Oletko portto?

Taas törmäsin asiaan, jota en ollut käsittänyt oikein tai paremminkin olin käsittänyt sen vajaasti. Samalla tajusin, kuinka väärä opetus vääristää oikeaa opetusta. No, tulipas se monimutkaisesti sanottua. Kun oikean opetuksen seassa on väärää tulkintaa, tämä väärä tulkinta vääristää oikeaa tulkintaa. Väärä tulkinta on kuin juolavehnä, joka tunkee juurensa kaikkialle ja saa aikaan muutoksia hyötykasvien muotoon ja jopa tukahduttaa niiden kasvun. Näin toimii myös väärä oppi. Pieni siemen siitä saa aikaan suurta tuhoa kasvaessaan.

Minua on viime aikoina alkanut ärsyttää opetus salaisesta tempauksesta. Se näyttää olevan kuin satukirja aikuisille ihmisille. Ja syystä tai toisesta, en löydä tätä opetusta Raamatusta. Muistan, kun luin innolla kirjasarjaa ajasta tempauksen jälkeen. Se oli todella mukaansatempaava ja jollain tasolla uskoin asioiden tapahtuvan kirjan kertomalla tavalla. Mutta mutta, jokin jo silloin tökki siinä opetuksessa. Koska en tiennyt muista tulkinnoista mitään, uskoin tämän opetuksen täysin. Suurin pelkoni oli, että jos en pääsisikään mukaan tempaukseen, kuinka kestäisin uskossa vaivanajan? Sitä pohdin usein. Nyt luotan, että Pyhän Hengen sinetti suojaa. Samoin se suojaa minua pysymään Jumalan Sanassa kaiken tämän eksytyksen keskellä, joka on tässä vaivanajassa, jota parhaillaan elämme. Olemme rukoilleet mieheni kanssa, että Jumala pitää meidät erossa eksytyksistä ja samalla irtisanouduimme pois kaikista eksytyksistä, joihin olimme eksyneet. Ja näyttää vahvasti siltä, että Jumala on kuullut rukouksemme. Siitä olen hyvin kiitollinen!

Asia, joka minut sai hämmentyneeksi, on Ilmestyskirjassa esiintyvä portto. Siitä kerrotaan Ilmestyskirjan 17-luvun alussa seuraavasti:

Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, tuli ja puhui minulle: "Tule, minä näytän sinulle, millaisen tuomion saa se suuri portto, joka istuu paljojen vesien päällä, se, jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet."

Sitten enkeli vei minut hengessä autiomaahan. Minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Nainen oli pukeutunut purppuraan ja helakanpunaan ja koristautunut kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kädessään hänellä oli kultainen malja, joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa saastaisuutta. Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti."

Minä näin naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hänet nähdessäni minä ihmettelin suuresti.

Mikä on tämä portto? Olin aina ajatellut, syystä tai toisesta, että kyseessä on ne ihmiset, jotka eivät usko Jeesukseen. Oikeastaan näin näyttää olevankin, että he eivät enää uskoneet Jeesukseen, vaikka he olivatkin joskus Häneen uskoneet.  Järkytyin, kun tajusin heidän olevan niitä, jotka ovat eksyneet pois Jumalan armosta! Joskus minuakin olisi voinut kutsua nimellä portto!!!

Portoksi kutsutaan yleensä naisia, jotka myyvät seksipalveluja tai pettävät aviomiestään. Raamatussa kerrotaan myös epäjumalan palveluksesta, johon kuului oleellisesti pyhäkköportot. Seksiorgiat olivat yksi osa heidän jumaliensa palvomista ja palvelemista. Myös israelilaiset alkoivat harjoittaa tällaista jumalanpalvelusta samaan aikaan, kun he uhrasivat uhreja Jumalalle. Aamos kirjoittaa tästä asiasta hyvin luvussa 4 jakeissa 5-6

Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä. Tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.

Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa ja julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sellaistahan te rakastatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.

Samaan aikaan, kun ahneus, epäoikeudenmukaisuus ja epäjumalan palvelus rehotti israelilaisten keskuudessa, he toivat uhrinsa Jumalalle. Oikeastaan se oli Jumalan pilkkaamista! Mutta näin toimii portto ja se oli yllätys minulle. Portto on hyvin uskonnollinen ja hänelle käy kaikki uskonnot, kunhan ne jotenkin saadaan Raamatulla kuorrutettua. Hesekielin Jumala vei katsomaan sitä, mitä Temppelissä tehtiin ja ihan samaa tehdään tämän päivän seurakunnissa hiukan eri tavalla. Hesekiel luku 8 jakeet 9-18

Hän sanoi minulle vielä: "Mene katsomaan niitä pahoja ja iljettäviä tekoja, joita he täällä tekevät." Minä menin ja näin kaikkialle seinään kaiverrettuja kaikenlaisten iljettävien maassa matavien ja nelijalkaisten eläinten kuvia sekä kaikkia Israelin heimon jumalankuvia. Niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä Israelin heimon vanhimmista. Miesten keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika, ja jokaisella oli kädessään suitsutusastia, ja niistä kohosi suitsutuspilven tuoksu.

Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, olet kai nähnyt, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, jokainen omassa kuvakammiossaan? Hehän sanovat: 'Ei Herra meitä näe; Herra on hylännyt tämän maan.'"

Hän sanoi minulle: "Sinä saat nähdä vielä muitakin hyvin iljettäviä tekoja, joita he tekevät." Ja hän vei minut Herran huoneen pohjoista kohden olevalle portille, ja minä näin siellä naisia istumassa ja itkemässä Tammusta. Hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Sinä saat nähdä vieläkin iljettävämpiä tekoja kuin nämä."

Hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle. Siellä, Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentäviisi miestä. Heidän selkänsä olivat Herran temppeliin päin ja kasvonsa itään päin, ja he kumartuivat maahan itää kohden ja palvoivat aurinkoa. Hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Eikö Juudan heimolle riitä se, että he tekevät näitä iljetyksiä, joita täällä on tehty? Hehän ovat täyttäneet maan väkivallalla ja vihoittaneet minut yhä uudestaan? Katso, nyt he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen! Siksi minäkin annan vihalleni vallan, en sääli enkä armahda. Vaikka he huutaisivat minua suureen ääneen, minä en heitä kuule."

Näinhän toimitaan nykyäänkin. Meidät on pikkuhiljaa siedätetty tekemään monia sellaisia asioita, jotka ovat Jumalalle kauhistus. Samoin meille on opetettu monia sellaisia asioita, jotka menevät Jumalan Sanan yli. Tässä kohden on jokaisen, joka tavalla tai toisella opettaa seurakunnassa, mietittävä omaa opetustaan ja kuinka se pysyy Raamatun Sanassa. Tätä joudun myös minä miettimään ja rukoilemaan Herralta viisautta. Eksyminen on helppoa, mutta siitä pois pääseminen vaikeaa.

Haluan tuoda vielä yhden esimerkin Vanhasta Testamentista, jossa kuvataan porttoa eli Jerusalemissa asuvaa Jumalan kansaa, josta oli tullut portto Jumalan silmissä. Jeremia välittää sanomaa siitä, mitä kansa palvoi oikeasti. Tämä löytyy Jeremian kirjasta luvusta 7 ja jakeista 3-11.

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Parantakaa vaelluksenne ja tekonne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valhepuheeseen: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'  Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle, ette sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi, niin minä sallin teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

Kuitenkin te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole apua. Miten on? Te varastatte, tapatte, teette huorin, vannotte väärin, suitsutatte Baalille, seuraatte muita jumalia, joita ette tunne. Sitten te asetutte minun kasvojeni eteen tähän temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni, ja sanotte: 'Me olemme turvassa', vaikka yhä teette kaikkia näitä iljettäviä tekoja. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on pyhitetty minun nimelleni? Sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.

Aivan samoja asioita nousee tämän päivän julistuksessa esille. Meille tuputetaan valhetta vääristämällä Jumalan Sanaa. Meidät on opetettu, että jos opetuksessa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta tai ylistetään Pyhää Henkeä sekä lainataan Raamatun jakeita, opetus on oikeaa. Varsinkin, jos tapahtuu ihmeitä ja manifestaatioita. Niin, silloinhan täytyy olla jo kyseessä todella erikoisvoitelun saanut Jumalan palvelija. Ja kuitenkaan niistä sanoista ei ole mitään apua meille. Niissä ei ole Evankeliumin voimaa! Toiseksi tulee lista asioita, joita me teemme ja sitten astumme Jumalan eteen kuvitellen, että kaikki on hyvin. Me olemme kuin rosvot, jotka tuovat saaliin Jumalan Temppeliin tai nykyisin seurakuntaan, tehden siitä rosvojen luolan!

Muistatko, kuka tyhjensi rosvojen luolan? Jeesus sanoi ja teki seuraavaa Matteuksen mukaan (Matt. 21:12-13):

Jeesus meni temppeliin ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat siellä. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan."  

Onko sinun seurakuntasi rosvojen luola? Onko sinne tuotu ahneuden ja menestyksen lisäksi muiden uskontojen palvonta tapoja? Kysymyksen voi asettaa myös toiseen muotoon: Onko sinusta tullut Pyhän Hengen temppelin sijaan rosvojen luola? Oletko sinä portto ja babylon? Olenko minä???

Jeremia ei välitä vain tuomion sanoja, vaan hän välittää meille myös pelastuksen sanoman.

Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle, ette sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia itsellenne onnettomuudeksi, niin minä sallin teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

Eli siis mitä? Minun tulee parantaa vaellukseni ja tekoni? Onko niin, että voin pelastaa hyvällä elämällä itseni? Siihen Raamattu antaa selkeän vastauksen: Hyvät teot ei meitä pelasta! Me pelastumme armosta ja se on Jumalan teko! Kuitenkin siitä seuraa muutos meidän elämässämme. Jostain syystä mieleeni tulee Paavalin ja Jaakobin opetusten painotusero. Paavali opettaa, että me pelastumme armosta ja Jaakob, että sen tulee näkyä uskovan elämässä. Tämä hyvin hyvin lyhyesti sanottuna siitä, mikä on heidän opetusten ero.

Meille tuottaa ongelmia käännös “parannuksen tekeminen”, koska me miellämme sen niin, että me teemme jotain ja tulemme siten uskoon. Parempi olisi, jos sana käännettäisiin esim. kääntymiseksi Jeesuksen puoleen. Meitä kutsutaan vastaanottamaan pelastus ja sen me tarvitsemme, koska me olemme syntisiä ja elämme syntistä elämää. Me siis ymmärrämme, että olemme menossa kohti kadotusta ja siksi me tarvitsemme Jeesusta. Jeesus kutsuu sinua samalla tavalla kuin kutsui Pietaria ja Andreasta. (Matt. 4:19) Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Jeesus teki heistä “ihmisten kalastajia” ja Jeesus tekee sinusta “ihmisten kalastajan” tai johonkin muuhun tehtävään, johon Hän tarvitsee työntekijän. Tekijä on Jeesus, jos me suostumme siihen. Toki voit olla suostumatta ja silloin valitset itse kadotuksen. Älä siitä syytä Jumalaa! Mutta voit kiittää siitä, että Jumala rakasti sillä tavoin maailmaa, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16 loppuosa) Tämä näkyy uskovan elämässä väkisinkin niin ette(mme) sorra muukalaista, orpoa tai leskeä, ette(mme) vuodata viatonta verta tässä paikassa ette(mme)kä seuraa muita jumalia itselle(nne) onnettomuudeksi! Me emme ole portto! Me olemme Jeesuksen morsian Ilmestyskirjassa olevan näyn mukaan!

Mutta meistä voi tulla portto, jos me emme rakasta totuutta! Meistä voi tulla portto, jos ajaudumme opissa Raamatun ulkopuolelle. Miten voimme välttää tämän? Ongelmahan on, että väärä opetus on kuorrutettu Raamatulla ja sellaisen opetuksen nieleminen on todella helppoa. Se ei tartu kurkkuun, ei maistu pahalta, vaan on todella miellyttävää ja mukaansatempaavaa. Minä olen yrittänyt opetella tekemään yhden kysymyksen ja se on: Opetetaanko Raamatussa meitä tekemään niin? Otan yhden esimerkin. Opetetaanko Raamatussa rakentamaan huoneita, joissa voidaan parantaa ihmisiä? En löydä sellaista opetusta. Jaakob (5:14) opettaa näin: Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Rukous ja syntien anteeksisaaminen kuuluu myös opetukseen. Paavali kirjoittaa 1 Korinttilaiskirjeessä luvussa 12 parantamisen eli terveeksitekemisen armolahjasta, jonka Pyhä Henki antaa joillekin ihmisille. Mutta missään ei opeteta, että tulisi rakentaa huoneita parantamista varten. Siis kyse ei ole Jumalan tahdon mukaisesta toiminnasta. Ei, vaikka sairaita olisi näin parantunut. Ja siihenhän usein vedotaan, kun juttu on toiminut, sen täytyy olla Jumalasta. Ja kuitenkaan se ei ole.

Toinen keino on, ettei kuuntele opetusta, jonka tietää vääräksi. Jeesus antoi siihen selkeän kehotuksen. Näin se kuuluu Matt. 24:22-27

Ellei niitä päiviä lyhennettäisi, yksikään ihminen ei pelastuisi. Mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. Jos joku silloin sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus' tai 'Tuolla', älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut. Jos siis teille sanotaan: 'Katso, hän on autiomaassa', älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on kammioissa', älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja näkyy länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

Kuvaus siitä, millainen portto on, muistuttaa meitä yhdestä tärkeästä asiasta: pysymään Kristuksessa, tuntui miltä tuntui! Voimme iloita siitä, että meille on annettu Raamattu, josta voimme tarkistaa oman suuntamme, että se kulkee kohti Jeesusta! Me olemme vielä matkalla ja matkalla voi eksyä. Jos huomaamme, että nyt ollaankin väärällä tiellä, me voimme kääntyä takaisin kohti Jeesusta! Iloitsen siitä, että Jumala on pitkämielinen. Hänellä on armoa armon päälle annettavaksi. Tähän armoon on hyvä jäädä!

Asennevamma?

Olen viime aikoina törmännyt sellaiseen ongelmaan, että mikä meidät pelastaa? Usein kerrotaan, että meidän tulee täyttää se ja se asia, jotta pelastuisimme ja me emme saa tehdä sitä ja tätä, jotta emme joutuisi kadotukseen. Yhteenvetona sanotaan, että meidän tulee tehdä Jumalan tahto. Tehdä Jumalan tahto? Niinpä niin, mutta usein sitä ei sen kummemmin selitellä tai jos kerrotaan, se on usein erilaisten lakien ja ihmisten päätelmien sekasotku. Itse olen mennyt niiden kanssa sekaisin useamman kerran, koska en ole saanut selkeää vastausta. Muutama päivä sitten törmäsin taas tämänkaltaiseen kirjoitukseen Facebook:ssa. Kirjoitus sinällään oli hyvä, mutta koska se oli ote eräästä kirjasta niin siitä jäi uupumaan muutamia tärkeitä tietoja, kuten mitä on parannuksen tekeminen. Nopeasti lukemalla ja ilman perustietoa uskoon tulemisesta ja uskossa elämisestä, kirjoitus oli kuin pläjäys lakia päin naamaa! Ja kommenteista se kuulsi läpi. Moni tuntui kokevan juuri samoin kuin minäkin koin: älä tee sitä, älä tee tätä! Mutta ilmaan jäi se, mitä minun pitää tehdä ja mitä ei? Laitan antamani kommentin tähän seuraavaksi.

“Nyt olisi hyvä selittää, mitä on parannuksen tekeminen? Se on kääntymistä kohti Jeesusta. Se ei ole omavanhurskasta tekojen pois jättämistä. Syntisinä ihmisinä me teemme syntiä, mutta juuri synnin Jeesus sovitti ristillä. Siksi pääasiaksi nousee se, että uskommeko Jeesukseen vai emme?

Sitten on vielä se, mikä on syntiä ja mikä ei? Eri kulttuureissa sitä ovat eri asiat. Eri vuosikymmeninä sitä ovat olleet eri asiat. Jeesus tiivisti lain Rakkauden kaksoiskäskyyn. Rakkauteen totuudessa, joka ei ole sääliä, vaan toisen parhaaksi tehtyjä tekoja. Tämä näin lyhyesti. Siis syntiä ovat kaikki muut teot! Jumalalle kelpaa vain ne asiat, jotka Hän itse tekee meidän kauttamme.

Kun meistä itsekukin kamppailee omien lankeemusten kanssa, on hyvä muistaa Jumalan suuri armo! Kun syytämme itseämme, Jumala on suurempi kuin meidän syyttävä sydän. Hän tahtoo antaa anteeksi ja itseasiassa on jo antanut anteeksi. Mutta usein me emme ota sitä vastaan! Me haluaisimme tehdä jotain, joka edes osittain sovittaisi sen tai lepyttäisi Jumalaa. Armon varassa eläminen on meille vaikeaa, koska meissä jokaisessa asuu ylpeyden siemen valmiina työntämään uuden verson elämäämme.

Onneksi meillä on toivo jostain paremmasta!

Ja onneksi tänään on pelastuksen päivä niin sinulle kuin minulle! ”

Tuossa yritin tuoda tiivistetysti esille, mikä on uskomme perusta ja missä on pelastus. Kerron sen vielä kerran. Me pelastumme uskomalla Jeesukseen, koska missään muussa ei ole pelastusta. Ei teoissa eikä tekemättä jättämisissä.

Tänään sitten törmäsin seuraavaan Johanneksen evankeliumin tekstiin ja jäin taas pohtimaan omaa uskoani. Kuinka ihmeessä tuo lakihenkisyys voi olla niin takertuneena minuun, että kun luen sanoja “noudattaa” ja “tehdä”, olen ihan hepakassa miettien, että mitä TEKOJA minun tulee tehdä, että täytän lain, jonka Jumala on antanut seuraajilleen!!!! Mitä Johannes kirjoitti? Se tähän seuraavaksi.

Joh. 12:47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman.

48. Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

49. Sillä en minä ole puhunut omia ajatuksiani. Isä, joka on minut lähettänyt, on antanut minulle käskyn, mitä minun on sanottava ja mitä puhuttava.

50. Minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Minkä minä siis puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut."  

Kun luin tuota tekstin kohtaa, näin vain kolme sanaa: eikä noudata niitä!!! Nämä kolme sanaa alkoivat takoa päässäni: eikä noudata niitä, eikä noudata niitä, eikä noudata niitä….minä en varmaan noudata niitä!!!! Silloin pysähdyin ja luin hitaasti, mitä tekstissä oikein sanotaankaan!

Lähdetään jakeesta 47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman. Tässä puhutaan “kuulemisesta”. Joka kuulee evankeliumin, mutta ei noudata sitä eli ei ota pelastusta vastaan, sitä ei Jeesus tuomitse. Miksi ei? Useinhan sanotaan, että juuri ne Jeesus tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen!? Sekin on totta, mutta Jeesus tuli ennen kaikkea pelastamaan maailman. Jeesus pelasti sen omalla kuolemallaan. Jos Jeesus olisi tuominnut silloin maailman, meistä kukaan ei olisi pelastunut. Nyt kun noudatamme niitä opetuksia, joita Jeesus opetti ja jotka Apostolit ovat meille kertoneet, mekin voimme pelastua. Ja moni meistä on pelastunut, kun olemme kuulleet tai lukeneet evankeliumia ja ottaneet sen vastaan. Jeesus on tullut meille pelastukseksi.

Jae 48 jatkaa seuraavasti: Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Tässä Jeesus tarkentaa asiaa. Joka halveksii Jeesusta ja ei ota Häntä vastaan….pureudutaan tähän ensimmäiseksi. Halveksia sana voitaisiin kääntää myös sanoilla “syrjäyttää, hylätä, kumota ”. Halveksia on hyvä sana ja siihen mielestäni voidaan sisältää myös nuo muut käännökset. Ihminen, joka ei ota Jeesusta vastaan, pyrkii kaikin keinoin unohtamaan Hänet. Hän ei halua Jeesusta omaan elämäänsä ja siten hän pyrkii ajattelemaan, ettei Jeesusta ole ollenkaan, vaan se on pelkkää satua. Mutta on myös toisenlaisia ihmisiä, jotka haluavat syrjäyttää oikean Jeesuksen väärän Jeesuksen tieltä. He haluavat Jeesuksen, joka on heidän tarpeidensa mukainen. Jeesus, joka korottaa ihmistä itseään. Joka nostaa ihmisen Jeesuksen itsensä vertaiseksi. Myös nämä ovat Jeesuksen halveksijioita, vaikka he puhuvat ja ylistävät “Jeesusta”, mutta kylläkin väärää sellaista. Jeesus jatkaa, että näillä ihmisillä on jo tuomitsija ja se on se Sana, jonka Jeesus on puhunut. Meidän on hyvä tässä kohtaa muistaa, että Sana tarkoittaa myös Jeesusta itseään. Sana, jota ei ole otettu vastaan, tuomitsee Jeesuksen hylkääjät tuomiolla, joka on vielä edessäpäin, mutta se Sana on tavallaan jo tuominnut nämä ihmiset. Jumalan Sana ei tyhjänä palaa, se joko pelastaa iankaikkiseen elämään tai tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen. Mutta niin kauan kuin on armonaikaa, meillä jokaisella on mahdollisuus ottaa tämä Sana vastaan, vaikka olisimme sen jossain vaiheessa hylänneetkin. Jumala on armossaan pitkämielinen ja tahtoo, että jokainen pelastuisi. Se että olet hylännyt Sanan on kuitenkin sellainen asia, jota ei voi enää saada anteeksi kuoleman jälkeen tai silloin, kun Jeesus tulee takaisin. Tuomiolla ratkaisee ainoastaan se, olemmeko ottaneet pelastuksen tämän elämän aikana vastaan vai emme. Tämä on minusta sekä pelottava että iloinen asia. Pelottava siksi, että haluaisin tehdä itse jotain pelastukseni eteen ja iloinen siksi, että tiedän pelastuvani ainoastaan Jeesuksessa, enkä itsessäni. Ristiriitaista? Kyllä! Mutta huomaan päivittäin tekeväni sellaista, joka ei todellakaan ole Jumalan silmissä hyvää. Pyhä Henki muistuttaa minua näistä teoista ja ajatuksista ja puheista ja ja…. Saan näin kasvaa armossa, jossa voin samalla levätä ja vahvistua uskossa. Jumala on ihmeellinen.

Jeesus kertoo meille seuraavassa kahdessa jakeessa, ettei Hän puhu omia ajatuksiaan, vaan Isän Hänelle antamia Sanoja. Jeesus on sanonut, että Hän ja Isä ovat yhtä ja siksi Jeesus voi puhua Jumalan käskyn mukaan. Taas on sana “käsky”. Mikä on tämä käsky? Jumala käskee Jeesuksen puhua iankaikkisen elämän sanoja! Pietari oivalsi sen, kun hän vastasi Jeesukselle seuraavasti: Joh. 6:68-69. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Jeesuksen Sanoissa on iankaikkinen elämä. Kun me kuulemme tai luemme niitä, ne antavat meille iankaikkisen elämän. Ja Jumalan tahto on, että me otamme nämä Sanat vastaan.

Usein kiistellään siitä, pitääkö Jeesus ottaa vastaan. Tämän Raamatun kohdan mukaan niin tulee tehdä. Mutta sitäkään ei saa laittaa johonkin sapluunaan, vaan on muistettava, että Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta kunkin ihmisen kohdalla aivan omalla uniikilla tavallaan. Tämä tahtominen ottaa Jeesus vastaan on myös Jumalan teko meissä. Kuitenkin Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden joko ottaa tai jättää. Tämä on asia, jonka Hän on meiltä jollain tavalla salannut niin että meistä yksi sun toinen miettii, miten ihmeessä tämä asia on minulle valjennut? Minulle, joka en ole mitään ja olen niin paha? Itse en voi muuta kuin ihmetellä ja kiittää Jumalaa tästä pelastuksesta.

Siispä on hyvä muistaa, että parannuksen teko on kääntymistä Jeesuksen puoleen. Se on myös katumista, jolloin ymmärrämme, että olemme kääntyneet pois Jeesuksesta ja tehneet asioita, joita ei pitäisi. Mutta se ei tarkoita, että alkaisimme rypeä itsesäälissä ja siten yritämme lepytellä Jumalaa. Se ei onnistu. Se on ylösnousemista ja siihen kiinni tarttumista, että Jumala on meidän syyttävää sydäntä suurempi ja antaa anteeksi, kun pyydämme. Se on kait sitä nöyrtymistä, että minä tarvitsen kaikessa Jumalaa, mutta Jumala ei tarvitse minun omia tekojani.

Käytätkö sinulle annettua valtaa?

Olen usein miettinyt, kuinka ihminen tulee uskoon? Mieleeni on painunut yksi lause Raamatusta tai otan koko jakeen: Joh. 6:29. Jeesus vastasi heille: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista, silloin Hän myös vaikuttaa sen, että ihminen voi tulla uskoon. Mihin uskoon? Uskomaan Jeesukseen Kristukseen, joka on tie iankaikkiseen elämään! Uskomaan Jeesukseen Kristukseen, jossa on meidän syntien anteeksiantamus! Uskomaan Jeesukseen Kristukseen, joka vie meidät perille asti, eikä hylkää meitä kaikkien ahdistusten ja ongelmien keskellä, vaan kulkee ne yhdessä meidän kanssamme.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan suoraan, että kaikki eivät ottaneet Jeesusta vastaan. Juutalaiset kunnostautuivat tässä asiassa erittäin hyvin. Kuitenkaan eivät kaikki, sillä osa heistä uskoi Jeesukseen. Jeesus tuli omiensa luo, mutta Hänen omansa eivät tunteneet Häntä! Eivät tunteneet, vaikka juuri juutalaisilla oli käytössään kaikki ennustukset kirjoitetussa ja suullisessa muodossa. Miksi he eivät tunteneet Jeesusta? Siihen löytyy yksi selitys: he odottivat maallista kuningasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallan alta! He halusivat Jeesuksen täyttämään heidän maalliset tarpeensa. Tämä asenne käy hyvin esille siinä keskustelussa, joka tapahtui ruokkimisihmeen jälkeen, kun ihmiset olivat etsineet Jeesusta ja löytäneet Hänet järven toiselta puolen, he ihmettelivät, kuinka Jeesus oli tullut sinne? He olivat nähneet, että opetuslapset olivat lähteneet ilman Jeesusta ja nyt he näkivät, että rannassa oli vain yksi vene. He tajusivat, että oli tapahtunut ihme, koska myös Jeesus oli opetuslasten kanssa rannalla ja se vahvisti heidän haluaan tehdä Jeesuksesta maallinen kuningas. Jeesus tyrmää tämän ajatuksen, samoin kuin Hän tyrmäsi Saatanan ehdotuksen siitä, että Jeesus voisi saada valtaansa kaikki maailman kaupungit. Jeesus tiesi tehtävänsä, joka oli paljon suurempi kuin maallinen valta. Voi meitä maailmaan rajoittuneita ihmisiä! Me luulemme, että tämä maallinen elämä on jotain suurta ja että me tarvitsemme Jeesusta yksinomaan juuri tämän elämän tarpeita tyydyttämään! Kun seuraan nykypäivän julistusta, se on juuri samaa kuin mitä juutalaiset halusivat! Maallisen elämän tarpeiden tyydyttämistä, ongelmatonta elämää ja suuria kokemuksia, joilla luullaan palvelevan Jumalaa.

Jeesus siis tyrmää kovin sanoin juutalaisten toiveet. Juutalaiset siis kysyvät: "Rabbi, milloin sinä tulit tänne?" Jeesus vastaa tähän kysymykseen paljastaen heidän motiivinsa Joh. 6:26-27 seuraavasti

Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte syödä leipää ja tulitte ravituiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä."

Totisesti, totisesti-lausahdus tarkoittaa sitä, että Jeesus tulee sanomaan jotain todella tärkeää. Hän paljastaa, että ihmiset halusivat helpompaa maallista elämää, jossa heidän tarpeensa tulisivat tyydytetyiksi. Tätähän monet nykyiset julistajat julistavat! “Kun tulet uskoon, kaikki sinun ongelmasi ratkeavat!” on aika tyypillinen uskoontulo kutsu. Onko se totta? Osittain kyllä, mutta antaa monelle sen käsityksen, että elämä muuttuu täysin ongelmattomaksi. Me voimme kysyä tätä asiaa niiltä ihmisiltä, joita vainotaan uskonsa tähden. Heiltä, jotka ovat uskossa henkensä uhalla. Ja heiltä, jotka ovat menettäneet omaisiaan kidutettuina ja teloitettuina uskonsa tähden. Luulen, että vastaus ei ole myönteinen siinä mielessä, että elämässä ei olisi ongelmia! On totta, että yksi meidän ongelmamme on ratkaistu, mutta se ei koske maallista elämää, vaan iankaikkista elämää. Meidät siirretään Saatanan valtakunnasta Taivaan valtakuntaan. Se on ongelma, jonka Jeesus ratkaisi ja johon saamme ratkaisun.

Ihmisen Poika-käsite tuottaa joskus joillekin ongelmia. Kyse ei ole pojasta, joka on ihmisen synnyttämä. Ihmisen Poika esiintyy Danielin näyssä, joka on luvussa 7 jakeissa 13-14.

Minä näin yöllisessä näyssä kuinka taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, jolla ei ole loppua, eikä hänen valtakuntansa häviä."

Jeesus käytti itsestään juuri tätä nimitystä Ihmisen Poika ja Hän käytti sitä aina kolmannessa persoonassa. Jo silloin se kummastutti ihmisiä ja he joutuvat kysymään, että kuka hän on? Nykyäänkin kysytään samaa, mutta myös vedotaan siihen, että Jeesus itse sanoi itseään Ihmisen Pojaksi, joten Hän ei voi olla Jumala. Mutta juuri kuvaus Ihmisen Pojasta Danielin kirjassa kertoo meille, että Ihmisen Poika kuvaa juuri Messiasta eli Jeesusta joka on Jumala. En tiedä, olenko oikeassa, mutta minulle tulee mieleen, että Daniel näkee sen hetken, kun Jeesus tulee Jumalan luo ja ottaa takaisin ne vallan merkit, jotka Hänellä oli ennen kuin Hän laskeutui maan päälle.

Palataan vielä kohtaan Joh. 6.27, jossa sanotaan näin:Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä." ja tässä sanaan, joka on käännetty “taivoitelkaa”. Kyseessä on kuitenkin “tehdä työtä”. Me teemme työtä saadaksemme elannon tässä maallisessa elämässä ja se on hyvä asia. Kukin tekee sitä omien mahdollisuuksien mukaan. Ihan alussa, kun Jumala loi ihmisen, Hän loi ihmisen tekemään myös työtä paratiisissa. Mutta siihen työhön ei kuulunut vastuksia, vaan se sujui kuin “tanssi”! Syntiinlankeemuksen jälkeen kuvioihin tulivat kaikenlaiset vastukset, joita mekin koemme omassa työssämme tai vapaa-ajallamme. Jeesus sanoo meillekin, että meidän tulee tehdä samalla tavalla työtä uskonelämässä kuin teemme maallisessa elämässä, jotta me pysyisimme kiinni Hänessä ja saisimme kaikki ne siunaukset, jotka ovat Hänessä. Haluan korostaa, että tekemällä tekoja, me emme pelastu, mutta uskossa pysyminen ja kasvaminen tarvitsee tekoja. Nämä teot ovat meille ilonaiheita ja -lähteitä. Tutkimalla Raamattua, me tutustumme Jeesukseen paremmin ja miksi emme tutkisi sitä, jos saamme siten olla lähellä Jeesusta, jota me rakastamme? Näin mekin keräämme aarteita, joita ei koi ja ruoste tuhoa!

Myös juutalaiset luulivat, että heidän tulisi tehdä erilaisia tekoja pelastuakseen. Tämä oli tyypillistä fariseusten opetusta. Fariseukset halusivat elää mahdollisimman hyvin eli siten kuin laki määräsi. He tekivät määrättyjä asioita, jotka ilmaisivat heidän olevan uskossa. En voi olla vetämättä yhtäläisyysmerkkiä nykyisen äärikarismaattisen liikkeen toimintaan. Jos tilaisuuksissa nousee tunnelma kattoon, Pyhä Henki on paikalla, mutta jos ei nouse, Pyhä Henki ei ole paikalla. Jos ei ole kokemuksia, tilaisuus on tylsä ja jos ei tapahdu erilaisia manifestaatioita, on kyseessä kuiva kokous. Vain tapahtuvat merkit ja ihmeet sekä valtava tunnelma osoittaa, että julistaja on uskossa ja kuulijat ovat uskossa. Kuitenkaan nämä eivät anna oikeaa tietoa meidän uskostamme eikä uskoon tulostamme. Me emme tule uskoon nostamalla kättä ja menemällä jonkun käsien alle parantumaan omista sairauksista tai saamaan jotain manifestaatiota tärinöineen ja kaatumisineen. Siten emme tule uskoon.

Juutalaiset olivat siis oppineet, että tekojen kautta saadaan usko tai että Jumala mielistyy ihmiseen. Niin kuin mekin nykyihmiset myös uskomme tai luulemme. Mutta se ei tapahdu niin. Juutalaiset kysyvät, että mitä meidän tulee tehdä, jotta me tekisimme Jumalan tekoja?  Jeesus vastasi heille jakeessa 29 seuraavasti: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."  On Jumalan teko, että ihminen tulee uskoon. Se ei koskaan voi olla ihmisen itsensä teko. Se on meille annettu oikeus, jonka me voimme myös hylätä. On Jumalan teko, että ihminen tulee uskoon, mutta ihmisen oma teko, jos hän menee kadotukseen. Sinulle on annettu tämä oikeus, mutta haluatko käyttää sitä? Sen päätät itse. Aina voi kieltäytyä ja monet kieltäytyvät. Niin kävi myös nyt. Voit lukea kokonaisuudessaan Raamatusta, miten Jeesus selitti olevansa Elämän Leipä. Se on kovaa tekstiä, kuten juutalaiset totesivat ja nurisivat. Siinä vaiheessa osa heistä jätti Jeesuksen.

Jeesus kysyikin lähimmiltä opetuslapsiltaan, haluavatko hekin mennä pois? Tähän Pietari vastasi jakeissa 68-69 seuraavasti: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Saman kysymyksen Jeesus kysyy myös sinulta ja se mitä vastaat vaikuttaa elämääsi iankaikkisuuteen asti.

  

TULTA!

Lueskelin Jesajan kirjan lukua 50. Kun pääsin sen kahteen viimeisen jakeeseen, pysähdyin ja jäin niitä tuijottamaan ajatellen, että tämä ei voi olla totta! Sain niin voimakkaan mielleyhtymän nykypäivään, että se sai minut järkyttymään. Varsinkin, kun teksti on kirjoitettu noin 2500 vuotta sitten ja kuitenkin se sopii täydellisesti tähän päivään. Jesaja kirjoittaa seuraavasti:

10. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.

11. Mutta te kaikki, jotka sytytätte tulta, te palavilla nuolilla varustautuneet, syöksykää oman tulenne liekkeihin, sytyttämiinne palaviin nuoliin. Minun kädestäni tämä teille tulee; tuskan paikassa te joudutte virumaan.

Jakeessa 10 kysytään: kuka pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Vastaus on, että sen joka vaeltaa pimeydessä ja ilman valoa tulee luottaa ja turvautua Jumalaan. Silloin pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa äänen. Edellisissä jakeissa kerrotaan Jeesuksesta ja hänen kärsimyksistään. Kun me kohtaamme omat kärsimyksemme, tulee meidänkin tehdä samoin kuin Jeesus teki: luottaa ja turvautua Jumalaan. Meillä voi olla monenlaisia kärsimyksiä ja emme voi väheksyä kenenkään kärsimystä omassa elämässään. Mutta me voimme toinen toistamme lohduttaa näillä sanoilla: luota ja turvaa Jumalaan!

Joskus meidän hengellinen elämämme voi tuntua kovin tylsältä, mutta silloinkin me voimme luottaa ja turvautua Jumalaan. Sellainen aika hengellisessä elämässämme voi olla Jumalan antama koettelemus. Hän haluaa nähdä, että pystymmekö luottamaan ja turvautumaan häneen silloinkin, kun kaikki ei mene niin kuin strömssöössä! Me voimme kokea olevamme pimeydessä, jossa ei näy valon pilkahdusta! Olen itse kokenut sellaisia aikoja omassa elämässä. Aivan kuin olisin ollut tunnelissa, jonka toista päätä ei näy. Ei edes valon kajastusta näy! On vain tieto, että siellä on tunnelin pää ja siellä on valo, vaikka sitä ei juuri nyt näy. Jos olet siinä tilanteessa, sinun tulisi kyetä luottamaan ja turvautumaan Jumalaan, eikä hakemaan jotain poppaskonsteja, joilla saisit tilanteen korjattua. Jeesus kulkee sinun kanssasi  tunnelin päähän läpi kaiken sen pimeyden, kun vain luotat ja turvaudut tähän Jumalan antamaan lupaukseen. Mutta usein me lähdemme hakemaan jotain valoa ja silloin on ihan sama, mitä se valo on, kunhan se on valoa!

Nyt Jumala varoittaa meitä, että emme saa sytyttää omien halujen kautta omia soihtuja pimeyteen, jossa me olemme. Emme saa sytyttää vierasta tulta, vaan meidän tulisi kärsivällisesti odottaa Herraa, joka antaa meille tulta.Tulella Raamatussa kuvataan monenlaisia asioita. Se voi tarkoittaa ihan tavallista tulta, joka palaa nuotiossa. Mutta sillä voidaan kuvata Jumalan tulta, joka voi olla herätyksen tuli tai Jumalan vihan tuli. Tuli voi kuvata myös rangaistusta ja jopa kadotusta. Tässä jakeessa se kuvaa mielestäni sellaista tulta, jota kuvataan 3. Mooseksen kirjan 10:1-2

Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä.  

Me haluamme niin kiihkeästi pois siitä hengellisestä tylsyydestä, että meille kelpaa ihan mikä hyvänsä, että me voisimme tuntea ja kokea Jumalan läsnäolon. Haluamme tulta ja saamme sitä, jos lähdemme pois Sanan ääreltä ja menemme erilaisiin tilaisuuksiin, jossa sitä jaetaan. Mutta tämä tuli ei meitä pelasta, vaikka se saa meidät hetkellisesti kokemaan jotain yliluonnollista, jota me sitten luulemme Jumalan tuleksi! Aaronin pojat ajattelivat, että on ihan sama, mitä tulta hiilipannussa on. Ihan samanlaiselta oli näyttänyt Jumalan sytyttämä tuli kuin mikä tahansa muukin tuli. Mutta niissä oli ero, joka ei näkynyt päällepäin. Vain Aaronin pojat ja Jumala tiesivät totuuden. Ja Jumala ei hyväksynyt poikien tekoa, vaan antoi sen rangaistuksen, joka oli laissa määrätty. Jumalan tuli kulutti heidät ja he kuolivat Jumalan edessä. Meistä tämä voi tuntua, että Jumala on julma ja suorastaan raakalainen, koska olemme oppineet pitämään Jumalaa Rakkautena. Olemme nykypäivän unohtaneet, että Jumala on myös Pyhä, oikeudenmukainen ja että Jumala tuntee vihaa syntiä kohtaan. Aaronin pojat eivät totelleet Jumalan käskyjä, joten he tekivät syntiä, josta he saivat rangaistuksen.

Ilmestyskirjassa on mielenkiintoinen kohta, jossa puhutaan myös tulesta.

Ilm. 13:11-14. Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

Johannes kuvaa aikaa, jota me elämme nyt. Elämme todella konkreettisesti, koska eksytykset ovat levinneet kaikkialle. Tässä kuvataan yhtä sen muotoa. Meillä on paljon julistajia, jotka ovat hyvin rakkaudellisia, mutta heidän puheensa ovat petollisia lohikäärmeen puheita. Heidän tavaramerkkinsä on suuret ihmeet. Nyt olemme saaneet kuulla julistajista, jotka parantavat ja saavat aikaan erilaisia ihmeellisiä asioita. Ne ovat usein todettu valheiksi, mutta vielä tulee joku, joka todella tekee näitä ihmeitä ja häntä tullaan palvomaan samalla tavalla kuin Jumalaa palvotaan. Ihmeet, joita hän tekee, ovat todella jotain valtavia! Ja kuitenkin hän on peto, joka saa ihmiset eksymään. Hän tuo vierasta tulta ja se tuli hivelee ihmisten sielullisuutta ja ne lumoavat ihmiset! Se tuli vie tuhoon.

Miten me voimme välttää tämän tuhon, joka loppujen lopuksi tulee Jumalalta niille, jotka sytyttävät itse itselleen tulen. Se on hyvin yksinkertaista, liian yksinkertainen monimutkaisesti ajattelevalle ihmiselle. Meidän tulee lukea Raamattua, tutkia sitä ja saada opetusta siitä. Liian yksinkertaista! Me emme jaksa, viitsi ja halua istua Raamatun ääreen ja lukea sitä niin, että tuntisimme sen kokonaisopetuksen. Meistä on niin paljon mukavampaa ottaa mieluisia jakeita sieltä täältä ja tukea niillä omia ajatuksiamme Jumalasta ja siitä, miten Jumalan tulisi tehdä, jotta meidän elämämme sujuisi mahdollisimman hyvin. Siis tietenkin meidän omasta mielestämme.

Meissä syttyy Jumalan tuli juuri Raamatun lukemisen ja rukouksen kautta. Kun me luemme sitä evankeliumia, jota apostolit ja profeetat siellä opettavat, me myös vahvistamme uskoa, jonka Jumala on meille antanut. Paavali kirjoittaa siitä hiukan monimutkaisesti, mutta ehkä me kuitenkin saisimme ajatuksesta kiinni. Näin hän kirjoittaa Room. 16:25-26

Kunnia hänelle, joka voi vahvistaa teitä minun julistamani evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen saarnan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, josta ikiajoista asti on vaiettu, mutta joka nyt on ilmoitettu ja profeetallisten Kirjoitusten kautta tehty tiettäväksi iankaikkisen Jumalan käskystä kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi.

Jumala vahvistaa meitä Sanansa kautta ja tätä Sanaa me voimme lukea ainoastaan Raamatusta. Tätä Sanaa on meille selitettävä ja avattava, jotta me sen ymmärtäisimme. Pyhä Henki toimii tässä oppaanamme niin että Hän avaa sitä suoraan tai jonkun opettajan kautta. Ja mitä siitä seuraa? Siitä seuraa uskon kuuliaisuus. No olipas se vaikea käsite. Uskon kuuliaisuus? Kuuliaisuus on sama asia kuin totteleminen. Me tottelemme sitä, mitä luemme tai kuulemme opetettavan Raamatusta. Emme vain kuuntele, mitä meille opetetaan, vaan me myös toteutamme sitä omassa elämässämme. Me annamme Jumalan sytyttää tulen meissä itsessämme, emmekä sytytä omia tulia, jotka vievät meidät tuhoon.

On ihan hyvä muistaa, että kun pysymme tiukasti siinä, mitä Raamattu opettaa, me myös pysymme Jumalan johdatuksessa ja siinä Jumalan armossa, jossa me voimme kasvaa Jumalan työstäessä meitä taivaskelpoisiksi.

Mottona voisi olla: Ei yli sen mitä kirjoitettu on!