Vapautta?

Tämä kohta pysäytti minut. Käykö sinulle koskaan niin, että lukiessasi Raamattua, joku kohta sieltä ikään kuin pomppaa esille? Tämä kohta sai minut miettimään vapautta? Mitä on vapaus? Varsinkin, kun Raamatussa usein sanotaan, että me olemme Kristuksen orjia!? Raamattu tuntuu joskus ristiriitaiselta kirjalta, jos siihen ei poraudu pintaa syvemmälle. Siitä tämä vapauden ja orjuuden vastakohtaisuus on hyvää esimerkki.

Raamattu kertoo selkeästi, että me olemme aina jonkun orjia. Jos emme ole Kristuksen orjia niin sitten olemme Paholaisen orjia. Välimuotoa ei ole, vaikka me ihmiset usein niin kuvittelemme. Tämä on nykyään vaikea ymmärtää, koska me luulemme, että vapaus on sitä, että saamme tehdä niin kuin itse haluamme. Vapaus merkitsee kielessämme sellaista, kuten uskonnonvapaus tai Suomen itsenäisyys. Ne on ihan hyviä vapauksia maallisessa mielessä, mutta Raamatulliseen opetukseen ne eivät päde. Sen opetuksen mukaan olemme joko Kristuksen orjia tai Paholaisen orjia.

Vapaus merkitsee vapautta Paholaisen orjuudesta, joka usein on luuloa, että voin elää niinkuin itse haluan. Usein tämä esiintyy itsekkyytenä, jossa omat mieliteot ovat keskipisteenä. Tällä en tarkoita sitä, että me emme saisi täyttää niitä tarpeita, joita meillä on tässä elämässä. Vaan sitä, että me laitamme aina itsemme etusijalle ja toisten tarpeet tulevat yleensä jossain kaukana….kaukana niiden takana. Suurinpiirtein niin, että kymmenen ensimmäistä on minun omia tarpeita ja sitten voi olla jokin jonkun muun ihmisen tarve. Sekin yleensä sellainen, että sen täyttäminen palvelee minun omia tarpeitani. Tiedätkö, se on ylpeyttä! Vapaus Kristuksessa on sitä, että me palvelemme toisia ihmisiä. Tässäkin mennään usein ojasta allikkoon eli lain alle. Tämä kaanankielinen ilmaisu tarkoittaa sitä, että me yritämme omilla hyvillä teoillamme saada hyväksyntää ihmisiltä ja Jumalalta. Ja juuri tässä järjestyksessä: ensin ihmisten hyväksyntä ja sitten vasta Jumalan hyväksyntä. Tähän voimme lisätä myös sen, että meidän tulisi täyttää määrätyt kriteerit, että olisimme “oikeita” uskovia. Uskova on näistä kaikista vapaa.

Mutta tämä vapaus ei tarkoita sitä, että saamme tämän varjolla tehdä ihan mitä vain. Meidän on muistettava, että oma käytöksemme voi johtaa toisen takaisin sellaiseen elämään, joka voi olla kohtalokasta hänen uskon elämälleen. Toiset ovat heikompia ja heitä on meidän vahvojen hoivattava ja vahvistettava. Vapaus on sitä, että tarvittaessa en tee sellaisia asioita, jotka voivat loukata heikompaa uskovaa. Tämä ei kuitenkaan anna lupaa heikommalle uskovalle siihen, että hän voi terrorisoida seurakunnassa. Sen estämiseksi Raamatun selkeä opetus olisi todella tärkeää ja sitä tulisi olla seurakunnassa erittäin paljon. Maitoruoka tulisi vaihtaa vahvaan ruokaan. Siis sellaista opetusta, jossa srk:lle selitetään Raamattua ja sovelletaan sitä tähän päivään.

Meidät on vapautettu synnistä. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille seuraavaa:

Hebr. 10:14-18. sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki. Sillä ensin hän sanoo:"Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä." Ja sitten:"Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista."

Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.

Meidän syntimme on sovitettu ristillä täydellisesti ja meidät, jotka olemme vanhurskautettu, on tehty täydellisiksi Jumalan edessä. Jumala on Pojassaan tehnyt tämän kaiken ja siten meidän ei enää tarvitse tehdä yhtään tekoa voidaksemme pelastua. Se on vapautta Kristuksessa, vapautta synnistä. Kyllä me yhä olemme syntisiä ja teemme syntiä. Onhan meidän hyvät tekommekin kuin likainen vaate Herran edessä. Mutta kaikki on jo sovitettu.

Jumala on laittanut lain meidän sydämeemme. Me koemme omantunnon tuskia tehdessämme vastoin Jumalan tahtoa, koska meidän omatunto on sidottu Raamatun Sanaan. Edellyttäen, että luet ja tutkit sitä, sillä muuten se ei ole sidottu siihen, vaan johonkin muuhun, kuten ympäröivään kulttuuriin. Kun me luemme Raamattua, me samalla sisäistämme sen, miten Jumala haluaa meidän elävän tässä maailmassa. Jumala puhuu nimenomaan Raamatun kautta. Näin me vapaudumme Paholaisen orjuudesta ja tulemme Jeesuksen orjiksi. Jeesuksen orjan ies on kevyt. Se on niin kevyt, että se kannattelee sinua. Sellainen orjuus on iloinen asia.

Jeesus kutsuu kaikkia, jotka ovat joutuneet lain orjuuden alle tai Paholaisen orjiksi, tulemaan Hänen luokseen. Näin Matteus kertoo luvussa 11 jakeissa 28-30:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Tämä on oikeaa vapautta Kristuksessa. Meidän ei tarvitse tehdä tekoja, ei hengellisiä eikä maallisia, ollaksemme Jumalalle kelvollisia. Jeesuksessa me löydämme levon kaikista ponnisteluista ja yrityksistä miellyttää Jumalaa. Tätä armoa me tarvitsemme. Armoa, jossa voimme kasvaa aikuisiksi kristityiksi, Vapaana synnin orjuudesta ja Paholaisen syytöksistä. Meillä on vapaus elää ihmisen elämää ihmisenä Jeesuksessa Kristuksessa.

Tehkää syntiä!!!

RK. Aamos 4:4. Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä. Tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.5. Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.

Viime aikoina tämä kohta on pyörinyt mielessäni. Itseasiassa se on kohta, joka on puhutellut minua hyvin voimakkaasti. Ja se kertoo minulle, että jos en halua seurata Jeesusta, minä voin kulkea omia polkujani pois Hänen luotaan. Jumalan, sanoisinko, pahin ja järkyttävin rangaistus on, että Hän antaa meidän olla, kun emme halua taivaltaa Hänen tahtonsa mukaan. Jos yhä uudestaan ja uudestaan haluan palvella häntä oman tahtoni mukaan ja samalla kulkien poispäin Hänen luotaan, vaikka Jumala samaan aikaan pyrkii monin tavoin vetämään minua luokseen, Hän antaa minun tehdä oman tahtoni.

Niin israelilaisille kuin meille nykyajan ihmisille näyttää olevan luontaista määrittää tavat, joilla haluamme palvella Jumalaa. Meidän on hyvin vaikeaa taipua Jumalan tahtoon. Ennemmin tahdomme taipua omaan tahtoon. Tämä näkyy selvästi tässä Raamatun kohdassa.

Israelilaiset kyllä täyttivät näennäisesti ne palvelus muodot, jotka heille oli annettu. He toivat uhreja, mutta he eivät antaneet niitä Jumalan kunniaksi, vaan omaksi kunniakseen. Tämä näkyy läpi Raamatun.

Hesekielelle luvussa 8 Jumala näyttää, mitä israelilaiset tekivät Temppelissä. Israelilaiset olivat tuoneet naapurikansojen jumalien kuvia ja patsaita Temppeliin ja palvoivat niitä. Se oli Jumalan silmissä iljettävää. Jumala sanoo suoraan, että israelilaiset haluavat ajaa Hänet pois Temppelistä. Ja tämä kaikki vain siksi, että israelilaiset halusivat palvella Jumalaa omalla iljettävällä tavalla. En tiedä, käsittivätkö he, että ne tavat, joita he olivat ottaneet käyttöönsä, olivat Jumalan silmissä iljettäviä? Mutta heillä oli tieto, kuinka Jumalaa tuli palvella. Heillä oli Mooseksen laki ja profeetat, jotka yhä uudestaan ja uudestaan varoittivat kansaa - tuloksetta. He eivät voineet syyttää ketään muuta kuin itseään siitä, että Jumala poistui Temppelistä ja kansa oli pakkosiirtolaisuudessa. Jumalan poistuminen Temppelistä kerrotaan luvussa 10.

Toinen kohta, joka puhuttelee minua yhä uudestaan ja uudestaan näissä jakeissa, on lahjojen antamiseen liittyvä. “kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.”

Tästä tulee auttamattomasti mieleen Jeesuksen sanat: "Varokaa harjoittamasta hurskauttanne ihmisten edessä sitä varten, että he katselisivat teitä, muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Kun siis annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset ylistäisivät heitä. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Matt. 6:1-4

En voi ajatella muuta kuin että nämä ihmiset olivat ylpeitä ja kiitoksen kipeitä. Ihan niin kuin minäkin olen. Ylpeyttä sanotaan “syntien äidiksi”, josta kaikki meidän syntimme ovat lähtöisin. Ja se löytyy taatusti meistä jokaisesta tavalla tai toisella. Joko näkyvänä ylpeytenä tai vääränä nöyryytenä. Ja kaiken lisäksi me rakastamme tätä kaikkea kunnian saamista. Ja se on tuomioksi meille.

Joh. 3:19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.

Järkyttävää tässä jakeessa on sana “rakkaus”! Se on agape-rakkautta! Rakkautta, joka rakastaa syvästi (arvostaen t. kunnioittaen) ja se kuvaa varsinkin jumalallista ja kristillistä rakkautta.(Novum) Tässä Johannes kuvaa agape-rakkaudella sitä, kuinka syntiä rakastetaan! Ihmiset rakastavat pimeyttä niin, että eivät tahdo luopua siitä. Ja tämä halu on myös kaikissa meissä syntisissä ihmisissä. Me haluamme niin herkästi pimeyteen, koska siellä voimme toteuttaa omaa lihallista tahtoa, joka on yhteistyössä paholaisen kanssa. Ja sieltä meitä vedetään yhä uudelleen ja uudelleen valoon, jotta me paljastuisimme ja pelastuisimme Jumalan vihalta. Olkaamme valossa, kuten Johannes meitä kehottaa:

1 Joh. 1:7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Israelilaiset luulivat vaeltavan valossa, mutta todellisuudessa he vaelsivat pimeydessä. Heidän tekonsa paljastivat sen. Usko näkyy teoissa, joita me teemme. Uskoa ei saada tekemällä tekoja, se meidän on muistettava. Mutta meissä oleva usko paljastuu meidän teoissamme.

Tässä on minulle ainakin parannuksen paikka. Tahdonko tahallani palvella Jumalaa oman tahtoni mukaan? Etsiä uusia tapoja muista uskonnoista ja tuoda ne omaan uskonelämääni? Kuuntelenko Pyhän Hengen ohjausta vai oman mieleni mielitekoja? Haluanko alistua tulemaan valoon vai viihdynkö pimeydessä? Riittääkö minulle Raamattu, jonka kautta Jumala puhuu minulle? Vai etsinkö israelilaisten tavoin muista uskonnoista uusia iljettäviä palvelumuotoja? Haluanko kunniaa siitä, mitä teen tai annan Jumalalle? Herra armahda minua!

Psalmin 139 sanoin haluan rukoilla:

Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni,

koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.

Bixabay.com