Johanneksen tervehdys

1.Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen, joita minä totuudessa rakastan, enkä vain minä vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden.

Kirjeen alussa ei kerrota lainkaan, kuka kirjeen on kirjoittanut, mutta kirjeen vastaanottajat ovat hänet tunnistaneet. On vain yksi, joka on voinut esitellä itsensä “vanhimpana” n. vuosina 80-100 jKr. Hän on Apostoli Johannes. Kirje on lyhyt ja mahtuu yhdelle silloin käytetylle papyrukselle. Mutta sanomaltaan tämä kirje on kuin atomipommi! Sen keskiössä on totuus, joka esiintyy useamman kerran kirjeessä.

Johannes osoittaa kirjeen valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen. Tätä tutkijat ovat kovasti pohtineet, kenelle kirje on tarkoitettu. Useimpien mielestä on kyse seurakunnasta, joka kyllä hyvin käy ilmi myös tekstin pohjalta. Oma tulkintani on, että kirje on tervehdyksen mukaisesti osoitettu rouvalle, jonka luona seurakunta kokoontuu. Purppuranmyyjä Lyydian kotona Filipissä kokoontui myös seurakunta ja Paavali ystävineen majaili siellä. Koska Lyydia omisti talon, hän myös hallitsi kaikkea mitä siellä tapahtui. Hän johti perhekuntaa ja tilaisuuksia, joita siellä pidettiin. Näiden tutkimuksissa saatujen tietojen valossa itse ajattelen, että kyseessä on rouva, jonka kotona seurakunta kokoontui. Lapset, joille kirje on myös osoitettu, voivat olla hänen omia lapsiaan, mutta luulen, että mukaan on myös laskettu seurakuntaan kuuluvat ihmiset. Tämä ajatus sopii hyvin sen ajan ajatusmalliin, jossa esimerkiksi opettajan ja oppilaan suhdetta voidaan kutsua isän ja pojan suhteeksi. Myös voimme huomata, että Paavali kutsui Timoteusta pojakseen (1 Tim.1:2. Timoteukselle, oikealle pojalleni uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!) Joka tapauksessa, oli kirje osoitettu rouvalle tai ei rouvalle, voidaan sanoa, että se on osoitettu seurakunnalle ja siinä varoitetaan mahdollisista harhaopettajista.

Johannes jatkaa tervehdystään kertomalla, että hän rakastaa kirjeen saajia totuudessa. Rakastaa sana on se tuttu agapaō. Johannes rakastaa kirjeen saajia Jumalalta saamallaan rakkaudella, joka on rakkautta, jossa rakastetaan, vaikka rakastamisen kohde ei sitä ansaitsekaan. Totuudella Johannes tarkoittaa totuutta, jonka Jumala on ilmoittanut meille Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali tuo saman asian esille seuraavasti: (2 Kor.4:2.) Olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, emme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tuomalla julki totuuden me suosittelemme itseämme Jumalan edessä jokaisen ihmisen omalletunnolle. Heti kirjeen alussa Johannes tuo esille syyn, miksi hän kirjoittaa kirjeen. Hän varoittaa gnostilaisuudesta ja sitä opettavista harhaopettajista. Siksi tämä kirje on ajankohtainen myös tänä päivänä. Nämä harhaopettajat opettivat, että on olemassa erityisiä valittuja uskovia, jotka saavat uutta erityistietoa Jumalalta. He eivät siis pysyneet totuudessa, jossa Johannes heti aluksi kertoo pysyvänsä. Eikä vain hän rakasta totuudessa, vaan kaikki ne uskovat, jotka ovat löytäneet totuuden rakastavat kirjeen saajia. Jokainen uskova, joka pysyy totuudessa voi rakastaa toista uskovaa. Sehän on meidän tuntomerkkimme.

2. Rakastan teitä totuuden tähden, joka pysyy meissä ja on meidän kanssamme ikuisesti.

Johannes palaa takaisin totuuden esille tuomiseen. Hän rakastaa kirjeen saajia ja lukijoita totuuden tähden. Totuus on kirjeen keskiössä ja ilman totuutta me emme voi rakastaa. Meidän rakkautemme ei ole sympatiaa eikä se ole sitä, että saamme suuria tunnekuohuja toista ihmistä kohtaan. Uskovan rakkaus perustuu totuuteen ja vain silloin voimme rakastaa toisia uskovia. Tämä totuus pysyy meissä ikuisesti ja niin pysyy myös rakkaus, jos me pysymme Jeesuksessa Kristuksessa.

3. Olkoon meidän kanssamme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.

Johannes jatkaa tervehdystä kolmitahoisella jumalallisella siunauksella, jossa toivotetaan kuulijoille armoa, laupeutta ja rauhaa. Nyt Johannes kuitenkin ilmaisee, että nämä kaikki ovat jo niin Johanneksella kuin myös kuulijoilla. Tässä tulisi viite siihen, että harhaopettajat eivät olisi vielä päässeet seurakuntaa hajottamaan väärillä opeillaan, vaan myös kuulijoilla on Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta saatu armo, laupeus ja rauha. Se on vielä korostetusti kerrottu, koska ne ovat heillä totuudessa ja rakkaudessa. Seurakunta oli vielä pysynyt puhtaana, eikä harhaopit olleet hajottaneet seurakuntaa.

Huomaatko, että kolmessa ensimmäisessä jakeessa esiintyy neljä kertaa sana totuus. Totuus on meille ilmoitettu Raamatussa. Jeesus sanoi seuraavasti: Joh. 8:31-32 Sitten Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani  ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."  Me emme voi ylittää totuutta ja tehdä omia versioita siitä, kuinka Jumala toimii ja kuinka Häntä voidaan lähestyä. Meitä ei tee vapaiksi omat mielipiteemme tai Raamatun ulkopuoliset opit. Meidät tekee vapaaksi Jeesus, joka on sekä Totuus että Sana!

Oletko portto?

Taas törmäsin asiaan, jota en ollut käsittänyt oikein tai paremminkin olin käsittänyt sen vajaasti. Samalla tajusin, kuinka väärä opetus vääristää oikeaa opetusta. No, tulipas se monimutkaisesti sanottua. Kun oikean opetuksen seassa on väärää tulkintaa, tämä väärä tulkinta vääristää oikeaa tulkintaa. Väärä tulkinta on kuin juolavehnä, joka tunkee juurensa kaikkialle ja saa aikaan muutoksia hyötykasvien muotoon ja jopa tukahduttaa niiden kasvun. Näin toimii myös väärä oppi. Pieni siemen siitä saa aikaan suurta tuhoa kasvaessaan.

Minua on viime aikoina alkanut ärsyttää opetus salaisesta tempauksesta. Se näyttää olevan kuin satukirja aikuisille ihmisille. Ja syystä tai toisesta, en löydä tätä opetusta Raamatusta. Muistan, kun luin innolla kirjasarjaa ajasta tempauksen jälkeen. Se oli todella mukaansatempaava ja jollain tasolla uskoin asioiden tapahtuvan kirjan kertomalla tavalla. Mutta mutta, jokin jo silloin tökki siinä opetuksessa. Koska en tiennyt muista tulkinnoista mitään, uskoin tämän opetuksen täysin. Suurin pelkoni oli, että jos en pääsisikään mukaan tempaukseen, kuinka kestäisin uskossa vaivanajan? Sitä pohdin usein. Nyt luotan, että Pyhän Hengen sinetti suojaa. Samoin se suojaa minua pysymään Jumalan Sanassa kaiken tämän eksytyksen keskellä, joka on tässä vaivanajassa, jota parhaillaan elämme. Olemme rukoilleet mieheni kanssa, että Jumala pitää meidät erossa eksytyksistä ja samalla irtisanouduimme pois kaikista eksytyksistä, joihin olimme eksyneet. Ja näyttää vahvasti siltä, että Jumala on kuullut rukouksemme. Siitä olen hyvin kiitollinen!

Asia, joka minut sai hämmentyneeksi, on Ilmestyskirjassa esiintyvä portto. Siitä kerrotaan Ilmestyskirjan 17-luvun alussa seuraavasti:

Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, tuli ja puhui minulle: "Tule, minä näytän sinulle, millaisen tuomion saa se suuri portto, joka istuu paljojen vesien päällä, se, jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet."

Sitten enkeli vei minut hengessä autiomaahan. Minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Nainen oli pukeutunut purppuraan ja helakanpunaan ja koristautunut kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kädessään hänellä oli kultainen malja, joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa saastaisuutta. Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti."

Minä näin naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hänet nähdessäni minä ihmettelin suuresti.

Mikä on tämä portto? Olin aina ajatellut, syystä tai toisesta, että kyseessä on ne ihmiset, jotka eivät usko Jeesukseen. Oikeastaan näin näyttää olevankin, että he eivät enää uskoneet Jeesukseen, vaikka he olivatkin joskus Häneen uskoneet.  Järkytyin, kun tajusin heidän olevan niitä, jotka ovat eksyneet pois Jumalan armosta! Joskus minuakin olisi voinut kutsua nimellä portto!!!

Portoksi kutsutaan yleensä naisia, jotka myyvät seksipalveluja tai pettävät aviomiestään. Raamatussa kerrotaan myös epäjumalan palveluksesta, johon kuului oleellisesti pyhäkköportot. Seksiorgiat olivat yksi osa heidän jumaliensa palvomista ja palvelemista. Myös israelilaiset alkoivat harjoittaa tällaista jumalanpalvelusta samaan aikaan, kun he uhrasivat uhreja Jumalalle. Aamos kirjoittaa tästä asiasta hyvin luvussa 4 jakeissa 5-6

Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä. Tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.

Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.

Samaan aikaan, kun ahneus, epäoikeudenmukaisuus ja epäjumalan palvelus rehotti israelilaisten keskuudessa, he toivat uhrinsa Jumalalle. Oikeastaan se oli Jumalan pilkkaamista! Mutta näin toimii portto ja se oli yllätys minulle. Portto on hyvin uskonnollinen ja hänelle käy kaikki uskonnot, kunhan ne jotenkin saadaan Raamatulla kuorrutettua. Hesekielin Jumala vei katsomaan sitä, mitä Temppelissä tehtiin ja ihan samaa tehdään tämän päivän seurakunnissa hiukan eri tavalla. Hesekiel luku 8 jakeet 9-18

Hän sanoi minulle vielä: "Mene katsomaan niitä pahoja ja iljettäviä tekoja, joita he täällä tekevät." Minä menin ja näin kaikkialle seinään kaiverrettuja kaikenlaisten iljettävien maassa matavien ja nelijalkaisten eläinten kuvia sekä kaikkia Israelin heimon jumalankuvia. Niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä Israelin heimon vanhimmista. Miesten keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika, ja jokaisella oli kädessään suitsutusastia, ja niistä kohosi suitsutuspilven tuoksu.

Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, olet kai nähnyt, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, jokainen omassa kuvakammiossaan? Hehän sanovat: 'Ei Herra meitä näe; Herra on hylännyt tämän maan.'"

Hän sanoi minulle: "Sinä saat nähdä vielä muitakin hyvin iljettäviä tekoja, joita he tekevät." Ja hän vei minut Herran huoneen pohjoista kohden olevalle portille, ja minä näin siellä naisia istumassa ja itkemässä Tammusta. Hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Sinä saat nähdä vieläkin iljettävämpiä tekoja kuin nämä."

Hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle. Siellä, Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentäviisi miestä. Heidän selkänsä olivat Herran temppeliin päin ja kasvonsa itään päin, ja he kumartuivat maahan itää kohden ja palvoivat aurinkoa. Hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Eikö Juudan heimolle riitä se, että he tekevät näitä iljetyksiä, joita täällä on tehty? Hehän ovat täyttäneet maan väkivallalla ja vihoittaneet minut yhä uudestaan? Katso, nyt he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen! Siksi minäkin annan vihalleni vallan, en sääli enkä armahda. Vaikka he huutaisivat minua suureen ääneen, minä en heitä kuule."

Näinhän toimitaan nykyäänkin. Meidät on pikkuhiljaa siedätetty tekemään monia sellaisia asioita, jotka ovat Jumalalle kauhistus. Samoin meille on opetettu monia sellaisia asioita, jotka menevät Jumalan Sanan yli. Tässä kohden on jokaisen, joka tavalla tai toisella opettaa seurakunnassa, mietittävä omaa opetustaan ja kuinka se pysyy Raamatun Sanassa. Tätä joudun myös minä miettimään ja rukoilemaan Herralta viisautta. Eksyminen on helppoa, mutta siitä pois pääseminen vaikeaa.

Haluan tuoda vielä yhden esimerkin Vanhasta Testamentista, jossa kuvataan porttoa eli Jerusalemissa asuvaa Jumalan kansaa, josta oli tullut portto Jumalan silmissä. Jeremia välittää sanomaa siitä, mitä kansa palvoi oikeasti. Tämä löytyy Jeremian kirjasta luvusta 7 ja jakeista 3-11.

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Parantakaa vaelluksenne ja tekonne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valhepuheeseen: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'  Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle, ette sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi, niin minä sallin teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

Kuitenkin te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole apua. Miten on? Te varastatte, tapatte, teette huorin, vannotte väärin, suitsutatte Baalille, seuraatte muita jumalia, joita ette tunne. Sitten te asetutte minun kasvojeni eteen tähän temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni, ja sanotte: 'Me olemme turvassa', vaikka yhä teette kaikkia näitä iljettäviä tekoja. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on pyhitetty minun nimelleni? Sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.

Aivan samoja asioita nousee tämän päivän julistuksessa esille. Meille tuputetaan valhetta vääristämällä Jumalan Sanaa. Meidät on opetettu, että jos opetuksessa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta tai ylistetään Pyhää Henkeä sekä lainataan Raamatun jakeita, opetus on oikeaa. Varsinkin, jos tapahtuu ihmeitä ja manifestaatioita. Niin, silloinhan täytyy olla jo kyseessä todella erikoisvoitelun saanut Jumalan palvelija. Ja kuitenkaan niistä sanoista ei ole mitään apua meille. Niissä ei ole Evankeliumin voimaa! Toiseksi tulee lista asioita, joita me teemme ja sitten astumme Jumalan eteen kuvitellen, että kaikki on hyvin. Me olemme kuin rosvot, jotka tuovat saaliin Jumalan Temppeliin tai nykyisin seurakuntaan, tehden siitä rosvojen luolan!

Muistatko, kuka tyhjensi rosvojen luolan? Jeesus sanoi ja teki seuraavaa Matteuksen mukaan (Matt. 21:12-13):

Jeesus meni temppeliin ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat siellä. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan."  

Onko sinun seurakuntasi rosvojen luola? Onko sinne tuotu ahneuden ja menestyksen lisäksi muiden uskontojen palvonta tapoja? Kysymyksen voi asettaa myös toiseen muotoon: Onko sinusta tullut Pyhän Hengen temppelin sijaan rosvojen luola? Oletko sinä portto ja babylon? Olenko minä???

Jeremia ei välitä vain tuomion sanoja, vaan hän välittää meille myös pelastuksen sanoman.

Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle, ette sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi, niin minä sallin teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

Eli siis mitä? Minun tulee parantaa vaellukseni ja tekoni? Onko niin, että voin pelastaa hyvällä elämällä itseni? Siihen Raamattu antaa selkeän vastauksen: Hyvät teot ei meitä pelasta! Me pelastumme armosta ja se on Jumalan teko! Kuitenkin siitä seuraa muutos meidän elämässämme. Jostain syystä mieleeni tulee Paavalin ja Jaakobin opetusten painotusero. Paavali opettaa, että me pelastumme armosta ja Jaakob, että sen tulee näkyä uskovan elämässä. Tämä hyvin hyvin lyhyesti sanottuna siitä, mikä on heidän opetusten ero.

Meille tuottaa ongelmia käännös “parannuksen tekeminen”, koska me miellämme sen niin, että me teemme jotain ja tulemme siten uskoon. Parempi olisi, jos sana käännettäisiin esim. kääntymiseksi Jeesuksen puoleen. Meitä kutsutaan vastaanottamaan pelastus ja sen me tarvitsemme, koska me olemme syntisiä ja elämme syntistä elämää. Me siis ymmärrämme, että olemme menossa kohti kadotusta ja siksi me tarvitsemme Jeesusta. Jeesus kutsuu sinua samalla tavalla kuin kutsui Pietaria ja Andreasta. (Matt. 4:19) Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Jeesus teki heistä “ihmisten kalastajia” ja Jeesus tekee sinusta “ihmisten kalastajan” tai johonkin muuhun tehtävään, johon Hän tarvitsee työntekijän. Tekijä on Jeesus, jos me suostumme siihen. Toki voit olla suostumatta ja silloin valitset itse kadotuksen. Älä siitä syytä Jumalaa! Mutta voit kiittää siitä, että Jumala rakasti sillä tavoin maailmaa, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16 loppuosa) Tämä näkyy uskovan elämässä väkisinkin niin ette(mme) sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette(mme) vuodata viatonta verta tässä paikassa ette(mme)kä seuraa muita jumalia itselle(nne) onnettomuudeksi! Me emme ole portto! Me olemme Jeesuksen morsian Ilmestyskirjassa olevan näyn mukaan!

Mutta meistä voi tulla portto, jos me emme rakasta totuutta! Meistä voi tulla portto, jos ajaudumme opissa Raamatun ulkopuolelle. Miten voimme välttää tämän? Ongelmahan on, että väärä opetus on kuorrutettu Raamatulla ja sellaisen opetuksen nieleminen on todella helppoa. Se ei tartu kurkkuun, ei maistu pahalta, vaan on todella miellyttävää ja mukaansatempaavaa. Minä olen yrittänyt opetella tekemään yhden kysymyksen ja se on: Opetetaanko Raamatussa meitä tekemään niin? Otan yhden esimerkin. Opetetaanko Raamatussa rakentamaan huoneita, joissa voidaan parantaa ihmisiä? En löydä sellaista opetusta. Jaakob (5:14) opettaa näin: Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Rukous ja syntien anteeksisaaminen kuuluu myös opetukseen. Paavali kirjoittaa 1 Korinttilaiskirjeessä luvussa 12 parantamisen eli terveeksitekemisen armolahjasta, jonka Pyhä Henki antaa joillekin ihmisille. Mutta missään ei opeteta, että tulisi rakentaa huoneita parantamista varten. Siis kyse ei ole Jumalan tahdon mukaisesta toiminnasta. Ei, vaikka sairaita olisi näin parantunut. Ja siihenhän usein vedotaan, kun juttu on toiminut, sen täytyy olla Jumalasta. Ja kuitenkaan se ei ole.

Toinen keino on, ettei kuuntele opetusta, jonka tietää vääräksi. Jeesus antoi siihen selkeän kehotuksen. Näin se kuuluu Matt. 24:22-27

Ellei niitä päiviä lyhennettäisi, yksikään ihminen ei pelastuisi. Mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. Jos joku silloin sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus' tai 'Tuolla', älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut. Jos siis teille sanotaan: 'Katso, hän on autiomaassa', älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on kammioissa', älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja näkyy länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

Kuvaus siitä, millainen portto on, muistuttaa meitä yhdestä tärkeästä asiasta: pysymään Kristuksessa, tuntui miltä tuntui! Voimme iloita siitä, että meille on annettu Raamattu, josta voimme tarkistaa oman suuntamme, että se kulkee kohti Jeesusta! Me olemme vielä matkalla ja matkalla voi eksyä. Jos huomaamme, että nyt ollaankin väärällä tiellä, me voimme kääntyä takaisin kohti Jeesusta! Iloitsen siitä, että Jumala on pitkämielinen. Hänellä on armoa armon päälle annettavaksi. Tähän armoon on hyvä jäädä!

Pessimisti vai realisti?

Seuraan Facebookissa Puolangan pessimismipäivät-sivustoa. Nimestään huolimatta, siellä olevat jutut saavat usein hymyn huulilleni. Siinä pessimismi tuodaan huumorilla höystettynä esille. Ja nauran tavallaan myös itselleni. Joskus mietin, olenko pessimisti vai realisti? Vai kenties realistinen pessimisti? Raamatussa on myös niitä henkilöitä, jotka näyttävät olevan pessimistejä, mutta jotka kaikesta huolimatta haluavat luottaa Jumalaan loppuun asti. Mennään sitten vaikka kuolemaan, jos on pakko! Uskotaan, vaikka kaikki menee kuitenkin mönkään!

Johannes kertoo evankeliumissaan 11-luvun alussa, kuinka Jeesukselle tuodaan viestiä, että Lasarus on sairaana. Jeesus toteaa siihen, että Lasaruksen sairaus ei ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi. Ja Hän jatkaa, että kaikki tapahtuisi siksi, että Jumalan Poika kirkastettaisiin. Kaikessa on ensin Jumalan kunnia, ei ihmisen.

Mutta mitä Jeesus tekee? Ei yhtään mitään. Hän jää paikoilleen kahdeksi päiväksi ja sitten toteaa, että nyt lähdetään Juudeaan. Silloin iski paniikki opetuslapsiin. Ei ollut pitkäkään aika kulunut, kun Jeesus oli miltei kivitetty Juudeassa ja nyt Jeesus oli lähdössä sinne takaisin. Opetuslapsille nousi pessimistiset tunteet pintaan. Täytyy myöntää, että niin olisi minullekin noussut.

Sen jälkeen Jeesus alkaa puhumaan päivällä kulkemisesta, jolloin ei kompastu ja yöllä kulkemisesta, jolloin kompastuu, koska ei ole valoa. No, tuohan on päivänselvä juttu. Mutta mitä ihmettä se oikeastaan tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että niin kauan kuin me vaellamme Jeesuksen seurassa, me vaellamme valossa. Jos emme vaella Jeesuksen seurassa, vaellamme kuin pimeässä, jossa me kompastelemme. Jeesus on meidän valo, joten valossa meidän kannattaa pysyä. Hän tuo tähän pimeään maailmaan valon, jossa voimme vaeltaa. Jeesus tiesi, että Hän oli menossa kohti kuolemaansa, mutta Hän myös tiesi, että Hän oli voittava kuoleman. Hän luotti Isän huolenpitoon. Mitään ei tapahtuisi ennen kuin olisi sen aika. Siksi Hän uskalsi lähteä Lasaruksen luo.

Tämän jälkeen Jeesus sanoi, että Lasarus nukkuu. Tämähän oli opetuslapsille iloinen asia, koska he ajattelivat, että nyt Lasarus paranee, eikä heidän tarvitse lähteäkään Juudeaan. Mikä helpotus! Voi, voi, opetuslapsi parkoja, kun Jeesus sanoo selkeällä suomen...tai varmaankin arameankielellä, että Lasarus on kuollut! Ja lisää vielä, että lähdetäänpäs Lasaruksen luo! Hän vieläpä iloitsee siitä, että ei ollut Lasaruksen luona, kun hän kuoli. Jeesus kertoo myös, miksi tämä on hyvä asia opetuslapsille. Kummallista? Jeesus viivytteli lähtöään niin kauan aikaa, että Lasarus oli ollut kuolleena kolme päivää. Koska juutalaiset hautasivat vainajat välittömästi kuoleman jälkeen, Lasarus oli ollut haudassa kolme päivää. Kuitenkin tämä on Jeesuksesta iloinen asia? Hän selittää opetuslapsille syyn tähän eli tämän vuoksi opetuslapset tulevat uskomaan Häneen vielä enemmän?

Mitä tarkoittaa tässä tämä uskominen? Miksi opetuslasten tulee uskoa vielä enemmän Jeesukseen? Jeesus näyttäisi vahvistavan opetuslasten uskoa, koska Hän tiesi tulevasta ristiinnaulitsemisestaan. Nyt harjoiteltiin uskomista, jotta se voisi vahvistua tulevia koitoksia varten. Tässä uskominen tarkoittaa luottamista, täydellistä kuuliaisuutta ja kokosydämistä antautumista Jumalaa kohtaan. Tähän me emme kykene kuin harjoituksen kautta. On helppo sanoa, että luotan ja rakastan Jumalaa kokosydämisesti, mutta kuinka käy tosipaikan tullen? Siksi me saamme Jumalan koulussa harjoitella “uskomista”.

Martta ja Maria joutuivat odottamaan Jeesusta niin kauan, että Lasarus ehti jo kuolla. Opetuslapset joutuivat palaamaan Jeesuksen mukana Juudeaan, vaikka siellä heitä odotti mahdollinen kivittäminen. Entäpä sinä ja minä? Mikä on ollut meidän uskon-koulu? Rukoukset, joihin ei tunnu tulevan vastausta? Elämänkumppanin kuolema? Varmaan itsekultakin löytyy elämäntilanteita, joissa uskomme on joutunut koetukselle. Siinä olemme harjoitelleet uskoa. Toisinaan onnistuen, toisinaan epäonnistuneina, mutta turvallisesti Jeesuksen kanssa.

Jeesus joutuu siis sanomaan suoraan opetuslapsille, että Lasarus on kuollut. Totuus on joskus kirpaiseva kuulla. Mekin kohtaamme välillä totuuden ja emme pidä siitä. Olisi helpompaa elää kauniissa valheessa kuin sydäntä raastavassa totuudessa. Ja kuitenkin totuus on aina parempi kuin valhe. Tai tässä tapauksessa väärä tulkinta Jeesuksen sanoista. Tämä ajatus pysähdytti minut. Kuinka usein kohtaa väärää tulkintaa Sanasta? Kuinka usein siihen itsekin lankeaa? Kun kirjoitan tätä, on juuri Patrick Tiaisen ympärillä ollut valheiden ja väärien oppien vyyhti purkautumassa. Tähän vyyhtiin on sotkeutunut hyvin moni uskova. Moni kuuluisa suomalainenkin julistaja julistaa ihan samaa oppia kuin Patrick Tiainen on julistanut. Kaikkein eniten minua säälittää ja huolettaa Maria Tiainen. Rukoillaan voimia heille kaikille ja että he löytäisivät Ristiinnaulitun Jeesuksen.

Harvinaista, mutta Tuomas puhuu ensin, vaikka yleensä Pietari on äänessä ensimmäisenä. Voin kuvitella alistuneen äänensävyn, kun hän lausuu:  "Menkäämme mekin sinne kuolemaan hänen kanssaan." Oliko Tuomas pessimistinen vai realistinen? Ehkä molempia. Oikeastaan näinhän oli odotettavissa. Tuomaksella oli mielessä tilanne, jossa juutalaiset olivat olleet kivet käsissä valmiina kivittämään Jeesuksen ja siinä samassa myös opetuslapset. Mutta Tuomas oli vastahakoisesti valmis lähtemään Jeesuksen mukaan. Tulevaisuus pelotti, mutta Jeesusta ei jätetä. Eipä Tuomas arvannut, että teloitus odotti häntäkin. Perimätiedon mukaan vain Johannes kuoli luonnollisen kuoleman. Mutta sen aika ei ollut vielä.

Meidän uskomme on usein pessimististä. Me näemme sen, mitä on ympärillämme ja se ei ole aina niin mukavaa katseltavaa. Usein me petymme kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Me itse asiassa katsomme niihin ongelmiin, joita näemme uhkana edessämme. Niin näkivät opetuslapsetkin ja Tuomaksen lausahdus kiteyttää sen hyvin. Jeesus oli realisti. Hän näki kauas ja tiesi, että Jumala huolehtii Hänestä ja mitään ei tapahdu ennen kuin on sen aika. Meidän olisi hyvä oppia katsomaan ongelmien yli siihen, mitä Jumala haluaa. Aina emme kykene, mutta ainakin jälkeenpäin on hyvä miettiä, mitä opimme ja minne Jumala halusi johtaa meitä. Joskus Jumala haluaa paljastaa meille asioita meistä itsestämme. Ja se koulu on todella vaikeaa. Mutta kaikesta huolimatta, seurataan Jeesusta! Tuntui miltä tuntui! Otetaan mallia Tuomaasta ja seurataan Jeesusta! Ja ollaan realisteja!

Kuva: https://cdn.pixabay.com/photo/2016/11/29/03/28/animal-1867067__340.jpg

Lähteet: Novum

Hänessä on riivaaja!

Tiedätkö, mitä tarkoittaa Apologia? Se on puolustuspuhe jonkun asian puolesta. Tiedätkö, mitä tarkoittaa Apologia? Se on puolustuspuhe jonkun asian puolesta. Esimerkiksi Raamatusta löytyy useita oikean uskon puolustuspuheita. Lähes kaikki kirjeet Uudessa Testamentissa ovat apologeettisia eli niissä puolustetaan oikeaa oppia evankeliumista. Koska liikkeellä on paljon väärää opetusta ja tulkintaa Raamatusta, niin apologeettisesta julistuksesta ei oikein pidetä tänä päivänä. On nimittäin uskovia, jotka haluavat ottaa kaiken opetuksen vastaan, jossa puhutaan Jeesuksesta ja tuodaan joitakin irrallisia Raamatun jakeita puheen tueksi, vaikka ne ovat Raamatun kokonaisopetuksen vastaisia. He eivät kykene ymmärtämään niitä uskovia, jotka eivät hyväksy näitä ihania ja voideltuja guruja. Ehkä mielestäsi liioittelen, mutta tätä on niin paljon ihan tavallisten uskovien keskuudessa, että en katso ollenkaan liioittelevani. Olen siis realistinen tässä asiassa. Meidän on muistettava, että jo Pietari kirjoittaa tästä seuraavasti (2 Piet. 2:1-2):

Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja. Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on ostanut heidät, ja tuottavat itselleen äkillisen tuhon.

Moni lähtee seuraamaan heidän irstauksiaan, ja heidän takiaan totuuden tie tulee häväistyksi.

Näitä vääriä opettajia oli Israelin kansan keskuudessa ja niitä tulee olemaan myös meidän seurakuntien keskuudessa. Ja nämä opettajat eivät tule toitottaen, että nyt minä opetan toista Jeesusta! Ei, ei ja ei! He luikertelevat seurakuntaan kuin käärme Paratiisiin ja tuovat salaa valheellisen opetuksen mukanaan. Heidän periaatteet ovat samat kuin käärmeellä eli saada ihminen haluamaan Jumalan asemaa itselleen salakavalasti ja pikkuhiljaa. Nykyään näitä opetuksia on pilvin pimein, sillä valtaosa suurista julistajia on valheen hengessä toimivia. Heitä ihmiset mielellään seuraavat, koska he opettavat asioita, jotka miellyttävät ihmisiä ja heidän kokouksissaan saa suuria ja valtavia hengen kokemuksia. Mutta minkä hengen, se onkin sitten eri asia.

Hengestä juopuminen on yksi näistä opetuksista. Siihen yleensä liitetään kaksi Raamatun kohtaa. Ensimmäinen on Ap.t. 2:13.( Mutta jotkut sanoivat ivaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä.") Toinen kohta on Ef. 5:18. (Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,) Mutta jos näin Raamatusta irroitettavilla jakeilla voidaan luoda uusi oppi ja päätellä, että hengestä voi juopua, silloin voisin tehdä samoin ja opettaa, että Jeesus olikin riivaajahengen valtaama! Sillä Johanneksen evankeliumissa sanotaan näin (Joh. 10:20): Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?" . Siispä Jeesus oli riivattu, eikä Jumala! No, jokainen meistä ymmärtää, ettei näin ollut, mutta kun tuon jakeen irrottaa asiayhteydestään, saa sellaisen kuvan, että asia olisi niin.

Aloitan hiukan edellä mainittujen jakeiden avaamisen viimeisimmästä esimerkistä. Jeesus on edellä kertonut siitä, millainen on hyvä paimen. Lopuksi Hän lausuu seuraavat sanat jakeissa 17-18: Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni ottaakseni sen takaisin. Kukaan ei sitä minulta ota, vaan minä annan sen itse. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni.

Jeesus kertoo asioita, joita juutalaisten oli erittäin vaikea ymmärtää. Hän sanoi suoraan, että Hänellä ja Isällä oli hyvin läheinen suhde. Isä rakastaa Jeesusta, koska Jeesus on valmis täyttämään Isän tahdon. Ja Jeesus tekee sen vapaaehtoisesti. Isä on antanut vallan Pojalleen ja Poika myös aikoo käyttää tätä valtaa. Jeesus kertoo antavansa henkensä ja ottavan sen myös takaisin. Jeesus puhuu siis kuolemastaan ristillä ja nousemisestaan kuolleista. Jeesus tietää mitä tulee tapahtumaan. Juutalaiset voivat tappaa Jeesuksen ruumiin, mutta henkeä he eivät voi tappaa. Uskoville käy samoin, kun he kohtaavat marttyyrikuoleman. Heidän ruumiinsa kyllä kuolee, mutta heidän henkensä seuraa sitä tietä, jonka Jeesus aukaisi kuolemasta elämään.

Juuri tämä puhe, että Jeesus on Isän kanssa näin läheisissä väleissä, sai aikaan erimielisyyttä. (Joh. 10:19-21)

Nämä sanat aiheuttivat taas erimielisyyttä juutalaisten kesken. Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?"

Toiset sanoivat: "Tämä ei ole riivatun puhetta. Ei kai riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"

Asiayhteydessä voimme huomata, että kyseessä oli erimielisyys, mitä Jeesus oikeastaan edusti? He, jotka eivät halunneet uskoa, sanoivat Jeesusta riivatuksi ja että Hän on järjiltään! Näin he nimittävät nykyäänkin niitä uskovia, jotka uskovat sen, mitä Raamatussa kerrotaan ja pyrkivät elämään sen mukaan. Mutta itse he eivät halunneet uskoa sitä mitä kuulivat ja näkivät. Heitä voidaan kutsua sokeiksi. He haukkuvat ja estävät toisiakin seuraamasta Jeesusta.

Mutta oli myös toinen ryhmä ihmisiä. He eivät pitäneet Jeesusta riivattuna ja he uskoivat Jeesuksen tunnustekoihin. Heidän silmänsä olivat avautumassa ja he tahtoivat seurata Jeesusta. Näin käy tänäkin päivänä. Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään. Niihin, jotka hylkäävät Jeesuksen ja valitsevat kadotuksen ja niihin, jotka antavat pelastaa itsensä. Ja vielä käy uskovien keskuudessa seula, joka seuloo heidät, jotka tahtovat rakastaa Totuutta, eivätkä juokse sinne tänne väärien opettajien perässä etsien itselleen mieluisia asioita.

Mihin tulokseen siis tulimme? Jeesus ei ollut riivaajahengen käytössä, eikä siten järjiltään oleva. Meidän on helppo nyt todeta, että se mitä Jeesus kertoi tekevänsä, myös tapahtui. Hän antoi henkensä ja otti sen myös takaisin. Hän on siis oikea Messias!

Entäpä se juopuminen? Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pyhä Henki laskeutui alas opetuslasten päälle ja he alkoivat puhumaan eri kielillä. Kukin sitä kieltä kuin Henki antoi heille puhuttavaksi. He julistivat näin eri maista tulleille juhlijoille Jumalan suuria tekoja. Itsekukin tunnisti oman kielensä ja sitä ihmeteltiin yhdessä. Osa kuulijoista ei ymmärtänyt näitä kieliä ja he päättelevät opetuslasten olevan juovuksissa. Luukas kertoo siitä seuraavasti (Ap.t. 2:12)

He olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja he kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä oikein on?"

Mutta jotkut sanoivat ivaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä."

Siis kyse on siitä, että kuulijat ovat jakaantuneet kahteen eri leiriin. Toiset ivasivat ja pilkkasivat, mutta toiset olivat aidosti hämmästyneitä tilanteesta. Myöhemmin heitä, jotka uskoivat, kastettiin noin kolmetuhatta henkeä. Ihmiset joko uskovat tai eivät. Välimallia ei ole olemassakaan.

Toinen kohta tässä juopumus opetuksessa on Ef. 5:17-20

Sen tähden älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.

Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,

puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin.

Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle

kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Tässä on syytä kiinnittää huomiota kahteen sanaan:

methyskō (pass. juovuttaa itsensä, juopua (methy viini)) sekä sanaan

plēroō (täyttää, tehdä täydelliseksi, päättää, toteuttaa; täyttyä, toteutua, tulla täydelliseksi)

Methyskō-sanaa käytetään, kun sanotaan “Älkää juopuko viinistä!”. Siinä todella tarkoitetaan humalatilaa.

Plēroō-sanaa käytetään, kun kuvataan sitä, kuinka täytytään Hengellä.

Nämä kyseiset sanat ovat toistensa vastakohtia. Niitä ei voida pitää toistensa synonyymeinä. Jo jakeet itsessään antavat ymmärtää tämän, jos sen haluaa huomata tekstistä.

Juopumisesta seuraa irstas meno. Sellainen käytös on epäsovinnaista ja hyvin sopimatonta. Kun olen katsellut hengestä juopuneiden käytöstä, siihen sopivat juuri nuo määritelmät. Epäsovinnaista ja hyvin sopimatonta. 1 Kor. 14:40 kerrotaan kuinka tulee käyttäytyä seurakunnan tilaisuuksissa eli Kaikki tapahtukoon kuitenkin arvokkaasti ja järjestyksessä. Siis käyttäydytään päinvastaisesti kuin juopuneet käyttäytyvät.

Hengellä ei voi täyttyä jonkun ihmisen käsien kautta. Hengellä täytytään lukemalla Raamattua, rukoilemalla, laulamalla ja ylistämällä. Kun uskoon tullessamme saamme Pyhän Hengen, Hän ikäänkuin tarvitsee ravintoa, joka on Jumalan Sana. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Kristusta ja eikä Hän tee sitä niin, että laittaisi uskovan käyttäytymään erittäin huonosti, suorastaan riettaasti. Koska Apostolien teoissa kerrotaan, että opetuslapset kertoivat eri kielillä Jumalan suuria tekoja, se on nytkin Pyhän Hengen yksi tehtävä. Kuinka me voisimme julistaa Jumalan suuria tekoja, jos me örisisimme, kierisimme lattialla tai muuten vaan olisimme kykenemättömiä kommunikoimaan ihmisten kanssa? Emme mitenkään!

Olen siis pyrkinyt kertomaan, miksi emme voi juopua Pyhästä Hengestä. Emme, vaikka siitä opettaisi kuinka kuuluisa julistaja, profeetta tai uusapostoli! Sellainen opetus on selkeästi Jumalan Sanan vastaista. Eikä Pyhä Henki tee tai toimi vastoin Raamatun opetuksia. Yksinkertaisesti siksi, että Raamattu on ainoa kirja, jonka avulla me voimme saada selville, onko kyseessä Pyhän Hengen vai Pahan Hengen toiminta. Jos koet epävarmuutta, etkä tiedä, opettaako joku julistaja oikein vai väärin, voit huoletta jäädää pois niistä opetuksista. Et jää mistään junasta pois. Pyhä Henki ohjaa sinua, kun rukoilet Jumalalta selvyyttä asiaan.  

Vihaako Jumala?

Nykyajan trendi on puhua, että Jumala on rakkaus. Kuitenkin tämä rakkaus mielletään samanlaiseksi kuin meidän syntisten ihmisten rakkaus, jota se ei kuitenkaan ole. Jumalan Rakkaus on Pyhää Rakkautta, joka vihaa syntiä. Jumala ei koskaan rakasta syntiä. Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään, että Jumala on rakkaus. Mutta usein tämä jae otetaan yksinään esille, eikä huomioida muita jakeita sen ympäriltä. Oikeastaan otetaan jakeen osa. Mutta käydään siitä hiukan pitempi jakso lävitse.

1 Joh. 4:7 Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.

8. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

Jumala on rakkaus ja Hän on rakastanut meitä lähettämällä ainutsyntyisen poikansa syntiemme sovitukseksi. Siinä tulee esille Jumalan rakkaus ja että Jumala on rakkaus. Mutta Jumala on paljon muutakin. Hänessä on vihan lisäksi armoa ja oikeudenmukaisuutta. Me usein unohdamme tämän rakkausbuumin keskellä, että Jumalassa on paljon muitakin piirteitä rakkauden lisäksi.

Jumalan rakkaus ilmenee myös meidän uskovien kautta. Me voimme rakastaa, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Ja Hän rakasti meitä antamalla meille Jeesuksen kuolemaan syntiemme sovitukseksi ristille. Kun me olemme saaneet vastaanottaa tämän armon ja rakkauden, meissä näkyy Jumalan rakkaus toisia ihmisiä kohtaan. Ja ennen kaikkea toisia uskovia kohtaan. Paavali kirjoittaa samasta asiasta Roomalaiskirjeessä seuraavasti:

Room. 5:8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

9. Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.

Jumala vanhurskauttaa meidät siksi, että meidän syntimme on Jeesus sovittanut ja niin me olemme vanhurskaita Jumalan silmissä. Olettaen, että olet ottanut vastaan tämän suuren lahjan, syntien anteeksisaamisen. Näin me pelastumme Jumalan vihalta Jumalan rakkauteen ja armoon. Jumala siis rakastaa meitä, jotka Hän on itse vanhurskauttanut. Meissä oleva rakkaus toisia kohtaan on seurausta siitä, että Jumala on rakastanut ensin meitä.

Mutta entä se viha? Se on nykyään vaiettu asia. Eihän Jumala voi vihata, koska Hän on rakkaus? Kyllä, ikävä kyllä, Jumala vihaa. Raamattu kertoo itseasiassa enemmän Jumalan vihasta kuin Hänen rakkaudestaan. Mutta me ihmiset haluamme löytää vain nämä rakkauskohdat ja sivuuttaa ne missä puhutaan Jumalan vihasta. Näin me muutamme Raamatun sanomaa ja “sana rististä” muuttuu meille hyvin kaukaiseksi, suorastaan käsittämättömäksi. “Miksi tarvitsen Jeesusta, joka kuoli ristillä, kun Jumala rakastaa minua!?” Ilman tietoisuutta Jumalan vihasta, risti ei nouse meille syntien sovituksen paikaksi ja Jumalan rakkauden osoitukseksi. “En tarvitse sitä, koska Jumala rakastaa minua jo nyt!” Ei Jumala rakasta ihmistä, jota Hän ei ole itse saanut vanhurskauttaa. Tästä Paavali kertoo meille seuraavasti:

Room. 3:22. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua,

23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

24. mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Kaikille on tarjolla mahdollisuus uskoa Jeesukseen ja saada Jumalan vanhurskaus. Vanhurskas sanan on aika kummallinen. Se ei tarkoita “vanhaa hurskasta”, vaan että ihminen on julistettu syyttömäksi. Se on oikeudellinen termi. Jumala armossaan antaa anteeksi ihmisen synnin, kun ihminen uskoo Jeesukseen. Tästä uskosta ja sen seurauksesta Johannes kertoo evankeliumissaan näin:

Joh. 3:36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.  

Iankaikkinen elämä saadaan uskomalla Jeesukseen ja tämän uskonkin Jumala antaa meille. Roomalaiskirjeessä pitäisi lukea, että “ Jeesuksen Kristuksen uskosta” eli uskon saamme Jeesukselta. Tästä seuraa kuuliaisuus eli me haluamme elää sen mukaan kuin meitä Raamatussa kehotetaan. Me haluamme seurata Jeesusta ja totella Hänen käskyjään. Ja nämä käskyt eivät ole raskaat, vaan ne kantavat meitä tämän elämän myrskyissä. Mutta mitä ovat nämä käskyt, joita meidän tulisi noudattaa?

Matt. 22:37. Jeesus vastasi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.'

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän kaltainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'

40. Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat."

Kaikki mitä me teemme elämässämme perustuu näihin kahteen käskyyn ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin Jumala ja sitten ihminen. Jeesus sanoo tässä kohden, mihin perustuu Vanhan Testamentin lait eli ne perustuu Jumalan rakkauteen. Nämä lain perustat pysyvät voimassa ja niiden mukaan tulisi meidänkin elää. Mutta aina se ei ole helppoa. Ei ainakaan silloin, kun omat motiivit ovat ihan jossain muualla. Usein me näytämme elävän näiden ohjeiden mukaan, mutta meidän tarkoitusperät ovat ihan jotain muuta. Ja motiivit ovat silloin ihan jotain muuta, jos me emme käsitä sitä, kuinka paljon Jumala vihaa syntiä. Jos me emme pelkää tätä Jumalan vihaa, joka toteutuessaan vie meidät kadotukseen, emme myöskään käsitä kuinka suuri on Jumalan Rakkaus.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

On siis syytä pelätä Jumalaa ja Jumalan vihaa. Jumalaa, joka voi hukuttaa ihmisen sielun ja hengen iankaikkiseen kadotukseen, joka on yhtä iankaikkinen kuin iankaikkinen elämä Kristuksessa. Mutta Jumala ei haluaisi tehdä näin ja siksi Hän antoi oman poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme tähden. Nyt Jumalan viha kohdistuu heihin, jotka pitävät halpana tämän Jumalalle kalliin uhrin. Roomalaiskirjeessä tämä todetaan kaunistelemattomasti.

Room. 2:5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa Jumalan vihan päiväksi, jolloin hänen vanhurskas tuomionsa ilmestyy.

6. Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan:

7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän,

8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta vaan vääryyttä, tulee viha ja kiivaus.

Meillä voi olla kova ja katumaton sydän. Meidän käytöksemme voi olla töykeää, olemme epäasiallisia toisiamme kohtaan ja voimme vaatia kohtuuttomia asioita toisilta ihmisiltä. Näin me suorastaan kahmimme Jumalan vihaa päällemme. Tämän kaiken me kohtaamme silloin, kun me olemme Jeesuksen edessä tuomiolla. Meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Olit uskossa tai et. Jos olet saanut anteeksi syntisi ja seisot Herran edessä, Hän näkee vain ja ainoastaan sinun hyvät tekosi Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki ne teot, jotka olet saanut anteeksi on pyyhitty pois. Niitä ei enää ole. Mutta jos asianlaita ei ole näin, ne kaikki ovat muistiin kirjoitettu ja niiden perusteella saat tuomion Jumalan vihan päivänä. Mutta jos käännyt Jeesuksen puoleen, saat syntisi anteeksi ja ne pyyhitään pois myös kirjasta, johon tekomme on ylös merkitty. Koska me olemme läpeensä syntisiä, ovat meidän tekommekin syntiä ja Jumalan edessä kuin likainen vaaterätti. Mutta Jeesuksen uhrikuolema ristillä on meidän pelastuksemme. Jeesuksen vuodattama veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja olemme vanhurskautettuja Jumalan edessä. Meidät on julistettu syyttömäksi kaikkiin niihin rikoksiin, joita olemme tehneet Jumalaa vastaan. Olemme puhtaita, koska Jeesus on puhdas. Mutta maan päällä olemme vielä lihassamme läpeensä syntisiä. Mutta meitä Jumala katsookin Poikansa Jeesuksen kautta ja näkee siten meidät puhtaina. Synti ei ole pelkästään jokin teko, vaan me olemme kokonaan syntisiä ja siten Jumalalle kelvottomia.

1 Joh. 1:8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Tunnustaessamme, että olemme syntisiä, Jumala antaa syntimme anteeksi oman nimensä tähden. Ei meidän hyvyytemme tai tekojemme tähden. Hän on Vanhurskas ja Uskollinen. Mutta jos olemme niin hyviä, ettemme omasta mielestämme tee syntiä, me eksytämme itsemme. Tapahtuu itsepetos. On kaikkein kamalinta, että näin petämme itseämme ja samalla elämme ilman Totuutta. Emmekä petä vain itseämme, vaan teemme Jumalasta valehtelijan! Kun teemme Jumalasta valehtelijan, silloin Hänen Sanansa ei ole meissä. Yksinkertaisesti, me emme ole Jeesuksessa Kristuksessa, vaan me olemme silloin paholaisen vallan alla, joka on Valehtelijoiden isä. Olemme kovasydämisiä ja itsepetoksen uhreja. Kova olisi kohtalo, jos Jumala ei olisi toiminut ja tehnyt meille valmiiksi pelastusta ja sovittanut itsensä kanssa syntimme ristillä.

Jumala ei ole siis jättänyt ketään ilman pelastusta, jos me emme itse väheksy sitä, me voimme pelastua Jumalan armossa ja turvautua siihen Sanaan, jossa Hän lupaa pelastaa meidät omalta vihaltaan. Tämän vihan me käsitämme, kun ymmärrämme olevamme syntisiä ja vailla Jumalan rakkautta - syntien sovitusta. Kun käsitämme tämän, meille nousee kaikkein tärkeimmäksi asiaksi Ristiinnaulittu Jeesus Kristus, koska Hänessä ilmenee Jumalan Rakkaus. Ja Jumala kärsivällisesti ohjaa meitä kohti ristiinnaulittua Jeesusta. Hän kaikin tavoin vie meitä yksin Kristuksen luo. Hän vie meitä sinne, missä on Tie Hänen luokseen. Mistä me löydämme Totuuden ja Elämän. Hän vie meidät Ristin juurelle, josta kumpuaa meille syntiemme anteeksisaaminen ja tie Jumalan Rakkauteen ja Armoon!

Lähteet: Novum