa. Samanlaisesta enkelien toiminnasta voimme lukea Ilmestyskirjasta.

Ilm. 14:17. Taivaan temppelistä tuli ulos vielä toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.
18. Myös alttarista tuli esiin enkeli, ja hänellä oli tuli vallassaan. Hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viiniköynnöksistä, sillä niiden rypäleet ovat kypsyneet."
19. Niin enkeli heitti sirppinsä alas maahan, korjasi maan viiniköynnösten sadon ja heitti sen Jumalan vihan suureen viinikuurnaan.
20. Viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionmitan päähän.

Tässä on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä sitä, että kun enkelit ovat tehneet tämän työn, ihmisten armon aika on ohitse. Moni ajattelee, että ehtiihän sitä huomenna, mutta me emme tiedä, tuleeko huomista. Paholaisen paras keino saada ihmiset pysymään ominaan, on kertoa heille, että pelastuksen voi ottaa vastaan huomenna. Niin mitäpä sitä kiirehtimään. Onhan tuota aikaa...vai onko? Mistä me sen voimme tietää? Tätä kannattaa pohtia.

22. Jooel 4:7-8: Ihmiset eivät tahdo

Peurungan kuntoutus on takana. Viikko vierähti nopeasti ja jäi ikävä ihania uusia kavereita. Onneksi yhteydenpito jatkuu WhatsAppin kautta. Nyt olen sen verran voimaantunut, että jaksan istua koneen ääreen ja kirjoittamaan. Haluan taas tuoda tekstiä myös tähän päivään ja nyt meille uskoville, jotka elämme tässä kiireisessä maailmassa. Joten lähdetään tekstiin.

Juudaan kansa oli myyty orjiksi kaukaisiin maihin. Voin vain kuvitella millainen tuska heillä on ollut. Omaan kostoon ei ollut mahdollisuutta, joten uskon heidän odottavan Jumalan kostoa. Mutta kostaisiko Jumala, kun kansa oli ollut tottelematon Hänelle? Kyllä, Jumala ei ollut täysin hylännyt kansaansa. Jumala kostaisi vihollisille samalla mitalla, kuin he olivat toimineet Jumalan kansaa kohtaan.

Jooel 4:7. Katso, minä herätän heidät liikkeelle sieltä, minne te olette heidät myyneet, ja käännän tekonne teitä itseänne vastaan.
8. Minä myyn teidän poikianne ja tyttäriänne Juudan poikien käsiin, ja nämä myyvät heidät sabalaisille, kaukaiselle kansalle. Näin on Herra puhunut.

Lukiessani tätä teksti kohtaa, mieleeni nousi elävästi eräs tapahtuma vuosien takaa. Silloin eräs työkaverini kertoi naapurista, joka käyttäytyi heitä kohtaan ilkeästi. Ja yllättäen kysyi minulta:”Saavatkohan he koskaan rangaistusta?” Sanoin, että saavat ja hän tyytyi vastaukseeni. Olen sitä mieltä, että tämä naapuri saa rangaistuksen joko täällä maan päällä tai viimeistään viimeisellä tuomiolla. Lähetin hiljaisen rukouksen, että he kohtaisivat oman ilkeän käytöksen rangaistuksen täällä maan päällä ja siten Jumala voisi vetää heitä Jeesuksen luokse. En tiedä, mitä heille kuuluu, mutta Jumala tietää.

Mitä Jumala aikoo siis tehdä? Hän aikoo herättää kansansa. Kuinka usein Jumala joutuu herättämään minua tai sinua? On niin helppo nukahtaa hengellisesti tämän kiireisen elämän keskellä. Samalla, kun Jumala herättää, Hän myös kutsuu meitä luokseen. Niin Hän toimi oman kansansa suhteen. Kansa lähtee liikkeelle, kun Jumala herättää sen. Samoin käy meille, kun Jumala herättää meidät, me uudistumme uskossamme ja ensirakkaus Jeesukseen palaa takaisin.

Kansa tulee palaamaan takaisin omaan maahan, koska se on Jumalan tahto. Me usein unohdamme, että kaikki on Jumalan hallinnassa. Silloinkin, kun elämä näyttää meille nurjan puolensa. Usein kuulee syytettävän Jumalaa kaikesta epämiellyttävästä omassa elämässä. Tavallaan se on Jumalan “syy”, mutta tähän syyhyn Jumalalla on aina syynsä. Jumala pyrkii vetämään meitä Jeesuksen luokse, jotta me saisimme syntimme anteeksi tehden parannusta omista pahoista teoista. Ilmestyskirjassa kerrotaan monista asioista, joilla Jumala pyrkii ihmisiä vetämään Jeesuksen luokse, mutta he eivät tahdo.

Ilm.9:20. Jäljelle jääneet ihmiset, ne jotka eivät saaneet surmaansa näissä vitsauksissa, eivät kuitenkaan tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet palvomasta riivaajia ja kultaisia, hopeisia, kuparisia, kivisiä ja puisia epäjumalia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä.
21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eivätkä noituuksistaan, eivät haureudestaan eivätkä varkauksistaan.

Me saatamme ajatella, että meillä ei ole konkreettisia käsin tehtyjä epäjumalan kuvia, mutta kuinka usein näkee Buddhan patsaita mitä erilaisimmissa paikoissa? Monikaan ei ajattele, että kyseessä on epäjumalan kuva. Kristillisissä piireissä näkee jopa noitarumpua rummutettavan. Noitarumpu ei muutu kristilliseksi, koska sen alkuperä on riivaajien palvonnassa. Tähän listaan voisi lisätä koruja, joiden alkuperä on luonnonuskonnoissa eli riivaajien palvonnassa.

Johannes ikään kuin alleviivaa ihmisten toimintaa ja kertaa asiaa uudelleen. Se mitä Johannes kertoo, voimme lukea lehdistä ja kuulla uutisista, siis kuinka ihmiset murhaavat, elävät haureellisesti ja varastavat! Aivan tätä päivää. Noituus liittyy myös tähän päivään joko ihan konkreettisesti tai ahneuden syntinä. Ja ihmiset eivät halua tehdä parannusta. Tätä pidetään ihan normaalina elämänä. Kristilliset arvot ovat olleet Suomen lainsäädännön pohjalla, mutta kun ne romutetaan, laki muuttuu ihmisen viholliseksi hyväksymällä kristillisten arvojen vastaisia asioita. Pahinta on, että myös kristityt alkavat hyväksymään näitä vääristyneitä arvoja ja siten eksyvät pois Jumalan yhteydestä. Galattalaiskirjeessä Paavali opettaa meitä viisaasti!

Gal 6:7. Älkää eksykö! Jumala ei salli pilkata itseään. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Asiayhteys kertoo siitä, kuinka emme saa aliarvioida opettajia, jotka opettavat meille Jumalan Sanaa. Mutta mielestäni tätä kohtaa voidaan soveltaa myös siihen, että palvellessamme epäjumalia ja toimiessamme vastoin lakia, me pilkkaamme Jumalaa. Pilkata sana on kreikaksi myktēridzō, joka voidaan kääntää seuraavasti:
'nyrpistää nenäänsä', pilkata; pass. antaa pilkata itseään (myktēr nenä). Minusta juuri edellä mainittu toiminta on samanlaista kuin nyrpistäisimme nenää Jumalalle!
Suurinta jumalanpilkkaa on, että pidämme itseämme viisaampana ja parempana kuin Jumala on. Nöyryys Jumalan edessä on joskus vaikeaa, joten rukoilkaamme sitä Jumalalta!

Jumala herättää kansansa ja sen seurauksena se lähtee liikkeelle kaukaisista maista kohti Jerusalemia ja omaa maataan. Samalla Jumala kääntää vihollisten tekemät teot heitä itseään vastaan. He saavat kokea saman minkä Jumalan oma kansa sai kokea. Itselleni tulee ristiriitainen olo, kun lukee näitä jakeita. Ehkä tässä on ymmärrettävä, että Jumala toimii parhaaksi näkemällään tavalla. Hän käytti pakanakansoja rangaistakseen omaa kansaa ja sitten Hän käyttää omaa kansaansa rangaistakseen pakanakansoja. Me usein unohdamme, että pakanakansojen epäjumalanpalvelus oli todella raakaa puuhaa. Eläinuhrien rinnalla oli myös ihmisuhreja. Haureellisuus oli myös yksi palvontameno. Puhumattakaan lapsiuhreista! Ei ihme, että pakanakansat olivat Jumalan vihan alla, kuten nykyään ovat he, jotka eivät ole suostuneet pelastettavaksi. Me unohdamme usein, että Uudessa Testamentissa kerrotaan Jumalan vihasta enemmän kuin Vanhassa testamentissa. Jos emme ole armon alla, olemme Jumalan vihan alla. Johannes kertoo siitä seuraavasti.

Joh. 3:36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

Jumala antoi pakanakansoille mahdollisuuden kääntyä Hänen puoleensa ja antoi paljon aikaa kääntyä pois epäjumalanpalveluksesta. Samoin Hän antaa tänäänkin aikaa ihmisille kääntyä pois pahuudesta ja parannuksen kautta Jeesuksen ristin eteen saadakseen syntinsä anteeksi. Mutta ihmiset eivät tahdo!

Aivan lopuksi on sanat:  Näin on Herra puhunut. Nämä profeetalliset sanat vahvistavat sen, mitä aiemmin on kerrottu. Ne ovat Jumalan puhetta ihmisille. Ne tulee ottaa vakavasti. Vaikka kyseiset tapahtumat eivät koske meitä, ne ovat kuitenkin meille opetukseksi siitä, kuinka Jumala toimii. Hänen vihansa ja rakkautensa toimii yhtäaikaa. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä, joka Jeesuksen ristintyöhön vedoten pelastuu!

Jooe 4:2-3l: Onko toivoa?

Pitkästä aikaa jaksan istahtaa ja kirjoittaa. Koska en ole koulutukseltani teologi, kirjoitan siis sitä, mitä tämä seuraava teksti puhuu minulle. Tästä jää paljon pois sellaista asiaa, joka ehkä pitäisi tuoda esille, mutta voimani eivät riitä niin syvällisiin tutkimuksiin, että saisin sen tähän kirjoitettua. Siksipä annan tekstin puhua minulle hyvin paljon siitä, mitä se kertoo tästä ajasta, jota me juuri nyt elämme tai tulemme elämään. Siispä käymme Jooel 4:2-3 jakeiden pariin.

2. minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani
3. ja heittäneet kansastani arpaa. Ne ovat antaneet pojan maksuksi portosta ja myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet.

Jumala kutsuu usein kansoja tuomiolle Vanhassa testamentissa. Näin esimerkiksi Sefanja kertoo:

Sef. 3:8. Sen tähden odottakaa minua, sanoo Herra, odottakaa sitä päivää, jona minä nousen saaliille. Minä olen päättänyt koota kansat, tuoda yhteen valtakunnat, vuodattaakseni niiden päälle suuttumukseni, kaiken vihani hehkun. Minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan

Jumala on oikeuden Jumala, joka antaa tuomionsa kohdata niitä, jotka ovat sen ansainneet, mutta armahtaa ne, jotka ovat Häneen turvanneet Jeesuksessa Kristuksessa. Meille, jotka on kyllästetty Jumalan rakkaudella, joka kuvataan maalliseksi rakkaudeksi, tämä on vaikea ymmärtää. Se on antanut meille kuvan Jumalasta, joka tekee vain kivoja asioita, siis kivoja meidän mielestämme. Olemme unohtaneet, että Jumala myös tuomitsee synnin, teki sitä yksilö ihminen tai kansakunta. Se antaa meille myös toivon, että paha saa palkkansa viimeistään silloin, kun Jumala tuomitsee viimeisen kerran tämän maaplaneetan ihmisineen. Olet joko syyllinen tai syytön, riippuen siitä, kuinka olet valinnut täällä eläessäsi. Oletko ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja siten saanut anteeksi syntisi sekä saanut yllesi lahjavanhurskauden vai oletko ylpeydessä torjunut tämän ilmaisen lahjan.

Jumala kokoaa kansat alas Joosafatin laaksoon käydäkseen oikeutta kansoja vastaan. Hän kertoo myös syyt oikeudenkäyntiin. Hän tekee sen Hänen oman kansansa ja perintöosansa Israelin tähden. Israelin Jumala oli kasvattanut omaksi kansakseen. Kaikki alkoi Aabrahamista, yhdestä miehestä, josta myös me kristityt olemme lähtöisin uskon kautta. Olemme siis Aabrahamin lapsia ja Aabraham on meidän isämme niin kuin hän on israelilaisten isä. Tästä kansasta piti tulla kaikkien kansojen pappiskansa, mutta israelilaiset eivät onnistuneet siinä. He sortuivat palvelemaan epäjumalia. Jumala oli käskenyt hävittää epäjumalan patsaat ja muut vastaavat, mutta sitä ohjetta ei täydellisesti ollut noudatettu, joten pikkuhiljaa kansa alkoi palvella näitä epäjumalia. Lopulta ne valloittivat Temppelin. 2 Aikairja kertoo siitä meille seuraavasti.

2 Aik. 33:15. Hän poisti Herran temppelistä vieraat jumalat ja kuvapatsaan sekä kaikki alttarit, jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle.

En voi olla ajattelematta, että tätä samaa tehdään myös suomalaisissa seurakunnissa, hiukan eri tavalla. Meillä on kristillistä joogaa, meditaatioita, kuten buddhalainen maindfullnes ynm. ja me kuvittelemme, että pystymme ottamaan muista uskonnoista uusia tapoja palvella Jumalaa. Puhumattakaan niistä, jotka sanovat ryöstävänsä Saatanalta tai New Age:stä takaisin asioita. Sama soppa, vaikka hiukan eri ainekset. Kun israelilaiset toivat epäjumalien patsaita ja alttarin Temppeliin sekä palvoivat temppelissä taivaankappaleita, Jumalan Henki poistui Temppelin kaikkein pyhimmästä ja eikä enää palannut sinne. Nyt Pyhä Henki asuu Temppelissä, jota ei ole rakennettu käsin, vaan Jeesuksessa Kristuksessa. Me, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen, olemme tuo uusi Temppeli, jossa Pyhä Henki asuu. Hän asuu sinussa, jos olet ottanut uskon lahjan vastaan. Pyhä Henki ei asu eikä tule enää asumaan käsin rakennetussa temppelissä, vaikka sellaista temppeliä Israeliin suunnitellaan. Tämä temppeli tulee olemaan jonkun muun hengen vallassa.

Kuitenkin, kaikesta huolimatta, Jumala rakastaa kansaansa. Koska Hän rakastaa, Hän myös kurittaa. Siksi kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen, mutta palasi sieltä, kun Jumalan säätämä aika oli ohi ja kansa kääntyi Jumalan puoleen. En tiedä, mutta ajattelen niin, että tässä kuvataan niiden kansojen toimintatapaa, jolla ne kohtelivat israelilaisia ja juutalaisia. Silloisessa sodankäynnissä oli normaalia heittää arpaa voitetun maan kansalaisista, jotta tiedettiin kuka sai ja kuinka monta. Myös valloitetusta maasta heitettiin arpaa. Vaikka Jumala käytti israelin viholliskansoja tuomionsa välikappaleena israelia vastaan, niiden toimintatapa oli ollut liian raju, joten tuomio kohtasi vuorostaan nyt näitä kansoja.

Muistatko kenen vaatteista heitettiin arpaa? Jeesuksen! Saatana luuli saaneensa voiton, mutta sai myöhemmin huomata, että ilo muuttui murheeksi. Jeesus voitti kuoleman ja tuonelan avaimet. Saatana joukkoineen oli voitettu.

Israelilaisia oli myyty myös orjiksi. Maksu tapahtui luonnossa, niin sanotusti. Pojan sai orjakseen, kun antoi porton myyjälle yhdeksi yöksi. Tytöstä taas lasillinen viiniä myyjälle, joka joi sen välittömästi. Itselleni tulee kuva, että näitä orjia oli paljon, koska niiden hinta oli noin halpa. Vain sellaiset kävivät orjiksi, jotka olivat vielä riittävän nuoria. Vanhat ja pienet lapset tapettiin. Nahum kuvaa tarkasti, kuinka voittajat kohtelivat voitettuja.

Nah. 3:10. Mutta myös Noo-Ammon kulki pakkosiirtolaisuuteen vangiksi otettuna. Sen pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa. Sen ylhäisistä miehistä heitettiin arpaa, kaikki sen ylimykset pantiin kahleisiin.

Armoa ei tunnettu niin kuin ei nykyäänkään. Ihminen ei ole tullut paremmaksi. Ihminen on luonnostaan paha ja pysyy pahana. Jos kansakunnalla ei ole yleistä oikeuslaitosta ja lakia, niin ihminen on ihmisen pahin vihollinen. Usein kuulee kuinka poliisi on sellainen ja tällainen tai oikeusjärjestelmä on ihan mätä. Voi olla, mutta huonokin oikeuslaitos on parempi kuin ei mitään. Samoin, jos sotilailla ei ole pelkoa, että he joutuisivat oikeuden eteen tekemistään ihmisloukkauksista, sotilaat tekisivät mitä karmeimpia asioita. No, taitavat tehdä siitä huolimatta. Puhumattakaan terroristeista. Heidän toimintansa on, ainakin minun mielestäni, täysin järjetöntä. Ja kuitenkin Jumala sallii sen. Miksi?

Tapahtumiin, ennen Jeesuksen toista tulemista, liittyy myös sodat eri muodoissaan. Näihin synnytystuskiin kuuluu monenlaisia asioita, kuten maanjäristyksiä ja erilaisia kulkutauteja, mutta myös vääriä kristuksia eli voideltuja ja vääriä profeettoja. Sanotaan, että tämä on seurakunnan seulomisen aikaa. Raamatussa todetaan, että Jumala haluaa selvittää, kuka uskoo Raamatun Totuuteen. Uskovia tullaan koettelemaan niin ulkoapäin vainoilla kuin sisältä päin harhaopeilla kuin myös maailmalla tapahtuvina myllerryksinä. Tämä voi ahdistaa monia, mutta meille on luvattu, että Jeesus on meidän kanssamme maailman loppuun asti. Emme ole yksin ja se lohduttaa ainakin minua.

Ajattelen, että Jumala koettelee meidän luottamusta Häneen sekä uskollisuutta Hänen Sanalle. Uskallanko tämän kaiken myllerryksen keskellä luottaa siihen, että ihan kaikki on Hänen käsissään? Uskallanko luottaa, että Hän ohjaa tätä maailmankaikkeutta oman tahtonsa mukaan? Uskallanko luottaa, että eräänä päivänä kohtaa tuomio niitä, jotka eivät ole tahtoneet luottaa Jumalan kaikkivoipaisuuteen, vaan ovat tukeutuneet ihmisviisauteen?

Yhtenä kauniina päivänä Jeesus saapuu pilvissä ja kaikki kansat näkevät Hänen tulonsa. Heille se on kauhistuksen päivä, mutta uskoville vapautuksen hetki. Tämä tietoisuus antaa meille toivoa kaiken tämän toivottomuuden keskellä. Jumalan käsiin on turvallista jäädä!

19. Katso! Jooel 4:1

Pixel

Olen ollut kauan hiljaa, mutta nyt jaksoin istua koneen ääreen ja kirjoittaa joitakin ajatuksiani Jooelin kirjasta. Uupumus vei voimani tyystin, mutta kaiken sen ahdistuksen ja surullisen oloni (johon ei ollut mitään konkreettista syytä) keskellä en menettänyt toivoani siitä, että Jumala vielä nostaa minut täältä armossaan. Ja nyt näyttää siltä, että Hän on nostamassa minua ylöspäin. Siksi neljännen luvun alku tuntuu lohduttavalta, kun siinä kehotetaan katsomaan, mitä Jumala aikoo tehdä! Joskus jokin jae voi tarkoittaa minulle lohdutusta, vaikka siinä kerrotaan aivan jostain muusta asiasta. Tämä jae puhui minulle lupauksen, että asiat tulevat muuttumaan. Aivan kuin minun oma pakkosiirtolaisuuteni päättyisi. Raamattu on myös hartauskirja, jonka kautta Jumala puhuu meille. Kuitenkaan näistä henkilökohtaisista ja sielunhoidollisista jakeista ei tule tehdä oppikysymyksiä. Ne tulevat meille johonkin vaikeaaan tai jopa iloiseen hetkeen ikään kuin sanomina Jumalalta. Nyt kuitenkin haluan avata sinulle sitä, mitä tämä kohta tarkoittaa ja mitä ajatuksia se tuo minun mieleeni.

Jooel 4:1 Niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,

Ensimmäinen jae toimii ikään kuin johdantona tulevalle ennustukselle. Raamattu kansalle kääntää alun  “Niinä päivinä ja siihen aikaan”, mutta KR 1992 kääntää sen tarkemmin “Katsokaa, mitä tulee tapahtumaan!”.  Jooel ei varsinaisesti ilmoita meille tapahtumia kronologisessa järjestyksessä, vaan hän ilmoittaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tässä on siis eräänlainen käännekohta, jota Jooel haluaa korostaa. Kun meille sanotaan “katso”, sen tulisi saada meidät valpastumaan ja terästäytymään sekä kuuntelemaan, mitä seuraavaksi sanotaan. Meidän huomiomme halutaan kääntää tulevaan, jossa Jumala tulee toimimaan erityisellä tavalla. Nyt Jumala aikoo kääntää Juudan ja Jerusalemin kohtalon. Muutos tulee tapahtumaan, mutta minkälainen? Biblia 1776 kertoo sanatarkemmin “Sillä katso, niinä päivinä ja sillä ajalla, kuin minä Juudan ja Jerusalemin vankiuden palautan,”. Juudan ja Jerusalemin kohtalo kääntyy ja Jumala palauttaa kansansa pakkosiirtolaisuudesta takaisin kotimaahan.

Juudan kohtalon kääntämisellä on myös toisenlainen vaikutus. Se on muiden kansojen tuomioiden merkki. Tässä Jooel katsoo jo kauas tulevaisuuteen. Pietari ymmärsi tämän, kun hän sanoi “Taivaan oli määrä ottaa hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” (Ap.t. 3:21)

Meitä usein pelottaa tapahtumat, joita meille ennustetaan tapahtuvaksi aikojen lopussa ja joita me näemme jo ympärillämme tapahtuvan. Tänäkin päivänä kuolee moni uskonsa tähden, joka on aika vieras ajatus meille suomalaisille. Vainot ovat vähäisiä, mutta uskossa oleminen ja sen tunnustaminen vaikeutuu täälläkin koko ajan. Osaltaan sitä vaikeuttaa ulkopuolelta tuleva paine niin laisäädännön kuin erilaisten ryhmittymien aikaansaamana. Kuitenkin juuri nämä saavat aikaan meissä puhdistumista. Ulkoapäin tulevan paineen huomaa helpommin ja sitä on helpompi vastustaa, vaikka joutuisikin pilkan ja vainon kohteeksi. Pahempaa on se, joka tulee kristittyjen keskuudesta eli väärät opit, joita ei aina edes huomaa. Harhaopettajien ja heidän seuraajien painostus on usein melko raakaa. Pelottelu Pyhän Hengen pilkalla, jos heitä arvioi, on mitä suurinta vainoa. Näin saadaan uskovat uskomaan ihan mitä hyvänsä, koska eivät uskalla arvioida opetusta. Kuitenkin Jeesus varoittaa useaan otteeseen vääristä opettajista ja profeetoista kuin myös vääristä voidelluista. Samoin lähes kaikki kirjeet on kirjoitettu jotain väärää opetusta oikaisemaan. Nämä asiat kuuluvat aikaan ennen Jeesuksen toista tulemista. Aivan samoin kuin erilaiset sodat, maanjäristykset ymv.

Kuitenkin kaiken tämän keskellä voimme uskovina olla luottavaisesti Jumalan hellässä huomassa, koska Hän on laittanut meihin sinettinsä ja näin Hän tunnistaa meidät omakseen. Siihen voimme huoleti turvautua, vaikka maailmassa myrskyäisi.

Älä pelkää! Jooel 2:19-21

Jooelin kirjassa on vuorotellut tapahtumat, joita tulee tapahtumaan ja joita on tapahtunut. Nyt saamme kuulla, mitä tulee tapahtumaan. Jumala toimii lupauksensa mukaisesti, kuten meille kerrotaan näistä lupauksista 5 Mooseksen kirjassa.

5 Moos.11:13. Jos te siis tarkoin noudatatte minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne,
14. Herra antaa teidän maallenne sateen ajallaan, syyssateen ja kevätsateen. Silloin te saatte korjata viljanne, viininne ja öljynne
15. ja te saatte syödä kylliksenne. Karjanne syötäväksi hän antaa ruohoa niityillenne.
16. Pitäkää huoli siitä, ettei sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että käännytte pois palvelemaan muita jumalia ja kumarratte niitä.
17. Jos palvotte niitä, Herra vihastuu teihin ja sulkee taivaan, niin ettei sadetta tule eikä maa anna satoaan. Silloin te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra antaa teille.

Juuri näin Jumala oli toiminut. Kansa oli ollut tottelematon ja siitä seurasi rangaistus. Kun kansa kääntyi takaisin Jumalan puoleen, Jumala antaa lupaamansa siunaukset. Tämä kuului vanhan liiton ehtoihin.

2.19. Herra vastasi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, ja te tulette niistä kylläisiksi. Enkä minä enää anna teidän tulla häväistyiksi kansojen seassa.

Kansa oli kääntynyt takaisin Jumalan puoleen ja lupauksensa mukaan Jumala palauttaa siunauksensa kansalle. Jumala lupaa, että kansa saa sadon ja ettei kansaa uhkaa minkään maan vihollisjoukot. Tässä oli lupaus lyhyesti ja nyt Jumala tarkentaa sitä, mitä Hän käytännössä tekee.

2:20. Mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkotan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan maahan, autiomaahan, sen alkupään itäiseen mereen ja loppupään läntiseen mereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee lemu. Sillä suuria se on yrittänyt.

Tutkijat pohtivat sitä, onko kyseessä heinäsirkat vai todellinen vihollisarmeija, joka hyökkää pohjoisesta. Ehkä se on toissijainen asia. Ensisijainen asia on, että Jumala karkottaa vihollisen kauaksi. Jumala suojelee kansaansa ja tuhoaa vihollisen. Meille nykyisille kristityille Jeesus on tehnyt saman. Karkoittanut ja tuhonnut vihollisen ristillä! Siitä me voimme iloita!

Pohjoisestahan sanottiin tulevan israelilaisten vihollisen, tulipa se mistä ilmansuunnasta tahansa. Se on siis sanonta. Jakeen loppu “Sillä suuria se on yrittänyt. ” on myös tuottanut tutkijoille ongelmia. Onko kyseessä vihollinen vai heinäsirkat, jotka ovat suuria yrittäneet vai onko kyseessä Jumala? Jakeen lopun ajattelen kuvaavan sitä, että viholliset ovat yrittäneet tehdä suuria tekoja. Toisaalta jakeen loppuosa voi olla oikeasti seuraavan jakeen alku. Jae menee näin

2:21. Älä pelkää, maa! Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.

Itseasiassa se sopisi siihen oikein hyvin, jos käännämme sen v.1776 mukaan: “Sillä suuria Hän on tehnyt”, kuten se myös voitaisiin kääntää. Olipa niin tai näin, tämä jae lohduttaa myös meitä! Herra on suuria tehnyt ja me voimme iloita ja riemuita siitä!

Kansaa oli aikaisemmin käsketty valittamaan ja paastoamaan, mutta nyt oli riemun ja ilon aika, koska Jumala on suuria tehnyt. Jumala on suurempi kuin vihollinen, olipa sitten kyseessä heinäsirkat tai vihollisarmeija. Jumala on suurempi kuin meidän vaikeutemme ja ongelmamme! Tämä ilosanoma ei löydy vain Vanhasta Testamentista, vaan myös Uudesta Testamentista. Tämän valtavan ihanan sanoman Paavali kirjoittaa Roomalaisille seuraavasti:

Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on kuollut, onpa hänet vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.
35. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka?
36. Onhan kirjoitettu:
        "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina."
37. Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut.
38. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Voiko tämän ihanampaa sanomaa meille olla! Meille, jotka vaellamme tässä murheenlaaksossa, vainojen keskellä ja rikkauksien vieteltävinä. Ne eivät meitä erota Jeesuksesta, jos haluamme pysyä Jeesuksessa ja katsella Häntä!

Ensimmäiseksi puhutaan maasta. Maa on Jumalalle tärkeä ja siitä Hän kertoo myös 3. Mooseksen kirjassa seuraavasti.

3. Moos. 26:40. Silloin he tunnustavat syyllisyytensä ja isiensä syyllisyyden, sen, että ovat olleet uskottomia minulle ja vastustaneet minua.
41. Minäkin asetuin vastustamaan heitä ja vein heidät vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syyllisyytensä.
42. Ja minä muistan Jaakobin kanssa tekemäni liiton. Minä muistan myös Iisakin ja Abrahamin kanssa tekemäni liiton, ja minä muistan myös maata.
43. Mutta tulkoon maa ensin tyhjäksi heistä ja saakoon nauttia sapateistaan, kun he eivät ole siellä. Heidän on sovitettava syyllisyytensä juuri sen tähden, että he ovat hylänneet minun säädökseni ja inhonneet minun lakejani.

Jumala oli antanut sapattikäskyn myös maalle. Joka seitsemäs vuosi tuli kaikelle maalle antaa sapatinlepo. Tämä oli yksi niistä syistä, joiden takia israelilaiset ja juutalaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen: he eivät antaneet sapatinlepoa maalle. Nyt Jumala lupaa, että maa saa iloita siitä, että ne saavat elinvoimansa takaisin ja tuottaa taas satoa!

Jumala puhuu tavalla jos toisella. Se, ettei satoa saada, voi olla Jumalan puhetta ja varoitusta meille. Rukoillaan, että ensi kesänä saisimme hyvän sadon.

Jumala lausuu usein ennen taisteluja “Älä pelkää”. Jesaja vie viestiä Kuningas Aahasille ja kehottaa olemaan pelkäämättä.

Jes. 7:2. Kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin, että Aram oli leiriytynyt Efraimiin, kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.
3. Silloin Herra sanoi Jesajalle: "Mene poikasi Sear-Jaasubin kanssa Aahasta vastaan Yläaltaan vesijohdon päähän Pyykinpesijänkedon tielle
4. ja sano hänelle: Katso, että pysyt rauhallisena, älä pelkää, älköön sydämesi arkailko noita kahta savuavaa kekäleenpätkää - Resinin ja Aramin sekä Remaljan pojan vihanvimmaa.

“Älä pelkää!” kehoitus löytyy myös muunlaisesta yhteydestä.

Jes. 40:9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja. Korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katsokaa, teidän Jumalanne!"
10. Herra, Herra, tulee voimallisena, hänen käsivartensa hallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
11. Hän kaitsee laumaansa paimenen lailla. Hän kokoaa karitsat käsivartensa turviin ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

Mikä ihana sanoma! Ja kuitenkin Jumala kehottaa pelkäämättä julistamaan sitä. En voi muuta ajatella kuin että me usein pelkäämme kertoa tätä suurta ilosanomaa! Ainakin itse koen pelkoa. Jos minut ihan lytätään ja aivan pilkataan sen vuoksi, että kerron uskostani ja siitä, mitä Jeesus on tehnyt! Nyt koen helpotusta! Jumala tietää sen jo etukäteen ja omistan tämän kehotuksen itselleni! Korota äänesi, älä pelkää! Saman kehotuksen Jumala antaa Jooelin kautta. Varmaan kansa pelkäsi ja maa vapisi kaikesta siitä, mitä se oli kokenut. Mutta nyt ei tarvitse enää pelätä. Pelko muuttuu riemuksi! Valitusvirressä Jumala lohduttaa juuri sanoilla "Älä pelkää." !

Val. 3:55. Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra:
56. "Älä peitä korvaasi avunhuudoltani,
anna minun hengähtää!"
Sinä kuulit huutoni,
57. sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: "Älä pelkää."

Vaikka me olisimme syvässä ahdingossa ja meistä tuntuisi, ettei Jumala kuule meitä, Hän kuitenkin kuulee ja lohduttaa meitä:  "Älä pelkää."  Samantapaisessa ahdingossa olivat israelilaiset olleet ja nyt Jumala lohduttaa heitä:  "Älä pelkää."  Samoin hän lohduttaa sinuakin:  "Älä pelkää."

Repäiskää rikki sydämenne! Jooel 2:10-13

Jooel on kertonut heinäsirkoista, jotka olivat muuntuneet näyksi tulevasta Herran päivästä. Nyt Herran päivän kuvaus jatkuu siirtyen kuvaamaan luonnonilmiöitä.

10. Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät. Aurinko ja kuu pimenevät, tähdet kadottavat valonsa.

Siihen hetkeen, kun Jeesus palaa takaisin, liittyy myös suuria luonnonmullistuksia. Jooel on kuvannut ensin aikaa, jossa ihmiskunta kokee syvää ahdistusta ja sen jälkeen kuvaa hetkeä, jolloin luomakunta hävitetään. Se on tämän aikakauden päätös. Kun Jumala loi tämän maailman, jossa me nyt elämme, Hän loi sen kaaoksesta ja nyt tämä maailma palaa takaisin kaaokseen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo seuraavaa Herran päivästä.

Matt. 24:29        "Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.
30. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

Nämä jakeet tuntuvat ahdistavilta ja samalla niistä iloitsee. En osaa selittää, mitä tämä voisi käytännössä olla. Mitä silloin tapahtuu? Millainen on se hetki, kun aurinko ei anna valoa, kuu on pimeä ja tähdet putoavat taivaalta? Samaan aikaan maa vapisee! Voin vain kuvitella, että on täysin pimeää ja kaikkialla on kaaos. Silloin Jeesus ilmestyy kaukaisuudesta pilvien päällä näkyvänä ja kaikkien tunnistettavana. Hän on täynnä Pyhää kunniaa ja kirkkautta! Ja silloin Hän lähettää hakemaan omansa pois kaikista ilmansuunnista. Joidenkin tutkijoiden mielestä tässä puhutaan israelilaisista. Heidät koottaisiin kaikista ilmansuunnista Israeliin. Mielestäni tämä sotii sitä ajatusta vastaan, että yksin Jeesus Kristus on tie Jumalan luo. Israelista tulee pelastumaan ihmisiä, jotka ottavat Jeesuksen omana vapahtajanaan vastaan. Siksi ajattelen, että enkelit kokoavat juuri meitä uskovia.

Jooel palaa takaisin sotajoukkoihin, joita Herra johtaa. Tässä on mielestäni kysymys armeijasta, jolle Jumala on antanut käskyn tuhota maa. Tämä armeija on israelilaisten vihollinen ja eskatologisessa mielessä kyseessä on sama tilanne kuin Ilmestyskirjassa, jossa Jumala antaa rajoitetun vallan Perkeleelle. Kaikki mitä Herran päivänä tapahtuu on Jumalan kontrolloimaa ja täysin hänen hallittavissaan. Samoin kuin on kaikki ne tapahtumat, joita nyt maan päällä tapahtuu. On myös hyvä muistaa, että me elämme maailmanaikojen loppukautta, kuten Paavali asian ilmaisee kertoessaan israelilaisten erämaavaelluksesta. (1 Kor. 10:11). “Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” Se mitä Jooel on meille kertonut, on jo alkanut tapahtua. Ja Jumala johtaa tätä kaikkea. Hän myös kulkee tämän joukon edellä.

11. Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä. Hyvin suuri on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä täyttäjä. Suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää?

Kuka voi sen kestää? Malakia valottaa tätä tilannetta meille seuraavast (Mal. 3:23-24) “Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” Me tiedämme, että Johannes Kastaja oli Elian hengessä oleva profeetta. Hän valmisti tietä Messiaalle. Nyt meillä on pelastus tästä vihan päivästä. Jumala on luvannut pelastaa meidät juuri tältä vihan päivältä “ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.” ( 1Tess. 1:10)  “Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.”  (Room. 5:9) Voiko meille olla suurempaa lupausta pelastua Jumalan vihalta, joka kohtaa niitä, joilla ei tätä toivoa ole! Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Ja siihen Jumala seuraavaksi kansaansa kutsuu!

12. Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, palatkaa minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

Jumala kutsuu kansaansa palaamaan takaisin. Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Kansa oli hylännyt Jumalansa. Se ei ole toteuttanut Herran tahtoa. Malakia kuvaa hyvin tätä tilannetta.

Mal. 3:5. Minä tulen teidän luoksenne pannakseni toimeen tuomion. Tulen kiiruusti todistajaksi noitia, avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, tekevät vääryyttä leskelle ja orvolle, vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot.
6. Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin lapset, ole muuttuneet:
7. isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Missä asiassa meidän on palattava?"

Kansa teki sitä, mikä oli Jumalan silmissä väärin. Tätä he olivat tehneet aina alusta lähtien. Herra ei muutu, mutta ei näy kansakaan muuttuvan. Ja silti Jumala kutsuu sitä yhä uudelleen. Jumala haluaa, että kansan sydän muuttuu, ei vain ulkoisesti muuteta tapoja, vaan muutoksen tulee tapahtua sydämen tasolla!

13. Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo. Hän on armahtava ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja hän katuu pahaa.

Vaatteiden repiminen oli yleinen tapa osoittaa katumusta tai surua. Vaatteita ei revitty riekaleiksi, vaan kaula-aukkoa repäistiin isommaksi. Nyt Jooel kehottaa repimään rikki sydämen vaatteiden sijaan eli muutoksen tuli tapahtua ihmisten sisäisessä maailmassa, ei vain rituaaleissa. Jooel ei tarkoita tässä sitä, että uskonnollisia rituaaleja ei tulisi tehdä, vaan että ne tulisi tehdä myös sydämen tasolla. Painopiste on ihmisen sisäisessä muutoksessa. Jumala katsoo sydämeen ja näkee mikä on ihmisen sisäinen tila. Me katsomme ihmisen ulkoista olemusta. Uskonnon harjoittaminen, israelilaisilla olivat uhritoimitukset, meillä esim. seurakunnassa käynnit ja rukoukset, ovat tärkeitä, mutta jos ne ovat vain muotojumalisuutta, niillä ei ole mitään merkitystä. Johannes kirjoittaa samasta asiasta 1 joh. 3:18 “Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa”. Sanoin ja kielellä eli puheella osoitettu rakkaus ei ole vastakohta rakkaudelle, joka tuodaan esille teoilla ja totuudella. Kaikkia näitä tarvitaan, mutta jos meidän rakkautemme näkyy vain puheessamme se on ainoastaan sanahelinää, jolla ei ole mitään merkitystä. Sydämen tilan tulee näkyä näissä kaikissa, mutta ennen kaikkea meidän teoissamme.

Jopa meidän, jotka pidämme itseämme uskovina, sydän voi tosiasiassa olla paatunut. Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille seuraavasti: Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä.'" (Matt. 15:7-8) Fariseukset ja kirjanoppineet olivat aikansa todellisia uskovia. On lähes sama asia, kun Jeesus sanoisi tämän meille helluntailaisille. Toisin sanoen, Jumalan tulee avata jokaisen ihmisen sydän ja täyttää se uskolla, jonka Hän Sanallaan ja Hengellään synnyttää meidän sydämeen. Jumala tekee sen ja me saamme levätä tässä Jumalan armossa. Kun juutalaiset ympärileikkasivat poikalapset, se oli ulkoinen merkki liitosta, johon he olivat lupautuneet. Nyt Jumala tekee saman meidän sydämeen. Room. 2:29 “ Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” Me emme voi ympärileikata sydäntämme noudattamalla lakia, vaan tämän ympärileikkauksen Jumala tekee uudestisyntymisen yhteydessä.

On hyvin vaikeaa käsittää, että kaikki meidän uskossamme on Jumalan tekoa ja ansiota. Myös se, että me pelastumme. Ja kaikkein surullisinta on, että me hyvin äkkiä paadutamme sydämemme ja unohdamme Jumalamme. Onneksi Hän on uskollinen ja pitkämielinen. Malakian kirjassa Jumala sanoo:” Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään!” Tähän voisi jatkaa, että me emme muutu, jos Jumala ei meitä muuta! Kun Jumala kehottaa meitä palaamaan Hänen luokseen, se tarkoittaa, että käännymme ympäri kohti Jeesusta, joka on tie Jumalan luo. Ja sekin on Jumalan teko meissä! Kiitetään Herraa siitä!

Pian se tulee, Jooel 2:1-2

Jooel kuvaa kirjassaan heinäsirkkaparven tekemää tuhoa, mutta näkee siinä myös Herran päivän eskatologisia tapahtumia. Tutkijat ovat hieman erimielisiä siitä, mitä tässä kuvataan. Onko heinäsirkkaparven jälkeen tulossa vihollisarmeijan hyökkäys vai onko koko ajan kyseessä heinäsirkat? Meidän on hyvä muistaa, että kyseessä on eräänlainen näky, jota Jooel katsoo ja pidettävä mielessä, että Jooel kertoo sen avulla niistä tapahtumista kuvainnollisesti, joita Herran päivänä tapahtuu ja että kyseessä on enemmänkin varoitus tulevasta Herran päivästä ja siitä, että ihmisten tulisi kääntyä Herran puoleen pelastuakseen.

Kun nyt alat lukea siitä, mitä Jooel on nähnyt ja kuinka hän kuvaa sitä, voit miettiä myös miten tämä kaikki sopii sellaisen opetuksen kanssa, että Jooelin armeija olisi evankeliumin tuoja ja herätyksen luoja. Opetukset, joissa meidän uskovien tulisi vallata kaupunkeja tai vallata Suomi Jeesukselle, perustuvat tähän kyseiseen oppiin. Ja Jooelin armeija-oppi on kytköksissä Myöhäissade-oppiin, johon perustuu esim. opetus suuresta maailmanlaajuisesta herätyksestä ennen Jeesuksen paluuta. Kumpikin oppi on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Toisaalta voisimme kysyä miksi kansaa tuli varoittaa “hyvästä” armeijasta tai “pelastavasta” armeijasta? Vastaus on hyvin yksinkertainen, armeija oli israelilaisten vihollinen! Jumala on kautta aikojen käyttänyt vihollisarmeijoita ja luonnonmullistuksia varoituksena tai rangaistuksena niin omalle kansalleen kuin kaikille muillekin kansoille. Näin kertoo Jeremia 25 8-11

Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani, 

minä lähetän noutamaan kaikki pohjoisen heimot, sanoo Herra, ja palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja tuon heidät tämän maan ja sen asukkaiden kimppuun ja kaikkien näiden ympärillä olevien kansojen kimppuun. Minä vihin nämä maat tuhon omiksi ja teen niistä autioita, ivallisen vihellyksen aiheita ja ikuisia raunioita. Minä hävitän niiden keskeltä riemun ja ilon äänet, sulhasen äänen ja morsiamen äänen, käsikivien äänen ja lampun valon. Koko tästä alueesta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat joutuvat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. 

Armeijat, vihollisenkin armeijat, olivat Jumalan vallan alla. Me nykyään kerromme paljon Jumalan rakkaudesta, mutta unohdamme, että Jumala myös vihaa syntiä ja toteuttaa antamansa rangaistukset. Niinpä Jumala kutsuu palvelijansa Nebukadnessarin toteuttamaan rangaistuksensa, jonka Hän oli määrännyt kansalleen. Nyt Jooel kertoo aivan samankaltaisesta tilanteesta, jossa heinäsirkat toteuttavat Jumalan rangaistuksen. Jooel näkee siinä kuitenkin Herran päivän toteutumaa. Jooel katsoo kauas tulevaisuuteen, jopa meidän aikojemme ylitse päivään, jota mekin odotamme. Nyt oli kuitenkin aika kehottaa soittamaan hälytys Herran kansalle!

2:1 Puhaltakaa soofar-torveen Siionissa, soittakaa hälytys minun pyhällä vuorellani. Vaviskoot kaikki maan asukkaat, sillä Herran päivä on tulossa, se on lähellä, 

2. pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sankan sumun päivä. Lukuisa ja väkevä kansa on vuorille levinneenä kuin aamurusko. Sen vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien aikoihin saakka. 

Soofar-torvet olivat oinaan sarvista tehtyjä puhaltimia. Oinaan sarvet ovat pitkiä ja kiemuraisia ja ne toimivat erityisesti uskonnollisten tapahtumien ja juhlien soittimina. Mutta niillä soitettiin myös hälytys vaaran uhatessa. Nyt hälytys tuli antaa, koska Herran päivä oli tulossa. Jäin miettimään, että tämä kehotus on tarpeellinen myös tämän päivän uskoville. Kuka soittaisi meidän päivinä hälytyssoiton Herran päivän tulemisesta, koska monelle tämä päivä on pimeyden ja synkkyyden päivä. Kuka herättäisi heidät unesta, jossa he uinuvat luullen kaiken olevan hyvin? Kuka kertoisi heille, että Jeesus voi pelastaa Herran päivän kauhuista? Jooel uskalsi kertoa, että Herran päivä oli tulossa ja käskeä puhaltamaan hälytyksen kaupunkiin. Meidän tulisi rohkeasti kertoa seurakunnassa, että Herran päivä on tulossa. Hälytyksen tulisi raikua herättäen jokaisen uskovan, joka nukkuu. Hälytyksen tulisi raikua myös pimeään maailmaan ja varoittaa, että Herran päivä on tulossa. Missä ovat vartijat? Juuri heidän kuuluisi soittaa hälytys! Jumala on asettanut vartijoita, jotka antavat hälytyksen, kun vihollinen on hyökkäämässä. Myös seurakuntiin on annettu vartijoita, jotka ilmoittavat, jos seurakuntaan on vihollinen hyökkäämässä tai jo hyökännyt. Mutta meidän vartijat nukkuvat aivan kuin Jesaja 56:10-12 kertoo asiasta.

Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä. He ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He uneksivat, makailevat ja nukkuvat mielellään. Kuitenkin näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään tyydytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät he mitään kykene ymmärtämään. He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, joka ikinen. "Tulkaa," he sanovat, "minä hankin viiniä, ryypätään väkevää juomaa. Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana.

Meidän “vartijat” juovat väkevää henkeä ja juopuvat siitä. Heille on tärkeintä saada rahaa ja mainetta sekä uneksia suuria näkyjä. Mutta he ovat sokeita ja mykkiä Jumalan Sanan suhteen. He eivät sitä ymmärrä, koska he etsivät omaa kunniaansa Jumalan kunnian sijaan. Siksi hekin voivat sanoa, että Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana. 

Mutta jos jossain soi hälytyssoitto, että Herran päivä on lähellä ja siellä varoitetaan seurakuntaan hyökkäävistä eksyttäjistä, mutta sitä ei tahdota kuunnella, voi vain syyttää itseään, kun Herran päivän pimeys ja synkeys laskeutuu. Hesekiel 33:3-6

Minulle tuli tämä Herran sana: 

"Ihmislapsi, puhu maanmiehillesi näin: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun, siellä maan kansan keskuudestaan valitsema vartiomies nähdessään sen puhaltaa soofar-torveen ja varoittaa kansaa. Jos joku kuulee pasuunan äänen mutta ei välitä varoituksesta ja miekka tulee ja surmaa hänet, hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle. Hän kuuli kyllä pasuunan äänen mutta ei välittänyt varoituksesta; hänen verensä tulee hänen itsensä päälle. Jos hän olisi välittänyt varoituksesta, hän olisi pelastanut sielunsa. Mutta jos vartiomies näkee miekan tulevan eikä puhalla pasuunaan, kansa ei saa varoitusta. Jos miekka silloin surmaa jonkun heistä ja tämä kuolee synneissään, minä vaadin vartiomiehen tilille hänen verestään. 

Vartiomiesten tuli varoittaa vaarasta, silloin hän ei ollut vastuussa kenenkään kuolemasta. Ja jokaisen oli otettava tosissaan varoitus, jotta hän olisi pelastanut sielunsa. Samoin on tänäänkin. Jos olet kuullut varoituksen, mutta et ole siitä välittänyt ja sen vuoksi olet eksynyt pois Jeesuksen luota, olet itse syypää, kun joudut kadotukseen. Nyt onkin kaikilla seurakunnan työntekijöillä, jotka tavalla tai toisella opettavat ja julistavat Jumalan Sanaa, suuri vastuu tehtävässään. Jokaisen tulee opettaa sitä mitä Jeesus oli Apostolien käskenyt opettaa. Ei yhtään enempää eikä vähempää, jotta Jumalan kansa voisi kasvaa uskossaan.

Ef. 4:11-15. Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi  tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus.

Heidän tehtävänään on opettaa seurakuntaa niin että se kasvaa uskossaan täysi-ikäiseksi ja siten ei ajelehdi ja eksy pois Jeesuksesta. Me emme ajelehdi erilaisissa opeissa, vaan me pysymme yksin Kristuksessa ja siinä opetuksessa, jonka meille Raamattu Jumalan Sanana välittää.

Jooel näkee valtavan armeijan levittäytyneen vuorille. Tämä armeija kuvaa niitä vihollisia, jotka Herran päivänä Jeesus tulee suunsa henkäyksellä tuhoamaan. Jooel pyrkii kuvaamaan meille sitä, että tuomio alkaa meistä, jotka olemme Jeesuksen omia. Kun sinä olet Jeesuksen oma ja pysyt siinä opissa, jonka Hän Apostoleilleen antoi, sinun tuomiosi on kunnian kruunu. Me pääsemme siihen uuteen taivaaseen ja maahan, jonka Hän on meille luvannut.

2 Piet. 3:10-13. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia teidän tuleekaan olla pyhässä elämässä ja jumalanpelossa odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän tuloa, tuon päivän, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Jooel on alkanut kuvata jotain suurta, joka ihmiskuntaa on kohtaava. Monet odottavat vavisten maailman loppua, mutta heiltä puuttuu toivo, joka meillä kristityillä on. Heiltä puuttuu toivo jostain paremmasta kuin tämä maailmanaika on tai tämä maapallo, jolla me asumme. Monien uskovien toivo on tässä maailmassa ja ihmiskunnassa. Moni tavoittelee terveyttä ja vaurautta, joka on kiintymystä tähän maailmaan. Ja kuitenkin Raamatussa monessa kohden tulee esille, että tämä on kärsimysten maa. Mutta me menemme kohti täydellistä pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Kun me kuulemme hälytyksen, nostakaamme katseemme Vapahtajaamme, koska sieltä löytyy apu.