Luulo ei ole tiedon väärti!

Aina silloin tällöin keskustelen työkaverien kanssa uskoon liittyvistä asioista. Äskettäin keskustelimme Paholaisen ulkomuodosta. Olimme aamupesuja tekemässä yhdelle papalle ja hän alkoi noitua kuin lohilappalainen. Siinä yhteydessä työparini alkoi kertoa Paholaisen ulkomuodosta ja minua alkoi hymyilyttämään. Selitys oli niin tyypillinen sarvineen ja rumine ulkomuotoineen, että oli pakko hieman oikoa asiaa. Totta on, että niinhän tämä vihollinen kuvataan, sarvipäinen ruma ukko, joka heiluttaa häntää ja hehkuu punaisena kolmipiikkisen keihään kanssa. Kun kansankielessä puhutaan pirusta, perkeleestä, saatanasta tai paholaisesta, ne usein mielletään yhdeksi ja samaksi asiaksi. Piti ihan Wikipediasta kuikata, mitä siellä pirusta sanotaan.

“Päinvastoin kuin paikkaan sidotut kummitukset, pirut ja demonit saattavat vaeltaa ympäriinsä etsien sopivia uhreja. Ne voivat iskeä äkkiarvaamatta ja riivata ihmisiä eli asettua ihmiseen asumaan. Riivattu ihminen saattaa käyttäytyä hullusti tai sairastua, tai hänen persoonallisuutensa voi muuttua täysin. Riivauksen voi poistaa asiansa osaava manaaja. Pirut ovat voineet myös riivata taloa eli tulla taloon asumaan ja häiritsemään talonväkeä. Tällöinkin on tarvittu manaajaa tai taikoja pirujen karkottamiseksi.”

Meidän mielikuvaan näistä paholaisen ilmentymisistä vaikuttaa hyvin paljon ne epäjumalat, joita aikoinaan on palvottu. Esim. Saatanasta on seuraavanlainen kuvaus Wikipedian mukaan.

“Yleisin kuva Saatanasta, joka on peräisin roomalaisesta Faunus-jumalasta ja kreikkalaisten Pan-jumalasta, on sarvekas ja sorkkajalkainen hirviö, kädessään kolmikärkinen "hiilihanko". Uudempina aikana vuohipukkimainen kuva on muuttunut ihmisenkaltaisemmaksi pukinpartaiseksi synkäksi mieheksi (esimerkiksi Johann Wolfgang von Goethen Faustin Mefistofeles, joka tosin saatetaan tulkita demoniksikin). Saatana on myös kuvattu miellyttäväksi ja puoleensavetäväksi mieheksi; tarun mukaan Saatana vetoaa ihmissielujen turhamaisuuteen. Joskus Saatana on kuvattu myös naiseksi tai androgyyniksi eli sukupuolettomaksi. Jälkimmäisestä on esimerkkinä Mel Gibsonin elokuva The Passion of the Christ (2004).”

Nykyään tätä pahuuden persoonallisuutta pidetään hauskana ukkona, joka ei oikeasti ole paha. Se on vain hauska satuolento! Niinhän monet Jumalaakin pitävät, satuolentona ja Raamattua satukirjana. Ja se on Paholaisen päämäärä, saada Jumala ja kaikki siihen liittyvä näyttämään epäuskottavalta.

Raamatussa kerrotaan Paholaisesta erittäin vähän ja siihen meidän on tyytyminen. Mitä siellä sitten kerrotaan? Saatana tai Perkele on henkiolento, joka on myös persoona. Kun luemme Raamatusta syntiinlankeemuskertomusta, me huomaamme, että niin vaimo kuin Jumalakin suhtautuvat käärmeeseen eli Paholaiseen (käytän jatkossa tätä nimeä, koska tuntuu pahalta kirjoittaa noita oikeita nimiä). Jumala puhuu persoonalle, kun Hän antaa tuomionsa käärmeelle.

1 Moos. 3:14-15. Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi. Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän."

Tämä tuomio on jo toteutunut ristillä. Jeesus voitti, mutta konkreettisesti haavoittui kantapäähän, kun naulat lävistivät Jeesuksen kantapäät ristillä. Paholainen on siis persoona, joka puhuu, ajattelee, tietää, tahtoo ja on vielä älykäskin. Hän on monien juonien mestari! Se näkyy jo Paratiisissa. Hän asettaa erittäin ovelasti kysymyksensä: "Onko Jumala todella sanonut: 'Älkää syökö mistään puutarhan puusta'?"  Nainen vastaa, että ei, me saamme syödä kaikista muista puista, paitsi ei siitä, joka on keskellä puutarhaa. Käärmeen vastaus on ovela ja samanlaisiin vastauksiin lankeaa nykypäivänäkin niin naiset kuin miehetkin eli  "Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan."  Ahaa, meistä tuleekin kuin Jumala! Siis syökäämme! Tuleeko luodusta Jumala tai Jeesus? Ei tule, mutta juuri sitä Paholainen syötti sanoillaan ihmisille Paratiisissa. Paholainen muutti Jumalan Sanaa ja samaa hän tekee tänäänkin! Ja samaan mekin lankeamme, jos emme tunne Raamattua ja rakasta totuutta.

Raamatussa on myös toinen kohta, jossa Paholainen tekee temppujaan, mutta ei onnistu.

Matt. 4:3-11 Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi: "Jos olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"  

Sitten Paholainen vei hänet pyhään kaupunkiin, asetti hänet temppelin harjalle

ja sanoi: "Jos olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta' ja 'He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.'" Jeesus sanoi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"  

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos heittäydyt maahan ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana, sillä on kirjoitettu: 'Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Useinkaan Paholainen ei lähesty meitä näin suoraan kuin hän lähestyi Jeesusta. On muistettava, mitä kerrotaan ennen tätä Jeesuksen kiusausta jakeessa 1. Sitten Henki vei Jeesuksen ylös autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Jeesus joutui kiusaukseen Jumalan tahdosta. Samoin mekin joudumme kiusaukseen Jumalan tahdosta. Kun Hän vie meidät kiusaukseen, Hän auttaa meitä kestämään sen ja pääsemään siitä pois.

1 Kor. 10:13. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Meistä ei ole mukavaa olla kiusauksessa. Kuitenkin me voimme siinäkin luottaa Jumalaan, sillä Hän ei meitä hylkää. Vaikka me lankeamme, ei Hän meitä hylkää, vaan odottaa, että käännymme Jeesuksen puoleen anoen anteeksiantoa! Ja me saamme anteeksi! Meille on suotu tämä armo, että saamme syntimme anteeksi, mutta enkeleillä sitä ei ole. Paholainen syöstiin alas, koska hän teki syntiä.

2. Piet. 2:4. Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka tekivät syntiä, vaan syöksi heidät pimeyden kahleissa syvyyteen ja jätti heidät säilytettäviksi tuomiota varten.

Paholainen oli enkeli, joka lankesi syntiin. Hän oli kaunis enkeli!

Hes. 28: 11-15 Minulle tuli tämä Herran sana:

"Ihmislapsi, viritä valitusvirsi Tyyron kuninkaasta. Sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellisen kaunis. Sinä olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Kaikenlaiset jalokivet olivat koristeinasi. Karneolia, topaasia, kalsedonia, krysoliittia, onyksia, berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja kaiverrustyöt sinussa. Ne valmistettiin sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit voideltu, suojeleva kerubi, ja minä asetin sinut Jumalan pyhälle vuorelle; sinä käyskentelit tulisten kivien keskellä. Vaelluksessasi sinä olit nuhteeton luomisesi päivästä siihen asti, kunnes sinussa havaittiin vääryys.

Tämä enkeli oli täydellisen kaunis ja vaelluksessaan nuhteeton, kunnes...niin kunnes hänessä tavattiin vääryys! Ja enkeleillä ei ole ketään, joka sovittaa heidän syntinsä. Niin Paholainen syöstiin alas. Hän on yhä kaunis, näin luulen, mutta haluaa ihmisten uskovan häntä rumaksi, jotta emme tunnistaisi häntä. Paholainen on mitä miellyttävin persoona, kun hän lähestyy ihmistä. Hän käyttäytyy niin kuin haluaisi auttaa ja jopa lohduttaa, mutta tavoitteenaan hänellä on saada ihminen lankeamaan pois Jumalan armosta. Paholainen vetoaa meidän sielullisuuteemme ja sen hän tekee Raamatun lausein. Niitä ihmisiä, jotka eivät ole uskossa, hän pyrkii pelottelemaan tai kehottaa uskomaan huomenna ja tätä huomista ei milloinkaan tule.

Paholainen on valheen isä. Juutalaisille Jeesus sanoi, että he ovat Paholaisen lapsia, koska he eivät uskoneet, että Jeesus puhuu sitä, mikä on totta. Juutalaiset uskoivat mieluummin Paholaista kuin Jeesusta.

Joh. 8:44. Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.

"Hän ei pysynyt totuudessa, niin että hänessä ei ole totuutta" sanotaan alkukielellä, joka kertoo siitä, että Paholainen ei halunnut pysyä totuudessa, joten hän ei voi puhua totuutta. Paholainen valehtelee aina!

Meille ei kuvata Paholaista niin, että tietäisimme minkä näköinen hän on. Me kyllä tiedämme hänen luonteensa ja tapansa toimia. Ilmestyskirjassa Johannes näkee näyssä paholaisen, mutta näyssä hänkään ei näe Paholaisen todellista ulkomuotoa. Tässä näyssä Johannes näkee Paholaisen vertauskuvallisena, jossa ilmenee Paholaisen tapa toimia. Siellä puhutaan Lohikäärmeestä, joka vainoaa seurakuntaa ja kahdesta Pedosta, joista toinen nousee merestä ja toinen maasta. Näistä voit lukea Ilm. 12-luvusta eteenpäin. Me emme siis oikeasti tiedä, minkä näköinen Paholainen on, mutta emme me tiedä minkä näköinen Jumala on. Jumala kertoo meille vain sen, minkä me tarvitsemme pelastukseen, muu onkin sitten toisarvoista. Me emme siis tiedä Jumalan ulkoista olemusta, mutta jotain me tiedämme, koska Jeesus on sen meille ilmoittanut.

Joh. 1:16-18     

Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi,

sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala, joka on Isän rinnalla, on hänet ilmoittanut.

Tähän meidän on nyt tyydyttävä, jos aiomme pysyä siinä, mitä Raamattu meille Paholaisesta ilmoittaa. Mutta haluan vielä oikaista yhden asian. Paholaisen valtakunta ei ole helvetissä. Helvetti on Paholaisen ja hänen enkeliensä rangaistus paikka. Jeesus sanoo Matteuksen mukaan seuraavasti:

Matt. 25:41. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.

Monissa kirkoissa, joissa on kuvattu helvettiä, jossa Paholainen kiduttaa ihmisiä, on Paholaisen syöttämää valhetta. Kaikki ne kirjat, joissa on käyty helvetissä, jossa hallitsee Paholainen, on valhetta alusta loppuun saakka. Kaikki ne elokuvat, joissa Paholainen ilakoi helvetissä, on valhetta. Kaikki opetukset, joissa opetetaan, että Paholainen hallitsee helvettiä, on valhetta. Myös se oppi, jossa Paholainen tappaa hengellisesti Jeesuksen helvetissä, on valhetta. Helvetti on kiinni ja avataan vasta sitten, kun Paholainen sinne viskataan.

Ilm. 20:10. Paholainen, niiden eksyttäjä, heitetään siihen tuli- ja rikkijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja niitä piinataan yötä päivää, aina ja ikuisesti.

Paholainen saa riehua maan päällä vain sen verran kuin Jumala hänen sallii riehuvan. Meitä on varoitettu, mutta meille on myös annettu varustus tätä vihollista vastaan. Näiden myrskyjen keskellä meidän on nostettava katseemme Kristukseen ja puettava yllemme se sotavarustus, joka meille on ilmoitettu Raamatussa.

Ef. 6:10-18  

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan, ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumia kohtaan.

Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta

Puetaan ihan porukalla tämä varustus päällemme! Julistetaan Jumalan Sanaa ja Rakastetaan Totuutta! Rukoillaan Jumalalta viisautta ja ymmärrystä, Hän antaa sitä meille runsain mitoin!

Vapautta?

Tämä kohta pysäytti minut. Käykö sinulle koskaan niin, että lukiessasi Raamattua, joku kohta sieltä ikään kuin pomppaa esille? Tämä kohta sai minut miettimään vapautta? Mitä on vapaus? Varsinkin, kun Raamatussa usein sanotaan, että me olemme Kristuksen orjia!? Raamattu tuntuu joskus ristiriitaiselta kirjalta, jos siihen ei poraudu pintaa syvemmälle. Siitä tämä vapauden ja orjuuden vastakohtaisuus on hyvää esimerkki.

Raamattu kertoo selkeästi, että me olemme aina jonkun orjia. Jos emme ole Kristuksen orjia niin sitten olemme Paholaisen orjia. Välimuotoa ei ole, vaikka me ihmiset usein niin kuvittelemme. Tämä on nykyään vaikea ymmärtää, koska me luulemme, että vapaus on sitä, että saamme tehdä niin kuin itse haluamme. Vapaus merkitsee kielessämme sellaista, kuten uskonnonvapaus tai Suomen itsenäisyys. Ne on ihan hyviä vapauksia maallisessa mielessä, mutta Raamatulliseen opetukseen ne eivät päde. Sen opetuksen mukaan olemme joko Kristuksen orjia tai Paholaisen orjia.

Vapaus merkitsee vapautta Paholaisen orjuudesta, joka usein on luuloa, että voin elää niinkuin itse haluan. Usein tämä esiintyy itsekkyytenä, jossa omat mieliteot ovat keskipisteenä. Tällä en tarkoita sitä, että me emme saisi täyttää niitä tarpeita, joita meillä on tässä elämässä. Vaan sitä, että me laitamme aina itsemme etusijalle ja toisten tarpeet tulevat yleensä jossain kaukana….kaukana niiden takana. Suurinpiirtein niin, että kymmenen ensimmäistä on minun omia tarpeita ja sitten voi olla jokin jonkun muun ihmisen tarve. Sekin yleensä sellainen, että sen täyttäminen palvelee minun omia tarpeitani. Tiedätkö, se on ylpeyttä! Vapaus Kristuksessa on sitä, että me palvelemme toisia ihmisiä. Tässäkin mennään usein ojasta allikkoon eli lain alle. Tämä kaanankielinen ilmaisu tarkoittaa sitä, että me yritämme omilla hyvillä teoillamme saada hyväksyntää ihmisiltä ja Jumalalta. Ja juuri tässä järjestyksessä: ensin ihmisten hyväksyntä ja sitten vasta Jumalan hyväksyntä. Tähän voimme lisätä myös sen, että meidän tulisi täyttää määrätyt kriteerit, että olisimme “oikeita” uskovia. Uskova on näistä kaikista vapaa.

Mutta tämä vapaus ei tarkoita sitä, että saamme tämän varjolla tehdä ihan mitä vain. Meidän on muistettava, että oma käytöksemme voi johtaa toisen takaisin sellaiseen elämään, joka voi olla kohtalokasta hänen uskon elämälleen. Toiset ovat heikompia ja heitä on meidän vahvojen hoivattava ja vahvistettava. Vapaus on sitä, että tarvittaessa en tee sellaisia asioita, jotka voivat loukata heikompaa uskovaa. Tämä ei kuitenkaan anna lupaa heikommalle uskovalle siihen, että hän voi terrorisoida seurakunnassa. Sen estämiseksi Raamatun selkeä opetus olisi todella tärkeää ja sitä tulisi olla seurakunnassa erittäin paljon. Maitoruoka tulisi vaihtaa vahvaan ruokaan. Siis sellaista opetusta, jossa srk:lle selitetään Raamattua ja sovelletaan sitä tähän päivään.

Meidät on vapautettu synnistä. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille seuraavaa:

Hebr. 10:14-18. sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki. Sillä ensin hän sanoo:"Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä." Ja sitten:"Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista."

Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä.

Meidän syntimme on sovitettu ristillä täydellisesti ja meidät, jotka olemme vanhurskautettu, on tehty täydellisiksi Jumalan edessä. Jumala on Pojassaan tehnyt tämän kaiken ja siten meidän ei enää tarvitse tehdä yhtään tekoa voidaksemme pelastua. Se on vapautta Kristuksessa, vapautta synnistä. Kyllä me yhä olemme syntisiä ja teemme syntiä. Onhan meidän hyvät tekommekin kuin likainen vaate Herran edessä. Mutta kaikki on jo sovitettu.

Jumala on laittanut lain meidän sydämeemme. Me koemme omantunnon tuskia tehdessämme vastoin Jumalan tahtoa, koska meidän omatunto on sidottu Raamatun Sanaan. Edellyttäen, että luet ja tutkit sitä, sillä muuten se ei ole sidottu siihen, vaan johonkin muuhun, kuten ympäröivään kulttuuriin. Kun me luemme Raamattua, me samalla sisäistämme sen, miten Jumala haluaa meidän elävän tässä maailmassa. Jumala puhuu nimenomaan Raamatun kautta. Näin me vapaudumme Paholaisen orjuudesta ja tulemme Jeesuksen orjiksi. Jeesuksen orjan ies on kevyt. Se on niin kevyt, että se kannattelee sinua. Sellainen orjuus on iloinen asia.

Jeesus kutsuu kaikkia, jotka ovat joutuneet lain orjuuden alle tai Paholaisen orjiksi, tulemaan Hänen luokseen. Näin Matteus kertoo luvussa 11 jakeissa 28-30:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Tämä on oikeaa vapautta Kristuksessa. Meidän ei tarvitse tehdä tekoja, ei hengellisiä eikä maallisia, ollaksemme Jumalalle kelvollisia. Jeesuksessa me löydämme levon kaikista ponnisteluista ja yrityksistä miellyttää Jumalaa. Tätä armoa me tarvitsemme. Armoa, jossa voimme kasvaa aikuisiksi kristityiksi, Vapaana synnin orjuudesta ja Paholaisen syytöksistä. Meillä on vapaus elää ihmisen elämää ihmisenä Jeesuksessa Kristuksessa.

Vihaatko Jumalaa?

Hyvin usein huomaan puhuvani Jumalasta, mutta vältän puhumasta Jeesuksesta. Kun pitäisi kertoa ristin evankeliumista, se tuntuu tosi vaikealta. Mutta, jos minä voin kertoa Taivaallisen Isän rakkaudesta, se tuntuukin jo paljon helpommalta ja sitä yleensä myös kuunnellaan. Tarkoitan sitä, että kertoessani, kuinka Taivaallinen Isä rakastaa ihmisiä ja kuinka Hän haluaa kaikkien pelastuvan, se on ihmisistä OK. Mutta jos kerron, kuinka ja miksi tulisi ottaa pelastus vastaan, silloin vaihtuu useimmiten puheenaihe. Mutta onko sillä nyt niin väliä, kertooko Jeesuksesta vaiko Isästä? Siinä on melkoinen ero! Isässä ei ole pelastusta, mutta Jeesuksessa on.   

Johanneksen evankeliumissa luvussa 15 jakeessa 23 Jeesus sanoo, että joka vihaa Häntä, siis Jeesusta, vihaa myös Hänen Isää. Voisimme ajatella Jeesuksen tarkoittaneen sen myös näin: Joka inhoaa Jeesusta, inhoaa myös Isää! Harvoin sanomme, että me vihaamme Jeesusta, mutta moni kokee inhon tunteita Jeesusta kohtaan. Usein se tulee esille syvänä inhona kuulla puhuttavan Jeesuksesta, koska se nostaa meissä esille epämiellyttäviä asioita.

Yksi sellainen on, ettemme itse voi tehdä pelastuksemme eteen yhtään mitään. Tämä tulee usein ilmi ajatuksena, ettei yksi ihminen voi kuolla kaikkien ihmisten syntien puolesta. Niin, ei yksi ihminen, mutta Jeesus ei ollut vain ihminen, vaan ihmiseksi tullut Jumala ja juuri siksi Jeesus pystyi sovittamaan meidän syntimme. Jeesus jätti taivaaseen Isän luo sen kirkkauden ja kunnian, joka kuului Hänelle ja otti orjan eli ihmisen muodon. Paavali kirjoittaa seuraavasti (Fil. 2:6-11)   

Hänellä oli Jumalan muoto,

mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen

vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.

Hän tuli ihmisten kaltaiseksi,

ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti,

aina ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle

ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen,

niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi,

että Jeesus Kristus on Herra.

Jeesuksella oli kaikessa sama asema ja arvo kuin Isällä, mutta Hän jätti ne pois ja otti orjan eli ihmisen muodon. Jumaluus säilyi Hänessä, mutta ei näkynyt Hänen olemuksessaan. Olemukseltaan Hän oli kuin ihminen. Jeesus tuli alas maan päälle ja vapaaehtoisesti suostuu tulemaan ihmiseksi. Jeesuksesta sanotaan, että Hän oli “tosi ihminen”, koska Hän pukeutui Jumalana ihmishahmoon pelastaakseen ihmisen iankaikkiselta kadotukselta. Jumala on sen tähden korottanut Jeesuksen kaikkia ja kaikkea muuta suuremmaksi. Jopa Hänen nimensä on muita korkeampi. Ja juuri siksi kaikkien on tunnustettava Jeesus Herraksi eli Jumalaksi. Jeesus itse sanoo (Matt. 10: 32-33); “ Sen tähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”  Meidän pelastus on riippuvainen Jeesuksesta, ei meistä itsestämme. Se vuoksi meidän tulisi muistaa kertoa, että vain ja yksinomaan Jeesuksessa on pelastus. Se on kylläkin monen hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Ja kuitenkin se on meille äärettömän tärkeä asia. Jokaisen on polvistuttava Jumalan edessä - kerran.

Jumalan edessä jokainen tekee tilin tekemisistään. Jos me emme elä Jumalan armossa, ei meillä ole pelastusta sinä päivänä. Mutta jos olemme antaneet Jumalan pelastaa meidät, meillä on toivo iankaikkisesta elämästä ja tuona päivänä saamme iloita ja riemuita. Tätä me toivomme ja odotamme, kun vaellamme täällä maan päällä, jossa ei aina tunnu olevan iloa, riemusta puhumattakaan. Tähän toivoon voimme tarrautua Pietarin (1 Piet.1:3-5) sanoin:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan, tahrattomaan ja katoamattomaan perintöön. Se on talletettuna taivaissa teitä varten, ja Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana.

Jeesuksessa me siis pelastumme eli Hän antaa meille uskon, joka saa meidät uskomaan Jumalaan. Se on ensimmäinen osa pelastuksesta, mutta sen jälkeen me pelastumme päivittäin. Ja lopullinen pelastus häämöttää meille tulevaisuudessa, jota kohti me vaellamme ja jota me odotamme. Ja kaikki nämä toteutuvat, koska Jeesus kuoli, nousi kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella kirkkaudessa. Hänessä on meidän pelastus ja toivo. Hänessä Jumala uudestisynnyttää meidät elävään toivoon.

Mutta kaiken tämän tahtoo vihollinen pimittää meiltä. Hänen tahtonsa on, ettei yksikään ihminen pelastuisi, koska pelastus ei koske häntä itseään, vaan häntä on kohtaava ikuinen rangaistus. Hänen pelottelunsa saa aikaan meissä arkuutta kertoa Jeesuksesta, vaikka juuri Jeesus on suunsa henkäyksellä tuhoava tämän pahan, joka pelottelee meitä. Lopputulos on meille ilmoitettu, joten kannattaa valita rohkeasti voittaja eli Jeesus Kristus!