Rauniokirkko ja Toivon-risti
Kirkossa (Tuli kirkkoon mies ja lapsi)
Hyvää huomenta sinulle, joka olet radion ääressä.
Tänä syksynä, sulien aikaan, kävin hetken hiljentymässä omassa rippikirkossani tai oikeastaan -- sen raunioilla. Viime pääsiäislauantaina se paloi lähes maan tasalle ja nyt tilalle on rakennettu rauniokirkko, jonka alttaritauluna on suuri hiiltyneistä puista tehty Toivon-risti.
Kirkosta on jäljellä enää kivet, joiden päälle kirkko oli rakennettu. Ajattelin, että kirkon perustus oli kestänyt, vaikka lähes kaikki muu oli tuhoutunut. Ylivieskan seurakunta menetti rakkaan lähes 300 vuotta vanhan kirkon. Se ei kuitenkaan lannistanut seurakuntalaisia.
Pääsiäisyön messu pidettiin palavan kirkon luona. Ja viesti palavasta kirkosta oli valtakunnallisesti tärkeä, jonka kirkkoherra toi esille. Mutta oli jokin muu viesti vielä tärkeämpi. Lainaan Kirkkoherra Timo Määtän sanoja, jotka hän lausui pääsiäismessussa kirkon vielä palaessa taustalla:
“- Meillä on tämä uutinen, joka on suuri valtakunnan uutinen, mutta kirkolla on vieläkin suurempi uutinen tiedotettavana. Se on se vanha ja tuttu: Kristus on ylösnoussut. Se on kaikkein tärkein uutinen. Vaikka kirkko on palanut ja menetetty, Kristus on ylösnoussut ja se on elämän ja toivon viesti.”
Seurakunnan perustus on Jeesus Kristus ja se ei tuhoutunut, vaikka kirkko paloikin.
Seisoin keskellä Rauniokirkkoa Toivon-ristin edessä ja katselin vieressä sijaitsevalle hautausmaalle --ja siellä olevalle isäni haudalle. Olin sytyttänyt kynttilän ja ollut hetken haudalla. Olin katsellut uutuuttaan hohtavaa hautakiveä, jonka uutuus korostui vieressä olevien vanhojen kivien keskellä. Katselin hautakiveä ja kuuntelin viereisen kosken pauhua. Elämä ja kuolema kohtaavat tällä hautausmaalla.
Jäin siinä miettimään, että eräänä päivänä jossain on hautakivi, -- johon on kirjoitettu minun nimeni, syntymäaikani ja -- kuolin päiväni.
Olenko itse valmis siihen hetkeen, että kohtaisin kuoleman?
Kestäisikö minun perustus, kun kaikki muu tuhoutuisi?
Katsoin Toivon-ristiin. --- Hiiltyneeseen. Katsoin ristissä olevaan naulaan.
Minun ei tarvitse olla toivoton, koska Jeesus on kuollut minun syntieni tähden ja avannut tien Jumalan yhteyteen. Minä, joka olen syntinen, olen saanut armon Jumalan silmissä Jeesuksen Kristuksen tähden. Hän on pelastanut minut ja siksi minulla on toivo, jota kuolemakaan ei voi tuhota.
Ylösnousemustoivo!
Jeesus sanoi Nikodeemukselle Johanneksen evankeliumissa luvussa 3 jakeesta 13 eteenpäin.
13. Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika.
14. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava,
15. että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.
18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.
Siksi voimme rukoilla seuraavasti:
Pyhä Jumala, kiitos siitä, että lähetit poikasi maailmaan pelastamaan meidät. Me pyydämme anteeksi omia syntejämme ja uskomme ne anteeksi, koska Poikasi Jeesus Kristus on ne sovittanut ristillä. Me turvaudumme sinun armoosi tässä elämässä ja myös silloin, kun kuolema kohtaa meitä. Aamen.
Enkeli, Laura Pakarinen
lähettänyt Terja @ huhtikuuta 14, 2017
0 kommenttia
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu