Autuas kohtu ja rinnat!

https://cdn.pixabay.com/photo/2017/02/22/19/22/breastfeeding-2090396_960_720.jpg

Luuk. 11:27  Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt".

Lähtötilanne tapahtumalle oli seuraavanlainen. Jeesus oli opettanut opetuslapsia rukoilemaan, ajanut pois eräästä miehestä pahan hengen ja kertonut, kuinka pahat henget käyttäytyvät. Näiden tapahtumien jälkeen tapahtui tämä pieni välikohtaus.

Jeesus oli opettamassa opetuslapsiaan. Me usein ajattelemme, kun puhutaan opetuslapsista, että heitä olisi vain kaksitoista miestä. Mutta Jeesusta seurasi suuri ihmisjoukko. Ei vain puhuta kymmenistä tai sadoista ihmisistä, vaan tuhansista ihmisistä. Kun Jeesus ruokki kansan viidellä leivällä ja kahdella kalalla,paikalla oli viisituhatta miestä! Lisätäänpä siihen naiset ja lapset niin voidaan sanoa, että paikalla oli yli kymmenen tuhatta ihmistä.

Nyt oli kyseessä hiukan pienempi kuulijakunta, kuitenkin paikalla oli kymmeniä ihmisiä. Siellä kuulijoiden joukossa istui nainen, joka oli kuunnellut Jeesuksen opetusta. Ehkäpä hän on ajatellut, että kerrankin joku opettaa niin, että minäkin olen ymmärtänyt. Hän on haltioissaan! Hän on innoissaan! Ja yhtäkkiä hän huomaa paikalla Marian, Jeesuksen äidin. Matteus kertoo evankeliumissaan, että Maria ja Jeesuksen veljet halusivat puhua Jeesuksen kanssa. Raamatussa ei kerrota mistä Maria halusi jutella ja menikö Jeesus äitinsä luo.

Minulle tuli mieleen tilanne Kaanaan häistä. Siellä Maria sanoi Jeesukselle, että “heiltä” on loppunut viini. Juutalaisissa häissä viinin loppuminen on erittäin häpeällinen asia. Mutta Maria tiesi, että Jeesus voi auttaa. Vaikka Jeesus vastustelee niin Maria sanoi palvelijoille, että tehkää niin kuin Jeesus sanoo. Aikamoinen opetus meille rukouksesta. Kerromme murheemme ja toimimme Jeesuksen ohjeiden mukaan. Niinpä ajattelen, että Marialla oli jotain vastaavaa kerrottavana Jeesukselle. Hän tiesi mistä apu tulee.

Nyt nainen havahtuu ja näkee Opettajan äidin. Ehkä hän huokaa sydämessään, että olisipa saanut kokea saman kuin hän oli saanut kokea. Kantaa kohdussaan lasta ja imettää häntä. Lasta, josta olisi tullut suuri opettaja. Marian täytyi olla onnellinen nainen. Niinpä hän tuo ajatuksensa julki sanomalla: "Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!"

Voin kuvitella, että ympärillä olevat ihmiset katsovat ensin naiseen ja sitten Jeesukseen. Ehkäpä he ovat myös hiukan hämilläänkin. Osa varmaan on huomannut, että paikalla on myös autuaaksi ylistetty äiti eli Maria. Syntyy hetken piinaava hiljaisuus. Mietin, miten Maria tähän suhtautuu? Ehkä hän muistaa tilanteen, kun hän Elisabetin luona puhkesi ylistämään Jumalaa. Kuinka onnellinen hän silloin olikaan. Ja siitä pienestä pojasta oli nyt kasvanut mies, joka opettaa ja tekee ihmetekoja. Kuitenkin hänellä oli sydämensä kätköissä kaikki ne ennustukset, joita lapsi oli saanut. Hän kyllä ymmärsi, etteivät kaikki niistä olleet mukavia.

Mutta kuinka Jeesus toimii? Sanallakaan hän ei moiti naista, joka ylistää hänen äitiään. Tavallaan nainen on oikeassa. Äiti-Maria on autuas eli onnellinen, kun on saanut kantaa häntä kohdussaan ja imettää häntä eli Jeesusta. Ehkä Jeesus tietää, että Mariasta tulisi helposti palvonnan kohde Jumalan sijaan. Ja näinhän on myös käynyt. Osassa kristikuntaa Maria on noussut erittäin tärkeäksi palvonnan kohteeksi, jopa Jeesuksen vertaiseksi. Kuitenkin hän on samanlainen ihminen kuin sinä ja minä olemme. Maria ei voi pelastaa ketään. Ei, vaikka hänen kohdussaan on ollut Vapahtajamme.

Jeesus ei siis moiti, mutta hän palauttaa ihmisten ajatukset kaikkein tärkeimpään asiaan: Jumalan Sanaan ja sen noudattamiseen. Hän sanoo: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä." Minua kiehtoo se kuinka Jeesus aloittaa opetuksensa. Hän sanoo ”niin”. Sana voitaisiin myös kääntää ”niinpä”. Itselleni tulee tunne, että Jeesus miettii mitä nainen sanoi. Hän saattoi katsoa omaa rakasta äitiään ja olla samaa mieltä puhujan kanssa. Mutta kuitenkin Hän tietää, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan Sanaa ja noudattavat sitä, eivätkä he jotka tietävät, että Hän, Jeesus, on historiallinen henkilö tai ovat tunteneet  hänet, kun hän on ollut maan päällä opettamassa. Meidän on tiedettävä, että Jeesus on todella syntynyt ja elänyt. Jo pelkästään se voi tehdä monet onnelliseksi. Voimme lukea Hänen opetuksia ja pitää niitä hyvinä. Siis sellaisina joita voidaan toteuttaa omassa elämässämme. Kuitenkin todella autuaita eli onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan Sanan ja noudattavat sitä.

Yksinkertaista vai mitä? Tai onko sittenkään? Mitä on Jumalan Sanan kuuleminen? Ensiksi tulee mieleen saarnat ja opetukset, joita puhujat meille julistavat. Niin tietenkin evankeliumin kuuleminen. Tässä yhteydessä voidaan ajatella, että kaikki ne jotka olivat siinä paikalla kuulivat Jumalan Sanaa, kun Jeesus opetti heitä. Jeesus puhui Jumalan Sanaa. Johannes kertoo evankeliumissaan luvussa kolme, kuinka Johannes Kastajan opetuslapset olivat näreissään, kun Jeesus oli myös alkanut kastamaan ihmisiä. Itse asiassa Jeesus itse ei kastanut, vaan Hänen opetuslapsensa kastoivat. Kuitenkin, tilanne oli heistä huolestuttava. Kaikki näyttivät menevän tämän uuden miehen luokse kastettavaksi. Johannes Kastaja ei ollut tilanteesta pahoillaan. Päinvastoin! Hän tiesi, että hänen tuli pienentyä ja Jeesuksen oli tultava suuremmaksi. Silloin Johannes Kastaja sanoi myös, että Jeesus puhuu julki Jumalan sanat! Ne sanat, jotka Jumala on sanonut Taivaassa, Jeesus puhui ne maan päällä. Mahtavaa! Nyt tietenkin joku ”pilkunviilaaja” sanoo: ”Mutta Jeesus ei enää ole täällä! Ei ainakaan tässä paikassa. Minä en Häntä ainakaan näe!” Ja samalla katselee kädet puuskassa kasvoillaan tyytyväinen ”ähäkutti”-ilme! Ei todellakaan Jeesus ole paikalla niin, että voisimme nähdä Hänet, mutta Hän on luvannut olla siellä Henkensä kautta missä kaksi tai kolme kokoontuu yhteen Hänen nimessään. Eli Hän on nyt täällä. Mutta Hänen puheensa on myös kirjoitettuna paikalla. Raamatussa! Me emme vain kuule - me myös voimme lukea Jumalan sanaa.

Me voimme kuulla monella tavalla. Ensiksikin voimme kuulla kuulematta yhtään mitään. Tai meillä voi olla hyvin valikoiva kuulo. Kuulemme sen minkä haluamme tai joka miellyttää meitä. Tai voimme kuulla, mutta emme ymmärrä kuulemaamme. Tai emme halua ymmärtää kuulemaamme. Toiseksi me voimme ja haluamme ymmärtää sen mitä kuulemme.

Jos olisi minun vallassani, katkaisisin Jeesuksen puheen tähän. Olisi mukavaa, jos Jeesus olisi sanonut pelkästään: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan.” Olisin silloin autuas eli onnellinen. Saisin vain kuunnella tai lukea sitä. Mutta Hän kuitenkin jatkaa: ”ja noudattavat sitä." Mitä ihmettä tarkoittaa Jumalan Sanan noudattaminen? Miksi ei vain riitä, että sitä kuulee? Vaan sitä pitää vielä noudattaakin!

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sen noudattaminen rajoittaa minun elämääni. Niin ja minun on tehtävä varmaan sellaisia asioita, joista en pidä. Aikoinaan luulin, etten saa mennä naimisiin. Siis jotain vastaavaa se siis voisi tarkoittaa. Mutta ei se niin ole, vaikka joskus siltä tuntuukin, kun kuuntelee saarnoja. Et saa tehdä näin, et saa tehdä noin! Jos teet, joudut helvettiin --- piste. Sinun pitää tehdä näin, sinun pitää tehdä noin! Silloin pääset taivaaseen --- piste. Olisi helppo, jos voisin sanoa, että tuolta saa viisi paksua kirjaa, joista voit katsoa kuinka noudatat Jumalan Sanaa. Asianlaita ei vain ole niin.

Ensiksikin me olemme saaneet lahjan eli Jumalan Sanan. Jumalan Sana voidaan sanoa merkitsevän sekä varsinaisesti sanaa, jonka Jumala on puhunut, että myös Jeesusta. Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan Sanasta, joka oli Jumalan luona ja joka oli Jumala. Tämä Sana tuli maailmaan. Jakeessa 12 sanotaan: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” Kun Jeesus sanoo, että kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan, hän käyttää siinä kreikankielistä sanaa ”logos”. Samaa ”logos”-sanaa käyttää myös Johannes evankeliumissaan, jossa hän puhuu Jeesuksesta. Siksi voimme sanoa, että olemme saaneet lahjaksi niin Jumalan tai Jeesuksen Sanan kuin myös Jeesuksen, joka on Sana. Tämän Sanan kautta saamme voiman uskoa Jeesukseen, kun me kuulemme sitä. Usko on luja luottamus Jeesukseen, hänen ristinkuolemaan, kuolleista heräämiseen ja taivaaseen astumiseen. Eli Hän sovitti meidän syntimme ja avasi takaisin yhteyden Jumalaan. Tätä on usko, jonka Sana synnyttää.

Meidän ja Jumalan välille on syntynyt uusi liitto, jossa lahjana on Sana. Mutta mutta, se Sanan noudattaminen, joka liittyy tähän lahjaan? Ainakin minulle tekee vaikeuksia noudattaa mitään. Pelkästään liikennesäännöt tekevät jo vaikeuksia. Kuinka voisin noudattaa Jumalan Sanaa? Jumalan, jonka ymmärrän olevan Pyhä. Kuinka voisin noudattaa Hänen antamia käskyjä? Ja mitä ne ovat?

Matteuksen evankeliumin luvussa 22 Jeesus vastasi kysymykseen ”Mikä on suurin lain käsky?” seuraavasti:

Matt.22:37-40

Jeesus vastasi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.'

Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Toinen, tämän kaltainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'

Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.

Tuota noin – vetää vähän hiljaiseksi. Varsinkin, kun rakastaa sana jota tässä käytetään on ”agape”. Iso Raamatun tietosanakirja sanoo agape-rakkaudesta seuraavasti. ”Se on itsensä uhraavaa rakkautta, joka sulkee piiriinsä kaikki, vihollisetkin; itsekkäät tavoitteet ovat siitä kaukana. Se on puhdasta diakoniaa, palvelusta. Rakkaus ei etsi omaansa, Se kohdistuu niihin, jotka eivät ole rakkautta ansainneet.”

Sanon ihan suoraan, etten kykene rakastamaan ketään agape-rakkaudella. Jos nimittäin olen rehellinen itselleni. Umpikuja! Vai onko sittenkään? Miksi Jeesus antaisi meille käskyn noudattaa jotain sellaista, johon emme kykene. Itse asiassa Hän on antanut meille sellaisen käskyn, johon me emme täällä maan päällä kykene, mutta jota me tavoittelemme.

Room. 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Raamatussa meille luvataan, että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme, kun Hän antoi meille Pyhän Hengen. Eikä se vuodattaminen ole mitään vuotamista, vaan Hän on kaatanut meidän sydämiimme rakkautta. Meidän on otettava tämä rakkaus käyttöömme. Rakkauden käyttöönottaminen ei vain ole niin helppoa. Sanon suoraan, että se on erittäin vaikeaa.

Agape-rakkaus kun ei ole kiinni meidän tunteistamme, vaan sen tulisi olla meidän tahtotilamme. Me emme rakasta vain silloin, kun meistä tuntuu siltä, vaan myös silloinkin, kun meistä ei siltä tunnu. Meidän tahtotilamme ei ole sidoksissa tunteisiimme vaan se on sidoksissa meidän tahtoon. Ja meidän tahtomme on sidoksissa Jumalan tahtoon.

Me olemme oppineet, että rakkaus on tunnetila. Niin se onkin maallisessa mielessä. Mutta agape-rakkaus ei ole tunnetila, vaan tahtotila. Jumala ei rakasta meitä vain silloin, kun Hänestä tuntuu siltä. Siis silloin, kun Hän katsoo, että me olemme rakkauden ansainneet. Me emme koskaan ole sellaisia, että Jumala sen perusteella voisi rakastaa meitä. Jumala rakastaa meitä, koska Hän tahtoo rakastaa meitä. Siksi Hän lähetti Poikansa uhriksi sovittamaan meidän syntimme. Näin Jumala rakkautensa kautta pelasti meidät kadotustuomiolta. Me voimme valita Jumalan täydellisen rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa ja toteuttaa rakkauden käskyä Jeesuksessa Kristuksessa. Vain ollessamme riippuvaisia Jeesuksesta, me kykenemme elämään rakkauden käskyn mukaan. Mutta muistaen, ettemme ole siinä täydellisiä. Siksi siinäkin kaikkein tärkeintä on, millainen meidän sydämemme asenne on. Onko meillä tahtoa rakastaa vai emmekö tahdo rakastaa?

On hyvä muistaa, että vasta sitten, kun Jeesus Kristus tulee Kuninkaana ja kutsuu ensin kuolleet ja sitten elävät luokseen, me muutumme täydellisiksi. Siis kaikki, jotka uskovat Häneen. Jotta Hän tunnistaa meidät, Hän on lähettänyt Pyhän Hengen kaikille uskoville sinetiksi, joka todistaa, että juuri hänet Jeesus on verellään lunastanut. Ja me saamme Pyhän Hengen, joka on meidän opettajamme, jotta pysymme Jeesuksessa ja Jumalan Sanassa. Hän antaa meille voiman toteuttaa niitä tehtäviä, joita Jeesus haluaa meidän tekevän. Me saamme myös armolahjoja, jotka rakentavat meitä itseämme ja ennen kaikkea seurakuntaa. Hän näyttää todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion. Hän auttaa meitä vaeltamaan oikein. Siis, kun minussa on Pyhä Henki, olen silloin sinetillä varmistettu ja Jumala tuntee minut. Kun minulla on Pyhä Henki opettamassa, voin luottaa siihen, että Hän opettaa minua myös rakastamaan agape-rakkaudella niin Jumalaa kuin lähimmäisiäni, mutta myös itseäni.

Ihmeellinen Jumala! Hän on tehnyt kaiken meille valmiiksi. Hän myös luvannut antaa meille voiman tulla uskoon, jos haluat tulla. Hän ei näet pakota sinua. Jos et halua uskoa Jeesukseen ja Hänen syntien sovitukseen, etkä halua syntejäsi anteeksi, Jumala ei sinua pakota. Mutta jos haluat, Hän ottaa sinut avosylin vastaan ja Taivas riemuitsee sinusta. Hän antaa Pyhän Henkensä meille sinetiksi, jotta Hän varmasti tuntee meidät. Ja Pyhä Henki rikastuttaa meidän elämäämme monin eri tavoin ja auttaa meitä pysymään uskossa. Ei tämä nyt niin kamalaa ollutkaan. Tämähän on suorastaan ihanaa!

Kun tahdomme elää Pyhän Hengen johtamina ja hänen opettamina, me kykenemme rakastamaan ja täyttämään Jumalan käskyn sen rakkauden määrän mukaan mitä meillä on.

Jeesus siis sanoi, että autuaita eli onnellisia ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Meillä ei ole mitään esteitä olla autuaita. Kaikki annettu meidän eteemme kuin tarjottimelle. Kaikki valmiina ja me voimme tehdä Jumalan tahdon.