Hänessä on riivaaja!

Tiedätkö, mitä tarkoittaa Apologia? Se on puolustuspuhe jonkun asian puolesta. Tiedätkö, mitä tarkoittaa Apologia? Se on puolustuspuhe jonkun asian puolesta. Esimerkiksi Raamatusta löytyy useita oikean uskon puolustuspuheita. Lähes kaikki kirjeet Uudessa Testamentissa ovat apologeettisia eli niissä puolustetaan oikeaa oppia evankeliumista. Koska liikkeellä on paljon väärää opetusta ja tulkintaa Raamatusta, niin apologeettisesta julistuksesta ei oikein pidetä tänä päivänä. On nimittäin uskovia, jotka haluavat ottaa kaiken opetuksen vastaan, jossa puhutaan Jeesuksesta ja tuodaan joitakin irrallisia Raamatun jakeita puheen tueksi, vaikka ne ovat Raamatun kokonaisopetuksen vastaisia. He eivät kykene ymmärtämään niitä uskovia, jotka eivät hyväksy näitä ihania ja voideltuja guruja. Ehkä mielestäsi liioittelen, mutta tätä on niin paljon ihan tavallisten uskovien keskuudessa, että en katso ollenkaan liioittelevani. Olen siis realistinen tässä asiassa. Meidän on muistettava, että jo Pietari kirjoittaa tästä seuraavasti (2 Piet. 2:1-2):

Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja. Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on ostanut heidät, ja tuottavat itselleen äkillisen tuhon.

Moni lähtee seuraamaan heidän irstauksiaan, ja heidän takiaan totuuden tie tulee häväistyksi.

Näitä vääriä opettajia oli Israelin kansan keskuudessa ja niitä tulee olemaan myös meidän seurakuntien keskuudessa. Ja nämä opettajat eivät tule toitottaen, että nyt minä opetan toista Jeesusta! Ei, ei ja ei! He luikertelevat seurakuntaan kuin käärme Paratiisiin ja tuovat salaa valheellisen opetuksen mukanaan. Heidän periaatteet ovat samat kuin käärmeellä eli saada ihminen haluamaan Jumalan asemaa itselleen salakavalasti ja pikkuhiljaa. Nykyään näitä opetuksia on pilvin pimein, sillä valtaosa suurista julistajia on valheen hengessä toimivia. Heitä ihmiset mielellään seuraavat, koska he opettavat asioita, jotka miellyttävät ihmisiä ja heidän kokouksissaan saa suuria ja valtavia hengen kokemuksia. Mutta minkä hengen, se onkin sitten eri asia.

Hengestä juopuminen on yksi näistä opetuksista. Siihen yleensä liitetään kaksi Raamatun kohtaa. Ensimmäinen on Ap.t. 2:13.( Mutta jotkut sanoivat ivaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä.") Toinen kohta on Ef. 5:18. (Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,) Mutta jos näin Raamatusta irroitettavilla jakeilla voidaan luoda uusi oppi ja päätellä, että hengestä voi juopua, silloin voisin tehdä samoin ja opettaa, että Jeesus olikin riivaajahengen valtaama! Sillä Johanneksen evankeliumissa sanotaan näin (Joh. 10:20): Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?" . Siispä Jeesus oli riivattu, eikä Jumala! No, jokainen meistä ymmärtää, ettei näin ollut, mutta kun tuon jakeen irrottaa asiayhteydestään, saa sellaisen kuvan, että asia olisi niin.

Aloitan hiukan edellä mainittujen jakeiden avaamisen viimeisimmästä esimerkistä. Jeesus on edellä kertonut siitä, millainen on hyvä paimen. Lopuksi Hän lausuu seuraavat sanat jakeissa 17-18: Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni ottaakseni sen takaisin. Kukaan ei sitä minulta ota, vaan minä annan sen itse. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni.

Jeesus kertoo asioita, joita juutalaisten oli erittäin vaikea ymmärtää. Hän sanoi suoraan, että Hänellä ja Isällä oli hyvin läheinen suhde. Isä rakastaa Jeesusta, koska Jeesus on valmis täyttämään Isän tahdon. Ja Jeesus tekee sen vapaaehtoisesti. Isä on antanut vallan Pojalleen ja Poika myös aikoo käyttää tätä valtaa. Jeesus kertoo antavansa henkensä ja ottavan sen myös takaisin. Jeesus puhuu siis kuolemastaan ristillä ja nousemisestaan kuolleista. Jeesus tietää mitä tulee tapahtumaan. Juutalaiset voivat tappaa Jeesuksen ruumiin, mutta henkeä he eivät voi tappaa. Uskoville käy samoin, kun he kohtaavat marttyyrikuoleman. Heidän ruumiinsa kyllä kuolee, mutta heidän henkensä seuraa sitä tietä, jonka Jeesus aukaisi kuolemasta elämään.

Juuri tämä puhe, että Jeesus on Isän kanssa näin läheisissä väleissä, sai aikaan erimielisyyttä. (Joh. 10:19-21)

Nämä sanat aiheuttivat taas erimielisyyttä juutalaisten kesken. Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?"

Toiset sanoivat: "Tämä ei ole riivatun puhetta. Ei kai riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"

Asiayhteydessä voimme huomata, että kyseessä oli erimielisyys, mitä Jeesus oikeastaan edusti? He, jotka eivät halunneet uskoa, sanoivat Jeesusta riivatuksi ja että Hän on järjiltään! Näin he nimittävät nykyäänkin niitä uskovia, jotka uskovat sen, mitä Raamatussa kerrotaan ja pyrkivät elämään sen mukaan. Mutta itse he eivät halunneet uskoa sitä mitä kuulivat ja näkivät. Heitä voidaan kutsua sokeiksi. He haukkuvat ja estävät toisiakin seuraamasta Jeesusta.

Mutta oli myös toinen ryhmä ihmisiä. He eivät pitäneet Jeesusta riivattuna ja he uskoivat Jeesuksen tunnustekoihin. Heidän silmänsä olivat avautumassa ja he tahtoivat seurata Jeesusta. Näin käy tänäkin päivänä. Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään. Niihin, jotka hylkäävät Jeesuksen ja valitsevat kadotuksen ja niihin, jotka antavat pelastaa itsensä. Ja vielä käy uskovien keskuudessa seula, joka seuloo heidät, jotka tahtovat rakastaa Totuutta, eivätkä juokse sinne tänne väärien opettajien perässä etsien itselleen mieluisia asioita.

Mihin tulokseen siis tulimme? Jeesus ei ollut riivaajahengen käytössä, eikä siten järjiltään oleva. Meidän on helppo nyt todeta, että se mitä Jeesus kertoi tekevänsä, myös tapahtui. Hän antoi henkensä ja otti sen myös takaisin. Hän on siis oikea Messias!

Entäpä se juopuminen? Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pyhä Henki laskeutui alas opetuslasten päälle ja he alkoivat puhumaan eri kielillä. Kukin sitä kieltä kuin Henki antoi heille puhuttavaksi. He julistivat näin eri maista tulleille juhlijoille Jumalan suuria tekoja. Itsekukin tunnisti oman kielensä ja sitä ihmeteltiin yhdessä. Osa kuulijoista ei ymmärtänyt näitä kieliä ja he päättelevät opetuslasten olevan juovuksissa. Luukas kertoo siitä seuraavasti (Ap.t. 2:12)

He olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja he kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä oikein on?"

Mutta jotkut sanoivat ivaten: "He ovat täynnä makeaa viiniä."

Siis kyse on siitä, että kuulijat ovat jakaantuneet kahteen eri leiriin. Toiset ivasivat ja pilkkasivat, mutta toiset olivat aidosti hämmästyneitä tilanteesta. Myöhemmin heitä, jotka uskoivat, kastettiin noin kolmetuhatta henkeä. Ihmiset joko uskovat tai eivät. Välimallia ei ole olemassakaan.

Toinen kohta tässä juopumus opetuksessa on Ef. 5:17-20

Sen tähden älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.

Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,

puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin.

Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle

kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Tässä on syytä kiinnittää huomiota kahteen sanaan:

methyskō (pass. juovuttaa itsensä, juopua (methy viini)) sekä sanaan

plēroō (täyttää, tehdä täydelliseksi, päättää, toteuttaa; täyttyä, toteutua, tulla täydelliseksi)

Methyskō-sanaa käytetään, kun sanotaan “Älkää juopuko viinistä!”. Siinä todella tarkoitetaan humalatilaa.

Plēroō-sanaa käytetään, kun kuvataan sitä, kuinka täytytään Hengellä.

Nämä kyseiset sanat ovat toistensa vastakohtia. Niitä ei voida pitää toistensa synonyymeinä. Jo jakeet itsessään antavat ymmärtää tämän, jos sen haluaa huomata tekstistä.

Juopumisesta seuraa irstas meno. Sellainen käytös on epäsovinnaista ja hyvin sopimatonta. Kun olen katsellut hengestä juopuneiden käytöstä, siihen sopivat juuri nuo määritelmät. Epäsovinnaista ja hyvin sopimatonta. 1 Kor. 14:40 kerrotaan kuinka tulee käyttäytyä seurakunnan tilaisuuksissa eli Kaikki tapahtukoon kuitenkin arvokkaasti ja järjestyksessä. Siis käyttäydytään päinvastaisesti kuin juopuneet käyttäytyvät.

Hengellä ei voi täyttyä jonkun ihmisen käsien kautta. Hengellä täytytään lukemalla Raamattua, rukoilemalla, laulamalla ja ylistämällä. Kun uskoon tullessamme saamme Pyhän Hengen, Hän ikäänkuin tarvitsee ravintoa, joka on Jumalan Sana. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Kristusta ja eikä Hän tee sitä niin, että laittaisi uskovan käyttäytymään erittäin huonosti, suorastaan riettaasti. Koska Apostolien teoissa kerrotaan, että opetuslapset kertoivat eri kielillä Jumalan suuria tekoja, se on nytkin Pyhän Hengen yksi tehtävä. Kuinka me voisimme julistaa Jumalan suuria tekoja, jos me örisisimme, kierisimme lattialla tai muuten vaan olisimme kykenemättömiä kommunikoimaan ihmisten kanssa? Emme mitenkään!

Olen siis pyrkinyt kertomaan, miksi emme voi juopua Pyhästä Hengestä. Emme, vaikka siitä opettaisi kuinka kuuluisa julistaja, profeetta tai uusapostoli! Sellainen opetus on selkeästi Jumalan Sanan vastaista. Eikä Pyhä Henki tee tai toimi vastoin Raamatun opetuksia. Yksinkertaisesti siksi, että Raamattu on ainoa kirja, jonka avulla me voimme saada selville, onko kyseessä Pyhän Hengen vai Pahan Hengen toiminta. Jos koet epävarmuutta, etkä tiedä, opettaako joku julistaja oikein vai väärin, voit huoletta jäädää pois niistä opetuksista. Et jää mistään junasta pois. Pyhä Henki ohjaa sinua, kun rukoilet Jumalalta selvyyttä asiaan.