Vihaako Jumala?

Nykyajan trendi on puhua, että Jumala on rakkaus. Kuitenkin tämä rakkaus mielletään samanlaiseksi kuin meidän syntisten ihmisten rakkaus, jota se ei kuitenkaan ole. Jumalan Rakkaus on Pyhää Rakkautta, joka vihaa syntiä. Jumala ei koskaan rakasta syntiä. Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään, että Jumala on rakkaus. Mutta usein tämä jae otetaan yksinään esille, eikä huomioida muita jakeita sen ympäriltä. Oikeastaan otetaan jakeen osa. Mutta käydään siitä hiukan pitempi jakso lävitse.

1 Joh. 4:7 Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.

8. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

Jumala on rakkaus ja Hän on rakastanut meitä lähettämällä ainutsyntyisen poikansa syntiemme sovitukseksi. Siinä tulee esille Jumalan rakkaus ja että Jumala on rakkaus. Mutta Jumala on paljon muutakin. Hänessä on vihan lisäksi armoa ja oikeudenmukaisuutta. Me usein unohdamme tämän rakkausbuumin keskellä, että Jumalassa on paljon muitakin piirteitä rakkauden lisäksi.

Jumalan rakkaus ilmenee myös meidän uskovien kautta. Me voimme rakastaa, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Ja Hän rakasti meitä antamalla meille Jeesuksen kuolemaan syntiemme sovitukseksi ristille. Kun me olemme saaneet vastaanottaa tämän armon ja rakkauden, meissä näkyy Jumalan rakkaus toisia ihmisiä kohtaan. Ja ennen kaikkea toisia uskovia kohtaan. Paavali kirjoittaa samasta asiasta Roomalaiskirjeessä seuraavasti:

Room. 5:8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

9. Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.

Jumala vanhurskauttaa meidät siksi, että meidän syntimme on Jeesus sovittanut ja niin me olemme vanhurskaita Jumalan silmissä. Olettaen, että olet ottanut vastaan tämän suuren lahjan, syntien anteeksisaamisen. Näin me pelastumme Jumalan vihalta Jumalan rakkauteen ja armoon. Jumala siis rakastaa meitä, jotka Hän on itse vanhurskauttanut. Meissä oleva rakkaus toisia kohtaan on seurausta siitä, että Jumala on rakastanut ensin meitä.

Mutta entä se viha? Se on nykyään vaiettu asia. Eihän Jumala voi vihata, koska Hän on rakkaus? Kyllä, ikävä kyllä, Jumala vihaa. Raamattu kertoo itseasiassa enemmän Jumalan vihasta kuin Hänen rakkaudestaan. Mutta me ihmiset haluamme löytää vain nämä rakkauskohdat ja sivuuttaa ne missä puhutaan Jumalan vihasta. Näin me muutamme Raamatun sanomaa ja “sana rististä” muuttuu meille hyvin kaukaiseksi, suorastaan käsittämättömäksi. “Miksi tarvitsen Jeesusta, joka kuoli ristillä, kun Jumala rakastaa minua!?” Ilman tietoisuutta Jumalan vihasta, risti ei nouse meille syntien sovituksen paikaksi ja Jumalan rakkauden osoitukseksi. “En tarvitse sitä, koska Jumala rakastaa minua jo nyt!” Ei Jumala rakasta ihmistä, jota Hän ei ole itse saanut vanhurskauttaa. Tästä Paavali kertoo meille seuraavasti:

Room. 3:22. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua,

23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

24. mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Kaikille on tarjolla mahdollisuus uskoa Jeesukseen ja saada Jumalan vanhurskaus. Vanhurskas sanan on aika kummallinen. Se ei tarkoita “vanhaa hurskasta”, vaan että ihminen on julistettu syyttömäksi. Se on oikeudellinen termi. Jumala armossaan antaa anteeksi ihmisen synnin, kun ihminen uskoo Jeesukseen. Tästä uskosta ja sen seurauksesta Johannes kertoo evankeliumissaan näin:

Joh. 3:36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.  

Iankaikkinen elämä saadaan uskomalla Jeesukseen ja tämän uskonkin Jumala antaa meille. Roomalaiskirjeessä pitäisi lukea, että “ Jeesuksen Kristuksen uskosta” eli uskon saamme Jeesukselta. Tästä seuraa kuuliaisuus eli me haluamme elää sen mukaan kuin meitä Raamatussa kehotetaan. Me haluamme seurata Jeesusta ja totella Hänen käskyjään. Ja nämä käskyt eivät ole raskaat, vaan ne kantavat meitä tämän elämän myrskyissä. Mutta mitä ovat nämä käskyt, joita meidän tulisi noudattaa?

Matt. 22:37. Jeesus vastasi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.'

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän kaltainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'

40. Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat."

Kaikki mitä me teemme elämässämme perustuu näihin kahteen käskyyn ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin Jumala ja sitten ihminen. Jeesus sanoo tässä kohden, mihin perustuu Vanhan Testamentin lait eli ne perustuu Jumalan rakkauteen. Nämä lain perustat pysyvät voimassa ja niiden mukaan tulisi meidänkin elää. Mutta aina se ei ole helppoa. Ei ainakaan silloin, kun omat motiivit ovat ihan jossain muualla. Usein me näytämme elävän näiden ohjeiden mukaan, mutta meidän tarkoitusperät ovat ihan jotain muuta. Ja motiivit ovat silloin ihan jotain muuta, jos me emme käsitä sitä, kuinka paljon Jumala vihaa syntiä. Jos me emme pelkää tätä Jumalan vihaa, joka toteutuessaan vie meidät kadotukseen, emme myöskään käsitä kuinka suuri on Jumalan Rakkaus.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

On siis syytä pelätä Jumalaa ja Jumalan vihaa. Jumalaa, joka voi hukuttaa ihmisen sielun ja hengen iankaikkiseen kadotukseen, joka on yhtä iankaikkinen kuin iankaikkinen elämä Kristuksessa. Mutta Jumala ei haluaisi tehdä näin ja siksi Hän antoi oman poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme tähden. Nyt Jumalan viha kohdistuu heihin, jotka pitävät halpana tämän Jumalalle kalliin uhrin. Roomalaiskirjeessä tämä todetaan kaunistelemattomasti.

Room. 2:5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa Jumalan vihan päiväksi, jolloin hänen vanhurskas tuomionsa ilmestyy.

6. Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan:

7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän,

8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta vaan vääryyttä, tulee viha ja kiivaus.

Meillä voi olla kova ja katumaton sydän. Meidän käytöksemme voi olla töykeää, olemme epäasiallisia toisiamme kohtaan ja voimme vaatia kohtuuttomia asioita toisilta ihmisiltä. Näin me suorastaan kahmimme Jumalan vihaa päällemme. Tämän kaiken me kohtaamme silloin, kun me olemme Jeesuksen edessä tuomiolla. Meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Olit uskossa tai et. Jos olet saanut anteeksi syntisi ja seisot Herran edessä, Hän näkee vain ja ainoastaan sinun hyvät tekosi Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki ne teot, jotka olet saanut anteeksi on pyyhitty pois. Niitä ei enää ole. Mutta jos asianlaita ei ole näin, ne kaikki ovat muistiin kirjoitettu ja niiden perusteella saat tuomion Jumalan vihan päivänä. Mutta jos käännyt Jeesuksen puoleen, saat syntisi anteeksi ja ne pyyhitään pois myös kirjasta, johon tekomme on ylös merkitty. Koska me olemme läpeensä syntisiä, ovat meidän tekommekin syntiä ja Jumalan edessä kuin likainen vaaterätti. Mutta Jeesuksen uhrikuolema ristillä on meidän pelastuksemme. Jeesuksen vuodattama veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja olemme vanhurskautettuja Jumalan edessä. Meidät on julistettu syyttömäksi kaikkiin niihin rikoksiin, joita olemme tehneet Jumalaa vastaan. Olemme puhtaita, koska Jeesus on puhdas. Mutta maan päällä olemme vielä lihassamme läpeensä syntisiä. Mutta meitä Jumala katsookin Poikansa Jeesuksen kautta ja näkee siten meidät puhtaina. Synti ei ole pelkästään jokin teko, vaan me olemme kokonaan syntisiä ja siten Jumalalle kelvottomia.

1 Joh. 1:8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Tunnustaessamme, että olemme syntisiä, Jumala antaa syntimme anteeksi oman nimensä tähden. Ei meidän hyvyytemme tai tekojemme tähden. Hän on Vanhurskas ja Uskollinen. Mutta jos olemme niin hyviä, ettemme omasta mielestämme tee syntiä, me eksytämme itsemme. Tapahtuu itsepetos. On kaikkein kamalinta, että näin petämme itseämme ja samalla elämme ilman Totuutta. Emmekä petä vain itseämme, vaan teemme Jumalasta valehtelijan! Kun teemme Jumalasta valehtelijan, silloin Hänen Sanansa ei ole meissä. Yksinkertaisesti, me emme ole Jeesuksessa Kristuksessa, vaan me olemme silloin paholaisen vallan alla, joka on Valehtelijoiden isä. Olemme kovasydämisiä ja itsepetoksen uhreja. Kova olisi kohtalo, jos Jumala ei olisi toiminut ja tehnyt meille valmiiksi pelastusta ja sovittanut itsensä kanssa syntimme ristillä.

Jumala ei ole siis jättänyt ketään ilman pelastusta, jos me emme itse väheksy sitä, me voimme pelastua Jumalan armossa ja turvautua siihen Sanaan, jossa Hän lupaa pelastaa meidät omalta vihaltaan. Tämän vihan me käsitämme, kun ymmärrämme olevamme syntisiä ja vailla Jumalan rakkautta - syntien sovitusta. Kun käsitämme tämän, meille nousee kaikkein tärkeimmäksi asiaksi Ristiinnaulittu Jeesus Kristus, koska Hänessä ilmenee Jumalan Rakkaus. Ja Jumala kärsivällisesti ohjaa meitä kohti ristiinnaulittua Jeesusta. Hän kaikin tavoin vie meitä yksin Kristuksen luo. Hän vie meitä sinne, missä on Tie Hänen luokseen. Mistä me löydämme Totuuden ja Elämän. Hän vie meidät Ristin juurelle, josta kumpuaa meille syntiemme anteeksisaaminen ja tie Jumalan Rakkauteen ja Armoon!

Lähteet: Novum