Kirja (aamuhartaus)

Muistatko muuten, mikä oli sinun ensimmäinen tärkein kirjasi? Minulle tärkeimmän kirjan kanteen oli kuvattu vuori, jonka päällä seisoi Jeesus ja muistan yhden kokonaisen lauseen kirjasta:

(RK Matt. 7:12.) Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille.( Tämä on laki ja profeetat.")

Kirjassa oli siis Jeesuksen vuorisaarna. Eräänä päivänä mieleeni nousi tämä lause kirjasta. Kuinka usein minä sen olenkaan unohtanut. Painanut jonnekin aivojeni syövereihin. Piiloon kaiken muun alle. Mutta aika ajoin se kiemurtee vaputeen ja muistan sen. Juuri kun olen tehnyt vastoin tuon lauseen opetusta, se putkahtaa esille. Se saa aikaan erittäin ikävän ja vaivautuneen tunnetilan. Eikä se lopu ennen kuin tunnustan Jumalalle tekoni ja pyydän anteeksi. Ja on niin ihanaa tietää, että minä saan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

On sillä ollut myös toisenlainen vaikutus. Tämä lause “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille” on pikkuhiljaa muuttanut minua sisältäpäin. Ja nykyään pyrin näkemään asioiden taakse, mistä ne ovat voineet aiheutua. Ja muistamaan, etten voi tietää, mitä kaikkea joku ihminen on voinut kokea. Asioita, jotka vaikuttavat hänen käyttäytymiseen ja puheisiin. Olen myös oppinut miettimään, mistä johtuu ne tavat joilla toimin ja puhun. Ja olemaan armollinen niin itselleni kuin myös muille ihmisille. Ainakin ajoittain. Ja ainakin pyrin siihen.

Tämä muisto kirjasta tuli mieleeni, kun pohdin ja mietin kuinka suhtautuisin maahamme tulleisiin pakolaisiin. Mihin tietoihin uskon ja mitä heidän tulonsa merkitsee meidän maamme tilanteeseen ja minun omaan elämääni. Jotain tiedän heidän vaikeuksistaan ja niistä kauheuksista, joita he ovat kokeneet, mutta en kykene ymmärtämään täysin heidän hätäänsä, enkä aina heidän motiivejaan.

Luukas kertoo luvussa 6 jakeissa 37 ja 38 Jeesuksen sanoneen:

(RK Luuk. 6:37) Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

38. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

Miten me kohtelemme toisia ihmisiä niin meitäkin kohdellaan. Me voimme tuomita hyvin hatarin perustein ja hyvin äkkipikaisesti. Muodostamme mielipiteemme jostakin asiasta niin nopeasti, ettemme muista tai halua miettiä asiaa tarkemmin. Ja kun olemme muodostaneet mielipiteemme, emme helpolla luovu niistä. Eikä tämä koske vain suhtautumistamme pakolaisiin, vaan myös hyvin moniin muihin asioihin elämässämme.

Hyvin usein, kun me autamme hätää kärsiviä, me itse saammekin paljon enemmän. Meidän miinuslaskusta tuleekin Jumalan plussalasku. Näin tehdessämme jaamme Jumalan rakkautta toisille ihmisille. Ja Jumalan rakkaus on ehtymätön, se itse asiassa lisääntyy, kun sitä käytetään. Ja suurinta rakkauttaan Jumala osoitti ihmisille, kun Hän antoi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunastaa sinut ja minut. Se lunastus maksoi Jumalan Pojan hengen, mutta antoi meille elämän.

Herra Jeesus, me pyydämme Sinua olemaan meidän kanssamme tänä päivänä. Kulkemaan ja auttamaan meitä. Me haluamme olla Sinun kanssasi ja haluamme kohdata Sinut tänään omassa arjessamme. Ja kiitämme Sinua, että kerran saamme kohdata Sinut kasvoista kasvoihin.

Aamen