Armeija hyökkää, Jooel 1:5-6

Jooel oli nähnyt, kuinka heinäsirkkaparvi oli tuhonnut kaiken sadon. Mitään ei jäänyt jäljelle. Jakeessa 4 kuvataan runollisessa muodossa tätä suurta tuhoa.

Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi heinäsirkka,

mitä heinäsirkalta jäi, sen söi sirkan toukka,

mitä toukalta jäi, sen söi tuhosirkka.

Raamatusta löytyy muitakin kuvauksia tuhosta, joissa esiintyy neljä asiaa, joilla tuho tapahtuu. Tässä ne ovat kalvajasirkka, heinäsirkka, toukka ja tuhosirkka. Jeremian kirjassa on vastaavasti kuolema, miekka, nälkä ja vankeus. Rankaisijoina ovat viholliset, koirat, linnut ja maan eläimet.

Jer. 15:2. Kun he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on lähdettävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka on kuoleman oma, se menköön kuolemaan, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

3. Minä asetan heille neljänlaiset rankaisijat, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan sekä taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja raatelemaan

Jooel näkee, että nämä heinäsirkat toteuttavat Jumalan antamaa rangaistusta kansalleen. Hän näkee myös sen, mitä siitä siitä seuraa.

5. Herätkää, juopuneet, ja itkekää! Valittakaa, kaikki viininjuojat, rypälemehun tähden, sillä se on riistetty teidän suustanne.

Tästä jakeesta käydään pientä kiistaa. Onko tämä ollut israelilaisten synti vai onko tässä kuvattu sitä tosiasiaa, että israelilaisten tavallinen ruokajuoma on loppunut. Kun me suomalaiset juomme tavallisesti maitoa ruokajuomana niin israelilaiset joivat viiniä. Aivan varmaan siellä on ollut myös juoppoja, jotka ovat totaalisesti juopotelleet viinillä, mutta viini on ollut myös juhlajuoma, jota on juotu Jumalan määräämillä juhla-ajoilla. Ja näitä juhlia on ollut paljon. Seuraavassa kaaviossa on merkitty juhla ja ajankohta, milloin ne tulee pitää.

Juhla Ajankohta

pääsiäinen ja happamattoman leivänjuhla nisan-kuun 14. p.

maalis-huhtikuu

viikkojuhla sivan-kuun 6. pv.

touko-kesäkuu      

uusi vuosi tišri-kuun 1. pv.

syys-lokakuu

suuri sovituspäivä tišri-kuun 10. pv.

syys-lokakuu

lehtimajanjuhla tišri-kuun 15. pv. ja seuraava  viikko

syys-lokakuu

hanukka kislev-kuun 25. p. ja seuraava viikko    

                                                                           joulukuu

purim adar-kuun 14. pv.

helmi-maaliskuu

Kaikki muut juhlat olivat iloisia, ainoastaan suuri sovituspäivä poikkesi muista juhlista. Silloin paastottiin ja se olikin ainoa juhla, jossa paastotaan. Juhliin kuului oleellisena osana viini, joka nyt riistettiin niin juoppojen kuin juhlijoiden suusta.

Mielenkiintoista on, että koko kirjassa ei puhuta epäjumalan palvomisesta, joka oli syy siihen, että kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen ja temppeli tuhottiin. Sen vuoksi viholliskansat hyökkäsivät Israeliin ja Juudaan, vieden siis mukanaan lähes koko kansan.

Jooel kuvaa myös täydellistä tuhoa, joka maahan tulee. Hän kuvaa sitä tässä viinin loppumisella, koska heinäsirkat syövät kaiken vihreän. Tuho näyttäytyy Jooelille viholliskansana, joka hyökkää maahan.

6. Minun maahani on hyökännyt kansa, väkevä ja suurilukuinen. Sen hampaat ovat leijonan hampaat, sillä on jalopeuran leukaluut.

Jooel näkee heinäsirkat väkevänä ja suurilukuisena kansana kuitenkin samalla kuin leijonina, jotka hyökkäävät maahan. Myös muualla Raamatussa kuvataan heinäsirkkoja kuin ne olisivat vihollisarmeija. Myös Ilmestyskirjassa kerrotaan heinäsirkoista.

Ilm. 9:7. Heinäsirkat näyttivät sotaan varustetuilta hevosilta. Niillä oli päässään kuin kultaiset seppeleet, ja niiden kasvot olivat kuin ihmiskasvot.

8. Niillä oli hiukset kuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat kuin leijonien hampaat.

9. Niillä oli rintasuojukset kuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten rynnätessä taisteluun.

10. Niillä oli pyrstö kuin skorpioneilla ja pistin, ja niillä oli valta pyrstöllään vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.

11. Niiden kuninkaana oli syvyyden enkeli, jonka nimi on hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon.

Jooel näkee siis Jumalan lähettämän vitsauksen heinäsirkoissa, jotka hänen silmissään muuttuvat vihollisarmeijaksi. Ne vievät Jooelin tuleviin aikoihin ihan Herran päivään asti.

Jooel näkee tapahtumia, jotka ovat tulossa myös tulevaisuudessa, siis meidän aikanamme. Kaikkein karmaisevinta on opetus, jota kutsutaan Jooelin armeijaksi. Siinä opetetaan, että me kristityt valloitamme maa-alueita maa-alueiden jälkeen saaden aikaan suuren herätyksen. Kuitenkin Jooelin näkemä armeija on Paholaisen armeija, joka valloittaa tuhoten kaiken, mikä on elävää. Itse en ainakaan haluaisi olla vihollisen armeijassa, vaan Jumalan armeijassa. Sen armeijan sota-asu on hiukan erilainen, kuin edellä kuvattu sota-asu vihollisarmeijalla.

Ef. 6:Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan.

11. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet.

12. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan.

13. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.

14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan,

15. ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumia kohtaan.

16. Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.

17. Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

18. Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta

Jos tahdot olla Jumalan soturi, niin sinulla on oltava juuri tämä varustus ylläsi…..hengellisesti.

Heinäsirkat tulevat (Jooel 1:1-4)

Jooelin kirja on kiinnostanut minua pitkän aikaa. Nyt on aika pureutua siihen. Jooel kuuluu niiden kahdentoista profeetan kirjaryhmään alkaen Hooseasta ja päättyen Malakiaan. Jooelia kutsutaan myös pieneksi profeetaksi, mutta sanoma Jooelilla ei ole mitenkään pieni. Usein voidaan määrittää, milloin kukin profeetta on toiminut, mutta Jooelin kohdalla ajankohdan määrittäminen on erityisen vaikeaa. Kirjassa ei mainita kuninkaita, joilla useimmiten määritetään toiminnan ajankohtia. Koska tutkijat ovat tästä asiasta niinkin erimielisiä, jätän minäkin tämän ajankohdan määrittämisen kokonaan pois. Kirjan sisällön ymmärtämiseen sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Jooelin nimestä sen verran, että se tarkoittaa, että Herra on Jumala. Jooel on Petuelin poika, joten näin hänet voidaan erottaa muista samannimisistä miehistä.

Jooelin kirja on ollut aina hyväksyttyjen kirjojen joukossa. Sen Hepreankielinen alkuteksti on säilynyt melko hyvänä ja nykyinen Jooelin kirjan alkuteksti on peräisin 800-1000 jKr. On ihmeellistä, kuinka nämä Raamatun tekstit ovat pysyneet hyvinkin tarkasti alkuperäisessä muodossaan. Qumranin tekstilöydöt olivatkin suuri aarre tässä tutkimustyössä. Niiden perusteella on voitu todistaa, että teksteissä on tapahtunut todella vähän muutoksia.

Jooelin kirja on aikojen saatossa jaettu joko kolmeen tai neljään lukuun. Vuonna 1205 Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton jakoi kirjan kolmeen osaan laatiessaan latinan kielistä Vulgataa. Tätä jakoa on noudatettu myös vanhemmissa suomenkielisissä Raamatuissa. Vuosina 1524-1525 kirjoitetussa toisessa rabbiinisessa Raamatussa kirja on jaettu neljään osaan. Tätä jakoa käyttävät uudemmat suomalaiset raamatunkäännökset. Tässä tulevassa Jooelin kirjaa avaavassa kirjoituksessani käytän pääsääntöisesti Raamattu kansalle käännöstä ja lukujakoja on siis neljä. Joten paneudutaan nyt tähän mielenkiintoiseen tekstiin, joka on Herran Sanaa meille!

Heinäsirkkavitsaus

1:1 Herran sana, joka tuli Jooelille, Petuelin pojalle:

Kirja alkaa hyvin yksinkertaisesti. Meille ei kerrota, milloin Jooel oli saanut kutsun profeetaksi tai mikä hän oli miehiään. Meille vain kerrotaan, että Jooel oli Petuelin poika ja että Herran sana tuli hänelle. Petuel tarkoittaa mahdollisesti “Jumalan avaamaa”.  Nyt kerrotaan, että Jooel sai Herralta sanan.

2. Kuulkaa tämä, te vanhimmat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat. Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä?

3. Kertokaa tämä lapsillenne, lapsenne kertokoot sen lapsilleen ja heidän lapsensa tulevalle polvelle.

4. Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi heinäsirkka, mitä heinäsirkalta jäi, sen söi sirkan toukka, mitä toukalta jäi, sen söi tuhosirkka.

Heinäsirkat olivat yleinen vitsaus, mutta nyt niitä oli niin paljon, että Jooel kauhistuu niiden paljoutta. Tässä luetellaan neljä erilaista sirkkaa. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tässä luetellut eri sirkka lajit olisivat yhden heinäsirkan eri kehitysvaiheita. Voi olla tai sitten ei. Joka tapauksessa kyseessä on ollut sirkka, jolla on 5-6 cm pitkä ruumis. Siivenkärkien väli on noin 12 cm. Kun siihen lisätään kuusi jalkaa, joista takajalat ovat yhtä pitkät kuin koko muu ruumis, saamme aika kookkaan hyppivän heinäsirkan. Kun vielä kuvittelemme, että nämä lähestyvät mustana taivaan peittävänä parvena laskeutuen maahan peittäen sen kokonaan. Maa on muuttunut harmaan vihreäksi liikkuvaksi massaksi. Ehkä nyt saat kiinni siitä tunnelmasta, jota israelilaiset kokivat.

Mutta mitä Jooel säikähti? Profeettana hän ymmärsi, että oli kyseessä Jumalan antama rangaistus. Profeetat ennustivat tulevaisuutta, jopa niin kauaksi, etteivät kaikki ennustukset ole vieläkään toteutuneet, mutta heidän tärkein tehtävä oli muistuttaa kansaa Jumalan laista. Kun papit opettivat Mooseksen lakia niin profeetat muistuttivat kansaa tästä laista ja kertoivat mitä seuraisi, jos sitä noudattaa tai ei noudata. Itse asiassa profeetan tehtävä on sama myös tänään. Heidän tulisi tuoda seurakunnassa esille niitä asioita, jotka ovat seurakunnalle ajankohtaisia. Nyt Jooel ymmärsi, että kansa oli rikkonut Jumalaa vastaan ja Jumala antoi rangaistuksensa kohdata sitä. 5. Moos. 28-luvussa on kerrottu siitä, mitä siunauksia kansa saisi, kun seuraisi lakia ja mitä kirouksia se kohtaisi, jos ei seurannut lakia. Yksi kirouksista on heinäsirkat.

5. Moos. 28:38-39. Siementä sinä viet pellolle paljon, mutta satoa korjaat vain vähän, sillä heinäsirkat syövät sen. Viinitarhoja sinä istutat ja näet vaivaa, mutta viiniä et saa juodaksesi etkä voi korjata viinirypäleitä, sillä madot syövät ne.

Ei ihme, että Jooel huutaa: Kuulkaa tämä, te vanhimmat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat. Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä?

Heinäsirkkaparvi oli niin massiivinen, että sellaista ei muistettu tai ei koskaan edes  ollut kuultu. Se söi kaiken vihreän. Tämä oli muistettava kertoa myös lapsille varoitukseksi siitä, että Jumala lähettää kirouksen, jos kansa rikkoo jatkuvasti Jumalaa vastaan. Ja lasten oli kerrottava se omille lapsilleen.

Mutta miksi Jumala lähetti kirouksia? Aamoksen kirjassa kerrotaan, että Jumala oli lähettänyt monia kirouksia israelilaisille. Yhdestä niistä löydämme nämä samat sirkat.

Aam. 4:9. Minä löin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella. Lukuisat puutarhanne ja viinitarhanne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

Jumala lähetti kirouksia, jotta ihmiset palaisivat takaisin Jumalan luo. Varmaan osa ihmisistä palasi, mutta suurin osa ei sitä tehnyt. Kun Suomi oli mukana sodassa, kansa rukoili ja Suomi säilyi ihmeen kaupalla itsenäisenä. Oliko nämä sodat Jumalan lähettämiä? En tiedä, mutta sodat saivat aikaan sen, että ihmiset kääntyivät Jumalan puoleen. Nyt sotien kauhut on unohdettu ja samalla Suomi on unohtanut Jumalan. Suomi on unohtanut Hänet, jossa on meidän turvamme ja se ei ole hyvä asia Suomelle. Olemme unohtaneet kertoa lapsillemme näistä kauhuista ja ennen kaikkea siitä, että kun suomalaiset kääntyivät rukoillen Jumalan puoleen, Hän pelasti meidät niin, että pysyimme itsenäisenä maana. Ilman Jumalaa on meidän turha viettää 100 vuotiaan Suomen syntymäpäivää, koska kunnia ei mene Jumalalle, vaan ihmisille. Suomi on nyt jälkikristillinen maa. Ja se on surullista, koska jos unohdamme Jumalan kokonaan, menetämme myös Hänen siunaukset.

Jooelin kirjan alku on nostanut mieleeni monenlaisia ajatuksia. Ja nyt on mielessäni vain yksi tärkeä tehtävä, johon meidän jokaisen olisi ryhdyttävä. Rukoilemaan omien lasten ja lähimmäistemme puolesta sekä muistuttamaan siitä, miksi Suomi on itsenäinen maa.

Lopputervehdys 2 Joh. 1:13-14

Olen kahdessa aikaisemmassa kirjoituksessani käynyt läpi 2. Johanneksen kirjettä. Tämä lyhyt kirje on nyt lopputervehdystä vaille valmis.

2 Joh. 1:13 Minulla olisi teille paljon kirjoittamista, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella. Toivon pääseväni teidän luoksenne ja saavani puhua kanssanne kasvokkain, että ilomme olisi täydellinen.

Johannesta selvästi haluaisi tavata kyseisen seurakunnan ja keskustella heidän kanssaan. Näyttää siltä, että Johanneksella oli erittäin läheinen suhde tähän seurakuntaan. Minustakin on mukavampi jutella kasvokkain ystävien kanssa kuin vain kirjoittaa heille. Aina se ei ole mahdollista ja siksi Johannes joutuu turvautumaan kirjeeseen kertoakseen mieltä painavat asiat seurakunnalle. Mutta meille tämä kirjeen kirjoittaminen on ollut hyvä asia. Nyt mekin saamme lukea sitä lähes 2000 vuotta myöhemmin. Kirje on ajoitettu vuosien 80-100 välille, joten muste kirjeestä on ehtinyt kuivua, mutta sanoma on yhä tänäänkin ajankohtainen.

Kun miettii kirjeen sisältöä, voi havaita Johanneksen suuren huolen siitä, että  seurakuntalaiset voivat eksyä pois Jumalan armosta. Ihan sama huolenaihe pitäisi meilläkin olla. Kirjeessä Johannes ikään kuin taistelee puhtaan evankeliumin puolesta. Sama taistelu pitäisi meilläkin olla. Mielestäni yksi keskeisimmistä jakeista on jae 9.

Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika

Johanneksen huolenaiheena olivat ne opettajat, jotka olivat menneet ohi Kristuksen opista ja opettivat nyt tätä oppia seurakunnissa. Eikä huoli ollut aiheeton missään suhteessa. Me emme useinkaan ajattele näin, että meidän tulisi pysyä oikeassa Kristuksen opissa ja että vain silloin meillä on sekä Isä että Poika. Meidän uskomme perustuu oikeaan oppiin Jeesuksesta ja silloin voimme pelastua. Nykyään olemme sinisilmäisiä uskovia ja nielemme kaiken, jossa lainataan Raamattua ja puhutaan Jeesuksesta, tutkimatta lainkaan sitä, pysyykö opetus Raamatun Sanassa.Tätä olikin jo tapahtunut seurakunnassa, jolle kirje oli osoitettu. Jakeessa 4 sanotaan seuraavasti.

Tulin hyvin iloiseksi, kun huomasin lastesi joukossa niitä, jotka vaeltavat totuudessa sen käskyn mukaan, jonka olemme Isältä saaneet  

Johannes iloitsi siitä, että seurakunnassa oli uskovia, jotka vaeltavat totuudessa. Nähtävästi siellä oli myös niitä, jotka eivät vaeltaneet totuudessa. Niin on myös tämän päivän seurakunnissa.

Johannes haluaisi keskustella kasvokkain myös siksi, että heidän ilonsa olisi täydellinen. Meidän ilolla on ikään kuin kaksi puolta. Me iloitsemme siitä, mitä olemme saaneet. Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä seuraavasti

Kol. 1:11 Vahvistakoon hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukaisesti kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä.

12. Iloiten te silloin kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa.

Me iloitsemme pelastuksesta, johon Jumala itse on valmistanut meidät. Ja kun me tässä pelastuksessa haluamme pysyä, voimme myös iloita siitä, mikä meitä odottaa.

Room. 15:13. Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voimassa.

Saamme iloita myös siitä, mitä Jumala on meille valmistanut. Toivo jostain paremmasta ja täydellisestä, joka meitä odottaa. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Ja meidän ilo perustuu evankeliumin ilosanomaan, että meidän synnit on annettu anteeksi ja tie Isän luo on auki. Mutta jos meillä ei ole oikeaa oppia Kristuksesta, se tie ei ole auki Isän luo. Siksi on tärkeää ymmärtää, että emme voi muuttaa Raamatun Sanaa sellaiseen muotoon, joka lähtee ihmislähtöisistä tarpeista. Me emme määritä kuinka tulee uskoa, vaan Jumala on sen meille määrittänyt.

13. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle terveisiä.

Seurakunta, jossa Johannes oli kirjoittaessaan kirjettä, lähettää myös terveiset. Tutkijat eivät ole varmoja, onko kyseessä todellakin sisaren lapset vai onko kyseessä peitenimi seurakunnalle. Kummatkin tulkinnat voivat olla oikeita. Kirje siis päättyy tyypilliseen tapaan, jossa välitetään kirjeen saajalle terveisiä paikalliselta seurakunnalta.

Näin olen saanut päätökseen tämän kirjeen tutkimisen. Näitä ajatuksia nousi tästä kirjeestä tällä kertaa.

Käsky rakastaa ja eksyttäjät

Johannes jatkaa kirjettä iloitsemalla siitä, että lasten joukossa on niitä, jotka ovat pysyneet totuudessa. Kaikki eivät vaeltaneet totuudessa, mutta oli niitä, jotka vaelsivat siinä. Siihen aikaan kiersi matkasaarnaajia kylästä kylään ja he kertoivat Johannekselle, millainen tilanne eri seurakunnissa oli. Osa seurakuntalaisista pysyi totuudessa, jonka jokainen uskova on Isältä Jumalalta saanut. Totuus on se, että Jeesuksessa Kristuksessa on ilmoitettu Jumalan totuus lihaksi ja vereksi tulleena. Nyt tätä totuutta julistetaan evankeliumina myös meille pelastuaksemme iankaikkiseen iloon. Mutta mikä on tämä käsky on?

5. Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei niin kuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti: meidän tulee rakastaa toisiamme.

Meidän tulee rakastaa toisiamme. Tämän käskyn Jeesus antoi opetuslapsilleen.

Joh. 13:34. Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne.35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus

Tämä käsky on ollut voimassa alusta asti ja se on voimassa jokaisella uskovalla ensi hetkestä lähtien. Minusta on mielenkiintoista, että ohje on annettu “rouvalle”. Joka tapauksessa käsky koskee seurakuntaa ja siinä jokaista seurakuntalaista. Johannes ei jätä meitä tyhjän päälle, vaan seuraavassa jakeessa hän kertoo kuinka me toteutamme tämän käskyn.

6. Rakkaus on sitä, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämän käskyn te olette kuulleet alusta asti, ja sen mukaan teidän tulee vaeltaa.

Kun meille ensin opetettiin, että kuuliaisuus ilmenee rakkautena, nyt Johannes opettaa, että rakkaus ilmenee kuuliaisuutena. Ja Jumalan tahto on, että me rakastamme toisiamme. Tämän rakkauden Jumala on vuodattanut meidän sydämiimme, kun me tultuamme uskoon saimme Pyhän Hengen. Jumala haluaa, että me käytämme käytännössä tätä rakkauden lahjaa.

Varoitus eksyttäjistä

Totuus on, että Jeesus oli sekä ihminen että Jumala yhtäaikaa ollessaan maan päällä. Siitähän totuudessa on myös kysymys. Gnostilaisuuden opettajat opettivat, että Jeesus ei ollut ihminen, vaan henkiolento. Nykyään opetetaan, että Jeesus oli pelkkä ihminen. Sama harha eri paketissa. Nyt Johannes varoittaa näistä eksyttäjistä.

7. Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä.

Johannes kertoo, että maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä. Niitä oli Johanneksen elinaikana ja niitä on myös tänään liikkeellä. Ei pidä ajatella, että vain jotkut eksyttävät, kuten Jehovan Todistajat tai Mormonit. Niitä on kaikissa kristillisissä yhteisöissä ja niitä vastaan on taisteltava jatkuvasti. Eksyttäjästä voidaan käyttää myös toista nimitystä eli villitsijää. Minusta tämä kuvaa oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka opettavat harhaoppeja. Opetuksillaan he villiinnyttävät ihmiset seuraamaan muita henkiä. Kun ihmiset villiintyvät uskossaan, he eivät huomaa, että he ovatkin lähteneet seuraamaan antikristusta. Villiintyessään he eivät kykene vastaanottamaan tervettä opetusta. He ovat menettäneet tulevan palkan, joka meille on luvattu.

8. Katsokaa, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme saaneet aikaan, vaan saatte täyden palkan.

9. Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.

Jos me emme pysy oikeassa opissa, vaan lisäämme siihen oppeja Raamatun ulkopuolelta, me erkanemme Kristuksesta ja samalla Jumalasta. Tämän tulisi pysäyttää meidät arvioimaan sitä opetusta, jota me saamme ja otamme vastaan. Ei niin, että antaisimme tunteidemme sanella opetuksen, vaan niin, että me tutkisimme, mitä Raamattu opettaa asiasta. Onko Raamatun opetus ja saatu opetus yhteneväiset. Paavali sanoo: ei yli sen mikä kirjoitettu on.

10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi.

11. Joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.

Johannes ei jätä meitä taaskaan tyhjän päälle. Hän antaa ohjeet, kuinka tulee toimia näiden väärien oppien opettajien suhteen. Kun tässä puhutaan kodista, on muistettava, että silloin seurakunnat kokoontuivat kodeissa. Siksi itse ajattelen, että kirje on kirjoitettu rouvalle, joka omisti kodin, jossa seurakunta kokoontui. Koska koti oli rouvan hallinnassa, hän myös pystyi päättämään kuka kodissa opetti. Siksi kirje on osoitettu rouvalle.

Kun meille seurakuntaan tulee muualta opettajia, tulisi heidän opetuksensa tarkoin tutkia Raamatulla peilaten. Parempi on olla ottamatta, jos on jotain epäilyjä opin suhteen. On nimittäin vakava varoitus, että ottaessaan harhaopettajan seurakuntaan opettamaan, samalla vie koko seurakunnan harhateille. Se on opetuksen hyväksymistä. Sama koskee myös yksittäistä uskovaa. Jos harrastat väärien oppien opettajien kokouksia, kun olet ymmärtänyt ne harhaopettajiksi, hyväksyt heidän oppinsa ja silloin sinulla ei ole enää Poikaa ja Isää. Pysykäämme siis erossa heidän opeistaan.

Johanneksen tervehdys

1.Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen, joita minä totuudessa rakastan, enkä vain minä vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden.

Kirjeen alussa ei kerrota lainkaan, kuka kirjeen on kirjoittanut, mutta kirjeen vastaanottajat ovat hänet tunnistaneet. On vain yksi, joka on voinut esitellä itsensä “vanhimpana” n. vuosina 80-100 jKr. Hän on Apostoli Johannes. Kirje on lyhyt ja mahtuu yhdelle silloin käytetylle papyrukselle. Mutta sanomaltaan tämä kirje on kuin atomipommi! Sen keskiössä on totuus, joka esiintyy useamman kerran kirjeessä.

Johannes osoittaa kirjeen valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen. Tätä tutkijat ovat kovasti pohtineet, kenelle kirje on tarkoitettu. Useimpien mielestä on kyse seurakunnasta, joka kyllä hyvin käy ilmi myös tekstin pohjalta. Oma tulkintani on, että kirje on tervehdyksen mukaisesti osoitettu rouvalle, jonka luona seurakunta kokoontuu. Purppuranmyyjä Lyydian kotona Filipissä kokoontui myös seurakunta ja Paavali ystävineen majaili siellä. Koska Lyydia omisti talon, hän myös hallitsi kaikkea mitä siellä tapahtui. Hän johti perhekuntaa ja tilaisuuksia, joita siellä pidettiin. Näiden tutkimuksissa saatujen tietojen valossa itse ajattelen, että kyseessä on rouva, jonka kotona seurakunta kokoontui. Lapset, joille kirje on myös osoitettu, voivat olla hänen omia lapsiaan, mutta luulen, että mukaan on myös laskettu seurakuntaan kuuluvat ihmiset. Tämä ajatus sopii hyvin sen ajan ajatusmalliin, jossa esimerkiksi opettajan ja oppilaan suhdetta voidaan kutsua isän ja pojan suhteeksi. Myös voimme huomata, että Paavali kutsui Timoteusta pojakseen (1 Tim.1:2. Timoteukselle, oikealle pojalleni uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!) Joka tapauksessa, oli kirje osoitettu rouvalle tai ei rouvalle, voidaan sanoa, että se on osoitettu seurakunnalle ja siinä varoitetaan mahdollisista harhaopettajista.

Johannes jatkaa tervehdystään kertomalla, että hän rakastaa kirjeen saajia totuudessa. Rakastaa sana on se tuttu agapaō. Johannes rakastaa kirjeen saajia Jumalalta saamallaan rakkaudella, joka on rakkautta, jossa rakastetaan, vaikka rakastamisen kohde ei sitä ansaitsekaan. Totuudella Johannes tarkoittaa totuutta, jonka Jumala on ilmoittanut meille Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali tuo saman asian esille seuraavasti: (2 Kor.4:2.) Olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, emme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden me suosittelemme itseämme Jumalan edessä jokaisen ihmisen omalletunnolle. Heti kirjeen alussa Johannes tuo esille syyn, miksi hän kirjoittaa kirjeen. Hän varoittaa gnostilaisuudesta ja sitä opettavista harhaopettajista. Siksi tämä kirje on ajankohtainen myös tänä päivänä. Nämä harhaopettajat opettivat, että on olemassa erityisiä valittuja uskovia, jotka saavat uutta erityistietoa Jumalalta. He eivät siis pysyneet totuudessa, jossa Johannes heti aluksi kertoo pysyvänsä. Eikä vain hän rakasta totuudessa, vaan kaikki ne uskovat, jotka ovat löytäneet totuuden rakastavat kirjeen saajia. Jokainen uskova, joka pysyy totuudessa voi rakastaa toista uskovaa. Sehän on meidän tuntomerkkimme.

2. Rakastan teitä totuuden tähden, joka pysyy meissä ja on meidän kanssamme ikuisesti.

Johannes palaa takaisin totuuden esille tuomiseen. Hän rakastaa kirjeen saajia ja lukijoita totuuden tähden. Totuus on kirjeen keskiössä ja ilman totuutta me emme voi rakastaa. Meidän rakkautemme ei ole sympatiaa eikä se ole sitä, että saamme suuria tunnekuohuja toista ihmistä kohtaan. Uskovan rakkaus perustuu totuuteen ja vain silloin voimme rakastaa toisia uskovia. Tämä totuus pysyy meissä ikuisesti ja niin pysyy myös rakkaus, jos me pysymme Jeesuksessa Kristuksessa.

3. Olkoon meidän kanssamme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.

Johannes jatkaa tervehdystä kolmitahoisella jumalallisella siunauksella, jossa toivotetaan kuulijoille armoa, laupeutta ja rauhaa. Nyt Johannes kuitenkin ilmaisee, että nämä kaikki ovat jo niin Johanneksella kuin myös kuulijoilla. Tässä tulisi viite siihen, että harhaopettajat eivät olisi vielä päässeet seurakuntaa hajottamaan väärillä opeillaan, vaan myös kuulijoilla on Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta saatu armo, laupeus ja rauha. Se on vielä korostetusti kerrottu, koska ne ovat heillä totuudessa ja rakkaudessa. Seurakunta oli vielä pysynyt puhtaana, eikä harhaopit olleet hajottaneet seurakuntaa.

Huomaatko, että kolmessa ensimmäisessä jakeessa esiintyy neljä kertaa sana totuus. Totuus on meille ilmoitettu Raamatussa. Jeesus sanoi seuraavasti: Joh. 8:31-32 Sitten Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani  ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."  Me emme voi ylittää totuutta ja tehdä omia versioita siitä, kuinka Jumala toimii ja kuinka Häntä voidaan lähestyä. Meitä ei tee vapaiksi omat mielipiteemme tai Raamatun ulkopuoliset opit. Meidät tekee vapaaksi Jeesus, joka on sekä Totuus että Sana!

Tie, minne se vie?

Nykyään kuulee sanottavan, että Jumalan luo voi mennä monta eri kautta. Ihminen haluaa itse määritellä tien Jumalan luo. Aika kummallinen ajatusmalli! Voisinhan minäkin määrittää, että tie Helsinkiin menee täältä katsottuna pohjoiseen päin! Tai ajelisin mieluisia teitä mihin nokka näyttää. Tokkopa osuisin Helsinkiin!

Jumala on alusta asti määrittänyt sen, kuinka Hänen luokseen tullaan. Israelilaiset saivat selkeät ohjeet siitä. Jumala kohdattiin Armoistuimen luona. Jumala puhui Armoistuimelta. Armoistuin on itseasiassa Liitonarkun kansi. Kreikaksi se on hilastḗrion. Armoistuin nimi periytyy meille Lutherilta. Armoistuin oli siis Jumalan valtaistuin. Tällä valtaistuimella Hän ilmestyi ja puhui.

2 Moos. 25:17. Tee myös armoistuin puhtaasta kullasta, kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä.

18. Tee kullasta takomalla kaksi kerubia, yksi armoistuimen kumpaankin päähän.

19. Tee yksi kerubi toiseen päähän ja toinen kerubi toiseen päähän. Tehkää kerubit armoistuimen kumpaankin päähän.

20. Kerubien siivet olkoot levitettyinä ylöspäin, niin että ne peittävät armoistuimen. Kerubien kasvot olkoot vastakkain kohti armoistuinta.

21. Aseta armoistuin arkun päälle ja pane arkkuun todistus, jonka minä sinulle annan.

22. Arkun luona minä kohtaan sinut, ja armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat liitonarkun päällä, minä puhun sinulle kaiken sen, minkä minä sinun kauttasi israelilaisille säädän.

Nyt emme elä vanhassa liitossa, eikä meillä ole edes tietoa siitä, missä Liitonarkku on. Puhuuko Jumala meille enää? Kyllä Hän puhuu! Hän puhuu Poikansa kautta, joka on nyt meidän Armoistuin.

Room. 3::21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia.

22. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua,

23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

24. mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

25. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.

26. Tämän Jumala teki osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Kun Paavali sanoo, että Jumala on asettanut Jeesuksen Kristuksen Armoistuimeksi, hän käyttää ihan samaa sanaa kuin käytetään Mooseksen kirjassa kuvatusta Armoistuimesta. Jeesuksessa me kohtaamme Jumalan ja Jumala puhuu Hänen kauttaan meille. Ja kaikki se mitä Jumala tahtoo puhua meille on Raamatussa. Ja niillä lehdillä Jeesus puhuu meille, koska Hän on myös Sana.

Joh. 1:1-3 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa on maailma luotu. Ja Hänen kauttaan sinä uudestisynnyt elävään uskoon. Samalla saat Pyhän Hengen, joka on myös meille annettu merkki, että olemme Jumalalle lunastettuja Jeesuksen veren kautta!

Siksi vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta meillä on yhteys Jumalaan. Jumala vanhurskauttaa meidät. Yksin Jeesus on oikea tie!