Kielilläpuhuminen

Kuuntelin eilen Raamattu kannesta kanteen-ohjelmaa 1 Korinttilaiskirjeestä. Olin aika väsynyt, koska olin ollut lapsenvahtina ja jännittänyt uutta lapsenlasta, joka syntyikin tiistaina. Niinpä keskiviikon makasin ja kuuntelin Norvannon opetusta. Yhtäkkiä havahduin seuraavaan kohtaan:

1 Kor. 14:23. Jos siis koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki puhuisivat kielillä ja paikalle tulisi oppimattomia tai niitä, jotka eivät usko, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?

Mieleeni muistui erään ystäväni kokemus, kun hän oli mennyt helluntaiseurakunnan kuoro harjoitukseen. Aluksi oli laulettu, mutta lopussa ollut rukoushetki säikäytti hänet niin pahasti, niin että hän ei sen jälkeen enää mennyt harjoituksiin. Kuorolaiset olivat alkaneet rukoilemaan voimakkaasti kielillä yhtäaikaa. Ymmärrän hyvin ystävääni, että hän oli säikähtänyt, sillä niin olisin minäkin tehnyt vastaavassa tilanteessa. On harmillista, että uskovat eivät aina osaa huomioida, että paikalla on henkilö, joka ei ole tottunut tällaiseen rukoilemiseen. Näin me karkoitamme pois ihmisiä, emmekä suinkaan vedä heitä Kristuksen luokse. 

Nähtävästi Korintissa oli kielilläpuhumisesta tullut eräänlainen merkki, että Pyhä Henki oli uskovassa. Näkyvänä ja kuuluvana armolahjana se toisi muillekin tiettäväksi, että henkilö on uskossa. Näinhän opetetaan nykyäänkin joissain piireissä. Jos sinulla ei ole kielilläpuhumisen lahjaa, et ole täyttynyt Pyhällä Hengellä ja et ole uskossa. Pyhällä Hengellä täyttymistä perustellaan helluntaikokemuksella, jonka alkuseurakunta sai. Varsinkin niillä tapahtumilla, jotka tapahtuivat Samariassa.

Apt. 8:14. Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen.

15. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen,

16. sillä hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.

Juutalaiset ja Samarialaiset olivat toistensa vihollisia. Jos Pyhä Henki olisi laskeutunut ilman Apostoleja heidän päällensä, he olisivat omineet Pyhän Hengen itselleen. Nyt kun Apostolien käsien kautta Pyhä Henki tuli samarialasiin, hekin ymmärsivät, että usko Jeesukseen on heille juutalaisten kanssa yhteinen asia. Jeesus jo puhui Samarialaiselle naiselle asiasta.

Joh. 4:22. Te palvotte sitä, mitä ette tunne. Me palvomme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastus tulee juutalaisten keskuudesta.

Jumala oli jo alusta asti säätänyt, että pelastus tulee juutalaisten kautta. Tämä oli myös Samarialaisten ymmärrettävä. Nyt me saamme Pyhän Hengen, kun olemme vastaanottaneet pelastuksen. Pyhällä Hengellä on monta eri tehtävää. Yksi niistä on olla meissä sinettinä. Jos ihminen ei saisi heti Pyhää Henkeä, häntä ei Jumala tunne, koska hänessä ei ole sinettiä merkkinä siitä, että hän kuuluu Jumalan perheeseen.

Gal. 1:13. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki,

Kielilläpuhuminen on siis armolahja, jonka Pyhä Henki antaa, kenelle antaa. Sitä ei saa kaikki uskovat. Jokaiselle on omat lahjansa. Uskova ei myöskään saa kaikkia lahjoja. Ei vaikka olisi kuinka hyvä uskova. Lahjat eivät ole palkintoja, vaan lahjoja.

On mahdollista, että osa Korinttilaisten kielilläpuhumisesta oli glossolaliaa. Glossolalia ilmenee ympäri maailmaa, myös ei-kristillisissä uskonnoissa. Myös pienet lapset puhuvat sitä, ennen kuin oppivat oikein puhumaan. Ja luulenpa, että nykyäänkin osa uskovista puhuu glossalaliaa, kun puhuvat kielillä. Se on Suomeksi sanottuna siansaksaa. On kuitenkin olemassa xenolalia, joka on puhujalle tuntematonta kieltä, mutta kuulija ymmärtää mitä puhutaan. Paavali viittaa myös enkelien kieleen, joten uskon, että kielilläpuhuja voi puhua myös sitä. 

Olen itse kokenut tätä kielilläpuhumista yhteen ääneen rukouskokouksissa. Itseäni se on häirinnyt. Tämä on siis minun kokemukseni. Siinä sorinassa ei kykene keskittymään omaan rukoukseen. Itse olen nauttinut niistä rukouskokouksista, joissa vuoronperään jokainen rukoilee ihan Suomen kielellä. Itse pystyn yhtymään rukoukseen, koska ymmärrän sen, mitä rukoillaan. Kielilläpuhumisesta Paavali antaakin hyvän neuvon.

1 Kor. 14:27. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme puhukoon, kukin vuorollaan, ja yksi selittäköön.

28. Mutta jos ei ole selittäjää, niin kielilläpuhuja olkoon vaiti seurakunnassa ja puhukoon itselleen ja Jumalalle.

Mielestäni tässä kohden opetetaan, että jos kaikki eivät yhteen ääneen rukoile kielillä, vaan seurakunnasta nousee muutama, jotka rukoilevat kielillä, kun selittäjäkin on paikalla. Muuten rukoillaan ääneti itselleen ja Jumalalle.

Kielilläpuhuminen on hyvä asia, kun sitä käytetään oikein. Ilman rakkautta tämäkin lahja on ihan turha. Rakkauden tietä kulkien, voimme myös käyttää tätä lahjaa iloisin mielin.

Näitäpä tänään pohdin….

Siunausta päivääsi.