Fariseus ja syntinen nainen

Muistatko kertomuksen fariseuksesta ja syntisestä naisesta? Se löytyy Luukkaan evankeliumista luvusta 7. Fariseus pyysi Jeesuksen syömään, koska halusi tietää, onko Jeesus oikea profeetta. Hän kauhistui, kun Jeesuksen luo tuli syntinen nainen ja Jeesus ei ajanut naista pois, vaan antoi hänen pestä kyynelillään jalkansa. Nainen kuivasi jalat hiuksillaan ja voiteli kalliilla tuoksuöljyllä. 

Jeesus tiesi, mitä fariseus ajatteli ja kertoi vertauksen kahdesta miehestä, joista toinen sai anteeksi viisisataa denaria ja toinen viisikymmentä denaria. Sitten hän kysyi fariseukselta, kumpi rakasti enempi? Fariseus vastasi hieman empien: "Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." 

Seuraavaksi on muistettava, että paikalla oli sen ajan tavan mukaan paljon muitakin, jotka katselivat ja kuuntelivat ruokailijoita. He olivat nähneet, ettei fariseus ollut tehnyt normaaleja tervetulleeksi toivotuksia. Hän ei ollut pessyt Jeesuksen jalkoja, ei antanut suudelmaa eikä voidellut hiuksia öljyllä. Syntinen nainen teki tämän palveluksen Jeesukselle ja siitä Jeesus fariseusta.myös huomautti. 

Koska nainen toimi näin, on oletettavaa, että hän oli jo saanut syntinsä anteeksi. Nyt Jeesus vahvisti asian hänelle. Tämä aiheutti pöytäseurueessa suurta hämmennystä, koska vain Jumala voi antaa synnit anteeksi.

Kun mietin, miten tämä kertomus voitaisiin tuoda tähän päivään. Mitä se opettaa meille. Perusasian tietenkin, että paljon anteeksi saanut rakastaa paljon.  Jäin kuitenkin pohtimaan tätä kertomusta.

Mitkä olivat fariseuksen synnit tässä kertomuksessa? Hän oli töykeä, ylpeä itseriittoinen, halveksiva, jätti normaalit tervetuloa tervehdykset väliin ja ei uskonut Jeesukseen. Minä luulen, että naisella oli samankaltaisia syntejä elämässään ennen kuin hän sai ne anteeksi. Hän sai ne anteeksi, koska oli tunnustanut ne Jeesukselle.  On oletettavaa, että nainen oli portto, koska hänellä oli alabasteripullo. Portot pitivät tällaista pulloa rintojensa välissä, jotta tuoksuivat hyvältä. Kun nainen särki tämän pullon, voidellakseen Jeesuksen jalat, hän samalla ilmoitti jättäneensä taakseen vanhan elämän. 

Siinä missä naisen elämä oli ollut kaikkea muuta kuin vanhurskasta, fariseus kuvitteli elävänsä vanhurskasta elämää. Kuitenkaan kumpikaan ei ollut vanhurskas siinä mielessä kuin Jumalan antama vanhurskaus tarkoittaa. Nainen ymmärsi tilanteen ja sai lahjavanhurskauden, mutta fariseus ei ymmärtänyt tilannettaan ja jäi siksi ilman Jumalan antamaa vanhurskautta..

Fariseukset olivat aikansa erityisuskovia. He noudattivat lakia ja tunsivat kirjoitukset erittäin hyvin. He myös tekivät lähetystyötä. He myös uskoivat, että voidaan jouduttaa Jumalan tahdon täydellistä toteutumista vielä tässä ajassa. Juutalaiset odottivat uutta Kuningasta, joka valloittaisi samanlaisen valtakunnan kuin Daavidin aikaan oli. Itseasiassa tämä odotus esti heitä näkemästä, että Jeesus oli Messias. He eivät kyenneet ymmärtämään, että synnit sovitetaan ristillä. He odottivat Kuningasta ja Valloittajaa. Heille ristiinnaulittu Jeesus oli pahennus ja heikkouden merkki. Itseasiassa tänäänkin on niin sanottuja uskovia, joiden mielestä seurakunnan täytyy laittaa kaikki kuntoon, että Jeesus voi palata takaisin. 

Mielessäni kuvittelen pöydän, jonka toisella puolella on fariseus, joka ei voi kunnolla katsoa sitä, että nainen suutelee Jeesuksen jalkoja. Voin vain kuvitella sen jännitteen mikä siellä on. Kun vielä muistamme, että jalat olivat kaikkein saastaisin paikka ihmisessä ja että oli orjien tehtävä pestä jalat niin mitä merkitsikään jalkojen suutelu. Tähän fariseus ei olisi ollut valmis mistään hinnasta. Ei edes Jeesuksen jalkojen suutelemiseen.

Nykyäänkin on uskovia, jotka pitävät itseään niin hyvinä, että eivät halua palvella Jumalan tahdon mukaan. Heidän mielestään Jumalan tulee palvella heitä. He eivät suostu luopumaan omasta hyvinvoinnistaan, jotta kärsivä ihminen saisi avun. Heille Jeesus on vain portti, jonka jälkeen heidän tulee saada kaikki se mikä on kivaa. Sellaiseen elämään ei kuulu köyhyys eikä sairaus. Nyt onkin hyvä kysyä, ovatko he lainkaan uskossa? Onko heillä vanhurskaus, joka on kuin kalkittu hauta, sisältä saastaa täynnä. Jos he ovat uskossa, kestääkö heidän uskonsa koettelemusta? Kestäisivätkö he kaiken sen vainon ja kärsimyksen, joka seuraa Jeesuksen seuraamisesta?

Muistan kuinka itsekin lupasin kaikkien asioiden järjestyvän ilman ongelmia, kun tulee uskoon. Mutta lupasiko Jeesus sellaista? Ei Hän luvannut! Päinvastoin, Hän lupasi kaikkea muuta.

Matt. 16:24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

27. Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Jeesuksen seuraaminen maksaa. Niin se myös maksoi syntiselle naiselle. Hän menetti ammattinsa ja tulonsa eli koko elämänsä. Hän jättäytyi Jeesuksen varaan ja löysi todellisen elämän. Joskus Jeesuksen seuraaminen vaatii radikaaleja ratkaisuja, kuten tämän naisen kohdalla. Joskus muutos on pienempi, mutta aina se saa aikaan muutoksen pelastuneen elämässä, johtuen siitä, että kannamme ristimme. Ristin kantaminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista ja siitä johtuvaa kärsimystä ja vainoa. Se ei tarkoita sairauksia ja muita ongelmia elämässä. Niitä on kaikilla ihmisillä, olipa sitten uskossa tai ei. Mutta ristin kantamisesta johtuva kärsimys ja vaino on ainoastaan ristiä kantavilla uskovilla.  

Nyt voi miettiä sitä, kumpi ole: fariseus vai armahdettu syntinen nainen? Olenko omavanhurskas, jota Jeesus ei voi pelastaa, koska hän ei sauostu tunnustamaan syntisyyttään vai olenko armahdettu syntinen nainen, joka oli jättännyt kaiken Jeesuksen varaan?

Näitä pohdin tänään….

Minä vaivainen, vain mato,

Törmäsin kirjoitukseen, jossa halvennettiin erityisen voimakkain sanoin virttä “Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan”. Kun luin siihen kirjoitukseen annettua vastausta, jäin todella pohtimaan virren sanoja. Useinhan käy niin, että me muistamme virren alkusanat, mutta virren kokonaissanoma unohtuu usein. Ja niin tästäkin virrestä muistamme alun ja ennen kaikkea sen vaivaisen madon, joka uskovana matkaa eteenpäin. Mutta tiesitkö, että mato kuvaakin Jeesusta? Tämä virsi kuvaa niin meidän uskovien elämää kuin myös Jeesuksen elämää. Koska meidän esikuvamme on Jeesus, on meidän elämämmekin samankaltaista kuin oli Jeesuksen elämä. Mitä virressä oikein sanotaan? Ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti:

1.

Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,

monet vaellan vaikeat retket.

Isänmaatani outona etsiä saan,

pian ehtivät ehtooni hetket.

Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,

sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,

lepo iäinen missä mun kätkee.

Virressä lauletaan matkamiehestä, joka kokee olevansa kuin mato. Tämä mato, johon virressä verrataan matkamiestä, ei ole sama kuin kastemato, joka kiemurtelee mullassa, vaan on yksi kuvaus Jeesuksesta. Tällainen kuvaus löytyy esim. Psalmista 22: 7-9

Mutta minä olen mato enkä ihminen,

ihmisten herjaama ja kansan halveksima.

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua.

He aukovat suutaan

ja nyökyttelevät päätään:

"Jätä itsesi Herran haltuun!

Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet,

koska on mieltynyt häneen."

Muistatko Raamatusta, kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui? Ja sen mitä ristillä tapahtui? Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, ihmiset pilkkasivat Häntä. Markuksen evankeliumissa siitä kerrotaan seuraavasti luvussa 15 jakeet 29-32

Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen: "Voi sinua, joka hajotat temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudestaan. Pelasta itsesi ja astu alas ristiltä."

Samoin ylipapit ja kirjanoppineet puhuivat toisilleen häntä pilkaten: "Muita hän on auttanut, itseään hän ei voi auttaa. Astukoon nyt, Kristus, Israelin kuningas, alas ristiltä, että me sen näkisimme ja uskoisimme." Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan, herjasivat häntä.

Ihmiset pilkkasivat Jeesusta ja pilkkaavat yhä. Ja tulevat aina pilkkaamaan, vaikka se tulee iskemään heitä omaan nilkkaan. Ja kuitenkin Jeesus haluaisi pelastaa heidätkin.

Psalmissa sanotaan, että Jeesus ei kokenut olevansa edes ihminen, vaan mato. Mato voi kuvata myös sitä, että joku on todella vähäinen. Voisiko sanoa, että lähes olematon. Ja ajatelkaa, sellaiseksi Jeesus tunsi itsensä ristillä! Voisiko nykyajan ihminen kuvitella olevansa olematon? Jopa kristittyjen keskuuteen on pesiytynyt ajatusmalli, jossa me ihmiset olemme jotain ja Jumalan tulee hyppiä meidän mielitekojen mukaan. Ja kuitenkin meidän pelastuksemme on Jeesus, joka ei itseään korottanut. Hänet korotettiin, kun sen aika tuli. Me haluamme tämän korotuksen nyt ja heti! Ja nyt tuossa virressä sanotaan: Surutonta, ah, matkalla en majaa saa, sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee. Me olemme matkalla Toivon maahan! Kuinka vaikeaa tämä on myös minulle itselleni? Haluaisin saada ne kaikki lupaukset, joita Raamatussa on, nyt ja heti! Mutta niistä saa vain maistiaisia silloin tällöin. Me elämme juuri tässä toivossa, että kerran ei ole kyyneleitä, koska Jumala itse tulee ne pyyhkimään pois. Siksi meistä uskovista suurin osa joutuu veisaamaan virren sanoin: Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket. Näin oli Jeesuksellakin, vaikka me usein vain huomaamme ne suuret tunnusteot, jotka Hän teki. Mutta oletko huomannut ne kohdat, joissa Hän väsyi, halusi levähtää ja oli ihmisten ympäröimänä sekä myös heidän hylkäämänä?

Jeesus koki myös pettymyksiä ja oli moneen kertaan ihmisten ympäröimänä, ihmisten, jotka aikoivat kivittää Hänet. Meidän taipumus on huomata vain ne asiat, jotka ovat mahtavia ja niitä samoja tekoja me haluamme tehdä. Mutta haluammeko ottaa ristin ja kantaa sitä niin kuin Jeesus kantoi? Kun otamme tämän ristin, me olemme sitoutuneet samaan kuin Jeesus, jopa kuolemaan uskomme tähden. Toinen säkeistö kiteyttää hyvin tämän maallisen elämän.

2.

Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,

joka säilyä voisi maan päällä!

Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,

kuten kuihtuvi kukkanen täällä.

Elo täällä kuin unta ja varjoa on,

kuten kuohuva koski se on levoton,

veden lailla se hiekkahan haihtuu.

Meidän maallinen elämä on vain pieni hetki iankaikkisuuteen verrattuna. Se on kuin aalto, joka häviää tultuaan rantahiekkaan. Mutta usein me ajattelemme, että juuri tämä elämä on tärkeä ja siinä toteutuu kaikki mahdollinen sekä että sen tulisi olla helppoa ja ihanaa. Toki niin itsekin haluaisin elää. Ilman vastuksia, kärsimystä ja kipua! Mutta sitä meille ei luvata. Jeesus sanoo omille opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumissa seuraavasti (Joh. 16:31-33)

Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte!  Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani. Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman."  

Tämä Raamatun kohta viittaa hetkeen, jolloin Jeesus tullaan vangitsemaan. Silloin opetuslapset todellakin hajaantuivat ympäriinsä ja jättivät Jeesuksen yksin. Siinä on kuitenkin jotain myös meille, tämän päivän kristityille. Meillä on maailmassa ahdistus, mutta Jeesuksessa rauha. Tämä rauha ei tarkoita tunnetta, vaan sitä, että tapahtui meille mitä hyvänsä, olemme turvassa Jeesuksessa. Rauha, josta Jeesus puhuu, tarkoittaa sodan vastakohtaa. Meidän ei tarvitse enää taistella, koska Jeesus on jo taistellut ja voittanut maailman. Me saamme levätä tässä Jeesuksen antamassa rauhassa. Olemme kuin israelilaiset silloin, kun Daavid voitti Goljatin. Israelilaiset katsoivat ja Daavid taisteli. Niin mekin voimme tehdä! Jeesus on näin tie Taivaskotiin! Siitä kolmas säkeistö kertookin.

3.

Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on

ja kun kuolema silmäni sulkee,

ilo taivaassa lahjoita loppumaton,

pyhät minne sun tielläsi kulkee.

Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas

joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.

Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Sinä ja minä, Jumalalle erotettuina Pyhinä, saamme matkata tätä tietä sinne, missä kaikki on täynnä Jumalan Pyhyyttä ja Kirkkautta! Se on jotain sellaista, jota me emme voi täällä käsittää. Luulen, että tulemme yllättymään. Siitä me voimme kiittää jo etukäteen, vaikka vain matosina Herran edessä. Usein me unohdamme kiittää Jumalaa, että Hän on Jumala ja kaiken Luoja. Hän on luonut myös sinut!

(Virsi on toisinto Lapualta,

Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937, 1984.)

Jeesus sanoi ristillä myös jotain muuta, mikä aiheutti kuulijoissa hämminkiä.

Mark. 15:34. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä:

       "Elohi, Elohi, lema sabaktani?"

Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Paikallaolijat luulivat Jeesuksen kutsuvan Eliaa, mutta sitä Jeesus ei tehnyt. Hän kääntyi Isän puoleen. Näillä sanoilla alkaa Psalmin 22:2-6, jossa puhuttiin madosta.

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Olet kaukana, et pelasta minua,

olet kaukana, kun huudan apua.

Jumalani, minä huudan päivin,

mutta sinä et vastaa,

ja öin, enkä voi olla hiljaa.

Kuitenkin sinä olet Pyhä,

sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä.

Sinuun luottivat isämme,

he luottivat,

ja sinä saatoit heidät turvaan.

He huusivat sinua ja pelastuivat,

sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään.

On oletettavaa, että Jeesus muisteli tätä Psalmia riippuessaan ristillä. Hän koki hylkäämisen tunteen, mutta Hän turvautui Sanaan, jossa oli lohdutus! Tätä mekin voimme tehdä, kun koemme, että Jumala on meidät hylännyt. Voimme rukoilla, että Sinuun, Jumala, luottivat israelilaiset, Sinuun luotti Jeesus ja sinuun luotan minäkin! Jeesus ei huutanut Eliaa, koska Elia ei olisi voinut auttaa Häntä. Jeesus huusi Jumalaa, joka auttoi Häntä. Nyt mekin voimme huutaa rukouksemme, kun olemme omissa ahdistuksissa ja luottaa siihen, että saamme myös avun aikanaan.

Lue tämä Psalmi verraten sitä Jeesuksen ristinkuolemaan. Tulet yllättymään!  

Psalmi loppuu minusta ihaniin sanoihin!

32. He tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan

vastedes syntyvälle kansalle,

kertovat, että hän on tämän tehnyt.

Ajattelen, että me olemme tuo uusi kansa, jolle on kerrottu evankeliumi! Meille on kerrottu, että Jeesus kuoli ristillä, että me saisimme elää!

Mitä tästä kaikesta opin? On ehkä aiheellista tutkia asiat ensin ja sitten hutkia! Tämä kaunis virsi on ollut monelle suureksi lohdutukseksi omien taistelujen keskellä. Sitä ovat monet monet uskovat veisanneet ja saaneet lohdutuksen. Ja yhä sitä veisaavat monet uskovat ja saavat lohdutuksen. Voisin sanoa, että tässä virressä on veren evankeliumi!

Laitan tähän linkin, jossa on hiukan taiteellinen näkemys virrestä, mutta sen tempo on oikea. Malta kuunnella virsi alkusählingeistä huolimatta. :)

https://www.youtube.com/watch?v=MdigvpIQ6aE

Telttailua!

Näin keväällä olen muistellut niitä lomareissuja, jolloin isän, äidin ja veljien kanssa vietettiin yöt teltassa. Kaksi sellaista reissua on jäänyt mieleeni. Yksi muisto liittyy leirintä alueeseen, joka oli tehty pellolle. Muuten se varmaankin olisi ollut mukava paikka, mutta vettä oli satanut ja paikka oli melkolailla kurainen. Toinen muisto on Rovaniemeltä. Muistan kuinka aurinko paistoi ja leirintäalue sijaitsi järven rannalla. No, silloin en nukkunut teltassa, vaan auton takapenkillä. Mutta muistan, että minulla oli hauskaa. Telttailu oli ihan kivaa.

Tiesitkö, että Jeesus on telttaillut ihmisten keskellä? Niin Raamattu kuvaa Jeesuksen inkarnaatiota ihmiseksi. Kun me telttailimme, emme asuneet pysyvästi teltassa. Meillä oli koti, johon lomareissun jälkeen palasimme. Samoin Jeesus oli telttaillut keskellämme ja palasi sitten kotiin Isän luo. Tästä telttailusta Johannes kirjoittaa evankeliumissaan 1-luvun 14. jakeessa seuraavasti:

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Ehkä ajattelet, että eihän tässä puhuta mitään Jeesuksesta, vaan sanotaan, että sana tuli lihaksi. Tämä voi tuntua oudolta. Eihän sana voi meidän maailmassa muuttua lihaksi! Kreikankielinen sana, jota tässä käytetään on “logos” ja sillä voidaan tarkoittaa joko puhuttua sanaa tai Raamatun Sanaa. Logos tarkoittaa Uudessa Testamentissa Jumalan tai Kristuksen Sanaa, mutta myös Jeesusta Kristusta. Siispä jakeen alku “Sana tuli lihaksi” tarkoittaa Jeesusta Kristusta, joka saapui keskellemme Isän tyköä hankkiakseen meille sen Jumalan kaltaisuuden, jonka me olimme menettäneet, kun ensimmäiset ihmiset rikkoivat Jumalan tahtoa vastaan. Toisin sanoen me menetimme Jumalan kaltaisuuden syntiinlankeemuksessa. Meistä ei tule jumalia, mutta Jumala on meidät luonut kuvakseen ja siten me voimme heijastaa tätä kuvaa muille ihmisille uskon tekoina Jeesuksessa Kristuksessa. Monimutkaista, mutta niin se kuitenkin on. Sinä olet Jumalan kuva, jos olet uudestisyntynyt Jumalan tahdosta.

Kun kerrotaan, että Jeesus tuli lihaksi, se merkitsee sitä, että opetuslapset olivat voineet koskettaa Jeesusta. Johannes esim nojasi Jeesuksen rintaa vasten ensimmäisellä ehtoollisella. Kun Jeesus käveli, jäivät askelten jäljet maahan. Hän oli ihan oikeasti lihaa ja verta, mutta samaan aikaan Hän oli Jumala. Opetuslapset myös kuulivat Jeesuksen puheen. Jeesus opetti paljon niin opetuslapsia kuin myös kaikkia niitä, jotka seurasivat Häntä. Jeesus myös keskusteli kiivaita keskusteluja esim. fariseusten kanssa. Hän käytti lempeitä sanoja, mutta myös todella kovia sanoja. Mutta hänellä oli aina yksi tarkoitus: pelastaa ihminen Paholaisen valtakunnasta Taivasten valtakuntaan. Jeesusta voitiin myös katsella. Hän ei siis ollut henkiolento, joka olisi ollut näkymätön. Niin opetuslapset kuin myös kaikki muut ihmiset, fariseukset ja kirjanoppineet mukaan lukien, tarkkailivat Jeesuksen toimintaa. He seurasivat silmä kovana kaikkea sitä, mitä Jeesus teki ja puhui. He seurasivat tiiviisti, kenen kanssa Jeesus jutteli tai söi yhteisiä aterioita. Siten Jeesus oli koko ajan tarkkailun alla ja varsinkin fariseusten ja kirjanoppineiden taholta, sillä he etsivät sellaisia vikoja Jeesuksesta, joiden perusteella he olisivat voineet kivittää Hänet. Jeesusta ei kivitetty, sen sijaan Hänet naulittiin ristille. Sovitusuhri sinun ja minun syntieni vuoksi.

Jeesus siis ilmaisi itsensä ihmispersoonassa. Hän eli samojen rajoitusten ja lainalaisuuksien varjossa kuin me tavallisetkin ihmiset elämme. Hän tunsi nälkää ja janoa. Hän uupui ja tarvitsi lepoa. Hän koki kipua ja kärsi samalla tavoin niistä kuin sinä ja minä. Jeesus kuuluu niin ihmiskuntaan kuin jumaluuteen ja juuri siksi Jeesus pystyi sovittamaan myös sinun syntisi.

Seuraavaksi jakeessa kerrotaan, että Jeesus “asui meidän keskellämme”. Oikeammin tässä sanotaan, että Jeesus “pystytti teltan” meidän keskellemme. Jeesus tuli Isän luota ja leiriytyi telttamajaan keskellemme. Johannes kirjoittaa tässä omasta näkökulmasta ja siksi hän puhuu me-muodossa, koska hän oli nähnyt kaiken itse yhdessä opetuslasten kanssa. Jeesus oli siis telttaillut ihmisten keskellä ja toiminut ihmispersoonassa ihmisten keskellä. Tämä teltta-sana, jota Johannes käyttää, on sama kuin mitä käytetään Vanhassa Testamentissa ilmestysmajasta. Jumala antoi tarkat ohjeet Moosekselle, kuinka Ilmestysmaja oli rakennettava ja israelilaiset rakensivat sen niiden ohjeiden mukaan. Kaikki, mitä Ilmestysmajassa on, viittaa johonkin Uudessa Testamentissa. Jeesusta kuvaa kaikkein parhaiten Liitonarkki, jossa sijaitsi armoistuin. Liitonarkin sisällä olivat laintaulut, kultainen manna-astia ja Aaronin sauva. Roomalaiskirjeen 3-luvun 25. jakeessa kerrotaan seuraavasti:

Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.

Ilmestysmajassa kaikkein Pyhimmässä sijaitsi tämä Liitonarkki, jonka päällä oli Armoistuin. Tässä paikassa tapahtui kerran vuodessa suuren sovituspäivän uhri, jonka suoritti ylipappi vihmomalla verta Armoistuimen päälle. Tämä oli ennakkokuva yhdellä kertaa tapahtuvasta syntien sovituksesta. Tämä tapahtui ristillä ja uhrina oli Jeesus Kristus. Jumala itse sovitti Jeesuksessa ihmisten synnit. Ne Jeesus pystyi sovittamaan, koska Hän ainoastaan ihmisenä kykeni täyttämään lain ja siten olemaan synnitön. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo 10-luvun 7. jakeessa näin:

Silloin minä sanoin: katso, minä olen tullut - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala

Kirjakäärö tarkoittaa Vanhan Testamentin kirjoja ja sittemmin se alkoi tarkoittamaan myös Uuden Testamentin kirjeitä. Jeesuksesta kertovat kaikki kirjoittajat Raamatussa tavalla tai toisella ja Vanhassa Testamentissa on myös kirjoitettuna laki. Nyt Jeesus täytti lain, johon yksikään tavallinen ihminen ei ollut kyennyt, eikä tule kykenemään. Meidän on hyvä muistaa, että lain noudattaminen ei pelasta, vaan ainoastaan Jeesuksessa on pelastus. Ennen ristiä olleet ihmiset ovat katsoneet eteenpäin tulevaisuuteen, jossa sovitus tulee tapahtumaan. Me, jotka elämme ristin jälkeistä aikaa, katsomme taaksepäin ristiin, jossa meidän syntien sovitus on jo tapahtunut. Siis meillä on sama pelastus, ennen ristiä ja ristin jälkeen. Se on Jeesus.

Siellä oli myös kultainen astia, johon oli laitettu Mannaa. Israelilaiset saivat päivittäin manna-annoksen ja sitä oli laitettu kultaiseen astiaan. Manna kuvaa Jeesusta elämän leipänä, Johannes kertoo siitä luvussa 6 jakeissa 48-51 näillä sanoilla:

Minä olen elämän leipä.

Teidän isänne söivät mannaa autiomaassa, ja kuitenkin he kuolivat.

Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, ettei kukaan, joka sitä syö, kuolisi.

Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan maailman elämän puolesta, on minun lihani.

Israelilaiset saivat taivaasta tullutta mannaa päivittäin. Me saamme Jeesuksen Sanasta oman päivittäisen annoksen ravintoa hengelliseen elämäämme ja se myös tulee taivaasta. Jeesus sanoo, että Hän itse on leipä ja Hän on tullut taivaasta. Israelilaiset söivät mannaa, mutta kuolivat. Me saamme Jeesus leipää ja emme kuole, vaan saamme elää ikuisesti. Manna-annos tuli päivittäin kuutena päivänä viikossa. Ennen sapattia tuli kaksi annosta ja ainoastaan silloin se säilyi seuraavaan päivään, muuten se meni pilalle yön aikana. Tämä on myös meille esikuva siitä, miten meidän tulee lukea Raamattua: Meidän tulee päivittäin ruokkia uskoamme Raamatun Sanalla.

Aaron oli ensimmäinen ylimmäinen pappi ja hänen papeutensa kyseenalaistettiin. Niinpä kaikkien sukujen johtomiehet joutuivat tuomaan sauvansa Herran eteen, jotta nähtäisiin, kuka oli Herran mielestä sopiva ylimmäiseksi papiksi. Aaronin sauva tuli eläväksi. Se oli ainoa, johon tuli uusia versoja ja oli siten Herran mieleinen ylimmäinen pappi. Tämä sauva oli myös Liitonarkissa ja se kuvaa Jeesuksen ylipappeutta. Hebrealaiskirjeen 4-luvun 14 jakeessa on näin:

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

Jeesus on meidän ylimmäinen pappi ja hän itse on avannut tien kaikkein pyhimpään eli tien Jumalan luo. Raamattu kertoo, että me olemme pappeja ja Jeesus on meidän ylimmäinen pappi. Seuraavissa jakeissa kerrotaan, millainen ylipappi meillä on.

15. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

16. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Kun Jeesus oli telttailemassa keskuudessamme, hän oli samanlaisissa kiusauksissa kuin me olemme vielä tänäkin päivänä. Hän ei langennut ja siksi Hänestä sanotaan, että Hän oli synnitön. Me olemme langenneet, mutta Jeesus haluaa antaa meidän syntimme anteeksi. Hänen luokseen me voimme mennä rohkealla mielellä, sillä Hän ei aja meitä pois. Hän ei meitä nuhtele. Hän tahtoo auttaa ja antaa meille voiman elää tätä ihmisen elämää kaikkien kiusausten keskellä. Kaiken tämän vuoksi Jeesus tuli alas taivaasta, että Hän saisi telttailla keskellämme ja toteuttaa Jumalan tahdon. Ja Jumalan tahto on, että juuri sinä pelastuisit Paholaisen valtakunnasta Taivasten valtakuntaan. Siksi meidän ei tarvitse pelätä Jeesusta. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi. Me saamme astua Jumalan voimassa pelastukseen, kohti iankaikkista elämää. Silloin on telttailut telttailtu maan päällä ja saamme mennä kotiin, josta meitä ei ajeta pois.