Fariseus ja syntinen nainen
Muistatko kertomuksen fariseuksesta ja syntisestä naisesta? Se löytyy Luukkaan evankeliumista luvusta 7. Fariseus pyysi Jeesuksen syömään, koska halusi tietää, onko Jeesus oikea profeetta. Hän kauhistui, kun Jeesuksen luo tuli syntinen nainen ja Jeesus ei ajanut naista pois, vaan antoi hänen pestä kyynelillään jalkansa. Nainen kuivasi jalat hiuksillaan ja voiteli kalliilla tuoksuöljyllä.
Jeesus tiesi, mitä fariseus ajatteli ja kertoi vertauksen kahdesta miehestä, joista toinen sai anteeksi viisisataa denaria ja toinen viisikymmentä denaria. Sitten hän kysyi fariseukselta, kumpi rakasti enempi? Fariseus vastasi hieman empien: "Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi."
Seuraavaksi on muistettava, että paikalla oli sen ajan tavan mukaan paljon muitakin, jotka katselivat ja kuuntelivat ruokailijoita. He olivat nähneet, ettei fariseus ollut tehnyt normaaleja tervetulleeksi toivotuksia. Hän ei ollut pessyt Jeesuksen jalkoja, ei antanut suudelmaa eikä voidellut hiuksia öljyllä. Syntinen nainen teki tämän palveluksen Jeesukselle ja siitä Jeesus fariseusta.myös huomautti.
Koska nainen toimi näin, on oletettavaa, että hän oli jo saanut syntinsä anteeksi. Nyt Jeesus vahvisti asian hänelle. Tämä aiheutti pöytäseurueessa suurta hämmennystä, koska vain Jumala voi antaa synnit anteeksi.
Kun mietin, miten tämä kertomus voitaisiin tuoda tähän päivään. Mitä se opettaa meille. Perusasian tietenkin, että paljon anteeksi saanut rakastaa paljon. Jäin kuitenkin pohtimaan tätä kertomusta.
Mitkä olivat fariseuksen synnit tässä kertomuksessa? Hän oli töykeä, ylpeä itseriittoinen, halveksiva, jätti normaalit tervetuloa tervehdykset väliin ja ei uskonut Jeesukseen. Minä luulen, että naisella oli samankaltaisia syntejä elämässään ennen kuin hän sai ne anteeksi. Hän sai ne anteeksi, koska oli tunnustanut ne Jeesukselle. On oletettavaa, että nainen oli portto, koska hänellä oli alabasteripullo. Portot pitivät tällaista pulloa rintojensa välissä, jotta tuoksuivat hyvältä. Kun nainen särki tämän pullon, voidellakseen Jeesuksen jalat, hän samalla ilmoitti jättäneensä taakseen vanhan elämän.
Siinä missä naisen elämä oli ollut kaikkea muuta kuin vanhurskasta, fariseus kuvitteli elävänsä vanhurskasta elämää. Kuitenkaan kumpikaan ei ollut vanhurskas siinä mielessä kuin Jumalan antama vanhurskaus tarkoittaa. Nainen ymmärsi tilanteen ja sai lahjavanhurskauden, mutta fariseus ei ymmärtänyt tilannettaan ja jäi siksi ilman Jumalan antamaa vanhurskautta..
Fariseukset olivat aikansa erityisuskovia. He noudattivat lakia ja tunsivat kirjoitukset erittäin hyvin. He myös tekivät lähetystyötä. He myös uskoivat, että voidaan jouduttaa Jumalan tahdon täydellistä toteutumista vielä tässä ajassa. Juutalaiset odottivat uutta Kuningasta, joka valloittaisi samanlaisen valtakunnan kuin Daavidin aikaan oli. Itseasiassa tämä odotus esti heitä näkemästä, että Jeesus oli Messias. He eivät kyenneet ymmärtämään, että synnit sovitetaan ristillä. He odottivat Kuningasta ja Valloittajaa. Heille ristiinnaulittu Jeesus oli pahennus ja heikkouden merkki. Itseasiassa tänäänkin on niin sanottuja uskovia, joiden mielestä seurakunnan täytyy laittaa kaikki kuntoon, että Jeesus voi palata takaisin.
Mielessäni kuvittelen pöydän, jonka toisella puolella on fariseus, joka ei voi kunnolla katsoa sitä, että nainen suutelee Jeesuksen jalkoja. Voin vain kuvitella sen jännitteen mikä siellä on. Kun vielä muistamme, että jalat olivat kaikkein saastaisin paikka ihmisessä ja että oli orjien tehtävä pestä jalat niin mitä merkitsikään jalkojen suutelu. Tähän fariseus ei olisi ollut valmis mistään hinnasta. Ei edes Jeesuksen jalkojen suutelemiseen.
Nykyäänkin on uskovia, jotka pitävät itseään niin hyvinä, että eivät halua palvella Jumalan tahdon mukaan. Heidän mielestään Jumalan tulee palvella heitä. He eivät suostu luopumaan omasta hyvinvoinnistaan, jotta kärsivä ihminen saisi avun. Heille Jeesus on vain portti, jonka jälkeen heidän tulee saada kaikki se mikä on kivaa. Sellaiseen elämään ei kuulu köyhyys eikä sairaus. Nyt onkin hyvä kysyä, ovatko he lainkaan uskossa? Onko heillä vanhurskaus, joka on kuin kalkittu hauta, sisältä saastaa täynnä. Jos he ovat uskossa, kestääkö heidän uskonsa koettelemusta? Kestäisivätkö he kaiken sen vainon ja kärsimyksen, joka seuraa Jeesuksen seuraamisesta?
Muistan kuinka itsekin lupasin kaikkien asioiden järjestyvän ilman ongelmia, kun tulee uskoon. Mutta lupasiko Jeesus sellaista? Ei Hän luvannut! Päinvastoin, Hän lupasi kaikkea muuta.
Matt. 16:24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
27. Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
Jeesuksen seuraaminen maksaa. Niin se myös maksoi syntiselle naiselle. Hän menetti ammattinsa ja tulonsa eli koko elämänsä. Hän jättäytyi Jeesuksen varaan ja löysi todellisen elämän. Joskus Jeesuksen seuraaminen vaatii radikaaleja ratkaisuja, kuten tämän naisen kohdalla. Joskus muutos on pienempi, mutta aina se saa aikaan muutoksen pelastuneen elämässä, johtuen siitä, että kannamme ristimme. Ristin kantaminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista ja siitä johtuvaa kärsimystä ja vainoa. Se ei tarkoita sairauksia ja muita ongelmia elämässä. Niitä on kaikilla ihmisillä, olipa sitten uskossa tai ei. Mutta ristin kantamisesta johtuva kärsimys ja vaino on ainoastaan ristiä kantavilla uskovilla.
Nyt voi miettiä sitä, kumpi ole: fariseus vai armahdettu syntinen nainen? Olenko omavanhurskas, jota Jeesus ei voi pelastaa, koska hän ei sauostu tunnustamaan syntisyyttään vai olenko armahdettu syntinen nainen, joka oli jättännyt kaiken Jeesuksen varaan?
Näitä pohdin tänään….
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu