Merkit! Jooel 3:3-5

Jooel oli ennustanut lopun aikojen alussa tapahtuvan Hengen vuodatuksen ja nyt hän ennustaa sen lopussa tapahtuvia ilmiöitä.

Jooel 3:3. Minä annan näkyä merkkejä taivaalla ja maan päällä, verta, tulta ja savupatsaita.
4. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja pelottava.

Jumalan ilmestyminen kuvataan Vanhassa Testamentissa juuri tulena ja savupatsaana. Ja näin siis Jooelkin kuvaa tapahtumia juuri ennen Jeesuksen toista tulemista. Tässä tuli ja savupatsas kuvaavat Jumalan vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole kääntyneet Herran Jeesuksen puoleen ja näin ottaneet pelastusta vastaan ja saaneet Pyhän Hengen sinettiä pelastuksen merkiksi. Paavali kirjoittaa siitä näin:

Ef. 1:13. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki,

Siis kaikki ne ihmiset, jotka ovat ottaneet pelastuksen vastaan, saavat sen merkiksi Sinetin, joka on Pyhä Henki. Se on merkkinä Jumalalle, että nämä ihmiset ovat Hänelle Jeesus lunastanut. Myös aikojen lopussa, jota juuri nyt parhaillaan elämme, tämä sinetti on erittäin tarpeellinen, koska meitä ei silloin koske Jumalan viha. Johannes näki ilmestyksessään enkelin, joka painoi Jumalan sinetin palvelijoidensa otsaan.

Ilm. 7:2. Sitten näin vielä yhden enkelin, joka nousi auringonnousun suunnalta ja jolla oli elävän Jumalan sinetti. Hän huusi kovalla äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta:
3. "Älkää vahingoittako maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijoiden otsaan."

Siis tämä kohta kuvaa meille niitä merkkejä, joita me näemme ennen Jeesuksen paluuta. Myös Jeesus kertoo vastaavista merkeistä esm. Matt. 24:6-8 “Te saatte kuulla sodan ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja monin paikoin tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.” Jae 29 ”Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.” Näiden tapahtumien jälkeen Jeesus sanoo tulevansa takaisin. Näitä tapahtumia Jooel kuvaa meille. Tapahtumia, jotka eivät vielä ole täysin toteutuneet, mutta tulevat toteutumaan. Meitä ei kuitenkaan heitetä epätoivoon, vaan Jooel jatkaa seuraavasti.

Jooel 3:5. Mutta jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa on pelastuneiden joukko, niin kuin Herra on sanonut. Jäljelle jääneiden joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

Jumala oli pelastanut kansansa heinäsirkkavitsauksesta, samoin Hän tulisi pelastamaan tuomiolta meidät, jotka olemme ottaneet kutsun vastaan. Meitä kaikkia Jumala kutsuu, mutta hyväksytkö sinä tämän kutsun? Jumalan teko on se, että me pelastumme ja saamme uskon. Meidän teko on se, jos hylkäämme tämän tarjouksen.

Pietari sanoi puheessaan helluntaina, että “Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Me elämme maailmassa, joka itseasiassa vihaa Jumalaa ja niitä, jotka uskovat Jeesukseen. Tämän maailman keskeltä meidän tulee huutaa Jumalan puoleen. Se, että me käännymme Herramme Jeesuksen puoleen ja saamme syntimme anteeksi, tulisi näkyä meidän omassa elämässämme. Ei niin, että tekisimme lain tekoja, että Jumala meidät hyväksyisi, vaan siksi, että me rakastamme Jumalaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Onneksi saamme kasvaa Jumalan armossa! Yritän kuitenkin kertoa teille, että avun huutamisen seurauksena ei ole pelkästään se, että käymme seurakuntamme tilaisuuksissa ja osallistumme erilaisiin toimintoihin. Me emme voi vain seurakuntailla. Sitä kait kutsutaan ulkokultaisuudeksi. Uskomme tulisi näkyä meidän arkielämässä ja se on välillä todella vaikeaa. On helpompi sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan kuin elää sen normien vastaisesti. Kuitenkin, juuri tästä nurjasta sukukunnasta meidät kutsutaan pois elämään Jumalan mielen mukaista elämää. Ehkä me saamme huutaa Jumalan puoleen päivittäin, jotta pysyisimme kuuliaisena Hänen tahdolleen.

Kun Jeesus Matt 25:34-36 kertoo kansojen tuomiosta, Hän sanoo näin: ”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Kuitenkin nämä vanhurskaat ihmettelivät milloin he olivat niin tehneet? He eivät olleet tehneet näitä tekoja tietoisesti, vaan koska Jumalan antama rakkaus sai heidät toimimaan Jumalan tahdon mukaan. He itse eivät nähneet hedelmää, joka heissä kasvoi, mutta Jumala näki sen.

Kun me riipumme kiinni Jeesuksessa, Hänen paluunsa on meille iloinen asia. Voimme kohottaa silloin katseemme ylös ja nähdä, kuinka Jeesus, meidän Herramme, tulee takaisin hakemaan meidät luokseen ja saamme olla aina Hänen kanssaan.

Ajatukseni ovat lennelleet sinne tänne tämän Raamatun kohdan kohdalla. Mutta tämähän on minun blogini! (Tähän kuuluisi naurava hymiö!) Tuon siis esille niitä asioita, jotka kumpuavat esille lukiessani näitä kohtia. Tähän loppuun laitan virren 385 sanat, jotka pysäyttivät minut tänä aamuna. Olkoon se meidän rukouksemme!

385 Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
Toisinto Kuortaneelta


1.
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

2.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

3.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

4.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.

5.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

6.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

7.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

8.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.

Johann Heinrich Schröder 1695. Suom. Elias Lönnrot 1874. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984.

Eedenistä autiomaaksi, Jooel 2:3

Jooelin näky jatkuu ja siinä kerrotaan meille siitä, kuinka Jumalan tuli tuhoaa kaiken maan.

2:3. Sen edellä käy kuluttava tuli, jäljessä leimuaa liekki. Maa on sen edessä kuin Eedenin puutarha, mutta sen jäljiltä kuin autio aavikko, ei ole ketään, joka siltä pelastuisi.

Jooel kuvaa täydellistä tuhoa, joka kohtaa maata. Maata luodessaan Jumala teki autiuteen kukoistavan maan. Nyt tulee tapahtumaan päinvastoin. Maasta tulee autio aavikko. Kaikki tulee tuhoutumaan, kun Jumalan vihan tuli tulee polttamaan maan. Päivä tulee yllättämään ihmiset, joiden turvana ei ole Jeesus. Herran päivän kuvaus  Raamatussa tarkentuu niin, että me Uuden Liiton uskovat tiedämme, että me pelastumme tältä vihalta yksin Jeesuksessa. Meidän ei tarvitse kokea Jumalan vihaa, jonka kokevat ne, jotka eivät ole vastaanottaneet tätä suurta armoa Jumalalta. Pietari kuvaa sitä seuraavasti.

2 Piet. 3:10. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty
{Joidenkin käsikirjoitusten mukaan: "maa ja kaikki siinä tehdyt teot paljastuvat".}

Se päivä ei tule hiljaisuudessa, vaan silloin on rytinää ja räiskettä. Kaikki mitä tässä maailmassa on hajoaa ja kaikki siinä tehdyt teot paljastuvat. Mikään ei ole salassa.

Jo Sefanja ilmoittaa meille syyn, miksi kaikki tulee tapahtumaan ja mitä tulee tapahtumaan. Siinä kerrotaan lyhyesti se, mitä Johannes saa ilmestyksessä nähdä näistä tapahtumista.

Sef. 1:17. Minä saatan ihmiset ahdinkoon, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän verensä vuodatetaan kuin tomu ja heidän sisäelimensä kuin ulosteet. 
18. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. Hänen kiivautensa tulesta palaa koko maa. Lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.

Ihmisten väärät teot kohdistuvat Jumalaa vastaan ja niistä suurin on se, ettei tahdota ottaa pelastusta vastaan. Israelilaiset olivat Jumalan kanssa tehneet liiton. Liiton ehdoissa oli sekä siunauksia että kirouksia sen mukaan kuinka israelilaiset pitäisivät liiton ehdot. Surullisinta on, että he eivät alun alkaenkaan pitäneet liiton ehtoja. Stefanus kertoo puolustuspuheessaan seuraavasti.

Ap.t. 7:42. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan joukkoa, niin kuin on kirjoitettu profeettojen kirjassa:
        'Toitteko te minulle teurasuhreja ja muita uhreja autiomaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin kansa?
43.     Molokin telttamajaa ja Raifan-jumalan tähteä te kannoitte, kuvia, jotka olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sen tähden minä siirrän teidät Babylonin tuolle puolen.'

Meidän on syytä ottaa opiksemme kaikki se, mitä Vanhassa testamentissa kirjoitetaan israelin kansan vaelluksesta ja elämästä. Jumala hylkäsi kansansa pakkosiirtolaisuuteen, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin. Juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja siten myös pakkosiirtolaisuus jatkui. Vielä tänäänkin he rukoilevat, että Messias tulisi vapauttamaan kansan, koska he tietävät, että silloin pakkosiirtolaisuus lopultakin loppuisi. Mutta juuri sen Jeesus teki. Hän rakensi uuden temppelin, joka on seurakunta. Kuinka on nyt meidän laitamme? Olemmeko niin kuin juutalaiset ja palvomme muita jumalia? Vai olemmeko omalta puoleltamme uskollisia? Haluammeko palvella Jumalaa vai jättääkö Jumala meidät kaikessa rauhassa palvelemaan muita jumalia? Palvelemaan riivaajia? Jumalan kaikkein suurin rangaistus täällä maan päällä on jättää ihminen kokonaan rauhassa tekemään syntiä. Ole siis iloinen, jos omatuntosi sinua kolkuttelee ja koet vääryyttä tehdessäsi tekeväsi syntiä Herraa vastaan. Silloin olet oikealla tiellä!

Tuli kuvaa siis Jumalan vihaa. Hän tulee kerran tuomitsemaan maanpiirin. Siinä Hän tulee käyttämään erilaisia välikappaleita. Samoin Hän tekee silloin, kun Hän antaa vihansa kohdistua nykyisin eri kansoja kohtaan. Jostain syystä tämä asia on noussut vahvasti esille, kun olen tarkkaillut maailman menoa ja avannut näitä Jooelin sanoja. En sano, että kaikki luonnonmullistukset ovat Jumalan lähettämiä rangaistuksia, mutta en voi olla ajattelematta, että osa niistä ovat juuri sitä. Samalla ne tuntuvat linkittyvän aikojen lopussa kerrottuihin tapahtumiin. Olen pohtinut Suomen viimeaikaisia luonnonilmiöitä ja yhdistänyt ne määrättyihin lakeihin, jotka ovat astuneet viime vuonna voimaan. Jos Jumala rakastaa Suomen kansaa, Hän myös pyrkii vetämään sitä puoleensa ja se tapahtuu yleensä hyvin ikävien asioiden kautta.

Mooses lauloi kansalle laulun. Se laulu ei minusta ole mitenkään mukava. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että Mooses profetoi sen, mitä kansa tulisi kohtaamaan. Mutta siinä on erittäin mielenkiintoinen kohta, joka sopisi minusta hyvin myös tähän päivään koskien meitä jälkikristillisiä ihmisiä.

5 Moos. 32:21. He ovat kiivastuttaneet minut jumalilla, jotka eivät ole jumalia,
vihoittaneet minut turhuuksillaan.
Niinpä minäkin kiivastutan heidät kansalla, joka ei ole kansa,
vihoitan heidät houkkamaisella pakanakansalla.
22. Sillä minun vihani tuli on syttynyt,
se leimuaa tuonelan syvyyksiin asti.
Se ahmii maan satoineen
ja polttaa vuorten perustukset.

Nykyään maailma pelkää kansaa, joka ei ole kansa. Kansaa, joka heittelee pommeja ja räjäyttelee itsensä tuhotakseen mahdollisimman monta kristittyä. Tai ainakin ihmisiä, jotka pitävät itseään kristittynä. Pelkään, että tämä kansa tuokin Jumalan vihan tulta. Ihmiset pelkäävät sitä, mikä maanpiiriä on kohtaamassa. Pelätään, koska heillä ei ole Häntä, jota kohti meidän tulee nostaa katseemme. Heillä ei ole Kristusta! Kun kaikki se, mitä tulee tapahtumaan, on tapahtunut, Jeesus saapuu takaisin ja lähettää enkelinsä hakemaan omansa kaikista ilmansuunnista!

Matt. 24:29 "Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.
30. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

Vaelletaan yhdessä Jeesuksessa Kristuksessa tätä ahdistuksen aikaa. Pidetään esillä evankeliumia. Kerrotaan siitä omalla elämällämme. Meidän tehtävä on kertoa ja opettaa ja Jumala on se, joka tekee kaiken muun. On jokaisen itsensä vallassa, ottaako hän sanan vastaan vai ei. Me kerromme ja rukoilemme.

Kun nyt kirjoittelen ja tutkin näitä jakeita, on sisimpäni kuin kahtia jakautunut. Omaa tilaani kuvaa hyvin se, mitä tänään koin, kun olin viemässä lastenlastani päiväkotiin. Autossa alkoi jo itku, kun ymmärsi, mihin paikkaan oli tultu. Sitä jatkui sisälle asti. Äidin antaessa nuken lapselle, hän otti sen syliinsä ja kääntyi kohti hoitotätiä pyrkien hänen syliinsä. Ääneen itkien hän katsoi meitä hoitotädin sylistä ja vilkutti. Minulla on samanlainen tunne sisimmässäni.

TULTA!

Lueskelin Jesajan kirjan lukua 50. Kun pääsin sen kahteen viimeisen jakeeseen, pysähdyin ja jäin niitä tuijottamaan ajatellen, että tämä ei voi olla totta! Sain niin voimakkaan mielleyhtymän nykypäivään, että se sai minut järkyttymään. Varsinkin, kun teksti on kirjoitettu noin 2500 vuotta sitten ja kuitenkin se sopii täydellisesti tähän päivään. Jesaja kirjoittaa seuraavasti:

10. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.

11. Mutta te kaikki, jotka sytytätte tulta, te palavilla nuolilla varustautuneet, syöksykää oman tulenne liekkeihin, sytyttämiinne palaviin nuoliin. Minun kädestäni tämä teille tulee; tuskan paikassa te joudutte virumaan.

Jakeessa 10 kysytään: kuka pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Vastaus on, että sen joka vaeltaa pimeydessä ja ilman valoa tulee luottaa ja turvautua Jumalaan. Silloin pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa äänen. Edellisissä jakeissa kerrotaan Jeesuksesta ja hänen kärsimyksistään. Kun me kohtaamme omat kärsimyksemme, tulee meidänkin tehdä samoin kuin Jeesus teki: luottaa ja turvautua Jumalaan. Meillä voi olla monenlaisia kärsimyksiä ja emme voi väheksyä kenenkään kärsimystä omassa elämässään. Mutta me voimme toinen toistamme lohduttaa näillä sanoilla: luota ja turvaa Jumalaan!

Joskus meidän hengellinen elämämme voi tuntua kovin tylsältä, mutta silloinkin me voimme luottaa ja turvautua Jumalaan. Sellainen aika hengellisessä elämässämme voi olla Jumalan antama koettelemus. Hän haluaa nähdä, että pystymmekö luottamaan ja turvautumaan häneen silloinkin, kun kaikki ei mene niin kuin strömssöössä! Me voimme kokea olevamme pimeydessä, jossa ei näy valon pilkahdusta! Olen itse kokenut sellaisia aikoja omassa elämässä. Aivan kuin olisin ollut tunnelissa, jonka toista päätä ei näy. Ei edes valon kajastusta näy! On vain tieto, että siellä on tunnelin pää ja siellä on valo, vaikka sitä ei juuri nyt näy. Jos olet siinä tilanteessa, sinun tulisi kyetä luottamaan ja turvautumaan Jumalaan, eikä hakemaan jotain poppaskonsteja, joilla saisit tilanteen korjattua. Jeesus kulkee sinun kanssasi  tunnelin päähän läpi kaiken sen pimeyden, kun vain luotat ja turvaudut tähän Jumalan antamaan lupaukseen. Mutta usein me lähdemme hakemaan jotain valoa ja silloin on ihan sama, mitä se valo on, kunhan se on valoa!

Nyt Jumala varoittaa meitä, että emme saa sytyttää omien halujen kautta omia soihtuja pimeyteen, jossa me olemme. Emme saa sytyttää vierasta tulta, vaan meidän tulisi kärsivällisesti odottaa Herraa, joka antaa meille tulta.Tulella Raamatussa kuvataan monenlaisia asioita. Se voi tarkoittaa ihan tavallista tulta, joka palaa nuotiossa. Mutta sillä voidaan kuvata Jumalan tulta, joka voi olla herätyksen tuli tai Jumalan vihan tuli. Tuli voi kuvata myös rangaistusta ja jopa kadotusta. Tässä jakeessa se kuvaa mielestäni sellaista tulta, jota kuvataan 3. Mooseksen kirjan 10:1-2

Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä.  

Me haluamme niin kiihkeästi pois siitä hengellisestä tylsyydestä, että meille kelpaa ihan mikä hyvänsä, että me voisimme tuntea ja kokea Jumalan läsnäolon. Haluamme tulta ja saamme sitä, jos lähdemme pois Sanan ääreltä ja menemme erilaisiin tilaisuuksiin, jossa sitä jaetaan. Mutta tämä tuli ei meitä pelasta, vaikka se saa meidät hetkellisesti kokemaan jotain yliluonnollista, jota me sitten luulemme Jumalan tuleksi! Aaronin pojat ajattelivat, että on ihan sama, mitä tulta hiilipannussa on. Ihan samanlaiselta oli näyttänyt Jumalan sytyttämä tuli kuin mikä tahansa muukin tuli. Mutta niissä oli ero, joka ei näkynyt päällepäin. Vain Aaronin pojat ja Jumala tiesivät totuuden. Ja Jumala ei hyväksynyt poikien tekoa, vaan antoi sen rangaistuksen, joka oli laissa määrätty. Jumalan tuli kulutti heidät ja he kuolivat Jumalan edessä. Meistä tämä voi tuntua, että Jumala on julma ja suorastaan raakalainen, koska olemme oppineet pitämään Jumalaa Rakkautena. Olemme nykypäivän unohtaneet, että Jumala on myös Pyhä, oikeudenmukainen ja että Jumala tuntee vihaa syntiä kohtaan. Aaronin pojat eivät totelleet Jumalan käskyjä, joten he tekivät syntiä, josta he saivat rangaistuksen.

Ilmestyskirjassa on mielenkiintoinen kohta, jossa puhutaan myös tulesta.

Ilm. 13:11-14. Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

Johannes kuvaa aikaa, jota me elämme nyt. Elämme todella konkreettisesti, koska eksytykset ovat levinneet kaikkialle. Tässä kuvataan yhtä sen muotoa. Meillä on paljon julistajia, jotka ovat hyvin rakkaudellisia, mutta heidän puheensa ovat petollisia lohikäärmeen puheita. Heidän tavaramerkkinsä on suuret ihmeet. Nyt olemme saaneet kuulla julistajista, jotka parantavat ja saavat aikaan erilaisia ihmeellisiä asioita. Ne ovat usein todettu valheiksi, mutta vielä tulee joku, joka todella tekee näitä ihmeitä ja häntä tullaan palvomaan samalla tavalla kuin Jumalaa palvotaan. Ihmeet, joita hän tekee, ovat todella jotain valtavia! Ja kuitenkin hän on peto, joka saa ihmiset eksymään. Hän tuo vierasta tulta ja se tuli hivelee ihmisten sielullisuutta ja ne lumoavat ihmiset! Se tuli vie tuhoon.

Miten me voimme välttää tämän tuhon, joka loppujen lopuksi tulee Jumalalta niille, jotka sytyttävät itse itselleen tulen. Se on hyvin yksinkertaista, liian yksinkertainen monimutkaisesti ajattelevalle ihmiselle. Meidän tulee lukea Raamattua, tutkia sitä ja saada opetusta siitä. Liian yksinkertaista! Me emme jaksa, viitsi ja halua istua Raamatun ääreen ja lukea sitä niin, että tuntisimme sen kokonaisopetuksen. Meistä on niin paljon mukavampaa ottaa mieluisia jakeita sieltä täältä ja tukea niillä omia ajatuksiamme Jumalasta ja siitä, miten Jumalan tulisi tehdä, jotta meidän elämämme sujuisi mahdollisimman hyvin. Siis tietenkin meidän omasta mielestämme.

Meissä syttyy Jumalan tuli juuri Raamatun lukemisen ja rukouksen kautta. Kun me luemme sitä evankeliumia, jota apostolit ja profeetat siellä opettavat, me myös vahvistamme uskoa, jonka Jumala on meille antanut. Paavali kirjoittaa siitä hiukan monimutkaisesti, mutta ehkä me kuitenkin saisimme ajatuksesta kiinni. Näin hän kirjoittaa Room. 16:25-26

Kunnia hänelle, joka voi vahvistaa teitä minun julistamani evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen saarnan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, josta ikiajoista asti on vaiettu, mutta joka nyt on ilmoitettu ja profeetallisten Kirjoitusten kautta tehty tiettäväksi iankaikkisen Jumalan käskystä kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi.

Jumala vahvistaa meitä Sanansa kautta ja tätä Sanaa me voimme lukea ainoastaan Raamatusta. Tätä Sanaa on meille selitettävä ja avattava, jotta me sen ymmärtäisimme. Pyhä Henki toimii tässä oppaanamme niin että Hän avaa sitä suoraan tai jonkun opettajan kautta. Ja mitä siitä seuraa? Siitä seuraa uskon kuuliaisuus. No olipas se vaikea käsite. Uskon kuuliaisuus? Kuuliaisuus on sama asia kuin totteleminen. Me tottelemme sitä, mitä luemme tai kuulemme opetettavan Raamatusta. Emme vain kuuntele, mitä meille opetetaan, vaan me myös toteutamme sitä omassa elämässämme. Me annamme Jumalan sytyttää tulen meissä itsessämme, emmekä sytytä omia tulia, jotka vievät meidät tuhoon.

On ihan hyvä muistaa, että kun pysymme tiukasti siinä, mitä Raamattu opettaa, me myös pysymme Jumalan johdatuksessa ja siinä Jumalan armossa, jossa me voimme kasvaa Jumalan työstäessä meitä taivaskelpoisiksi.

Mottona voisi olla: Ei yli sen mitä kirjoitettu on!