Repäiskää rikki sydämenne! Jooel 2:10-13

Jooel on kertonut heinäsirkoista, jotka olivat muuntuneet näyksi tulevasta Herran päivästä. Nyt Herran päivän kuvaus jatkuu siirtyen kuvaamaan luonnonilmiöitä.

10. Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät. Aurinko ja kuu pimenevät, tähdet kadottavat valonsa.

Siihen hetkeen, kun Jeesus palaa takaisin, liittyy myös suuria luonnonmullistuksia. Jooel on kuvannut ensin aikaa, jossa ihmiskunta kokee syvää ahdistusta ja sen jälkeen kuvaa hetkeä, jolloin luomakunta hävitetään. Se on tämän aikakauden päätös. Kun Jumala loi tämän maailman, jossa me nyt elämme, Hän loi sen kaaoksesta ja nyt tämä maailma palaa takaisin kaaokseen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo seuraavaa Herran päivästä.

Matt. 24:29        "Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.
30. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

Nämä jakeet tuntuvat ahdistavilta ja samalla niistä iloitsee. En osaa selittää, mitä tämä voisi käytännössä olla. Mitä silloin tapahtuu? Millainen on se hetki, kun aurinko ei anna valoa, kuu on pimeä ja tähdet putoavat taivaalta? Samaan aikaan maa vapisee! Voin vain kuvitella, että on täysin pimeää ja kaikkialla on kaaos. Silloin Jeesus ilmestyy kaukaisuudesta pilvien päällä näkyvänä ja kaikkien tunnistettavana. Hän on täynnä Pyhää kunniaa ja kirkkautta! Ja silloin Hän lähettää hakemaan omansa pois kaikista ilmansuunnista. Joidenkin tutkijoiden mielestä tässä puhutaan israelilaisista. Heidät koottaisiin kaikista ilmansuunnista Israeliin. Mielestäni tämä sotii sitä ajatusta vastaan, että yksin Jeesus Kristus on tie Jumalan luo. Israelista tulee pelastumaan ihmisiä, jotka ottavat Jeesuksen omana vapahtajanaan vastaan. Siksi ajattelen, että enkelit kokoavat juuri meitä uskovia.

Jooel palaa takaisin sotajoukkoihin, joita Herra johtaa. Tässä on mielestäni kysymys armeijasta, jolle Jumala on antanut käskyn tuhota maa. Tämä armeija on israelilaisten vihollinen ja eskatologisessa mielessä kyseessä on sama tilanne kuin Ilmestyskirjassa, jossa Jumala antaa rajoitetun vallan Perkeleelle. Kaikki mitä Herran päivänä tapahtuu on Jumalan kontrolloimaa ja täysin hänen hallittavissaan. Samoin kuin on kaikki ne tapahtumat, joita nyt maan päällä tapahtuu. On myös hyvä muistaa, että me elämme maailmanaikojen loppukautta, kuten Paavali asian ilmaisee kertoessaan israelilaisten erämaavaelluksesta. (1 Kor. 10:11). “Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.” Se mitä Jooel on meille kertonut, on jo alkanut tapahtua. Ja Jumala johtaa tätä kaikkea. Hän myös kulkee tämän joukon edellä.

11. Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä. Hyvin suuri on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä täyttäjä. Suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää?

Kuka voi sen kestää? Malakia valottaa tätä tilannetta meille seuraavast (Mal. 3:23-24) “Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” Me tiedämme, että Johannes Kastaja oli Elian hengessä oleva profeetta. Hän valmisti tietä Messiaalle. Nyt meillä on pelastus tästä vihan päivästä. Jumala on luvannut pelastaa meidät juuri tältä vihan päivältä “ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.” ( 1Tess. 1:10)  “Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.”  (Room. 5:9) Voiko meille olla suurempaa lupausta pelastua Jumalan vihalta, joka kohtaa niitä, joilla ei tätä toivoa ole! Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Ja siihen Jumala seuraavaksi kansaansa kutsuu!

12. Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, palatkaa minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

Jumala kutsuu kansaansa palaamaan takaisin. Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Kansa oli hylännyt Jumalansa. Se ei ole toteuttanut Herran tahtoa. Malakia kuvaa hyvin tätä tilannetta.

Mal. 3:5. Minä tulen teidän luoksenne pannakseni toimeen tuomion. Tulen kiiruusti todistajaksi noitia, avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, tekevät vääryyttä leskelle ja orvolle, vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot.
6. Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin lapset, ole muuttuneet:
7. isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Missä asiassa meidän on palattava?"

Kansa teki sitä, mikä oli Jumalan silmissä väärin. Tätä he olivat tehneet aina alusta lähtien. Herra ei muutu, mutta ei näy kansakaan muuttuvan. Ja silti Jumala kutsuu sitä yhä uudelleen. Jumala haluaa, että kansan sydän muuttuu, ei vain ulkoisesti muuteta tapoja, vaan muutoksen tulee tapahtua sydämen tasolla!

13. Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo. Hän on armahtava ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja hän katuu pahaa.

Vaatteiden repiminen oli yleinen tapa osoittaa katumusta tai surua. Vaatteita ei revitty riekaleiksi, vaan kaula-aukkoa repäistiin isommaksi. Nyt Jooel kehottaa repimään rikki sydämen vaatteiden sijaan eli muutoksen tuli tapahtua ihmisten sisäisessä maailmassa, ei vain rituaaleissa. Jooel ei tarkoita tässä sitä, että uskonnollisia rituaaleja ei tulisi tehdä, vaan että ne tulisi tehdä myös sydämen tasolla. Painopiste on ihmisen sisäisessä muutoksessa. Jumala katsoo sydämeen ja näkee mikä on ihmisen sisäinen tila. Me katsomme ihmisen ulkoista olemusta. Uskonnon harjoittaminen, israelilaisilla olivat uhritoimitukset, meillä esim. seurakunnassa käynnit ja rukoukset, ovat tärkeitä, mutta jos ne ovat vain muotojumalisuutta, niillä ei ole mitään merkitystä. Johannes kirjoittaa samasta asiasta 1 joh. 3:18 “Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa”. Sanoin ja kielellä eli puheella osoitettu rakkaus ei ole vastakohta rakkaudelle, joka tuodaan esille teoilla ja totuudella. Kaikkia näitä tarvitaan, mutta jos meidän rakkautemme näkyy vain puheessamme se on ainoastaan sanahelinää, jolla ei ole mitään merkitystä. Sydämen tilan tulee näkyä näissä kaikissa, mutta ennen kaikkea meidän teoissamme.

Jopa meidän, jotka pidämme itseämme uskovina, sydän voi tosiasiassa olla paatunut. Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille seuraavasti: Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä.'" (Matt. 15:7-8) Fariseukset ja kirjanoppineet olivat aikansa todellisia uskovia. On lähes sama asia, kun Jeesus sanoisi tämän meille helluntailaisille. Toisin sanoen, Jumalan tulee avata jokaisen ihmisen sydän ja täyttää se uskolla, jonka Hän Sanallaan ja Hengellään synnyttää meidän sydämeen. Jumala tekee sen ja me saamme levätä tässä Jumalan armossa. Kun juutalaiset ympärileikkasivat poikalapset, se oli ulkoinen merkki liitosta, johon he olivat lupautuneet. Nyt Jumala tekee saman meidän sydämeen. Room. 2:29 “ Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.” Me emme voi ympärileikata sydäntämme noudattamalla lakia, vaan tämän ympärileikkauksen Jumala tekee uudestisyntymisen yhteydessä.

On hyvin vaikeaa käsittää, että kaikki meidän uskossamme on Jumalan tekoa ja ansiota. Myös se, että me pelastumme. Ja kaikkein surullisinta on, että me hyvin äkkiä paadutamme sydämemme ja unohdamme Jumalamme. Onneksi Hän on uskollinen ja pitkämielinen. Malakian kirjassa Jumala sanoo:” Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään!” Tähän voisi jatkaa, että me emme muutu, jos Jumala ei meitä muuta! Kun Jumala kehottaa meitä palaamaan Hänen luokseen, se tarkoittaa, että käännymme ympäri kohti Jeesusta, joka on tie Jumalan luo. Ja sekin on Jumalan teko meissä! Kiitetään Herraa siitä!

Suoraan! Jooel 2:4-9

Jooel oli kuvannut sitä tuhoa, mitä Herran johtama vihollisarmeija saa aikaan. Nyt hän siirtyy kuvaamaan sitä, miltä tämä armeija näyttää. Tässä kohden tutkijat jakautuvat siis kahteen eri ryhmään. Toisten mielestä kyseessä on heinäsirkat ja toisten mielestä sotajoukot. Mutta miltä tämä kaikki näyttäytyy Jooelille?

2:4. Hevosilta ne näyttävät, ne juoksevat kuin ratsut

Heinäsirkan pää muistuttaa hevosen päätä, joten ne tutkijat, jotka pitävät näitä tulijoita heinäsirkkoina, muistuttavat juuri tästä yhtäläisyydestä. Taasen ne tutkijat, jotka ovat sitä mieltä, että kyseessä on todellinen armeija, muistuttavat taasen siitä, että ei ole tärkeää, miltä armeija näyttää vaan se, mitä se saa aikaan.

Raamatussa muuallakin rinnastetaan heinäsirkat ja hevoset toisiinsa. Näin esim. Ilmestyskirjassa, jossa viidennen pasuunan soiton yhteydessä kerrotaan näin:
Ilm. 9:7. "Heinäsirkat näyttivät sotaan varustetuilta hevosilta. Niillä oli päässään kuin kultaiset seppeleet, ja niiden kasvot olivat kuin ihmiskasvot."
Ilmestyskirjassa nämä heinäsirkkoja muistuttavat tuhoojat tulivat syvyyden kaivon savusta ja niillä oli rajoitettu valta. Ne saivat vaivata niitä ihmisiä, joilla ei ollut Jumalan antamaa sinettiä. Heinäsirkat kuvaavat myös tässä tuhoa, vaikka Ilmestyskirjan heinäsirkat kuvataankin aivan erilaisiksi kuin maan päällä elävät heinäsirkat. Niiden symboliikka onkin niiden aiheuttama tuho ja siinä merkityksessä ne esiintyvät Raamatussa. Näin myös Jooelin kirjassa.

Jooelin aikaan, kuten koko Vanhan testamentin aikaan, hevosia käytettiin yksinomaan sodissa. Näin hyökkäykseen saatiin nopeutta ja jalan kulkevat sotilaat olivat lähes voimattomia näitä hevosilla ratsastavia sotilaita vastaan. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, Hän tuli rauhan kuninkaana. Aasi kuvaa rauhaa ja hevonen sotaa. Jooel näkee hevosten aiheuttaman tuhon kuvaavan viimeisten päivien tapahtumia. Paavali kirjoittaa, että Jumala lähettää eksytyksen, jonka Saatana toteuttaa. Syy tähän kerrotaan seuraavasti: (2 Tess. 2:11-12)” Siksi Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, niin että he uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vääryyteen.” Jumala lähettää ja samalla määrittää mitä Saatana saa tehdä. Ja kaikki tämä tapahtuu tänä päivänä. Saatanalla on rajoitettu valta. Tämä kohta tuo myös esille sen, että meidän uskomme koetellaan. Rakastammeko totuutta vai valhetta?

Jooel on kuvannut meille sen, millaiselta hyökkääjät näyttivät. Nyt hän siirtyy kuvaamaan, miltä ne kuulostavat.

5. Rämisten kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. Ne ovat kuin taisteluun järjestäytynyt väkevä kansa.

Jooelin kuvaus sopii niin heinäsirkkoihin kuin armeijaan. Se on pelottava näky, kuten Jooel toteaa seuraavaksi.

2:6. Niiden edessä kansat vapisevat, kaikkien kasvot kalpenevat.

Teksti kuvaa hirveää kauhua, jota niin israelilaiset kuin myös ympäröivät kansat tuntevat. Samalla se kuvaa niitä kauhunhetkiä, joita tullaan tuntemaan viimeisinä päivinä. Silloin ihmiset toivovat kuolevansa, mutta kuolema pakenee.

Heinäsirkka armeija hyökkäsi kaupunkiin. Sitä ei pidätellyt muurit, vaan suoraan se kulkee ja tuhoaa kaiken.

2:7. Ne ryntäävät kuin sankarit, soturien lailla ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullaan.
8. Eivät ne sysi toinen toistaan, vaan jokainen kulkee omaa reittiään. Heittoaseitten välistä ne syöksyvät eivätkä pysähdy.
9. Ne ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ikkunoiden kautta ja tulevat sisään kuin varkaat.

Kun Jerusalem tuhottiin, samalla tuhottiin sen muurit. Kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen ja osa kansasta palasi takaisin Nehemian aikaan, jolloin muurit rakennettiin uudelleen. Tämän vuoksi monet ajoittavat Jooelin kirjan tämän ajanjakson jälkeen kirjoitetuksi.

Heinäsirkat, samoin kuin todellinen armeijakin, kulkevat järjestyksessä ja suoraan eteenpäin. Tässä kohti näyttäisi siltä kuin heinäsirkat ja armeija olisivat sisäkkäin ja limittäin Jooelin näkemässä näyssä. Voitaisiin sanoa, että se jyrää kaiken, mikä edessä sattuu olemaan. Kymmenessä vitsauksessa on myös heinäsirkkavitsaus, jolloin heinäsirkat tunkeutuivat niin asuntoihin kuin myös palatseihin.

2 Moos. 10:6. Heinäsirkat täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikki talot Egyptissä, niin etteivät isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä lähtien, jona heitä on ollut maan päällä, aina tähän päivään asti.'" Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.

Mikä tässä on kaikkein tärkeintä? Kuvaukset tulevista armeijoista, jotka joskus tulevat hyökkäämään? Näitä kuvauksia on tehty paljon ja löydetty kuvauksesta milloin minkäkinlaista sota-asetta. Toki, on mielenkiintoista miettiä millaisilla aseilla hyökätään ja mistä maasta hyökkäys tulee, mutta se on sittenkin toissijainen asia. Kaikkein tärkeintä on miettiä sitä, mitä Jumala haluaa tällä näyllä meille viestittää. Mitä Hän halusi kansansa tekevän, kun heinäsirkat hyökkäsivät kaupunkiin? Jumala halusi, että kansa kääntyy Jumalan puoleen. Ihan samaa Jumala haluaa myös meille viestittää. Herran päivä on lähempänä meitä kuin Jooelin aikana. Meillä on suurempi syy tarkistaa oma vaelluksemme päämäärä. Varmistaa, että meidän otsassa on Jumalan antama sinetti eli meillä on Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi omilleen lähettää!

Eedenistä autiomaaksi, Jooel 2:3

Jooelin näky jatkuu ja siinä kerrotaan meille siitä, kuinka Jumalan tuli tuhoaa kaiken maan.

2:3. Sen edellä käy kuluttava tuli, jäljessä leimuaa liekki. Maa on sen edessä kuin Eedenin puutarha, mutta sen jäljiltä kuin autio aavikko, ei ole ketään, joka siltä pelastuisi.

Jooel kuvaa täydellistä tuhoa, joka kohtaa maata. Maata luodessaan Jumala teki autiuteen kukoistavan maan. Nyt tulee tapahtumaan päinvastoin. Maasta tulee autio aavikko. Kaikki tulee tuhoutumaan, kun Jumalan vihan tuli tulee polttamaan maan. Päivä tulee yllättämään ihmiset, joiden turvana ei ole Jeesus. Herran päivän kuvaus  Raamatussa tarkentuu niin, että me Uuden Liiton uskovat tiedämme, että me pelastumme tältä vihalta yksin Jeesuksessa. Meidän ei tarvitse kokea Jumalan vihaa, jonka kokevat ne, jotka eivät ole vastaanottaneet tätä suurta armoa Jumalalta. Pietari kuvaa sitä seuraavasti.

2 Piet. 3:10. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty
{Joidenkin käsikirjoitusten mukaan: "maa ja kaikki siinä tehdyt teot paljastuvat".}

Se päivä ei tule hiljaisuudessa, vaan silloin on rytinää ja räiskettä. Kaikki mitä tässä maailmassa on hajoaa ja kaikki siinä tehdyt teot paljastuvat. Mikään ei ole salassa.

Jo Sefanja ilmoittaa meille syyn, miksi kaikki tulee tapahtumaan ja mitä tulee tapahtumaan. Siinä kerrotaan lyhyesti se, mitä Johannes saa ilmestyksessä nähdä näistä tapahtumista.

Sef. 1:17. Minä saatan ihmiset ahdinkoon, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän verensä vuodatetaan kuin tomu ja heidän sisäelimensä kuin ulosteet. 
18. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. Hänen kiivautensa tulesta palaa koko maa. Lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.

Ihmisten väärät teot kohdistuvat Jumalaa vastaan ja niistä suurin on se, ettei tahdota ottaa pelastusta vastaan. Israelilaiset olivat Jumalan kanssa tehneet liiton. Liiton ehdoissa oli sekä siunauksia että kirouksia sen mukaan kuinka israelilaiset pitäisivät liiton ehdot. Surullisinta on, että he eivät alun alkaenkaan pitäneet liiton ehtoja. Stefanus kertoo puolustuspuheessaan seuraavasti.

Ap.t. 7:42. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan joukkoa, niin kuin on kirjoitettu profeettojen kirjassa:
        'Toitteko te minulle teurasuhreja ja muita uhreja autiomaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin kansa?
43.     Molokin telttamajaa ja Raifan-jumalan tähteä te kannoitte, kuvia, jotka olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sen tähden minä siirrän teidät Babylonin tuolle puolen.'

Meidän on syytä ottaa opiksemme kaikki se, mitä Vanhassa testamentissa kirjoitetaan israelin kansan vaelluksesta ja elämästä. Jumala hylkäsi kansansa pakkosiirtolaisuuteen, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin. Juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja siten myös pakkosiirtolaisuus jatkui. Vielä tänäänkin he rukoilevat, että Messias tulisi vapauttamaan kansan, koska he tietävät, että silloin pakkosiirtolaisuus lopultakin loppuisi. Mutta juuri sen Jeesus teki. Hän rakensi uuden temppelin, joka on seurakunta. Kuinka on nyt meidän laitamme? Olemmeko niin kuin juutalaiset ja palvomme muita jumalia? Vai olemmeko omalta puoleltamme uskollisia? Haluammeko palvella Jumalaa vai jättääkö Jumala meidät kaikessa rauhassa palvelemaan muita jumalia? Palvelemaan riivaajia? Jumalan kaikkein suurin rangaistus täällä maan päällä on jättää ihminen kokonaan rauhassa tekemään syntiä. Ole siis iloinen, jos omatuntosi sinua kolkuttelee ja koet vääryyttä tehdessäsi tekeväsi syntiä Herraa vastaan. Silloin olet oikealla tiellä!

Tuli kuvaa siis Jumalan vihaa. Hän tulee kerran tuomitsemaan maanpiirin. Siinä Hän tulee käyttämään erilaisia välikappaleita. Samoin Hän tekee silloin, kun Hän antaa vihansa kohdistua nykyisin eri kansoja kohtaan. Jostain syystä tämä asia on noussut vahvasti esille, kun olen tarkkaillut maailman menoa ja avannut näitä Jooelin sanoja. En sano, että kaikki luonnonmullistukset ovat Jumalan lähettämiä rangaistuksia, mutta en voi olla ajattelematta, että osa niistä ovat juuri sitä. Samalla ne tuntuvat linkittyvän aikojen lopussa kerrottuihin tapahtumiin. Olen pohtinut Suomen viimeaikaisia luonnonilmiöitä ja yhdistänyt ne määrättyihin lakeihin, jotka ovat astuneet viime vuonna voimaan. Jos Jumala rakastaa Suomen kansaa, Hän myös pyrkii vetämään sitä puoleensa ja se tapahtuu yleensä hyvin ikävien asioiden kautta.

Mooses lauloi kansalle laulun. Se laulu ei minusta ole mitenkään mukava. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että Mooses profetoi sen, mitä kansa tulisi kohtaamaan. Mutta siinä on erittäin mielenkiintoinen kohta, joka sopisi minusta hyvin myös tähän päivään koskien meitä jälkikristillisiä ihmisiä.

5 Moos. 32:21. He ovat kiivastuttaneet minut jumalilla, jotka eivät ole jumalia,
vihoittaneet minut turhuuksillaan.
Niinpä minäkin kiivastutan heidät kansalla, joka ei ole kansa,
vihoitan heidät houkkamaisella pakanakansalla.
22. Sillä minun vihani tuli on syttynyt,
se leimuaa tuonelan syvyyksiin asti.
Se ahmii maan satoineen
ja polttaa vuorten perustukset.

Nykyään maailma pelkää kansaa, joka ei ole kansa. Kansaa, joka heittelee pommeja ja räjäyttelee itsensä tuhotakseen mahdollisimman monta kristittyä. Tai ainakin ihmisiä, jotka pitävät itseään kristittynä. Pelkään, että tämä kansa tuokin Jumalan vihan tulta. Ihmiset pelkäävät sitä, mikä maanpiiriä on kohtaamassa. Pelätään, koska heillä ei ole Häntä, jota kohti meidän tulee nostaa katseemme. Heillä ei ole Kristusta! Kun kaikki se, mitä tulee tapahtumaan, on tapahtunut, Jeesus saapuu takaisin ja lähettää enkelinsä hakemaan omansa kaikista ilmansuunnista!

Matt. 24:29 "Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.
30. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

Vaelletaan yhdessä Jeesuksessa Kristuksessa tätä ahdistuksen aikaa. Pidetään esillä evankeliumia. Kerrotaan siitä omalla elämällämme. Meidän tehtävä on kertoa ja opettaa ja Jumala on se, joka tekee kaiken muun. On jokaisen itsensä vallassa, ottaako hän sanan vastaan vai ei. Me kerromme ja rukoilemme.

Kun nyt kirjoittelen ja tutkin näitä jakeita, on sisimpäni kuin kahtia jakautunut. Omaa tilaani kuvaa hyvin se, mitä tänään koin, kun olin viemässä lastenlastani päiväkotiin. Autossa alkoi jo itku, kun ymmärsi, mihin paikkaan oli tultu. Sitä jatkui sisälle asti. Äidin antaessa nuken lapselle, hän otti sen syliinsä ja kääntyi kohti hoitotätiä pyrkien hänen syliinsä. Ääneen itkien hän katsoi meitä hoitotädin sylistä ja vilkutti. Minulla on samanlainen tunne sisimmässäni.