23. Jooel 4:9-11: Kansat kokoontuu

Seuraavat Jooelin kirjan jakeet saavat välillä minut ymmälleni. Joskus tuntuu, etten ole kuullutkaan moisia jakeita! Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että sieltä tuntuu aina löytyvän jotain uutta, jotain sellaista, jota ei mielestään ole koskaan lukenut. Kirja avautuu kuin ihan uudelta kantilta. On myös paljon sellaista, jota ei ymmärrä. Itse olen oppinut, että ne kohdat kannattaa jättää rukouksessa Jumalalle. Joskus käy niin, että Pyhä Henki avaa toisia kohtia, jonka jälkeen kykenen ymmärtämään kohdan, jota olin jäänyt pähkäilemään. Joskus käy niin, että yllättäen kuulen toisen opetuksen asiasta ja asiat siten loksahtavat paikalleen, Jumala on minusta aivan ihmeellinen! Nyt kuitenkin menemme seuraavaan jakeeseen.

Jooel 4:9. Kuuluttakaa tämä kansojen seassa, julistakaa pyhä sota, pankaa sankarit liikkeelle! Lähtekööt hyökkäykseen kaikki soturit!

Jumala antaa kansoille kehotuksen lähteä sotaan Juutalaisia vastaan. Mutta kenelle käsky oikeastaan annetaan? Nähtävästi enkeleille, jotka laittavat kansat sotatantereelle. Kansojen tuli kohdata oma kohtalonsa taistelutantereella. Kansat eivät vain tienneet sitä. Nähdäänkö tässä jonkinlaista ironiaa? Mielestäni tässä on jotain samanlaista kuin Psalmissa 2.

Psalmi 2:2 Miksi kansat kohisevat
ja kansakunnat turhia ajattelevat?
2. Maan kuninkaat nousevat,
ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:
3. "Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa,
heittäkäämme päältämme heidän köytensä."
4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.
5. Silloin hän puhuu heille vihassaan,
kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani
Siioniin, pyhälle vuorelleni."
7. Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Pyydä minulta,
niin minä annan kansat perinnöksesi
ja maan ääret omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat,
särjet kuin saviastian."

-92 käännös kääntää alun seuraavasti: Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Kansat eivät halua alistua Jumalan tahtoon, vaan päättävät kapinoida Häntä vastaan. He luulevat tekevänsä sen omien aivoitusten mukaan, mutta kaiken takana on Jumala, joka itseasiassa kutsuu kansat taisteluun ja kansat tottelevat. Aiemmin oli Juudan asukkaita kehotettu pakenemaan Siionin vuorelle. Nyt Jumala kutsuu kansat sinne kohtaamaan oman kohtalonsa eli häviön.

Mitkä kansat ovat kyseessä? Tekstissä näyttää olevan voimakas eskatologinen painotus, niin ehkä on parempi, etten ala arvailemaan kansoja. Kenties me näemme tämän taistelun TV:stä livenä.

Meidän käännöksessä puhutaan pyhästä sodasta. Alkutekstissä kehotetaan pyhittäytymään sotaan. Se on mielenkiintoista, koska silloin kansat kääntyisivät omien jumaliensa puoleen pyhittäytyäkseen sotaan. Aivan kuin Jumala haluaisi näyttää, että Hän voittaa kansojen jumalat taistelussa. Normaalisti pyhittäytymisestä sotaan tai pyhästä sodasta kerrotaan Vanhassa Testamentissa silloin, kun Jumalan kansa valmistautuu Jumalan johtamaan sotaan.

Viimeiseksi tulee liikkeellepano ja sotureiden käsketään lähteä hyökkäykseen. Taas saamme nähdä, että Jumala ohjaa kansoja ja Hän ohjaa niitä myös tänään. Meille, jotka olemme kyllästettyjä Jumalan rakkauden sanomalla, tämä on vaikeaa hyväksyä. Täytyy myöntää, että vaikeaa se on minunkin ymmärtää. Jumalan ajatukset ovat niin paljon korkeammalla kuin minun, joten en aina voi niitä käsittää.

Jooel 4:10. Takokaa auranteränne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Heikko sanokoon: "Minä olen sankari."

Nyt meni pasmat taas sekaisin! Jakeen alun tulisi olla aivan totaalisesti päinvastaista! Tai niin olen sen aikaisemmin kuullut. Tässä tuleekin hyvin esille asiayhteys tärkeys. Emme puhu rauhasta, vaan sodasta. Sodasta, johon tarvitaan kaikki mahdollinen materiaali aseita varten. Kun siihen liitetään kehotus heikolle sanoa itseään sankariksi, niin tarvittiin kaikki miehet sotaan, ne heikotkin. Minun mieleeni nousi Gideon, joka oli puimassa vehnää viinikuurnassa, koska pelkäsi midianilaisia. Silloin Herran enkeli ilmestyi ja tervehti Gideonia sanomalla häntä urheaksi soturiksi. Melkoisen urhea Gideon olikin, kun pui vehnää piilossa ja oli peloissaan. Mutta niin Gideon toteutti kaiken Jumalan voimassa, ei omassaan. Kuinka usein itseni koen Gideonin kaltaiseksi “urheaksi soturiksi”, kun suu pitäisi avata ja kertoa omasta uskosta! Varsinkin, jos pitäisi puhua Jeesuksesta. Jumalasta on helpompi puhua. Urheus on silloin kaukana minusta ja olen usein kuin vapiseva haavanlehti. Jos Herra ei ole silloin minun kanssa, en kykenisi suutani avaamaan, mutta Hänen voimassaan kykenen siihen, ainakin useimmiten.

Jooel 4:11. Pitäkää kiirettä! Tulkaa, kaikki kansat joka taholta, kokoontukaa tänne. Anna, Herra, sankariesi astua alas.

Jakeen 11 alku on mielenkiintoinen, koska se esiintyy alkutekstissä ainoastaan tässä kohden. Joka tapauksessa se kuvastaa sitä, että kansoilla on kiire taisteluun. Jae näyttää kokoavan aikaisemmin sanotun tiiviimpään muotoon. Joka tapauksessa, kaikkien kansojen on lähdettävä ja kokoonnuttava Joosafatin laaksoon.
Viimeinen lause hiukan kummastuttaa. Kenelle oikeastaan puhutaan? Näyttäisi siltä, että Jumala kutsuu nyt omia joukkojaan eli enkeleitä avukseen tuomioiden jakamisessa. Samanlaisesta enkelien toiminnasta voimme lukea Ilmestyskirjasta.

Ilm. 14:17. Taivaan temppelistä tuli ulos vielä toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.
18. Myös alttarista tuli esiin enkeli, ja hänellä oli tuli vallassaan. Hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viiniköynnöksistä, sillä niiden rypäleet ovat kypsyneet."
19. Niin enkeli heitti sirppinsä alas maahan, korjasi maan viiniköynnösten sadon ja heitti sen Jumalan vihan suureen viinikuurnaan.
20. Viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionmitan päähän.

Tässä on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä sitä, että kun enkelit ovat tehneet tämän työn, ihmisten armon aika on ohitse. Moni ajattelee, että ehtiihän sitä huomenna, mutta me emme tiedä, tuleeko huomista. Paholaisen paras keino saada ihmiset pysymään ominaan, on kertoa heille, että pelastuksen voi ottaa vastaan huomenna. Niin mitäpä sitä kiirehtimään. Onhan tuota aikaa...vai onko? Mistä me sen voimme tietää? Tätä kannattaa pohtia.

Sydämeni itkee!

Olen viime vuorokausien aikana surrut monia asioita. Mutta yhdestä surun aiheesta haluan kertoa teille. Sitä kuvaa hyvin seuraavat jakeet:

1 Joh. 2:19. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.

20. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.

Uskovina emme ole taistelleet oikean opin puolesta ja emmekä ole esillä pitäneet sitä riittävän selkeänä ja selvänä. Ja niin sai vihollinen vieteltyä ihmisiä väärään evankeliumiin ja levittämään sitä. Vihollisemme on ovelampi kuin me uskovat! Ensin se eksyttää ja sitten käyttää eksyneitä ihmisiä esimerkkinä, kuinka vaarallisia uskovat ovat.

Nyt on kirjoitettu ja julkituotu se, mitä olen aavistanut tulevaksi: kirja äärikarimaattisessa liikkeessä tapahtuvasta hyväksikäytöstä ja manipuloinnista. Ja tiedättekö, se kaikki on totta!!!!  Ja me olemme sen kaikessa hiljaisuudessa hyväksyneet ja jopa itse osallistuneet siihen. Ja nämä äärikarismaattiset liikkeet ja ilmiöt ovat pääasiassa lähtöisin helluntalaisuudesta. Helluntalaisuuden yksi ongelma on, että siinä ei varsinaisesti ole selkeää oppia evankeliumista ja Raamatusta, vaan sitä on voinut tulkita omien mieltymysten mukaan kuka tahansa opettaja. Näin on syntynyt erilaisia kuppikuntia, jotka ovat imaisseet Raamattua tuntemattomat uskovat mukaansa. Seurauksena on ollut mitä kamalimpia harhaoppeja, joiden taustalla on gnostilaisuus, jota vastaan jo Apostolit taistelivat. Lähes kaikki kirjeet on kirjoitettu jotain harhaoppia vastaan. Kyseessä on joko legalismi, judaismi tai gnostilaisuudesta noussut opetus. Ja jos kuvittelemme, että ne ovat hävinneet, olemme todella eksyneet itse näihin oppeihin. Ne eivät ole hävinneet, vaan kukoistavat täydessä kukassa tämän päivän kristillisyyden keskellä. Meistä ne ovat lähteneet ja siksi ne yhdistetään helluntalaisuuteen.

Ja jos Jeesus tulee ennen ahdistuksen aikaa, Hänen tulisi tulla viimeistään nyt, koska meillä Suomessakin on alkamassa todelliset vainot kristittyjä kohtaan. (En usko näin tapahtuvan, vaan koemme viimeisetkin ahdistukset turvautuen Kristukseen!) Näiden edellä mainittujen paljastusten avulla tullaan rajoittamaan kristittyjen evankeliointia ja kaikkea muuta toimintaa katsomatta siihen, onko kristillinen yhteisö terve vai ei. Tämä johtaa hiljalleen varsinaisiin vainoihin. Nyt on aika tehdä parannus omassa elämässä ja olla uskollinen evankeliumille ja Rakastaa siten Totuutta. Nyt on aika tutkia Raamattua pintaa syvemmältä! Löytää uudelleen Ristiinnaulittu Jeesus Kristus! Turvautua Häneen, koska Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä! Vain Hänen kauttaan meillä on mahdollisuus iankaikkiseen elämään! Jeesus on meidän Vapahtaja ja Pelastaja!

Miksi olen pelännyt näin käyvän? Tajusin tämän tapahtuvan, kun luin erään isän kirjoituksen, missä hän kehui 3 ½ vuotiasta lasta opetuslapseuttavan parantamaan sairaita Jumalan auktoriteetilla. Silloin ymmärsin, että kun tämänkaltainen toiminta tulee julkisuuteen, siitä nousee iso haloo. Kyseisessä kirjassa Harhaanjohtajat kerrotaan, kuinka Patrick Tiainen oli tuonut lavalle kuusivuotiaan pojan ja julistanut hurmioituneen yleisön edessä, että pojasta tulee “maineikas Jumalan soturi”. Meistä tämä voi tuntua hyvinkin hengelliseltä, mutta todellisuudessa se ei ole sitä. Raamattu ei opeta meitä tekemään näin. Ja siinä kohtaa tulee esille se, rakastammeko totuutta vai rakastammeko valhetta.

Joh. 3:19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.

Ihminen, joka ei rakasta valoa, rakastaa pimeyttä. Ja hän rakastaa, Johanneksen mukaan, samalla agape-rakkaudella pimeyttä kuin meidän tulisi rakastaa valoa! Siispä on syytä kysyä itseltään, rakastanko agape-rakkaudella valoa? Vai pimeyttä?

Matt. 12:30. Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Jeesus sanoo: Joka ei ole minun kanssani. Hän ei sano, että joka puhuu minusta tai uskoo Jumalaan tai tekee ihmeitä tai käy Taivaassa, vaan Hän sanoo, että joka on Hänen kanssaan. Tämä on pointti, joka meidän kannattaa huomioida. Ja se merkitsee kuuliaisuutta Raamatun Sanalle.

“Usko ei ole passiivista alistumista elamänkohtaloon, vaan luottavaista turvautumista Jumalan pelastuslupauksiin ja pelastustahtoon, sellaisena kuin se on ilmoitettu liittosuhteessa”.

Novum

Tärkeää ei ole ilmiöt, vaan pelastus iankaikkiselta Jumalan vihalta!

Luuk. 18:8. Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Edellisessä jakeessa oleva “uskoa” sana voidaan kääntää myös “uskollisuutta” merkitykseen. Löytääkö Jeesus uskollisia uskovia maan päältä, kun Hän palaa takaisin? Uskollisuus tarkoittaa sitä, että me pysymme siinä opissa, jonka Apostolit ja Profeetat ovat meille julistaneet. Ja he julistavat sitä tänäkin päivänä Raamatun kautta. Ja se on annettu meille, jotta me voisimme pysyä oikeassa ja terveessä uskossa. Raamattu on suljettu kirja, johon ei enää tule uusia ilmoituksia. Mutta emme voi myöskään ottaa siitä mitään pois. Sukella siis syvälle Raamatun ihmeelliseen sanomaan!

Sydämeni itkee kaiken tämän hullunmyllyn keskellä! Joudun kääntymään Herrani eteen eli tekemään parannusta! Olenko uskollinen evankeliumille? Vai olenko uskollinen pimeydelle? Rakastanko evankeliumia? Vai rakastanko pimeyttä?

Rukoukseni kiirii Jumalan puoleen Psalmin 139 (23-24) sanoin:

Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni,

koettele minua ja tunne ajatukseni,

ja jos näet tieni johtavan vaivaan,

ohjaa minut iankaikkiselle tielle.

Herra tee näin,

vaikka se saisi minut ahdistumaan,

vaikka se repisi minut irti kaikesta, jonka olen omaksunut,

vaikka minä menettäisin kasvoni.

Herra

tahdon palvella sinua kaikella tällä vajavuudellani,

sillä minussa ei ole mitään hyvää

vain ja ainoastaan syntiä!

Vain heikkoutta heikkouden perään!

Herra

jos Sinä et minua armahda,

minulla ei ole toivoa

Mutta luotan Sinun Sanaasi

"Minun armossani on sinulle kyllin;

sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".