Hänessä on riivaaja!

Tiedätkö, mitä tarkoittaa Apologia? Se on puolustuspuhe jonkun asian puolesta. Tiedätkö, mitä tarkoittaa Apologia? Se on puolustuspuhe jonkun asian puolesta. Esimerkiksi Raamatusta löytyy useita oikean uskon puolustuspuheita. Lähes kaikki kirjeet Uudessa Testamentissa ovat apologeettisia eli niissä puolustetaan oikeaa oppia evankeliumista. Koska liikkeellä on paljon väärää opetusta ja tulkintaa Raamatusta, niin apologeettisesta julistuksesta ei oikein pidetä tänä päivänä. On nimittäin uskovia, jotka haluavat ottaa kaiken opetuksen vastaan, jossa puhutaan Jeesuksesta ja tuodaan joitakin irrallisia Raamatun jakeita puheen tueksi, vaikka ne ovat Raamatun kokonaisopetuksen vastaisia. He eivät kykene ymmärtämään niitä uskovia, jotka eivät hyväksy näitä ihania ja voideltuja guruja. Ehkä mielestäsi liioittelen, mutta tätä on niin paljon ihan tavallisten uskovien keskuudessa, että en katso ollenkaan liioittelevani. Olen siis realistinen tässä asiassa. Meidän on muistettava, että jo Pietari kirjoittaa tästä seuraavasti (2 Piet. 2:1-2):

Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja. Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on ostanut heidät, ja tuottavat itselleen äkillisen tuhon.

Moni lähtee seuraamaan heidän irstauksiaan, ja heidän takiaan totuuden tie tulee häväistyksi.

Näitä vääriä opettajia oli Israelin kansan keskuudessa ja niitä tulee olemaan myös meidän seurakuntien keskuudessa. Ja nämä opettajat eivät tule toitottaen, että nyt minä opetan toista Jeesusta! Ei, ei ja ei! He luikertelevat seurakuntaan kuin käärme Paratiisiin ja tuovat salaa valheellisen opetuksen mukanaan. Heidän periaatteet ovat samat kuin käärmeellä eli saada ihminen haluamaan Jumalan asemaa itselleen salakavalasti ja pikkuhiljaa. Nykyään näitä opetuksia on pilvin pimein, sillä valtaosa suurista julistajia on valheen hengessä toimivia. Heitä ihmiset mielellään seuraavat, koska he opettavat asioita, jotka miellyttävät ihmisiä ja heidän kokouksissaan saa suuria ja valtavia hengen kokemuksia. Mutta minkä hengen, se onkin sitten eri asia.

Hengestä juopuminen on yksi näistä opetuksista. Siihen yleensä liitetään kaksi Raamatun kohtaa. Ensimmäinen on Ap.t. 2:13.( Mutta jotkut sanoivat ivaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä.") Toinen kohta on Ef. 5:18. (Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,) Mutta jos näin Raamatusta irroitettavilla jakeilla voidaan luoda uusi oppi ja päätellä, että hengestä voi juopua, silloin voisin tehdä samoin ja opettaa, että Jeesus olikin riivaajahengen valtaama! Sillä Johanneksen evankeliumissa sanotaan näin (Joh. 10:20): Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?" . Siispä Jeesus oli riivattu, eikä Jumala! No, jokainen meistä ymmärtää, ettei näin ollut, mutta kun tuon jakeen irrottaa asiayhteydestään, saa sellaisen kuvan, että asia olisi niin.

Aloitan hiukan edellä mainittujen jakeiden avaamisen viimeisimmästä esimerkistä. Jeesus on edellä kertonut siitä, millainen on hyvä paimen. Lopuksi Hän lausuu seuraavat sanat jakeissa 17-18: Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni ottaakseni sen takaisin. Kukaan ei sitä minulta ota, vaan minä annan sen itse. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni.

Jeesus kertoo asioita, joita juutalaisten oli erittäin vaikea ymmärtää. Hän sanoi suoraan, että Hänellä ja Isällä oli hyvin läheinen suhde. Isä rakastaa Jeesusta, koska Jeesus on valmis täyttämään Isän tahdon. Ja Jeesus tekee sen vapaaehtoisesti. Isä on antanut vallan Pojalleen ja Poika myös aikoo käyttää tätä valtaa. Jeesus kertoo antavansa henkensä ja ottavan sen myös takaisin. Jeesus puhuu siis kuolemastaan ristillä ja nousemisestaan kuolleista. Jeesus tietää mitä tulee tapahtumaan. Juutalaiset voivat tappaa Jeesuksen ruumiin, mutta henkeä he eivät voi tappaa. Uskoville käy samoin, kun he kohtaavat marttyyrikuoleman. Heidän ruumiinsa kyllä kuolee, mutta heidän henkensä seuraa sitä tietä, jonka Jeesus aukaisi kuolemasta elämään.

Juuri tämä puhe, että Jeesus on Isän kanssa näin läheisissä väleissä, sai aikaan erimielisyyttä. (Joh. 10:19-21)

Nämä sanat aiheuttivat taas erimielisyyttä juutalaisten kesken. Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?"

Toiset sanoivat: "Tämä ei ole riivatun puhetta. Ei kai riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"

Asiayhteydessä voimme huomata, että kyseessä oli erimielisyys, mitä Jeesus oikeastaan edusti? He, jotka eivät halunneet uskoa, sanoivat Jeesusta riivatuksi ja että Hän on järjiltään! Näin he nimittävät nykyäänkin niitä uskovia, jotka uskovat sen, mitä Raamatussa kerrotaan ja pyrkivät elämään sen mukaan. Mutta itse he eivät halunneet uskoa sitä mitä kuulivat ja näkivät. Heitä voidaan kutsua sokeiksi. He haukkuvat ja estävät toisiakin seuraamasta Jeesusta.

Mutta oli myös toinen ryhmä ihmisiä. He eivät pitäneet Jeesusta riivattuna ja he uskoivat Jeesuksen tunnustekoihin. Heidän silmänsä olivat avautumassa ja he tahtoivat seurata Jeesusta. Näin käy tänäkin päivänä. Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään. Niihin, jotka hylkäävät Jeesuksen ja valitsevat kadotuksen ja niihin, jotka antavat pelastaa itsensä. Ja vielä käy uskovien keskuudessa seula, joka seuloo heidät, jotka tahtovat rakastaa Totuutta, eivätkä juokse sinne tänne väärien opettajien perässä etsien itselleen mieluisia asioita.

Mihin tulokseen siis tulimme? Jeesus ei ollut riivaajahengen käytössä, eikä siten järjiltään oleva. Meidän on helppo nyt todeta, että se mitä Jeesus kertoi tekevänsä, myös tapahtui. Hän antoi henkensä ja otti sen myös takaisin. Hän on siis oikea Messias!

Entäpä se juopuminen? Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pyhä Henki laskeutui alas opetuslasten päälle ja he alkoivat puhumaan eri kielillä. Kukin sitä kieltä kuin Henki antoi heille puhuttavaksi. He julistivat näin eri maista tulleille juhlijoille Jumalan suuria tekoja. Itsekukin tunnisti oman kielensä ja sitä ihmeteltiin yhdessä. Osa kuulijoista ei ymmärtänyt näitä kieliä ja he päättelevät opetuslasten olevan juovuksissa. Luukas kertoo siitä seuraavasti (Ap.t. 2:12)

He olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja he kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä oikein on?"

Mutta jotkut sanoivat ivaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä."

Siis kyse on siitä, että kuulijat ovat jakaantuneet kahteen eri leiriin. Toiset ivasivat ja pilkkasivat, mutta toiset olivat aidosti hämmästyneitä tilanteesta. Myöhemmin heitä, jotka uskoivat, kastettiin noin kolmetuhatta henkeä. Ihmiset joko uskovat tai eivät. Välimallia ei ole olemassakaan.

Toinen kohta tässä juopumus opetuksessa on Ef. 5:17-20

Sen tähden älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.

Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,

puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin.

Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle

kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Tässä on syytä kiinnittää huomiota kahteen sanaan:

methyskō (pass. juovuttaa itsensä, juopua (methy viini)) sekä sanaan

plēroō (täyttää, tehdä täydelliseksi, päättää, toteuttaa; täyttyä, toteutua, tulla täydelliseksi)

Methyskō-sanaa käytetään, kun sanotaan “Älkää juopuko viinistä!”. Siinä todella tarkoitetaan humalatilaa.

Plēroō-sanaa käytetään, kun kuvataan sitä, kuinka täytytään Hengellä.

Nämä kyseiset sanat ovat toistensa vastakohtia. Niitä ei voida pitää toistensa synonyymeinä. Jo jakeet itsessään antavat ymmärtää tämän, jos sen haluaa huomata tekstistä.

Juopumisesta seuraa irstas meno. Sellainen käytös on epäsovinnaista ja hyvin sopimatonta. Kun olen katsellut hengestä juopuneiden käytöstä, siihen sopivat juuri nuo määritelmät. Epäsovinnaista ja hyvin sopimatonta. 1 Kor. 14:40 kerrotaan kuinka tulee käyttäytyä seurakunnan tilaisuuksissa eli Kaikki tapahtukoon kuitenkin arvokkaasti ja järjestyksessä. Siis käyttäydytään päinvastaisesti kuin juopuneet käyttäytyvät.

Hengellä ei voi täyttyä jonkun ihmisen käsien kautta. Hengellä täytytään lukemalla Raamattua, rukoilemalla, laulamalla ja ylistämällä. Kun uskoon tullessamme saamme Pyhän Hengen, Hän ikäänkuin tarvitsee ravintoa, joka on Jumalan Sana. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Kristusta ja eikä Hän tee sitä niin, että laittaisi uskovan käyttäytymään erittäin huonosti, suorastaan riettaasti. Koska Apostolien teoissa kerrotaan, että opetuslapset kertoivat eri kielillä Jumalan suuria tekoja, se on nytkin Pyhän Hengen yksi tehtävä. Kuinka me voisimme julistaa Jumalan suuria tekoja, jos me örisisimme, kierisimme lattialla tai muuten vaan olisimme kykenemättömiä kommunikoimaan ihmisten kanssa? Emme mitenkään!

Olen siis pyrkinyt kertomaan, miksi emme voi juopua Pyhästä Hengestä. Emme, vaikka siitä opettaisi kuinka kuuluisa julistaja, profeetta tai uusapostoli! Sellainen opetus on selkeästi Jumalan Sanan vastaista. Eikä Pyhä Henki tee tai toimi vastoin Raamatun opetuksia. Yksinkertaisesti siksi, että Raamattu on ainoa kirja, jonka avulla me voimme saada selville, onko kyseessä Pyhän Hengen vai Pahan Hengen toiminta. Jos koet epävarmuutta, etkä tiedä, opettaako joku julistaja oikein vai väärin, voit huoletta jäädää pois niistä opetuksista. Et jää mistään junasta pois. Pyhä Henki ohjaa sinua, kun rukoilet Jumalalta selvyyttä asiaan.  

Ryöväreitä Temppelissä?

Milloinkas viimeksi olet oikein kunnolla suuttunut ja vieläpä asiasta! itse revin pelihousuni joitakin aikoja sitten. Ja tämä viha muuttui vähitellen suruksi. Murehdin sitä mitä ystäväni olivat tehneet. Kerroinkin sen heille, mutta muuta en voinut siinä tilanteessa tehdä. Joskus suuttuminen voi saada aikaan tekoja, mutta silloin olisi hyvä muistaa, että se ei anna lupaa tehdä syntiä. Usein me joudumme tekemään asioita, jotka eivät ole toisille mieleisiä ja he loukkaantuvat. Mutta rakkautta ei ole se, että hyväksymme kaiken vääryyden tässä elämässä. rakkaus voi vaatia tekoja, jotka eivät ole mieluisia, ei tekijälleen niin kuin ei rakkauden kohteelle. näin toimi myös Jeesus, kun Hän tyhjensi Temppelin esipihan.

Temppelin esipiha oli alunperin tarkoitettu pakanoiden rukouspaikaksi, mutta jo alusta lähtien se olikin ollut uhrieläinten ja rahanvaihtajien pöytiä täyttämä. Tätä bisnestä hallitsi Jeesuksen aikaan ylimmäinen pappi perheineen ja sai siitä suuret voitot. Tosin se oli myös eräänlainen pankki. Rahanvaihtajat olivat siis pankkivirkailijoita. Rahaksi temppelissä kelpasi vain sen oma sekeliraha. Rahat olivat eri maissa erilaisia. Koska kyseessä oli metalliraha, se oli helppo punnita ja vaihtaa sitten sekelirahaksi, jolla pystyttiin maksamaan temppelivero. Uhrieläimeksi ei käytännössä kelvannut muu kuin temppelialueelta ostettu eläin. Ja se oli huomattavasti kalliimpi kuin muualla. Ei ihme, että Jeesus sanoi esipihaa ryövärien luolaksi.

Ryövärien luola? Aika kovaa kieltä Jeesukselta, sillä Hän käyttää sanaa, joka merkitsee rosvoa, joka ottaa väkivalloin toisten omaisuutta. Temppelin esipiha täytti täysin tämän kriteerin. Kenelläkään ei ollut mahdollisuutta tuoda itse kasvattamaa lammasta uhriksi, koska se ei mennyt pappien tarkastuksesta läpi. Jokaisen oli siis pakko ostaa lammas tai mikä tahansa uhrieläin kalliilla hinnalla temppelialueella olevalta myyjältä. Käytännössä se oli väkivaltaista ryöstämistä hienostuneemmalla tavalla. Ja kaikessa tässä oli papisto ylimmäistä pappia myöten mukana. Niin Jeesuksen aikaan taisi olla useampikin ylipappi kaikenkukkuraksi.

No tämä tilanne ei ollut uusi israelilaisille. Tätä oli tapahtunut jo Jeremiaan aikana. Hän oli ollut profeettana ennen ja jälkeen Jerusalemin hävityksen. Tämähän tapahtui noin vuonna 586 eKr. Jeremia kirjoittaa seuraavasti:

Jer. 7:9-11

Miten on? Te varastatte, tapatte, teette huorin, vannotte väärin, suitsutatte Baalille, seuraatte muita jumalia, joita ette tunne. Sitten te asetutte minun kasvojeni eteen tähän temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni, ja sanotte: 'Me olemme turvassa', vaikka yhä teette kaikkia näitä iljettäviä tekoja. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on pyhitetty minun nimelleni? Sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.

Tähän tekstiin Jeesus viittaa puhuessaan ryövärien luolasta. Itseasiassa, toiminta ei ollut itsessään mitenkään väärää, mutta se ei olisi saanut tapahtua esipihalla, joka oli tarkoitettu pakanoiden rukouspaikaksi. Nyt siinä oli mahdotonta rukoilla, koska koko ajan oli erilaista hälinää ympärillä. Eläimet ääntelivät, kauppiaat huutelivat ja rahat kilisevät vaihtaessaan omistajaa. Rukoile siinä metakassa. Rukoileminen on periaatteessa kaksisuuntaista. Minä rukoilen Jumalaa ja Jumala vastaa. En tarkoita sellaista, että kuulisin äänen puhuvan minulle. Itse koen joskus jonkun ajatuksen nousevan “sydämelleni” tai sitten Raamatun kautta nousee ajatuksia mieleeni. Kuitenkin se vaatii hiljaisuutta ja rauhoittumista. Tuossa metakassa ei pystynyt kukaan rukoilemaan. Jesaja, joka oli profeettana 700-luvulla eKr. kirjoittaa rukoushuoneesta seuraavasti:

Jes. 56:6-7.

Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran kansaan palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitaan - kaikki, jotka varovat saastuttamasta sapattia ja pysyvät minun liitossani - heidät minä tuon pyhälle vuorelleni, ja he saavat iloita minun rukoushuoneessani. Heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa minun alttarillani ovat minulle mieluisat, sillä minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

Kuinka sellaisessa metelissä kukaan voi iloiten rukoilla ketään! Niinpä Jeesus kaataa pöydät ja  tekee nuoranpätkistä ruoskan ja ajaa kaikki kauppiaat ja rahanvaihtajat pois! Jeesus puhdistaa alueen kaikesta siitä, mikä ei kuulu sinne. Alueen kuului olla rukouksen paikka, eikä ryövärien luola. Se oli paikka, jossa ryövärit majailivat. Hetkinen, siellähän majailivat ainoastaan papit! Siis papit olivat ryöväreitä, jotka piilottivat saaliinsa temppeliin ja nauttivat ylellisestä elämästä. Heille oli tärkeää raha ja valta. Ja se on myös tänä päivänä, ei vaan julistajien, vaan myös tavallisten ihmisten ensisijainen epäjumala. Maailmalta löytyy ökyrikkaita julistajia, jotka myös itse korottavat itsensä erikoisasemaan. He kyllä näennäisesti tekevät hyviä töitä lahjoittaen rahaa milloin mihinkin asiaan. Ihan samaa tapahtuu pienemmissäkin puitteissa. Hengellinen valta, oli se pientä tai suurta, tahtoo nousta niin sanotusti “päähän”.

Samaan aikaan me tavan uskovat otamme Jeesuksen sijaan jonkun julistajan epäjumalaksi ja seuraamme häntä kuin hai laivaa, Meillä ei ole konkreettisia Baaleja, mutta meillä on ihkaeläviä julistajia, joiden opetus me niellään sitä lainkaan pureskelematta. Mikä on sielullista, se uppoaa kuin kuuma veitsi voihin!

Jeesus suuttui väärästä toiminnasta ja ihan aiheesta. Hän toimi myös sen mukaan, mikä oli oikein. Jeesus pisti tuulemaan oikein kunnolla. Sen olisin kernaasti halunnut nähdä! Siellä missä Jumalaa palvellaan on myös hyvä muistaa mitä Jeesus teki temppelissä. Hän sanoi vielä, että hän rakentaa kolmessa päivässä uuden temppelin. Tässä Hän viittasi omaan kuolemaan ja ylösnousemukseen. Itseasiassa Hän ilmoitti teollaan, että uhritoimitusten aika on ohi. Tulisi täydellinen uhri, joka olisi Hän itse. Ja Hän itse valmistaa Temppelin. Temppeli rakentuu täällä maan päällä uskovista Kristuksen omista. Puhutaankin Pyhän Hengen Temppelistä. Juuri tähän Jeesus viittaa. Enää ei tarvita pässien ja sonnien verta, vaan oli yksi kertakaikkinen uhri: Jeesus Kristus! Hänen vuodatetussa veressään meille on annettu sovitus.

Noin 70 jKr temppeli tuhottiin ja sitä ei sen jälkeen ole uudelleen rakennettu. Mutta meillä on uusi temppeli, joka on Jeesus Kristus. Parempi temppeli. Tässä temppelissä on tilaa kaikille, jotka haluavat tulla pelastetuiksi. Siinä temppelissä voimme rukoilla niin iloisina kuin surullisina Jumalaa!

Meillä on siis oikeus vihastua, jos me siten toimimme vääryyttä vastaan totuuden puolesta. Niin Jeesus teki. Samalla Hän teki tunnusteon, jolla Hän ilmaisi olevansa tuleva Messias ja että Jumala oli Hänen Isä. Opetuslapset muistivat tämän tilanteen ja sanat myöhemmin ja he uskoivat. Johannes kirjoittaa näin:

Joh. 2:22

Kun hän sitten oli noussut kuolleista, hänen opetuslapsensa muistivat, mitä hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.

Uskotko sinä tänä päivä, että Jeesus on myös sinun Vapahtajasi? Uskotko sinä sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu? Siihen on meille kirjoitettu ne Sanat, jotka tuovat meille elämän! Oikea oppi, joka löytyy Raamatusta, vie sinut oikean Jeesuksen luo! Raamattuun kannattaa tutustua löytääkseen sieltä Ristiinnaulitun Jeesuksen, joka nousi kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella! Vain Hän voi antaa pelastuksen! Ja oikean opin puolesta kannattaa taistella!

Vihaatko Jumalaa?

Hyvin usein huomaan puhuvani Jumalasta, mutta vältän puhumasta Jeesuksesta. Kun pitäisi kertoa ristin evankeliumista, se tuntuu tosi vaikealta. Mutta, jos minä voin kertoa Taivaallisen Isän rakkaudesta, se tuntuukin jo paljon helpommalta ja sitä yleensä myös kuunnellaan. Tarkoitan sitä, että kertoessani, kuinka Taivaallinen Isä rakastaa ihmisiä ja kuinka Hän haluaa kaikkien pelastuvan, se on ihmisistä OK. Mutta jos kerron, kuinka ja miksi tulisi ottaa pelastus vastaan, silloin vaihtuu useimmiten puheenaihe. Mutta onko sillä nyt niin väliä, kertooko Jeesuksesta vaiko Isästä? Siinä on melkoinen ero! Isässä ei ole pelastusta, mutta Jeesuksessa on.   

Johanneksen evankeliumissa luvussa 15 jakeessa 23 Jeesus sanoo, että joka vihaa Häntä, siis Jeesusta, vihaa myös Hänen Isää. Voisimme ajatella Jeesuksen tarkoittaneen sen myös näin: Joka inhoaa Jeesusta, inhoaa myös Isää! Harvoin sanomme, että me vihaamme Jeesusta, mutta moni kokee inhon tunteita Jeesusta kohtaan. Usein se tulee esille syvänä inhona kuulla puhuttavan Jeesuksesta, koska se nostaa meissä esille epämiellyttäviä asioita.

Yksi sellainen on, ettemme itse voi tehdä pelastuksemme eteen yhtään mitään. Tämä tulee usein ilmi ajatuksena, ettei yksi ihminen voi kuolla kaikkien ihmisten syntien puolesta. Niin, ei yksi ihminen, mutta Jeesus ei ollut vain ihminen, vaan ihmiseksi tullut Jumala ja juuri siksi Jeesus pystyi sovittamaan meidän syntimme. Jeesus jätti taivaaseen Isän luo sen kirkkauden ja kunnian, joka kuului Hänelle ja otti orjan eli ihmisen muodon. Paavali kirjoittaa seuraavasti (Fil. 2:6-11)   

Hänellä oli Jumalan muoto,

mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen

vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.

Hän tuli ihmisten kaltaiseksi,

ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti,

aina ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle

ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen,

niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi,

että Jeesus Kristus on Herra.

Jeesuksella oli kaikessa sama asema ja arvo kuin Isällä, mutta Hän jätti ne pois ja otti orjan eli ihmisen muodon. Jumaluus säilyi Hänessä, mutta ei näkynyt Hänen olemuksessaan. Olemukseltaan Hän oli kuin ihminen. Jeesus tuli alas maan päälle ja vapaaehtoisesti suostuu tulemaan ihmiseksi. Jeesuksesta sanotaan, että Hän oli “tosi ihminen”, koska Hän pukeutui Jumalana ihmishahmoon pelastaakseen ihmisen iankaikkiselta kadotukselta. Jumala on sen tähden korottanut Jeesuksen kaikkia ja kaikkea muuta suuremmaksi. Jopa Hänen nimensä on muita korkeampi. Ja juuri siksi kaikkien on tunnustettava Jeesus Herraksi eli Jumalaksi. Jeesus itse sanoo (Matt. 10: 32-33); “ Sen tähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”  Meidän pelastus on riippuvainen Jeesuksesta, ei meistä itsestämme. Se vuoksi meidän tulisi muistaa kertoa, että vain ja yksinomaan Jeesuksessa on pelastus. Se on kylläkin monen hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Ja kuitenkin se on meille äärettömän tärkeä asia. Jokaisen on polvistuttava Jumalan edessä - kerran.

Jumalan edessä jokainen tekee tilin tekemisistään. Jos me emme elä Jumalan armossa, ei meillä ole pelastusta sinä päivänä. Mutta jos olemme antaneet Jumalan pelastaa meidät, meillä on toivo iankaikkisesta elämästä ja tuona päivänä saamme iloita ja riemuita. Tätä me toivomme ja odotamme, kun vaellamme täällä maan päällä, jossa ei aina tunnu olevan iloa, riemusta puhumattakaan. Tähän toivoon voimme tarrautua Pietarin (1 Piet.1:3-5) sanoin:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan, tahrattomaan ja katoamattomaan perintöön. Se on talletettuna taivaissa teitä varten, ja Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana.

Jeesuksessa me siis pelastumme eli Hän antaa meille uskon, joka saa meidät uskomaan Jumalaan. Se on ensimmäinen osa pelastuksesta, mutta sen jälkeen me pelastumme päivittäin. Ja lopullinen pelastus häämöttää meille tulevaisuudessa, jota kohti me vaellamme ja jota me odotamme. Ja kaikki nämä toteutuvat, koska Jeesus kuoli, nousi kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella kirkkaudessa. Hänessä on meidän pelastus ja toivo. Hänessä Jumala uudestisynnyttää meidät elävään toivoon.

Mutta kaiken tämän tahtoo vihollinen pimittää meiltä. Hänen tahtonsa on, ettei yksikään ihminen pelastuisi, koska pelastus ei koske häntä itseään, vaan häntä on kohtaava ikuinen rangaistus. Hänen pelottelunsa saa aikaan meissä arkuutta kertoa Jeesuksesta, vaikka juuri Jeesus on suunsa henkäyksellä tuhoava tämän pahan, joka pelottelee meitä. Lopputulos on meille ilmoitettu, joten kannattaa valita rohkeasti voittaja eli Jeesus Kristus!

Autuas kohtu ja rinnat!

https://cdn.pixabay.com/photo/2017/02/22/19/22/breastfeeding-2090396_960_720.jpg

Luuk. 11:27  Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt".

Lähtötilanne tapahtumalle oli seuraavanlainen. Jeesus oli opettanut opetuslapsia rukoilemaan, ajanut pois eräästä miehestä pahan hengen ja kertonut, kuinka pahat henget käyttäytyvät. Näiden tapahtumien jälkeen tapahtui tämä pieni välikohtaus.

Jeesus oli opettamassa opetuslapsiaan. Me usein ajattelemme, kun puhutaan opetuslapsista, että heitä olisi vain kaksitoista miestä. Mutta Jeesusta seurasi suuri ihmisjoukko. Ei vain puhuta kymmenistä tai sadoista ihmisistä, vaan tuhansista ihmisistä. Kun Jeesus ruokki kansan viidellä leivällä ja kahdella kalalla,paikalla oli viisituhatta miestä! Lisätäänpä siihen naiset ja lapset niin voidaan sanoa, että paikalla oli yli kymmenen tuhatta ihmistä.

Nyt oli kyseessä hiukan pienempi kuulijakunta, kuitenkin paikalla oli kymmeniä ihmisiä. Siellä kuulijoiden joukossa istui nainen, joka oli kuunnellut Jeesuksen opetusta. Ehkäpä hän on ajatellut, että kerrankin joku opettaa niin, että minäkin olen ymmärtänyt. Hän on haltioissaan! Hän on innoissaan! Ja yhtäkkiä hän huomaa paikalla Marian, Jeesuksen äidin. Matteus kertoo evankeliumissaan, että Maria ja Jeesuksen veljet halusivat puhua Jeesuksen kanssa. Raamatussa ei kerrota mistä Maria halusi jutella ja menikö Jeesus äitinsä luo.

Minulle tuli mieleen tilanne Kaanaan häistä. Siellä Maria sanoi Jeesukselle, että “heiltä” on loppunut viini. Juutalaisissa häissä viinin loppuminen on erittäin häpeällinen asia. Mutta Maria tiesi, että Jeesus voi auttaa. Vaikka Jeesus vastustelee niin Maria sanoi palvelijoille, että tehkää niin kuin Jeesus sanoo. Aikamoinen opetus meille rukouksesta. Kerromme murheemme ja toimimme Jeesuksen ohjeiden mukaan. Niinpä ajattelen, että Marialla oli jotain vastaavaa kerrottavana Jeesukselle. Hän tiesi mistä apu tulee.

Nyt nainen havahtuu ja näkee Opettajan äidin. Ehkä hän huokaa sydämessään, että olisipa saanut kokea saman kuin hän oli saanut kokea. Kantaa kohdussaan lasta ja imettää häntä. Lasta, josta olisi tullut suuri opettaja. Marian täytyi olla onnellinen nainen. Niinpä hän tuo ajatuksensa julki sanomalla: "Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!"

Voin kuvitella, että ympärillä olevat ihmiset katsovat ensin naiseen ja sitten Jeesukseen. Ehkäpä he ovat myös hiukan hämilläänkin. Osa varmaan on huomannut, että paikalla on myös autuaaksi ylistetty äiti eli Maria. Syntyy hetken piinaava hiljaisuus. Mietin, miten Maria tähän suhtautuu? Ehkä hän muistaa tilanteen, kun hän Elisabetin luona puhkesi ylistämään Jumalaa. Kuinka onnellinen hän silloin olikaan. Ja siitä pienestä pojasta oli nyt kasvanut mies, joka opettaa ja tekee ihmetekoja. Kuitenkin hänellä oli sydämensä kätköissä kaikki ne ennustukset, joita lapsi oli saanut. Hän kyllä ymmärsi, etteivät kaikki niistä olleet mukavia.

Mutta kuinka Jeesus toimii? Sanallakaan hän ei moiti naista, joka ylistää hänen äitiään. Tavallaan nainen on oikeassa. Äiti-Maria on autuas eli onnellinen, kun on saanut kantaa häntä kohdussaan ja imettää häntä eli Jeesusta. Ehkä Jeesus tietää, että Mariasta tulisi helposti palvonnan kohde Jumalan sijaan. Ja näinhän on myös käynyt. Osassa kristikuntaa Maria on noussut erittäin tärkeäksi palvonnan kohteeksi, jopa Jeesuksen vertaiseksi. Kuitenkin hän on samanlainen ihminen kuin sinä ja minä olemme. Maria ei voi pelastaa ketään. Ei, vaikka hänen kohdussaan on ollut Vapahtajamme.

Jeesus ei siis moiti, mutta hän palauttaa ihmisten ajatukset kaikkein tärkeimpään asiaan: Jumalan Sanaan ja sen noudattamiseen. Hän sanoo: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä." Minua kiehtoo se kuinka Jeesus aloittaa opetuksensa. Hän sanoo ”niin”. Sana voitaisiin myös kääntää ”niinpä”. Itselleni tulee tunne, että Jeesus miettii mitä nainen sanoi. Hän saattoi katsoa omaa rakasta äitiään ja olla samaa mieltä puhujan kanssa. Mutta kuitenkin Hän tietää, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan Sanaa ja noudattavat sitä, eivätkä he jotka tietävät, että Hän, Jeesus, on historiallinen henkilö tai ovat tunteneet  hänet, kun hän on ollut maan päällä opettamassa. Meidän on tiedettävä, että Jeesus on todella syntynyt ja elänyt. Jo pelkästään se voi tehdä monet onnelliseksi. Voimme lukea Hänen opetuksia ja pitää niitä hyvinä. Siis sellaisina joita voidaan toteuttaa omassa elämässämme. Kuitenkin todella autuaita eli onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan Sanan ja noudattavat sitä.

Yksinkertaista vai mitä? Tai onko sittenkään? Mitä on Jumalan Sanan kuuleminen? Ensiksi tulee mieleen saarnat ja opetukset, joita puhujat meille julistavat. Niin tietenkin evankeliumin kuuleminen. Tässä yhteydessä voidaan ajatella, että kaikki ne jotka olivat siinä paikalla kuulivat Jumalan Sanaa, kun Jeesus opetti heitä. Jeesus puhui Jumalan Sanaa. Johannes kertoo evankeliumissaan luvussa kolme, kuinka Johannes Kastajan opetuslapset olivat näreissään, kun Jeesus oli myös alkanut kastamaan ihmisiä. Itse asiassa Jeesus itse ei kastanut, vaan Hänen opetuslapsensa kastoivat. Kuitenkin, tilanne oli heistä huolestuttava. Kaikki näyttivät menevän tämän uuden miehen luokse kastettavaksi. Johannes Kastaja ei ollut tilanteesta pahoillaan. Päinvastoin! Hän tiesi, että hänen tuli pienentyä ja Jeesuksen oli tultava suuremmaksi. Silloin Johannes Kastaja sanoi myös, että Jeesus puhuu julki Jumalan sanat! Ne sanat, jotka Jumala on sanonut Taivaassa, Jeesus puhui ne maan päällä. Mahtavaa! Nyt tietenkin joku ”pilkunviilaaja” sanoo: ”Mutta Jeesus ei enää ole täällä! Ei ainakaan tässä paikassa. Minä en Häntä ainakaan näe!” Ja samalla katselee kädet puuskassa kasvoillaan tyytyväinen ”ähäkutti”-ilme! Ei todellakaan Jeesus ole paikalla niin, että voisimme nähdä Hänet, mutta Hän on luvannut olla siellä Henkensä kautta missä kaksi tai kolme kokoontuu yhteen Hänen nimessään. Eli Hän on nyt täällä. Mutta Hänen puheensa on myös kirjoitettuna paikalla. Raamatussa! Me emme vain kuule - me myös voimme lukea Jumalan sanaa.

Me voimme kuulla monella tavalla. Ensiksikin voimme kuulla kuulematta yhtään mitään. Tai meillä voi olla hyvin valikoiva kuulo. Kuulemme sen minkä haluamme tai joka miellyttää meitä. Tai voimme kuulla, mutta emme ymmärrä kuulemaamme. Tai emme halua ymmärtää kuulemaamme. Toiseksi me voimme ja haluamme ymmärtää sen mitä kuulemme.

Jos olisi minun vallassani, katkaisisin Jeesuksen puheen tähän. Olisi mukavaa, jos Jeesus olisi sanonut pelkästään: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan.” Olisin silloin autuas eli onnellinen. Saisin vain kuunnella tai lukea sitä. Mutta Hän kuitenkin jatkaa: ”ja noudattavat sitä." Mitä ihmettä tarkoittaa Jumalan Sanan noudattaminen? Miksi ei vain riitä, että sitä kuulee? Vaan sitä pitää vielä noudattaakin!

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sen noudattaminen rajoittaa minun elämääni. Niin ja minun on tehtävä varmaan sellaisia asioita, joista en pidä. Aikoinaan luulin, etten saa mennä naimisiin. Siis jotain vastaavaa se siis voisi tarkoittaa. Mutta ei se niin ole, vaikka joskus siltä tuntuukin, kun kuuntelee saarnoja. Et saa tehdä näin, et saa tehdä noin! Jos teet, joudut helvettiin --- piste. Sinun pitää tehdä näin, sinun pitää tehdä noin! Silloin pääset taivaaseen --- piste. Olisi helppo, jos voisin sanoa, että tuolta saa viisi paksua kirjaa, joista voit katsoa kuinka noudatat Jumalan Sanaa. Asianlaita ei vain ole niin.

Ensiksikin me olemme saaneet lahjan eli Jumalan Sanan. Jumalan Sana voidaan sanoa merkitsevän sekä varsinaisesti sanaa, jonka Jumala on puhunut, että myös Jeesusta. Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan Sanasta, joka oli Jumalan luona ja joka oli Jumala. Tämä Sana tuli maailmaan. Jakeessa 12 sanotaan: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” Kun Jeesus sanoo, että kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan, hän käyttää siinä kreikankielistä sanaa ”logos”. Samaa ”logos”-sanaa käyttää myös Johannes evankeliumissaan, jossa hän puhuu Jeesuksesta. Siksi voimme sanoa, että olemme saaneet lahjaksi niin Jumalan tai Jeesuksen Sanan kuin myös Jeesuksen, joka on Sana. Tämän Sanan kautta saamme voiman uskoa Jeesukseen, kun me kuulemme sitä. Usko on luja luottamus Jeesukseen, hänen ristinkuolemaan, kuolleista heräämiseen ja taivaaseen astumiseen. Eli Hän sovitti meidän syntimme ja avasi takaisin yhteyden Jumalaan. Tätä on usko, jonka Sana synnyttää.

Meidän ja Jumalan välille on syntynyt uusi liitto, jossa lahjana on Sana. Mutta mutta, se Sanan noudattaminen, joka liittyy tähän lahjaan? Ainakin minulle tekee vaikeuksia noudattaa mitään. Pelkästään liikennesäännöt tekevät jo vaikeuksia. Kuinka voisin noudattaa Jumalan Sanaa? Jumalan, jonka ymmärrän olevan Pyhä. Kuinka voisin noudattaa Hänen antamia käskyjä? Ja mitä ne ovat?

Matteuksen evankeliumin luvussa 22 Jeesus vastasi kysymykseen ”Mikä on suurin lain käsky?” seuraavasti:

Matt.22:37-40

Jeesus vastasi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.'

Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Toinen, tämän kaltainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'

Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.

Tuota noin – vetää vähän hiljaiseksi. Varsinkin, kun rakastaa sana jota tässä käytetään on ”agape”. Iso Raamatun tietosanakirja sanoo agape-rakkaudesta seuraavasti. ”Se on itsensä uhraavaa rakkautta, joka sulkee piiriinsä kaikki, vihollisetkin; itsekkäät tavoitteet ovat siitä kaukana. Se on puhdasta diakoniaa, palvelusta. Rakkaus ei etsi omaansa, Se kohdistuu niihin, jotka eivät ole rakkautta ansainneet.”

Sanon ihan suoraan, etten kykene rakastamaan ketään agape-rakkaudella. Jos nimittäin olen rehellinen itselleni. Umpikuja! Vai onko sittenkään? Miksi Jeesus antaisi meille käskyn noudattaa jotain sellaista, johon emme kykene. Itse asiassa Hän on antanut meille sellaisen käskyn, johon me emme täällä maan päällä kykene, mutta jota me tavoittelemme.

Room. 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Raamatussa meille luvataan, että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme, kun Hän antoi meille Pyhän Hengen. Eikä se vuodattaminen ole mitään vuotamista, vaan Hän on kaatanut meidän sydämiimme rakkautta. Meidän on otettava tämä rakkaus käyttöömme. Rakkauden käyttöönottaminen ei vain ole niin helppoa. Sanon suoraan, että se on erittäin vaikeaa.

Agape-rakkaus kun ei ole kiinni meidän tunteistamme, vaan sen tulisi olla meidän tahtotilamme. Me emme rakasta vain silloin, kun meistä tuntuu siltä, vaan myös silloinkin, kun meistä ei siltä tunnu. Meidän tahtotilamme ei ole sidoksissa tunteisiimme vaan se on sidoksissa meidän tahtoon. Ja meidän tahtomme on sidoksissa Jumalan tahtoon.

Me olemme oppineet, että rakkaus on tunnetila. Niin se onkin maallisessa mielessä. Mutta agape-rakkaus ei ole tunnetila, vaan tahtotila. Jumala ei rakasta meitä vain silloin, kun Hänestä tuntuu siltä. Siis silloin, kun Hän katsoo, että me olemme rakkauden ansainneet. Me emme koskaan ole sellaisia, että Jumala sen perusteella voisi rakastaa meitä. Jumala rakastaa meitä, koska Hän tahtoo rakastaa meitä. Siksi Hän lähetti Poikansa uhriksi sovittamaan meidän syntimme. Näin Jumala rakkautensa kautta pelasti meidät kadotustuomiolta. Me voimme valita Jumalan täydellisen rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa ja toteuttaa rakkauden käskyä Jeesuksessa Kristuksessa. Vain ollessamme riippuvaisia Jeesuksesta, me kykenemme elämään rakkauden käskyn mukaan. Mutta muistaen, ettemme ole siinä täydellisiä. Siksi siinäkin kaikkein tärkeintä on, millainen meidän sydämemme asenne on. Onko meillä tahtoa rakastaa vai emmekö tahdo rakastaa?

On hyvä muistaa, että vasta sitten, kun Jeesus Kristus tulee Kuninkaana ja kutsuu ensin kuolleet ja sitten elävät luokseen, me muutumme täydellisiksi. Siis kaikki, jotka uskovat Häneen. Jotta Hän tunnistaa meidät, Hän on lähettänyt Pyhän Hengen kaikille uskoville sinetiksi, joka todistaa, että juuri hänet Jeesus on verellään lunastanut. Ja me saamme Pyhän Hengen, joka on meidän opettajamme, jotta pysymme Jeesuksessa ja Jumalan Sanassa. Hän antaa meille voiman toteuttaa niitä tehtäviä, joita Jeesus haluaa meidän tekevän. Me saamme myös armolahjoja, jotka rakentavat meitä itseämme ja ennen kaikkea seurakuntaa. Hän näyttää todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion. Hän auttaa meitä vaeltamaan oikein. Siis, kun minussa on Pyhä Henki, olen silloin sinetillä varmistettu ja Jumala tuntee minut. Kun minulla on Pyhä Henki opettamassa, voin luottaa siihen, että Hän opettaa minua myös rakastamaan agape-rakkaudella niin Jumalaa kuin lähimmäisiäni, mutta myös itseäni.

Ihmeellinen Jumala! Hän on tehnyt kaiken meille valmiiksi. Hän myös luvannut antaa meille voiman tulla uskoon, jos haluat tulla. Hän ei näet pakota sinua. Jos et halua uskoa Jeesukseen ja Hänen syntien sovitukseen, etkä halua syntejäsi anteeksi, Jumala ei sinua pakota. Mutta jos haluat, Hän ottaa sinut avosylin vastaan ja Taivas riemuitsee sinusta. Hän antaa Pyhän Henkensä meille sinetiksi, jotta Hän varmasti tuntee meidät. Ja Pyhä Henki rikastuttaa meidän elämäämme monin eri tavoin ja auttaa meitä pysymään uskossa. Ei tämä nyt niin kamalaa ollutkaan. Tämähän on suorastaan ihanaa!

Kun tahdomme elää Pyhän Hengen johtamina ja hänen opettamina, me kykenemme rakastamaan ja täyttämään Jumalan käskyn sen rakkauden määrän mukaan mitä meillä on.

Jeesus siis sanoi, että autuaita eli onnellisia ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Meillä ei ole mitään esteitä olla autuaita. Kaikki annettu meidän eteemme kuin tarjottimelle. Kaikki valmiina ja me voimme tehdä Jumalan tahdon.

Miten niin säädytöntä?

Oletko ajatellut, millaisia hiuksia ihmisillä on nykyään? Hiusten pituudet sukupuolesta riippumatta voi olla lyhyistä pitkiin. Väriskaala on valtava, joten vihreät hiukset eivät ole mikään kummastus tänä päivänä. Mutta aina ei ole Suomessa ollut näin. Aikoinaan naisten lyhyitä hiuksia pidettiin synnillisinä. Samoin miesten pitkiä hiuksia. Vielä tarkemmat määritelmät naisten hiuksille oli silloin, kun Jeesus kulki maan päällä. Siihen aikaan siveellisellä ja naimisissa olevalla naisella olivat hiukset kiinni erilaisilla hiuspidikkeillä ja helmillä. Portoilla olivat hiukset auki. Tämä oli perussääntö. Jos nainen avasi hiuksensa, muun kuin oman aviomiehensä edessä, se oli erittäin siveetön teko. Mutta oli tilanne, jossa nainen sai avata hiuksensa, itse asiassa se oli pakollinen, silloin kun hän palveli epäjumalia. Silloin hän avasi hiuksensa ja päätä pyörittäen hiukset hulmuten hän rukoili epäjumalaa.

Kun luemme Raamattua, meillä voi olla vaikeuksia ymmärtää, miksi jokin asia on epäsovinnainen sen ajan yhteiskunnassa, koska me luemme sitä eurooppalaisin silmin. Ja siten meiltä voi mennä moni tärkeä pointti sivu suun. Yksi sellainen kohta on Luukkaan evankeliumissa (7:36-50), jossa syntinen nainen pesee Jeesuksen jalat kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sen jälkeen hän suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Aika kummallista olisi, jos tämä tapahtuisi Suomessa! Tosin, me olemme kuulleet kertomuksen monta kertaa, emmekä taida ihmetellä sitä lainkaan. No, sehän oli tapana silloin!

Vai oliko?

Mitä kummallista siinä oli? Aika montakin kummallista ja rajoja rikkovaa asiaa.  Ensinnäkin nainen lähestyi miestä, tässä tapauksessa Jeesusta ja se jos mikä oli todella säädytöntä. Näin ei saanut yksinkertaisesti tehdä niin, mutta nainen teki. Ja hän vieläpä koski mieheen eli Jeesukseen. Kaikkien sääntöjen mukaan olisi Jeesuksen pitänyt ajaa hänet pois. Mutta Jeesus ei ajanut naista pois. Ja tiedätkö, Hän ei aja sinuakaan pois, vaikka kaikkia yhteiskuntamme sääntöjä olisit rikkonut.

Toiseksi, nainen kuivasi hiuksillaan Jeesuksen jalat. Hänen ei sanota avanneen hiuksiaan, eli ne olivat jo valmiiksi auki, joten oletettavaa on, että hän oli siveetön nainen. Ja niinhän kertomuksessa kerrotaan, että hän oli syntinen nainen. Sen ajan juutalaisille syntisyys merkitsi, että ihminen ei täyttänyt kaikkia niitä lakeja ja määräyksiä, joita heille oli annettu noudatettavaksi. Mooseksen laissa oli erilaisia määräyksiä, joiden tarkoitus oli suojella ihmistä, mutta juutalaiset lainoppineet olivat tehneet niistä riippakiviä ihmisten kannettavaksi. He olivat vieläpä antaneet satoja lisämääräyksiä niiden lisäksi. Ei kukaan normaalia elämää elävä juutalainen kyennyt niitä noudattamaan. Monet yrittivät, mutta monet olivat syntisten kirjoissa, koska eivät siihen kyenneet. Tosin, myös pakanoita kutsuttiin syntisiksi, puhumatta portoista tai huoristahan nykyään puhuttaisiin. Ja nähtävästi tämä nainen oli portto, koska hänen hiuksensa olivat auki ja häntä kutsutaan syntiseksi naiseksi.

Ei ihme, että Simon, joka oli fariseus, kauhistui tilannetta ja epäili, että Jeesus ei ole profeetta, koska sallii naisen tehdä tämän. Mutta Jeesukselta ei jää mikään salaisuudeksi, ei edes ajatukset, joita Simon ajatteli. Ja usein niin lempeänä kuvattu Jeesus osoittautuu tässä kaikkea muuta kuin lempeäksi. Jeesus esittää Simonille suoran kysymyksen, johon hänen on pakko vastata. Ei vain sen vuoksi, että kysymys on suoraan Simonille esitetty, vaan myös siksi, että se on esitetty kaikkien kuullen. Silti hän vastaa siihen hieman kierrellen, käyttäen ilmaisua “mielestäni” tai “oletan”. Jeesus ei epäillyt kummankaan rakkautta Häneen, mutta nyt Hän laittoi Simonin pohtimaan oman rakkautensa määrää. Kuinka paljon hän rakastaa Jeesusta ja miksi? Meidän rakkautemme määrän määrittää se, kuinka hyvin me ymmärrämme oman syntisyytemme. Käsitämmekö me, että olemme läpeensä syntisiä ja ettei meissä ole mitään sellaista, jolla voisimme Jumalan edessä kehua. Jos me sen ymmärrämme, käsitämme myös, kuinka paljon me olemme saaneet anteeksi ja kuinka paljon sen vuoksi rakastamme Jeesusta. Häntä, joka on meidän Vapahtaja!

On oletettavaa, että Simon on kääntänyt selkänsä naiselle tai hän ei ainakaan katso häntä. Nyt Jeesus pakottaa sanoillaan Simonin katsomaan naista. Hän pakottaa Simonin näkemään, kuinka syntinen nainen osoittaa rakkauttaan. Syntinen nainen teki sen, mitä Simonin olisi pitänyt vieraalleen tehdä. Pestä jalat, kuivata ne ja voidella hiukset öljyllä. Hänen olisi pitänyt antaa tervehdykseksi suudelma. Hän ei ollut tehnyt yhtäkään niistä asioista, joten nainen teki ne käyttäen kyyneleitään pesuun ja hiuksiaan kuivaamiseen. Yhden suudelman sijaan hän suuteli jalkoja monta kertaa. Halvan öljyn sijaan hän käytti kallista hajustetta. Hän osoitti rakkauttaan teoillaan, mutta Simon ei sitä ollut osoittanut. Ja miksi nainen osoitti rakkauttaan? Hän oli saanut syntinsä anteeksi ja se toi ilon hänen sydämeensä. Hän oli nähnyt mitä Simon oli laiminlyönyt ja rakkaudesta Jeesukseen hän teki sen, mitä Simon ei tehnyt. Ja hänen täytyi tehdä se hyvin spontaanisti, koska hän rikkoi hyvin monia sen ajan sääntöjä.

Se, kun Jeesus sanoi, että nainen on saanut syntinsä anteeksi, aiheutti pienen kohahduksen pöytäseurueessa. Jokainen juutalainen tiesi, että vain Jumala voi antaa synnit anteeksi ja nyt yksi radikaali mies väittää, että Hän voi antaa synnit anteeksi. Toisin sanoen, Hän korotti itsensä Jumalaksi. Tästä hyvästä Hänet olisi voitu kivittää. Ja Raamatussa on kerrottu tilanteista, joissa Jeesusta aiottiin kivittää, koska Hän ilmaisi itsensä Jumalana. Ja sitähän Jeesus oli ja on. Vain kääntymällä Jeesuksen puoleen voi saada syntinsä anteeksi. Hänen puoleen kannattaa siis kääntyä.

Syntinen nainen uskalsi näyttää uskonsa. Nostan hänelle hattua! Kuinka vaikeaa on joskus näyttää ja ennen kaikkea kertoa olevansa uskossa! Varsinkin, jos perheessä, ystävissä tai työyhteisössä ei juurikaan ole tunnustavia kristittyjä. Pelko on keino, jota vihollinen käyttää aseenaan. Pelko tulla hyljeksityksi tai ivatuksi. Sitä, että tuot uskosi julki, paheksutaan, mutta sen, että et usko, sitä pidetään hyvänä juttuna.

Nostan naiselle hattua myös siksi, että hänet olisi voitu tuon teon vuoksi kivittää kuoliaaksi. Hän uskalsi näyttää uskonsa, vaikka se olisi voinut maksaa hänelle elämän. Mutta hän oli antanut elämänsä Jumalan käsiin ja siksi hän myös uskalsi näyttää sen elämällään. Hän rakasti, koska Jumala oli rakastanut häntä ensin. Samalla tavoin voit myös sinä näyttää sen, että syntisi on annettu anteeksi ja rakastat Jeesusta, koska juuri siinä Jumalan rakkaus tulee ilmi, että olet saanut syntisi anteeksi. Jumala rakasti sinua niin paljon, että antoi oman Poikansa kuolemaan sinun syntiesi vuoksi. Ja vain siksi, että pelastuisit kuolemasta elämään.

Lähteet:

Novum,

Raamattu kannesta kanteen,

http://naispastori.blogspot.fi/

Raamattu kansalle

Kuva https://pixabay.com/fi/nainen-hiukset-pitk%C3%A4t-hiukset-1756730/

Harmaita hiuksia!

Pixabay

Joskus sitä saa nauraa omalle raamatuntulkinnalleen tai paremminkin sen yrittämiselle. Olen aina ihmetellyt yhtä kohtaa Johanneksen evankeliumissa, jossa Jeesus kertoo seuraavasti:  "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan yllä."  Tämä kohta on miltei tuonut harmaita hiuksia minulle. En mistään ole löytänyt kohtaa, missä tapahtuisi näin. Koska Raamattu on totta ja Jeesuksen sanat ovat tosia, näin tulisi tapahtua jossain kohtaa Raamatussa. Varsinkin, kun Jeesus aloittaa sanomalla “Totisesti, totisesti”, tarkoittaen, että mitä Hän seuraavaksi sanoo on todella totta. Mutta en vain löytänyt sitä. Kunnes eräänä päivänä tajusin, mitä tällä kohdalla tarkoitetaan! Siinä vaiheessa teki mieli iskeä päätäni seinään! Niin tyhmäksi tunsin itseni. Ja saat nauraa minun tyhmyydelle, sillä niin nauran minäkin.

Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus kutsuu opetuslapsia seuraamaan itseään. Otan siitä muutamia jakeita, jotka liittyvät edellä mainittuun “harmaita hiuksia tuottaneeseen” jakeeseen.

Joh 1:45. Filippos tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista."

46. Natanael kysyi häneltä: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippos vastasi: "Tule katsomaan!"

47. Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan luokseen, hän sanoi: "Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä!"  

48. Natanael kysyi Jeesukselta: "Mistä sinä minut tunnet?" Jeesus vastasi: "Ennen kuin Filippos kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla."  

49. Natanael sanoi Jeesukselle: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas."

50. Jeesus vastasi hänelle: "Senkö tähden sinä uskot, että minä sanoin sinulle: minä näin sinut viikunapuun alla? Sinä saat nähdä vielä suurempia asioita."  

51. Vielä hän sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan yllä."  

Jeesus sanoo Natanaelille, että "Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä!"  

Nämä sanat viittaavat Jaakobiin. Jaakob tarkoittaa “pettäjää”. Jumala antoi Jaakobille nimen Israel eli “Jumala taistelee t. hän taistelee Jumalan kanssa, Jumala hallitsee.”  Jaakob oli kavaluudella saanut esikoiselle tarkoitetun siunauksen ja joutui sitten pakenemaan kotoaan enonsa Laabanin luo. Petturi meni petturin luo ja tuli petetyksi. Lopulta monien tapahtumien jälkeen Jaakob pakeni perheensä kanssa Laabanin luota ja sillä matkalla hän paini Jumalan kanssa. Sen painin jälkeen Jumala antoi hänelle nimen Israel. Nyt Jeesus sanoo Natanaelille, että hänessä ei ole vilppiä, vaan hän on vilpitön Jumalan etsijä.

Voisi kuvitella, että Natanael oli miettinyt Jaakobia ja hänen elämäänsä ollessaan viikunapuun alla. Siihen aikaan oli hyvin yleistä makoilla puun alla varjossa ja mikäs parempi paikka miettiä kertomuksia Jumalan teoista. Niinpä hän ihmettelee "Mistä sinä minut tunnet?" Itseasiassa Natanael ihmettelee, miten Jeesus tuntee hänet niin hyvin, että tietää, mitä hän on ajatellut ja mietiskellyt viikunapuun alla? Kukaan muu kuin Jumala, ei voi tietää ajatuksia, joita me ajattelemme ja Natanael tiesi tämän.

Matteus kertoo seuraavassa, kuinka Jeesus ymmärsi ihmisten ajatuksia ja kertoikin sen heille.

Matt. 9:2. Silloin jotkut toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani. Sinun syntisi annetaan anteeksi."  

3. Muutamat kirjanoppineista sanoivat itsekseen: "Tämä pilkkaa Jumalaa."

4. Mutta Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?

5. Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?

6. Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi, niin"  - hän sanoi halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."  

7. Ja mies nousi ja lähti kotiinsa.

8. Tämän nähdessään kansanjoukko pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan.

Jeesus tiesi niin sairaan kuin myös häntä kantaneiden ihmisten uskon, mutta myös kirjanoppineiden epäilykset ja pahat ajatukset. Kirjanoppineet ajattelivat, että Jeesus pilkkaa Jumalaa. Mikä sai heidät ajattelemaan niin? Jeesus lupasi sairaalle hänen syntinsä anteeksi ja kirjanoppineet tiesivät, että vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Heidän mielestään Jeesus teki Jumalan pilkan, jonka vuoksi hänet olisi pitänyt kivittää kuoliaaksi. Tämä kuolema toteutui, mutta ei kivittämällä, vaan ristillä. Ei siksi, että Jeesus olisi pilkannut Jumalaa, vaan siksi, että Hän Jumalana kuoli ristillä meidän syntiemme sovitusuhrina. Tätä Natanael ei vielä tiennyt, mutta aikanaan hänkin sen tulisi näkemään ja kokemaan.

Natanaelille Jeesus vastasi: "Ennen kuin Filippos kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla."  Natanaelille nämä olivat selvät merkit, että Jeesus oli juuri se Messias, joksi Filippos oli Hänet esitellyt. Ja niin Natanael tunnustaa Jeesuksen jumaluuden sanoen: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas."

Jeesus vastasi hänelle seuraavasti:"Senkö tähden sinä uskot, että minä sanoin sinulle: minä näin sinut viikunapuun alla? Sinä saat nähdä vielä suurempia asioita." Jeesus itseasiassa kysyy, että uskooko Natanael, koska Jeesus kertoo nähneensä hänet viikunapuun alla. Natanael oli kokenut sellaisen ihmeen, jonka avulla hän pystyi uskomaan Jeesukseen Messiaana. Jeesus lupaa. että Natanael näkisi vieläkin suurempia asioita ja niitä Natanael näkikin ollessaan Jeesuksen seurassa.

Nyt tulemme siihen jakeeseen, joka on minulle aiheuttanut harmaita hiuksia. Mutta ilman aikaisempien jakeiden ymmärtämistä, en olisi voinut käsittää tätäkään jaetta.

Siis Jeesuksen sanat:  "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan yllä." Tämäkin kohta viittaa Jaakobiin. Jaakob on matkalla enonsa luo, kun hän yöpyy matkalla. Tyynynä oli kivi, joten eipä kovin mukavalta tunnu Jaakobin makuupaikka. Mutta siinä hän näkee seuraavan unen:

1 Moos. 28:12. Hän näki unessa, että maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.

Ja nyt Jeesus sanoo, että he saisivat nähdä taivaan avoinna ja enkelien nousevan ylös ja alas. Hän ikään kuin kertoo Jaakobin unen toteutuvan, mutta miten? Jaakobin unessa enkelit kulkivat tikapuita pitkin tai niin kuin joissakin käännöksissä portaita pitkin, mutta missä on Jeesuksen tikapuut? Tai ne portaat? Ne ovatkin Jeesus itse! Jeesus on tie Jumalan luo ja Hän on portti Jumalan luo! Hän on elämä, jota meidän tulisi elää! Ja sen Hän sanookin siinä selvästi: Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan yllä! Ihmisen Pojan yllä eli Hän on ne tikapuut, joita pitkin meilläkin on mahdollisuus kohdata Jumala.

Minun harmaita hiuksia tuottamasta kohdasta tulikin elämääni toivoa tuova kohta! Minua niin riemastuttaa, että Jeesus tietää myös minun ajatukseni ja Hän antaa Pyhän Hengen ohjata minut löytämään vastaukset niihin kiperiin kysymyksiin, joita minä oman viikunapuun alla mietin. Natanael sai vastauksen noin 2000 vuotta sitten ja saman vastauksen sain minäkin noin 2000 vuotta Natanaelin vastauksen saamisen jälkeen. Ja saman vastauksen voit sinäkin löytää: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas." Jeesus on sinunkin Vapahtaja ja Messias!

Lähteet: Novum, Merrill C. Tenney : Johannes uskon evankeliumi, Raamattu kannesta kanteen