Kuuletko?

Hes. 2:7 Puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta – kapinallisiahan he ovat.

Kuuntelin opetusta Hesekielin kirjasta. Jostain syystä tämä jae oikein pomppasi voimakkaasti korviini ja oli pakko etsiä se Raamatusta.  Erityisesti sanat “kuulkoot tai olkoot kuulematta” jäivät kaikumaan korviini. Kenen sanoista oli kyse? Kenen sanoja he voivat kuulla tai olla kuulematta? Jumalan sanoja, joita Hesekielin tuli puhua.

Jäin miettimään, millaisia sanoja usein kuulen puhuttavan? Usein ne ovat puhujan omia kertomuksia. Onhan niitä mukava kuunnella, mutta jos puhe on koostuu vain tarinoista, jää Jumalan antamat sanat vähäisiksi tai jopa kokonaan pois. En tarkoita, etteikö puheessa voi olla kertomuksia, jotka avaavat tekstiä, vaan sitä, että niitä on enemmän kuin opetusta Raamatusta. Enkä tarkoita sitä, että todistus puheet pitäisi hylätä. Niillä on oma tärkeä paikkansa ja kannustan kertomaan niitä. Tarkoitan nimenomaan opetuspuheita, joiden tulisi rakentaa seurakuntaa. Ne voivat olla joko opetusta Raamatusta tai sitten profeetallista sanomaa ja opetusta.

Joskus kuulostaa siltä, että opetus korostaa enemmän opettajaa kuin Jumalaa. Siinäkin voi olla “voimaa”, mutta se voima ei tule Jumalalta, vaan jostain muusta hengestä. Kyseessä voi olla sielullisuus tai jopa vieras henki. Yleensä se uppoaa helposti ihmisiin, koska se tuodaan julki hyvin karismaattisesti, maallisen karismaattisesti. Sillä pyritään saamaan seuraajia, ei Jumalalle, vaan kyseiselle opettajalle tai yhteisölle.

Kuulkoot tai olkoot kuulematta. Ihminen voi kuulla Jumalan sanaa tai olla kuulematta. Ristiinnaulitusta Jeesuksesta julistettu evankeliumi joko kuullaan tai ei kuulla. Sitä meidän tulisi julistaa, koska siinä itsessään on voima. Ja ihmiset joko kuulevat ja ottavat sen vastaan tai eivät kuule hyläten sen kokonaan. Me julistamme ja kuulija joko kuulee julistuksen tai sitten ei kuule. Meidän tehtävänä ei ole käännyttää ketään, koska se on Jumalan tehtävä. Ihminen itsessään ei voi vain päättää tulla uskoon, jos Jumala ei ensin Sanallaan ole tehnyt työtään hänessä. Tämä voi tapahtua hyvin monella tavalla ja tämä Sana on voitu saada kauan aikaa sitten. Ihmiselle se on siis mahdotonta kääntyä, mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Mar. 10:27. Jeesus katsahti heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista."

Jumala jatkaa Heselielelle, että kansa on kapinallinen. (Ei taida suomalaisetkaan muuta olla kuin kapinallisia.) Tässä vaiheessa kansa oli jo pakkosiirtolaisuudessa ja Jumala lähetti Hesekielin profetoimaan oman kansansa keskelle. Kansan josta Jumala sanoo kovia sanoja

Hes. 2:3. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten luo, kapinallisen kansan pariin, joka on kapinoinut minua vastaan. He ja heidän isänsä ovat rikkoneet minua vastaan aina tähän päivään asti,
4. ja heidän lapsillaan on kovat kasvot ja paatunut sydän. Heidän luokseen minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: 'Näin sanoo Herra, Herra.'

Minusta tämä voitaisiin sanoa myös meistä suomalaisista. Kuinka meilläkin on jatkuva kapinointi Jumalan sanaa vastaan ja meillä on kovat kasvot ja paatunut sydän. Tämä ei koske vain uskottomia, vaan mitä suuremmin määrin myös meitä uskovia. Me olemme monin tavoin kapinoineet Jumalaa vastaan ja alkaneet hyvin usein kuuntelemaan hengen sanomaa, joka poikkeaa Raamatun sanasta. Surukseni olen lukenut paljon sellaista, joka on saatu selkeästi joltain henkioppaalta. Sellainen on kapinointia Herraa vastaan eli luopumista uskosta. Eikä vain tätä, mutta myös suoranaista kovuutta ja itsekeskeisyyttä löytyy paljon. Olemme unohtaneet Raamatun ja siitä saatavan opetuksen. Me olemme unohtaneet, että me täytymme Pyhällä Hengellä Sanan kautta. Ja juuri nyt, kun emme voi kokoontua, meidän tulisi viljellä Sanaa omassa elämässämme runsaasti. 2 Tess. kirjeessä on meille arvokkaat sanat tähän päivään.

2 Tess. 2:3. Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi,

Kuulemmeko me nämä sanat vai olemmeko kuulematta niitä. Usein tahdomme kuulla vain ne mieluisat sanat, jotka pönkittävät meidän kehittelemäämme tai oppimaamme oppia, mutta kohdat, jotka kumoavat sen, niin niitä emme tahdo kuulla.

Pelkään pahoin, että elämme niitä niin sanottuja viimeisiä päiviä. Miksikö pelkään. Näen paljon luopumusta uskovissa, jopa huomaan sitä myös itsessäni ja joudun sen vuoksi parannusta tekemään. Olen järkyttyneenä seurannut, kuinka jotkut julistajat ovat harhautuneet kertomaan enemmän jostain muusta kuin Jeesuksesta ja samalla he harhaan vievät monia seuraajiaan. Lietsotaan pelkoa enemmän paholaista kohtaan kuin Jumalaa. Kuitenkin meitä kehotetaan toimimaan juuri päinvastoin.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Kun me kuulemme Jumalan sanaa, me koemme myös Pyhää pelkoa Häntä kohtaan. Me ymmärrämme, että kaikki on Jumalan kädessä, jopa tämä koronavirus ja sen leviämis prosessi.

Meillä näyttää olevan taipumus kuulla se, mitä ei pitäisi kuulla ja olla kuulematta se, mikä ehdottomasti pitäisi kuulla.