Pessimisti vai realisti?

Seuraan Facebookissa Puolangan pessimismipäivät-sivustoa. Nimestään huolimatta, siellä olevat jutut saavat usein hymyn huulilleni. Siinä pessimismi tuodaan huumorilla höystettynä esille. Ja nauran tavallaan myös itselleni. Joskus mietin, olenko pessimisti vai realisti? Vai kenties realistinen pessimisti? Raamatussa on myös niitä henkilöitä, jotka näyttävät olevan pessimistejä, mutta jotka kaikesta huolimatta haluavat luottaa Jumalaan loppuun asti. Mennään sitten vaikka kuolemaan, jos on pakko! Uskotaan, vaikka kaikki menee kuitenkin mönkään!

Johannes kertoo evankeliumissaan 11-luvun alussa, kuinka Jeesukselle tuodaan viestiä, että Lasarus on sairaana. Jeesus toteaa siihen, että Lasaruksen sairaus ei ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi. Ja Hän jatkaa, että kaikki tapahtuisi siksi, että Jumalan Poika kirkastettaisiin. Kaikessa on ensin Jumalan kunnia, ei ihmisen.

Mutta mitä Jeesus tekee? Ei yhtään mitään. Hän jää paikoilleen kahdeksi päiväksi ja sitten toteaa, että nyt lähdetään Juudeaan. Silloin iski paniikki opetuslapsiin. Ei ollut pitkäkään aika kulunut, kun Jeesus oli miltei kivitetty Juudeassa ja nyt Jeesus oli lähdössä sinne takaisin. Opetuslapsille nousi pessimistiset tunteet pintaan. Täytyy myöntää, että niin olisi minullekin noussut.

Sen jälkeen Jeesus alkaa puhumaan päivällä kulkemisesta, jolloin ei kompastu ja yöllä kulkemisesta, jolloin kompastuu, koska ei ole valoa. No, tuohan on päivänselvä juttu. Mutta mitä ihmettä se oikeastaan tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että niin kauan kuin me vaellamme Jeesuksen seurassa, me vaellamme valossa. Jos emme vaella Jeesuksen seurassa, vaellamme kuin pimeässä, jossa me kompastelemme. Jeesus on meidän valo, joten valossa meidän kannattaa pysyä. Hän tuo tähän pimeään maailmaan valon, jossa voimme vaeltaa. Jeesus tiesi, että Hän oli menossa kohti kuolemaansa, mutta Hän myös tiesi, että Hän oli voittava kuoleman. Hän luotti Isän huolenpitoon. Mitään ei tapahtuisi ennen kuin olisi sen aika. Siksi Hän uskalsi lähteä Lasaruksen luo.

Tämän jälkeen Jeesus sanoi, että Lasarus nukkuu. Tämähän oli opetuslapsille iloinen asia, koska he ajattelivat, että nyt Lasarus paranee, eikä heidän tarvitse lähteäkään Juudeaan. Mikä helpotus! Voi, voi, opetuslapsi parkoja, kun Jeesus sanoo selkeällä suomen...tai varmaankin arameankielellä, että Lasarus on kuollut! Ja lisää vielä, että lähdetäänpäs Lasaruksen luo! Hän vieläpä iloitsee siitä, että ei ollut Lasaruksen luona, kun hän kuoli. Jeesus kertoo myös, miksi tämä on hyvä asia opetuslapsille. Kummallista? Jeesus viivytteli lähtöään niin kauan aikaa, että Lasarus oli ollut kuolleena kolme päivää. Koska juutalaiset hautasivat vainajat välittömästi kuoleman jälkeen, Lasarus oli ollut haudassa kolme päivää. Kuitenkin tämä on Jeesuksesta iloinen asia? Hän selittää opetuslapsille syyn tähän eli tämän vuoksi opetuslapset tulevat uskomaan Häneen vielä enemmän?

Mitä tarkoittaa tässä tämä uskominen? Miksi opetuslasten tulee uskoa vielä enemmän Jeesukseen? Jeesus näyttäisi vahvistavan opetuslasten uskoa, koska Hän tiesi tulevasta ristiinnaulitsemisestaan. Nyt harjoiteltiin uskomista, jotta se voisi vahvistua tulevia koitoksia varten. Tässä uskominen tarkoittaa luottamista, täydellistä kuuliaisuutta ja kokosydämistä antautumista Jumalaa kohtaan. Tähän me emme kykene kuin harjoituksen kautta. On helppo sanoa, että luotan ja rakastan Jumalaa kokosydämisesti, mutta kuinka käy tosipaikan tullen? Siksi me saamme Jumalan koulussa harjoitella “uskomista”.

Martta ja Maria joutuivat odottamaan Jeesusta niin kauan, että Lasarus ehti jo kuolla. Opetuslapset joutuivat palaamaan Jeesuksen mukana Juudeaan, vaikka siellä heitä odotti mahdollinen kivittäminen. Entäpä sinä ja minä? Mikä on ollut meidän uskon-koulu? Rukoukset, joihin ei tunnu tulevan vastausta? Elämänkumppanin kuolema? Varmaan itsekultakin löytyy elämäntilanteita, joissa uskomme on joutunut koetukselle. Siinä olemme harjoitelleet uskoa. Toisinaan onnistuen, toisinaan epäonnistuneina, mutta turvallisesti Jeesuksen kanssa.

Jeesus joutuu siis sanomaan suoraan opetuslapsille, että Lasarus on kuollut. Totuus on joskus kirpaiseva kuulla. Mekin kohtaamme välillä totuuden ja emme pidä siitä. Olisi helpompaa elää kauniissa valheessa kuin sydäntä raastavassa totuudessa. Ja kuitenkin totuus on aina parempi kuin valhe. Tai tässä tapauksessa väärä tulkinta Jeesuksen sanoista. Tämä ajatus pysähdytti minut. Kuinka usein kohtaa väärää tulkintaa Sanasta? Kuinka usein siihen itsekin lankeaa? Kun kirjoitan tätä, on juuri Patrick Tiaisen ympärillä ollut valheiden ja väärien oppien vyyhti purkautumassa. Tähän vyyhtiin on sotkeutunut hyvin moni uskova. Moni kuuluisa suomalainenkin julistaja julistaa ihan samaa oppia kuin Patrick Tiainen on julistanut. Kaikkein eniten minua säälittää ja huolettaa Maria Tiainen. Rukoillaan voimia heille kaikille ja että he löytäisivät Ristiinnaulitun Jeesuksen.

Harvinaista, mutta Tuomas puhuu ensin, vaikka yleensä Pietari on äänessä ensimmäisenä. Voin kuvitella alistuneen äänensävyn, kun hän lausuu:  "Menkäämme mekin sinne kuolemaan hänen kanssaan." Oliko Tuomas pessimistinen vai realistinen? Ehkä molempia. Oikeastaan näinhän oli odotettavissa. Tuomaksella oli mielessä tilanne, jossa juutalaiset olivat olleet kivet käsissä valmiina kivittämään Jeesuksen ja siinä samassa myös opetuslapset. Mutta Tuomas oli vastahakoisesti valmis lähtemään Jeesuksen mukaan. Tulevaisuus pelotti, mutta Jeesusta ei jätetä. Eipä Tuomas arvannut, että teloitus odotti häntäkin. Perimätiedon mukaan vain Johannes kuoli luonnollisen kuoleman. Mutta sen aika ei ollut vielä.

Meidän uskomme on usein pessimististä. Me näemme sen, mitä on ympärillämme ja se ei ole aina niin mukavaa katseltavaa. Usein me petymme kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Me itse asiassa katsomme niihin ongelmiin, joita näemme uhkana edessämme. Niin näkivät opetuslapsetkin ja Tuomaksen lausahdus kiteyttää sen hyvin. Jeesus oli realisti. Hän näki kauas ja tiesi, että Jumala huolehtii Hänestä ja mitään ei tapahdu ennen kuin on sen aika. Meidän olisi hyvä oppia katsomaan ongelmien yli siihen, mitä Jumala haluaa. Aina emme kykene, mutta ainakin jälkeenpäin on hyvä miettiä, mitä opimme ja minne Jumala halusi johtaa meitä. Joskus Jumala haluaa paljastaa meille asioita meistä itsestämme. Ja se koulu on todella vaikeaa. Mutta kaikesta huolimatta, seurataan Jeesusta! Tuntui miltä tuntui! Otetaan mallia Tuomaasta ja seurataan Jeesusta! Ja ollaan realisteja!

Kuva: https://cdn.pixabay.com/photo/2016/11/29/03/28/animal-1867067__340.jpg

Lähteet: Novum