Pistin lihaani!

Olen jonkun verran kirjoittanut anteeksi antamisesta. Nyt jouduin itse siihen tilanteeseen, että anteeksi antaminen tuntui lähes mahdottomalta, koska loukkaus osui todella syvälle. Itseasiassa se osui ja upposi. Huomasin, kuinka Paholainen käyttää ala-arvoisia keinoja ja myös toista uskovaa lyödäkseen ilkeillä sanoilla. Eikä vain ilkeillä sanoilla, mutta myös kertoen asioita, joita ei ole tarkoitettu yleisille palstoille.

Aloitetaan alusta niin nähdään, kuinka Paholainen toimii myös meidän uskovien keskellä. Olen ollut yli kaksi viikkoa kärsimyskoulussa. Päätin totella Jumalaa ja nyt lihani ja psyykkeeni pyrkii vastustamaan sitä kaikin voimin. Onneksi ympärillä on esirukoilijoita ja mieheni kulkee rinnalla tukien minua. Myös lapset ovat tukenani. Tämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta ohi se ei vielä ole. Usein opetetaan, että se on vain luja päätös ja niin voi tehdä mitä vain. Ei ainakaan minun kohdallani ole ollut niin. Olen todella ollut heikko tämän asian kanssa, mutta pysyn tässä asiassa Jumalan tahdossa, koska saan siihen voiman Jumalalta. Omassa voimassa olisin jo luovuttanut. 

Toiseksi oli tieto käden leikkauksesta, jossa hermo irrotettiin niin että tunto pikkurilliin ja nimettömään palautuisi. Leikkaus jännitti minua. Pelkäsin, että se tehtäisiin puudutuksessa, jossa saan vatsanväänteitä, jotka aiheuttavat pahanolon ja oksennuksen tunteen, kun minua ronkitaan jostain. Tämä on kokemuksen tuoma tieto. Koin kuitenkin Jumalan hyvää huolenpitoa ja minut nukutettiin leikkauksen ajaksi. Olin todella kiitollinen Jumalalle! 

Mitä sitten oikein tapahtui, kun koin tulleeni niin loukatuksi kuin myös petetyksi toisen uskovan taholta? Olin kirjoittanut muutamille Facebook ryhmiin. Tämä uskova, entinen ystävä, kommentoi sitä ja oli kanssani eri mieltä. Toki eri mieltä saa olla, kun sen voi perustella Raamatun sanoin. Tähän hän ei kuitenkaan pystynyt ja alkoi käydä niin sanotusti iholle. Hän alkoi keljuilla, että kirjoitan vain eksytyksistä ja samalla kertoa asioita, joita olin hänelle joskus puhunut. Kun sitten huomautin asiasta, hän vetosi, että ei ollut maininnut minun nimeäni. No, jokainen ketjua seurannut pystyi yhdistämään kommentit minuun. Olen aiemminkin ollut kyseisen uskovan kanssa napit vastakkain ja aina tilanne menee samaan eli hän alkaa tulla iholle. Joskus annoin samalla mitalla takaisin ja hän suuttui totaalisesti. Siihen loppui meidän Facebook ystävyys. Kun myöhemmin yritin rakentaa yhteyttä takaisin antamalla hänelle positiivista palautetta, oli vastaus myrkyn katkuinen. Niinpä en enää kommentoinut hänen kommenttejaan millään tavalla, kun ne eivät koskeneet omia kirjoituksiani. 

Kun otetaan huomioon minun tilanteeni, jossa olin todella haavoittuvassa tilassa ja Paholainen iski siihen toisen uskovan kautta, se tuntui todella pahalta. Sain asiaa purettua kahdelle uskovalle, jotka tunsivat meidät molemmat. Se helpotti tilannetta ja ajatukseni selkeytyvät. Koin, että minua loukanneesta uskovasta oli tullut eräällä tavalla minun vihamieheni. Harvoin koen sellaista vihamielisyyttä, jota koin hänen kommenteistaan. Ja nyt minun pitäisi antaa anteeksi.

Luuk. 17:3. Pitäkää varanne!

"Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.

4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."

Nyt tilanne on se, että minua loukannut uskova ei näyttänyt minkäänlaista katumusta, vaikka huomautin häntä asiasta. Tämän ohjeen mukaan, minun ei tarvitsisi antaa anteeksi. Koska emme ole enää samassa seurakunnassa, on hiukan vaikeaa viedä asiaa seurakunnan päätettäväksi. Mietin pitkään, mitä minun tulisi tehdä. Voinko vain jättää anteeksi antamatta? Kun katsotaan asiaa Raamatun muista kohdista, asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Matt. 18:21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Kun tämä kohta otetaan huomioon ja siihen lisätään Isä meidän - rukous, tulin tulokseen, että minun tulee antaa anteeksi. Kyllä pääsi syvä huokaus! Kuinka pystyn siihen, kun tunteet mylläävät päässäni ja itkukaan ei ole kaukana? Anteeksi antaminen ei kuitenkaa ole tunteista kiinni. Tunteet vaihtelevat ja niiden varaan ei voi anteeksi antamista jättää. Anteeksi antaminen on tahdon asia. Niinpä sitten päätin antaa anteeksi, vaikka tunteeni eivät siihen yhtyneet. Päin vastoin, mieleni teki tehdä hänelle jotain todella ilkeää! Kun olin, kaikesta huolimatta, pystynyt ääneen lausumaan, että annan anteeksi, oloni hieman helpottui. Sen jälkeen Pyhä Henki muistutti seuraavasta askeleesta.

Matt. 5:44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, {Bys.: "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka solvaavat ja vainoavat teitä."} 

Tämä se vielä puuttui! Rakastaa ja rukoilla minua syvästi loukanneen uskovan puolesta. Kun koko elämä oli samalla hetkellä kaikkea muuta kuin helppoa, tuntui tämä aivan mahdottomalta asialta. Tarvitsin itse esirukousta ja nyt minun tulisi rukoilla uskovan puolesta, joka oli sekä loukannut että pettänyt minut. Pyhä Henki muistutti taas minua.

Room. 12:18. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Tein tästä seuraavan päätelmän. On parempi, että poistun niistä Facebook ryhmistä, joissa hän on, koska me olisimme siellä jatkuvasti napit vastakkain. On parempi, että rakastan häntä kaukaa ja rukoilisin hänen puolestaan kuin vähä välillä kinaisimme näissä ryhmissä. 

On sanonta, että Paholainen tulee siitä, missä aita on matalin. Sain kokea sen konkreettisesti omassa elämässäni. Kuitenkin tiedän, että Paholainen ei tee mitään, mitä Jumala ei sallisi. Tämäkään ei sattunut vain sen vuoksi, että Paholainen halusi minua kiusata, vaan koska Jumala halusi näyttää, missä kohden minun oli vielä kasvun paikka. Tähän Hän antoi luvan Paholaiselle iskeä pistin minun lihaani. Se sattui todella kovasti, mutta nyt osaan jo kiittää siitä Jumalaa. Osaan myös rukoilla minua loukanneen uskovan puolesta, joka ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa. Jäin myös miettimään, haluaako Jumala, että jatkan kirjoittelua tänne blogiin?