Tehkää syntiä!!!

RK. Aamos 4:4. Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä. Tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.5. Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.

Viime aikoina tämä kohta on pyörinyt mielessäni. Itseasiassa se on kohta, joka on puhutellut minua hyvin voimakkaasti. Ja se kertoo minulle, että jos en halua seurata Jeesusta, minä voin kulkea omia polkujani pois Hänen luotaan. Jumalan, sanoisinko, pahin ja järkyttävin rangaistus on, että Hän antaa meidän olla, kun emme halua taivaltaa Hänen tahtonsa mukaan. Jos yhä uudestaan ja uudestaan haluan palvella häntä oman tahtoni mukaan ja samalla kulkien poispäin Hänen luotaan, vaikka Jumala samaan aikaan pyrkii monin tavoin vetämään minua luokseen, Hän antaa minun tehdä oman tahtoni.

Niin israelilaisille kuin meille nykyajan ihmisille näyttää olevan luontaista määrittää tavat, joilla haluamme palvella Jumalaa. Meidän on hyvin vaikeaa taipua Jumalan tahtoon. Ennemmin tahdomme taipua omaan tahtoon. Tämä näkyy selvästi tässä Raamatun kohdassa.

Israelilaiset kyllä täyttivät näennäisesti ne palvelus muodot, jotka heille oli annettu. He toivat uhreja, mutta he eivät antaneet niitä Jumalan kunniaksi, vaan omaksi kunniakseen. Tämä näkyy läpi Raamatun.

Hesekielelle luvussa 8 Jumala näyttää, mitä israelilaiset tekivät Temppelissä. Israelilaiset olivat tuoneet naapurikansojen jumalien kuvia ja patsaita Temppeliin ja palvoivat niitä. Se oli Jumalan silmissä iljettävää. Jumala sanoo suoraan, että israelilaiset haluavat ajaa Hänet pois Temppelistä. Ja tämä kaikki vain siksi, että israelilaiset halusivat palvella Jumalaa omalla iljettävällä tavalla. En tiedä, käsittivätkö he, että ne tavat, joita he olivat ottaneet käyttöönsä, olivat Jumalan silmissä iljettäviä? Mutta heillä oli tieto, kuinka Jumalaa tuli palvella. Heillä oli Mooseksen laki ja profeetat, jotka yhä uudestaan ja uudestaan varoittivat kansaa - tuloksetta. He eivät voineet syyttää ketään muuta kuin itseään siitä, että Jumala poistui Temppelistä ja kansa oli pakkosiirtolaisuudessa. Jumalan poistuminen Temppelistä kerrotaan luvussa 10.

Toinen kohta, joka puhuttelee minua yhä uudestaan ja uudestaan näissä jakeissa, on lahjojen antamiseen liittyvä. “kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.”

Tästä tulee auttamattomasti mieleen Jeesuksen sanat: "Varokaa harjoittamasta hurskauttanne ihmisten edessä sitä varten, että he katselisivat teitä, muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Kun siis annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset ylistäisivät heitä. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Matt. 6:1-4

En voi ajatella muuta kuin että nämä ihmiset olivat ylpeitä ja kiitoksen kipeitä. Ihan niin kuin minäkin olen. Ylpeyttä sanotaan “syntien äidiksi”, josta kaikki meidän syntimme ovat lähtöisin. Ja se löytyy taatusti meistä jokaisesta tavalla tai toisella. Joko näkyvänä ylpeytenä tai vääränä nöyryytenä. Ja kaiken lisäksi me rakastamme tätä kaikkea kunnian saamista. Ja se on tuomioksi meille.

Joh. 3:19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.

Järkyttävää tässä jakeessa on sana “rakkaus”! Se on agape-rakkautta! Rakkautta, joka rakastaa syvästi (arvostaen t. kunnioittaen) ja se kuvaa varsinkin jumalallista ja kristillistä rakkautta.(Novum) Tässä Johannes kuvaa agape-rakkaudella sitä, kuinka syntiä rakastetaan! Ihmiset rakastavat pimeyttä niin, että eivät tahdo luopua siitä. Ja tämä halu on myös kaikissa meissä syntisissä ihmisissä. Me haluamme niin herkästi pimeyteen, koska siellä voimme toteuttaa omaa lihallista tahtoa, joka on yhteistyössä paholaisen kanssa. Ja sieltä meitä vedetään yhä uudelleen ja uudelleen valoon, jotta me paljastuisimme ja pelastuisimme Jumalan vihalta. Olkaamme valossa, kuten Johannes meitä kehottaa:

1 Joh. 1:7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Israelilaiset luulivat vaeltavan valossa, mutta todellisuudessa he vaelsivat pimeydessä. Heidän tekonsa paljastivat sen. Usko näkyy teoissa, joita me teemme. Uskoa ei saada tekemällä tekoja, se meidän on muistettava. Mutta meissä oleva usko paljastuu meidän teoissamme.

Tässä on minulle ainakin parannuksen paikka. Tahdonko tahallani palvella Jumalaa oman tahtoni mukaan? Etsiä uusia tapoja muista uskonnoista ja tuoda ne omaan uskonelämääni? Kuuntelenko Pyhän Hengen ohjausta vai oman mieleni mielitekoja? Haluanko alistua tulemaan valoon vai viihdynkö pimeydessä? Riittääkö minulle Raamattu, jonka kautta Jumala puhuu minulle? Vai etsinkö israelilaisten tavoin muista uskonnoista uusia iljettäviä palvelumuotoja? Haluanko kunniaa siitä, mitä teen tai annan Jumalalle? Herra armahda minua!

Psalmin 139 sanoin haluan rukoilla:

Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni,

koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.

Bixabay.com