Jeesus ja Samarialainen nainen

Seuraavassa kertomuksessa on kaikki asiat päälaellaan. Juutalainen mies puhuttelee naista, vieläpä kahdenkesken. Toisaalta juutalainen ei kulkenut Samarian kautta mihinkään, saatikka oleskelee siellä. Ja on vielä kolmaskin asia: mitä ihmettä varten nainen oli hakemassa vettä keskellä kuuminta päivää? Kertomuksen ainekset ovat mahdottomat, aivan käsittömättämättömät juutalaisessa ja samarialaisessa yhteiskunnassa parituhatta vuotta sitten. Näin ei yksinkertaisesti voinut tapahtua. Mutta niin vain tapahtui.

Kyseessä on kertomus Jeesuksesta ja samarialaisesta naisesta Sykkarin kaivolla. Jeesus, joka oli myös juutalainen ja vielä mies, pyysi vettä naiselta, joka kaiken kukkuraksi oli samarialainen. Ja sitä nainenkin ihmettelee ja sanoo:  "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, voit pyytää juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Naisen on täytynyt olla erittäin hämmästynyt. Tilanne oli täysin mahdoton,

Ei vain sen vuoksi, että juutalainen mies puhutteli samarialaista, joka oli nainen, vaan myös siksi, että juutalaiset eivät kulkeneet samarian halki, sillä samarialaiset olivat sekakansaa, jossa oli yhdistynyt muiden uskontojen tapoja ja palvontamenoja juutalaisten palvonta menoihin. Aikojen saatossa juutalaisille oli muodostunut erilaisia sääntöjä ja määräyksiä, jotka estivät yhteydenpidon Samariassa asuviin ihmisiiin. Jeesuksen juutalaisena miehenä ei siis olisi pitänyt laisinkaan olla Samariassa. Mutta siellä Hän oli.

Käsittämätöntä on myös se, että nainen haki vettä keskellä päivää. Vettä haettiin joko aamuvarhaisella tai iltamyöhään, koska silloin oli viileää. Nainen haki vettä silloin, kun ketään muuta ei ollut sitä hakemassa. Nainen oli töpännyt elämässään pahemman kerran ja oli muiden naisten epäsuosiossa. Hän oli “huono nainen”, hän vei toisten naisten miehet. Ja sen hän sai tuta, jos kaivolla oli muita naisia hakemassa vettä. Mutta siellä hän oli .

Jeesus siis kohtasi syntisen naisen kaivolla. Kertomuksessa paljastuu, että Jeesus vieläpä tiesi sen. Jeesus pyysi naista hakemaan myös miehensä paikalle, mutta nainen sanoi, ettei hänellä ole miestä. Hän ei kuitenkaan harhauttanut Jeesusta, sillä juuri tuohon arkaan paikkaan Jeesus tarttui ja sanoi: "Oikein puhuit sanoessasi: 'Ei minulla ole miestä.' Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta." Samassa nainen ymmärsi, että kyseessä ei ollutkaan kuka tahansa juutalainen mies, vaan jotain todella suurempaa. Nainen arvelee, että Jeesus olisi profeetta, koska Hän tiesi naisen elämän tilanteen.

Nainen on hämmennyksissään. Samalla hän ihmettelee, niitä eroja joita juutalaisilla ja samarialaisilla on, kun he palvovat Jumalaa. Juutalaiset palvoivat Temppelissä ja samarialaiset Garissim-vuorella. Mutta nyt Jeesus tyrmää molemmat paikat ja sanoo: "Nainen, usko minua! Tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte sitä, mitä ette tunne. Me palvomme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastus tulee juutalaisten keskuudesta. Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa."

Nainen yhdistää Jeesuksen sanat Messiaaseen ja siinä hän tekee aivan oikein. Samarialaiset odottivat Messiasta eli Kristusta. Jeesuksen vastaus on hämmästyttävä. "Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi." Meille suomalaisille ei merkitse mitään ihmeellistä, jos joku sanoo “Minä olen”. Mutta niin juutalaisille kuin samarialaisille se merkitsi todella paljon. Jopa niin paljon, että juutalaisilta oli kielletty ilmaisu “Minä olen”.

Meidän on palattava Mooseksen aikaan, jolloin Jumala ilmaisi itsensä erityisellä tavalla. Mooses oli vielä paimentamassa appensa lampaita ja näki palavan pensaan. Tässä pensaassa Jumala ilmestyi Moosekselle ja antoi käskyn vapauttaa israelilaiset Egyptin orjuudesta. Mooses epäröi ja kysyi Jumalalta: "Jos minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut luoksenne', he varmaan kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' Mitä minä vastaan heille?"

Ja Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka olen." Hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille: 'Minä olen lähetti minut teidän luoksenne.'" Jeesus käytti ihan samaa ilmaisua "Minä olen" kuin Jumala palavassa pensaassa. Jeesus ilmaisi olevansa Jumala. Jeesus ilmoitti olevansa Messias eli Kristus, joksi nainen olikin Häntä jo epäillyt. Ja nainen uskoi Jeesusta!

Tämä usko näkyi välittömästi naisen käytöksessä. Hän juoksi takaisin kylään ja kertoi kaikille:  "Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Ei kai hän vain ole Kristus?" Ja tiedättekö, siellä uskottiin naista, jota aikaisemmin oli halveksittu. Naista, jota oli syrjitty. Ja yleensäkin, siellä uskottiin NAISTA, jonka todistus ei olisi kelvannut oikeudessa, mutta nämä ihmiset uskoivat häntä. Ja ihmiset lähtivät katsomaan ja kuuntelemaan miestä, jonka nainen oli kohdannut ja jota hän epäili Kristukseksi.

Kun he kohtasivat Jeesuksen ja kuuli Hänen opetustaan, he pyysivät Häntä jäämään luokseen. Ja Jeesus jäi kahdeksi päiväksi heidän luokseen. Moni oli uskonut naisen todistuksen. Kun Jeesus oli heidän luonaan, vielä useampi uskoi Häneen. Samarialaiset uskoivat, kun he kuulivat Jeesuksesta. He halusivat myös oppia tuntemaan Hänet. Ja kun he tutustuivat Jeesukseen henkilökohtaisesti, he myös uskoivat Häneen omana henkilökohtaisena pelastajana. Niinpä he kääntyivät naisen puoleen ja sanoivat hänelle: "Emme usko enää vain sinun puheesi perusteella, sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä mies todella on maailman Vapahtaja."

Näistä mahdottomista aineksista seurasi jotain aivan ihmeellistä. Niistä syntyi usko Jeesukseen. Jumala toimii Pyhän Hengen kautta tänäkin päivänä mahdottomilta tuntuvien tilanteiden kautta meidän sydämissämme. Tai niin meistä ihmisistä usein tuntuu, kun katsomme asioita jälkikäteen. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Hänellä on ainoastaan mahdollisuuksia!