Näitä pähkäilin ja tähän päädyin!

Ennen kuin alan tuomaan niitä ajatuksia julki, joita olen muutamina viime päivinä pähkäillyt, haluan kertoa muutaman asian. En pidä siitä, että ihmisistä pilkaten puhutaan. En, vaikka he olisivat julkisuudessa olevia ja sitten tulisi ilmi, että he olivat perustaneet kaiken julkisen näkyvyytensä valheen varaan. Enkä pidä siitä, että julistetaan joku ihminen helvetin omaksi, koska jokaiselle on vielä armo tarjolla. Joka päivä on armo uus, myös langenneelle tai hänelle, joka ei vielä ole löytänyt Jeesusta. No, ollaan tarkkoja, joka ei ole suostunut pelastettavaksi. Mutta mielestäni on tuotava totuus julki nykypäivänä esiintyvistä eksytyksistä. En hyväksy sitä, että näitä eksytyksiä puolustellaan, enkä sitä, että niitä puolustellaan vielä senkin jälkeen, vaikka nähdään se, mihin ne johtavat.

Nyt olen pohtinut sitä, kuka on minun veljeni ja sisareni Jeesuksessa Kristuksessa? Mihin minä vedän rajan? Sillä tosiasia on, että kaikki, jotka sanovat uskovansa, eivät ole minun uskon sisaria ja veljiä. Miksi eivät? Koska he eivät usko samaan Jeesukseen kuin itse uskon. Jeesukseen, joka inkarnoitui ihmiseksi ja toimi maan päällä samanaikaisesti sekä Jumalana että ihmisenä. Jeesukseen, joka sovitti ristinkuolemallaan meidän syntimme, nousten kolmantena päivänä kuolleista. Jeesukseen, joka nousi taivaaseen. Minun Jeesus ei tehnyt tunnustekoja (ihmeitä) ihmisyydestä käsin tai pelkästään ihmisenä Pyhän Hengen voimassa. Minun Jeesus ei laskeudu ihmisen tasolle tai minä nouse Jeesuksen tasolle sen tähden, että voisin tehdä ihmetekoja. Minun Jeesus ei kuollut helvetissä Saatanan tappamana ja sovittanut siellä meidän syntimme. Minun Jeesus ei ottanut Saatanaa itseensä ja muuttunut Saatanan kaltaiseksi. Minun Jeesus ei kuollut hengellistä kuolemaa, vaan Hän kuoli ruumiillisen kuoleman.

Koska osa ns. uskon sisarista ja veljistä uskoo juuri edellä kerrotulla tavalla, he ovat silloin valhesiskoja ja -veljiä. Mitä Raamattu opettaa tästä asiasta? He ovat niitä ihmisiä, jotka perustavat uskonsa muuhun kuin terveeseen oppiin. Meille on ilmoitettu terve oppi Raamatussa. Jos sinulla on oikea oppi, silloin sinulla on oikea Jeesus! Jos sinulla on väärä oppi, silloin sinulla on väärä Jeesus!

1 Tim. 6:3-5. Jos joku opettaa toisin eikä noudata Herramme Jeesuksen Kristuksen terveitä sanoja eikä jumalisuuden mukaista oppia, hän on omahyväinen eikä ymmärrä mitään. Hänellä on sairaalloinen halu väittelyyn ja sanasotaan. Niistä syntyy kateutta, riitaa, pilkkaamista, pahoja epäluuloja ja alituista kinastelua niiden ihmisten kesken, jotka ovat mieleltään turmeltuneet ja kadottaneet totuuden ja pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.

Näille ihmisille on tärkeämpää erilaiset kokemukset, joiden kautta he “tuntevat” Pyhän Hengen kosketuksen tai Jumalan läsnäolon. Silloin he myös uskovat täyttyvänsä Pyhällä Hengellä tai luulevat täyttyvän. Tosiasiassa kyseessä on itse- tai joukkosuggestio, mahdollisesti jopa hypnoosi. Pahimmillaan kyseessä on riivaajien aikaansaama kokemus. Tätä saadaan aikaan yksinäisyydessä, mutta ennen kaikkea suurissa massakokouksissa.

Usein he lukevat Raamatusta yksittäisiä jakeita tai painottavat niitä huomioimatta niiden asiayhteyttä. He kyllä osaavat juuri nämä kohdat tuoda esille ja snobbailla niillä, mutta Raamatun kokonaisopetus on hävinnyt johonkin jakeiden sekamelskaan. Raamatusta otetaan myös erilaisia tapahtumia ja tehdään niistä uusia oppeja. Varsinkin Vanhan Testamentin puolelta. Näin onkin syntynyt monta uutta oppia, jotka ovat levinneet ihan ruohonjuuritasolle.

Nämä ihmiset imevät itseensä kaiken mitä suuri julistaja opettaa. Heille “voidellun” julistajan opetus on arvioinnin ulkopuolella. Ja tässä kohden kuuleekin usein sanottavan ja opetettavan, että tekee “Pyhän Hengen pilkan”, jos uskaltaa kritisoida opetusta. Pyhän Hengen pilkka on sitä, ettei ota Jeesusta Vapahtajana vastaan, vaan hylkää Hänet. Se määrittää tulevan paikkamme ikuisuudessa, kun olemme viimeisellä tuomiolla. Se ei tarkoita sitä, että arvioi julistajien opetusta, vaikka arviointi menisikin pieleen. Ja mistään “junasta” ei myöhästy, vaikka kaikkiin uusiin oppeihin ei lähtisikään mukaan. Ei edes haudoille soukkaamaan eikä herättelemään enkeleitä!

Mistä huomaa, että joku on valhesisko tai -veli? Siitä, että uskon elämään pitää saada hypetystä! Tätä hypetystä kaipaavat niin iältään vanhat kuin nuoretkin. Olen kuullut “pöntöstä” julistettavan, että täällä ei ole Pyhää Henkeä, koska silloin te kaatuisitte penkeissä, kun Pyhän Hengen tuuli kaataisi teidät. Kaipaillaan niitä aikoja, kun näin oli tapahtunut! Hyvät sykkyrät! Kyseessä oli yli 70 vuotias vanhemmistoveli! Ei siis nuori pojankloppi! Tätä kutsun valheveljeksi ja -opettajaksi!

Näiden “uskovien” mielestä kaikki arvioijat ovat “eksytysten etsijöitä” tai fariseuksia. He suuttuvat tuleksi, jos ei ole samaa mieltä heidän kanssaan. Tästä on ollut seurauksena se, että itse olen vetäytymässä pois srk:ni, koska en jaksa vääntää enää näistä asioista. Jos halutaan mielistyä unelmoiviin ja manifestaatiota välittäviin julistajiin, en voi heitä estää. Mutta en myöskään kykene olemaan enää sellaisessa srk:ssa, joka ne hyväksyy. Varsinkin, kun käydään tietoisesti hakemassa uusia oppeja opettajilta, jotka on selkeästi useammalta taholta todettu eksyttäjiksi. Olen siis tulossa eräänlaiseen päätepisteeseen ja rukoilen johdatusta siihen, mihin päin minun tulee jatkaa ja mihin liittyä. Koska srk:ssa ei tehdä johdon taholta selkeää linjavetoa opetuksen ja kutsuttavien julistajien suhteen, en koe voivani kuulua enää seurakuntaan. Syynä on se, että opetukseen ei voi luottaa ja joudun usein kuuntelemaan vääristeltyä opetusta. Ja sitä en halua enää kuunnella!

Kaiken tämän keskellä sydämeni itkee! Oma syntisyyteni saa oikeat mittasuhteet: läpeensä syntinen! Mutta kuitenkin Jumalan Armahtama ja Vanhurskauttama! Turvaan siihen Oikeaan Jeesukseen ja jään Hänen huolenpitoon! Jumala armahtakoon myös sinua!

Kuva:https://pixabay.com/fi/risti-rukous-kristinusko-uskonto-2231143/