23. Jooel 4:9-11: Kansat kokoontuu

Seuraavat Jooelin kirjan jakeet saavat välillä minut ymmälleni. Joskus tuntuu, etten ole kuullutkaan moisia jakeita! Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että sieltä tuntuu aina löytyvän jotain uutta, jotain sellaista, jota ei mielestään ole koskaan lukenut. Kirja avautuu kuin ihan uudelta kantilta. On myös paljon sellaista, jota ei ymmärrä. Itse olen oppinut, että ne kohdat kannattaa jättää rukouksessa Jumalalle. Joskus käy niin, että Pyhä Henki avaa toisia kohtia, jonka jälkeen kykenen ymmärtämään kohdan, jota olin jäänyt pähkäilemään. Joskus käy niin, että yllättäen kuulen toisen opetuksen asiasta ja asiat siten loksahtavat paikalleen, Jumala on minusta aivan ihmeellinen! Nyt kuitenkin menemme seuraavaan jakeeseen.

Jooel 4:9. Kuuluttakaa tämä kansojen seassa, julistakaa pyhä sota, pankaa sankarit liikkeelle! Lähtekööt hyökkäykseen kaikki soturit!

Jumala antaa kansoille kehotuksen lähteä sotaan Juutalaisia vastaan. Mutta kenelle käsky oikeastaan annetaan? Nähtävästi enkeleille, jotka laittavat kansat sotatantereelle. Kansojen tuli kohdata oma kohtalonsa taistelutantereella. Kansat eivät vain tienneet sitä. Nähdäänkö tässä jonkinlaista ironiaa? Mielestäni tässä on jotain samanlaista kuin Psalmissa 2.

Psalmi 2:2 Miksi kansat kohisevat
ja kansakunnat turhia ajattelevat?
2. Maan kuninkaat nousevat,
ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:
3. "Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa,
heittäkäämme päältämme heidän köytensä."
4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.
5. Silloin hän puhuu heille vihassaan,
kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani
Siioniin, pyhälle vuorelleni."
7. Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Pyydä minulta,
niin minä annan kansat perinnöksesi
ja maan ääret omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat,
särjet kuin saviastian."

-92 käännös kääntää alun seuraavasti: Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Kansat eivät halua alistua Jumalan tahtoon, vaan päättävät kapinoida Häntä vastaan. He luulevat tekevänsä sen omien aivoitusten mukaan, mutta kaiken takana on Jumala, joka itseasiassa kutsuu kansat taisteluun ja kansat tottelevat. Aiemmin oli Juudan asukkaita kehotettu pakenemaan Siionin vuorelle. Nyt Jumala kutsuu kansat sinne kohtaamaan oman kohtalonsa eli häviön.

Mitkä kansat ovat kyseessä? Tekstissä näyttää olevan voimakas eskatologinen painotus, niin ehkä on parempi, etten ala arvailemaan kansoja. Kenties me näemme tämän taistelun TV:stä livenä.

Meidän käännöksessä puhutaan pyhästä sodasta. Alkutekstissä kehotetaan pyhittäytymään sotaan. Se on mielenkiintoista, koska silloin kansat kääntyisivät omien jumaliensa puoleen pyhittäytyäkseen sotaan. Aivan kuin Jumala haluaisi näyttää, että Hän voittaa kansojen jumalat taistelussa. Normaalisti pyhittäytymisestä sotaan tai pyhästä sodasta kerrotaan Vanhassa Testamentissa silloin, kun Jumalan kansa valmistautuu Jumalan johtamaan sotaan.

Viimeiseksi tulee liikkeellepano ja sotureiden käsketään lähteä hyökkäykseen. Taas saamme nähdä, että Jumala ohjaa kansoja ja Hän ohjaa niitä myös tänään. Meille, jotka olemme kyllästettyjä Jumalan rakkauden sanomalla, tämä on vaikeaa hyväksyä. Täytyy myöntää, että vaikeaa se on minunkin ymmärtää. Jumalan ajatukset ovat niin paljon korkeammalla kuin minun, joten en aina voi niitä käsittää.

Jooel 4:10. Takokaa auranteränne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Heikko sanokoon: "Minä olen sankari."

Nyt meni pasmat taas sekaisin! Jakeen alun tulisi olla aivan totaalisesti päinvastaista! Tai niin olen sen aikaisemmin kuullut. Tässä tuleekin hyvin esille asiayhteys tärkeys. Emme puhu rauhasta, vaan sodasta. Sodasta, johon tarvitaan kaikki mahdollinen materiaali aseita varten. Kun siihen liitetään kehotus heikolle sanoa itseään sankariksi, niin tarvittiin kaikki miehet sotaan, ne heikotkin. Minun mieleeni nousi Gideon, joka oli puimassa vehnää viinikuurnassa, koska pelkäsi midianilaisia. Silloin Herran enkeli ilmestyi ja tervehti Gideonia sanomalla häntä urheaksi soturiksi. Melkoisen urhea Gideon olikin, kun pui vehnää piilossa ja oli peloissaan. Mutta niin Gideon toteutti kaiken Jumalan voimassa, ei omassaan. Kuinka usein itseni koen Gideonin kaltaiseksi “urheaksi soturiksi”, kun suu pitäisi avata ja kertoa omasta uskosta! Varsinkin, jos pitäisi puhua Jeesuksesta. Jumalasta on helpompi puhua. Urheus on silloin kaukana minusta ja olen usein kuin vapiseva haavanlehti. Jos Herra ei ole silloin minun kanssa, en kykenisi suutani avaamaan, mutta Hänen voimassaan kykenen siihen, ainakin useimmiten.

Jooel 4:11. Pitäkää kiirettä! Tulkaa, kaikki kansat joka taholta, kokoontukaa tänne. Anna, Herra, sankariesi astua alas.

Jakeen 11 alku on mielenkiintoinen, koska se esiintyy alkutekstissä ainoastaan tässä kohden. Joka tapauksessa se kuvastaa sitä, että kansoilla on kiire taisteluun. Jae näyttää kokoavan aikaisemmin sanotun tiiviimpään muotoon. Joka tapauksessa, kaikkien kansojen on lähdettävä ja kokoonnuttava Joosafatin laaksoon.
Viimeinen lause hiukan kummastuttaa. Kenelle oikeastaan puhutaan? Näyttäisi siltä, että Jumala kutsuu nyt omia joukkojaan eli enkeleitä avukseen tuomioiden jakamisessa. Samanlaisesta enkelien toiminnasta voimme lukea Ilmestyskirjasta.

Ilm. 14:17. Taivaan temppelistä tuli ulos vielä toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.
18. Myös alttarista tuli esiin enkeli, ja hänellä oli tuli vallassaan. Hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viiniköynnöksistä, sillä niiden rypäleet ovat kypsyneet."
19. Niin enkeli heitti sirppinsä alas maahan, korjasi maan viiniköynnösten sadon ja heitti sen Jumalan vihan suureen viinikuurnaan.
20. Viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionmitan päähän.

Tässä on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä sitä, että kun enkelit ovat tehneet tämän työn, ihmisten armon aika on ohitse. Moni ajattelee, että ehtiihän sitä huomenna, mutta me emme tiedä, tuleeko huomista. Paholaisen paras keino saada ihmiset pysymään ominaan, on kertoa heille, että pelastuksen voi ottaa vastaan huomenna. Niin mitäpä sitä kiirehtimään. Onhan tuota aikaa...vai onko? Mistä me sen voimme tietää? Tätä kannattaa pohtia.