Vapautta?

Tämä kohta pysäytti minut. Käykö sinulle koskaan niin, että lukiessasi Raamattua, joku kohta sieltä ikään kuin pomppaa esille? Tämä kohta sai minut miettimään vapautta? Mitä on vapaus? Varsinkin, kun Raamatussa usein sanotaan, että me olemme Kristuksen orjia!? Raamattu tuntuu joskus ristiriitaiselta kirjalta, jos siihen ei poraudu pintaa syvemmälle. Siitä tämä vapauden ja orjuuden vastakohtaisuus on hyvää esimerkki.

Raamattu kertoo selkeästi, että me olemme aina jonkun orjia. Jos emme ole Kristuksen orjia niin sitten olemme Paholaisen orjia. Välimuotoa ei ole, vaikka me ihmiset usein niin kuvittelemme. Tämä on nykyään vaikea ymmärtää, koska me luulemme, että vapaus on sitä, että saamme tehdä niin kuin itse haluamme. Vapaus merkitsee kielessämme sellaista, kuten uskonnonvapaus tai Suomen itsenäisyys. Ne on ihan hyviä vapauksia maallisessa mielessä, mutta Raamatulliseen opetukseen ne eivät päde. Sen opetuksen mukaan olemme joko Kristuksen orjia tai Paholaisen orjia.

Vapaus merkitsee vapautta Paholaisen orjuudesta, joka usein on luuloa, että voin elää niinkuin itse haluan. Usein tämä esiintyy itsekkyytenä, jossa omat mieliteot ovat keskipisteenä. Tällä en tarkoita sitä, että me emme saisi täyttää niitä tarpeita, joita meillä on tässä elämässä. Vaan sitä, että me laitamme aina itsemme etusijalle ja toisten tarpeet tulevat yleensä jossain kaukana….kaukana niiden takana. Suurinpiirtein niin, että kymmenen ensimmäistä on minun omia tarpeita ja sitten voi olla jokin jonkun muun ihmisen tarve. Sekin yleensä sellainen, että sen täyttäminen palvelee minun omia tarpeitani. Tiedätkö, se on ylpeyttä! Vapaus Kristuksessa on sitä, että me palvelemme toisia ihmisiä. Tässäkin mennään usein ojasta allikkoon eli lain alle. Tämä kaanankielinen ilmaisu tarkoittaa sitä, että me yritämme omilla hyvillä teoillamme saada hyväksyntää ihmisiltä ja Jumalalta. Ja juuri tässä järjestyksessä: ensin ihmisten hyväksyntä ja sitten vasta Jumalan hyväksyntä. Tähän voimme lisätä myös sen, että meidän tulisi täyttää määrätyt kriteerit, että olisimme “oikeita” uskovia. Uskova on näistä kaikista vapaa.

Mutta tämä vapaus ei tarkoita sitä, että saamme tämän varjolla tehdä ihan mitä vain. Meidän on muistettava, että oma käytöksemme voi johtaa toisen takaisin sellaiseen elämään, joka voi olla kohtalokasta hänen uskon elämälleen. Toiset ovat heikompia ja heitä on meidän vahvojen hoivattava ja vahvistettava. Vapaus on sitä, että tarvittaessa en tee sellaisia asioita, jotka voivat loukata heikompaa uskovaa. Tämä ei kuitenkaan anna lupaa heikommalle uskovalle siihen, että hän voi terrorisoida seurakunnassa. Sen estämiseksi Raamatun selkeä opetus olisi todella tärkeää ja sitä tulisi olla seurakunnassa erittäin paljon. Maitoruoka tulisi vaihtaa vahvaan ruokaan. Siis sellaista opetusta, jossa srk:lle selitetään Raamattua ja sovelletaan sitä tähän päivään.

Meidät on vapautettu synnistä. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille seuraavaa:

Hebr. 10:14-18. sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki. Sillä ensin hän sanoo:"Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä." Ja sitten:"Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista."

Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.

Meidän syntimme on sovitettu ristillä täydellisesti ja meidät, jotka olemme vanhurskautettu, on tehty täydellisiksi Jumalan edessä. Jumala on Pojassaan tehnyt tämän kaiken ja siten meidän ei enää tarvitse tehdä yhtään tekoa voidaksemme pelastua. Se on vapautta Kristuksessa, vapautta synnistä. Kyllä me yhä olemme syntisiä ja teemme syntiä. Onhan meidän hyvät tekommekin kuin likainen vaate Herran edessä. Mutta kaikki on jo sovitettu.

Jumala on laittanut lain meidän sydämeemme. Me koemme omantunnon tuskia tehdessämme vastoin Jumalan tahtoa, koska meidän omatunto on sidottu Raamatun Sanaan. Edellyttäen, että luet ja tutkit sitä, sillä muuten se ei ole sidottu siihen, vaan johonkin muuhun, kuten ympäröivään kulttuuriin. Kun me luemme Raamattua, me samalla sisäistämme sen, miten Jumala haluaa meidän elävän tässä maailmassa. Jumala puhuu nimenomaan Raamatun kautta. Näin me vapaudumme Paholaisen orjuudesta ja tulemme Jeesuksen orjiksi. Jeesuksen orjan ies on kevyt. Se on niin kevyt, että se kannattelee sinua. Sellainen orjuus on iloinen asia.

Jeesus kutsuu kaikkia, jotka ovat joutuneet lain orjuuden alle tai Paholaisen orjiksi, tulemaan Hänen luokseen. Näin Matteus kertoo luvussa 11 jakeissa 28-30:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Tämä on oikeaa vapautta Kristuksessa. Meidän ei tarvitse tehdä tekoja, ei hengellisiä eikä maallisia, ollaksemme Jumalalle kelvollisia. Jeesuksessa me löydämme levon kaikista ponnisteluista ja yrityksistä miellyttää Jumalaa. Tätä armoa me tarvitsemme. Armoa, jossa voimme kasvaa aikuisiksi kristityiksi, Vapaana synnin orjuudesta ja Paholaisen syytöksistä. Meillä on vapaus elää ihmisen elämää ihmisenä Jeesuksessa Kristuksessa.