Telttamajan teot?

Olen näitä ajatuksia haparoiden kirjoitellut, koska, kuten myöhemmin kerron, tämä kohta on tullut useana päivänä eteeni tavalla tai toisella. Kuten aina, kirjoittelen näitä etenkin itselleni. Avaan Sanaa sillä tavalla, koska joudun samalla pohtimaan tarkemmin sitä. Siis seuraava Raamatun jakso on nyt käsittelyssäni.

2 Kor. 5:4 Me, jotka olemme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme näet tahdo riisuutua vaan pukeutua, niin että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5. Jumala itse on valmistanut meidät juuri tähän ja on antanut meille vakuudeksi Hengen.

6. Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä.

8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiistamme kotiin Herran luo.

9. Siksi pidämme kunnia-asianamme olla hänelle mieliksi, olimmepa kotona tai poissa kotoa,

10. sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Tämä Raamatun kohta on tullut toistuvasti minua vastaan. Niinpä jäin pohtimaan sitä, että olemme majassa eli tarkemmin sanottuna telttamajassa ja tänä korona aikana huomaan, että meidän ruumiimme on yhtä hauras kuin telttamaja. Ja se todella ahdistaa minua. On kuitenkin hyvä muistaa tämän ahdistavan ajan keskellä, että meillä on taivaassa jo odottamassa kirkastettu ruumis! Jeesus on noussut esikoisena taivaaseen ja Hän on meidän ylösnousemuksen perustus. Häneen me voimme turvata. Iloitsen siitä, että saan pukeutua kerran tähän täydelliseen ylösnousemus ruumiiseen. 

On ihana ajatella, että en ole täällä sattumalta, enkä tässä tilanteessa sattumalta. Vaan Jumala on minut tehnyt ja Hän kuljettaa minua niitä reittejä pitkin, joissa saan kasvaa Hänen armossaan. Joku on sanonut, ettei ole sattumia, ei edes hernekeitossa! 

Miksi siis olen keskellä koronavirus epidemiaa? Onko tämä minulle kasvun paikka? Opinko kiittämään päivistä, jolloin sain kulkea vapaasti ja nähdä tuttavia tai sukulaisia? 

En kuitenkaan pelkää, koska meille on annettu vakuudeksi Henki! Siitä saamme iloita! Tässä puhutaankin siitä, että meille on annettu Pyhä Henki vakuusmaksuksi eli itse ajattelen, että se on eräänlainen varausmaksu niin että meidät tunnistetaan kuuluvaksi Jumalalle ja Jumala tunnistaa meidät omakseen.

Paavalin opetukset ovat joskus todella vaikeita ymmärtää, kuten tämä jae 6. “Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.” Me emme ole poissa Herran läheisyydestä, vaan siinä mielessä pois Herran luota, että Hän on taivaassa ja me maan päällä, joten emme vielä ole Herran kanssa kasvokkain. Oikeastaan seuraava jae sen selventää.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä

Kun vaellamme täällä telttamajassa, me vaellamme uskossa Herraan. Emme näe Häntä, mutta me Hänen antaman uskon kautta pysymme Herrassa. Joskus se on vaikeaa ja haluaisimme kokea jotain konkreettista uskomme vahvistukseksi. Jotkut ovat sellaista saanutkin. Uskomme pohjautuu Ristiinnaulittuun Jeesukseen eli evankeliumiin, jossa on Jumalan voima. Voima, joka murtaa meidän kivisydämen ja niin saamme tilalle lihasydämen ja siten usko voi vallata sen. 

Kuinka usein olenkaan huokaillut, että haluaisin tästä elämästä Jeesuksen luo. Meillä on kaipuu Herran luo, mutta meillä on myös oma tehtävämme nyt tässä hetkessä tai tulevina päivinä. Joskus tämä tehtävä voi tuntua pieneltä ja mitättömältä, mutta Jumalan silmissä tärkeältä. 

Me emme tee asioita pelastuaksemme, vaan että me haluamme miellyttää Jumalaa. Jumala rakastaa meitä ja siksi mekin rakastamme Häntä ja tahdomme tehdä Hänelle mieliksi asioita, joita Hän meiltä pyytää. 

Jotenkin tuntuu hirveältä ajatella, että minun teot levitetään Herran eteen ja Hän tuomitsee minun tekoni. Pelkään pahoin, että niitä ei ole kovinkaan paljon. siis niitä hyviä tekoja. On kuitenkin muistettava, että tässä tuomioistuimessa ei tuomita kadotukseen, se tuomioistuin on eri paikka. Tässä tuomitaan vain meidän tekomme, ovatko ne millaisia. Palavatko ne vai kestävätkö ne.

Ehkäpä nyt on aikaa pohtia omaa sielunelämää ja miettiä millainen minun tilani oikeasti on. Luotanko tänäänkin Jumalan varjelukseen vai kapinoinko Häntä vastaan. Haluanko kulkea Herran viitoittamaa polkua vai menenkö omille kujille kuleksimaan. Kuitenkin haluan jokaista kehottaa lukemaan ja tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan. Herra ohjatkoon sinua tulevina päivinä!

Merkit! Jooel 3:3-5

Jooel oli ennustanut lopun aikojen alussa tapahtuvan Hengen vuodatuksen ja nyt hän ennustaa sen lopussa tapahtuvia ilmiöitä.

Jooel 3:3. Minä annan näkyä merkkejä taivaalla ja maan päällä, verta, tulta ja savupatsaita.
4. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja pelottava.

Jumalan ilmestyminen kuvataan Vanhassa Testamentissa juuri tulena ja savupatsaana. Ja näin siis Jooelkin kuvaa tapahtumia juuri ennen Jeesuksen toista tulemista. Tässä tuli ja savupatsas kuvaavat Jumalan vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole kääntyneet Herran Jeesuksen puoleen ja näin ottaneet pelastusta vastaan ja saaneet Pyhän Hengen sinettiä pelastuksen merkiksi. Paavali kirjoittaa siitä näin:

Ef. 1:13. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki,

Siis kaikki ne ihmiset, jotka ovat ottaneet pelastuksen vastaan, saavat sen merkiksi Sinetin, joka on Pyhä Henki. Se on merkkinä Jumalalle, että nämä ihmiset ovat Hänelle Jeesus lunastanut. Myös aikojen lopussa, jota juuri nyt parhaillaan elämme, tämä sinetti on erittäin tarpeellinen, koska meitä ei silloin koske Jumalan viha. Johannes näki ilmestyksessään enkelin, joka painoi Jumalan sinetin palvelijoidensa otsaan.

Ilm. 7:2. Sitten näin vielä yhden enkelin, joka nousi auringonnousun suunnalta ja jolla oli elävän Jumalan sinetti. Hän huusi kovalla äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta:
3. "Älkää vahingoittako maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijoiden otsaan."

Siis tämä kohta kuvaa meille niitä merkkejä, joita me näemme ennen Jeesuksen paluuta. Myös Jeesus kertoo vastaavista merkeistä esm. Matt. 24:6-8 “Te saatte kuulla sodan ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja monin paikoin tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.” Jae 29 ”Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.” Näiden tapahtumien jälkeen Jeesus sanoo tulevansa takaisin. Näitä tapahtumia Jooel kuvaa meille. Tapahtumia, jotka eivät vielä ole täysin toteutuneet, mutta tulevat toteutumaan. Meitä ei kuitenkaan heitetä epätoivoon, vaan Jooel jatkaa seuraavasti.

Jooel 3:5. Mutta jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa on pelastuneiden joukko, niin kuin Herra on sanonut. Jäljelle jääneiden joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

Jumala oli pelastanut kansansa heinäsirkkavitsauksesta, samoin Hän tulisi pelastamaan tuomiolta meidät, jotka olemme ottaneet kutsun vastaan. Meitä kaikkia Jumala kutsuu, mutta hyväksytkö sinä tämän kutsun? Jumalan teko on se, että me pelastumme ja saamme uskon. Meidän teko on se, jos hylkäämme tämän tarjouksen.

Pietari sanoi puheessaan helluntaina, että “Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Me elämme maailmassa, joka itseasiassa vihaa Jumalaa ja niitä, jotka uskovat Jeesukseen. Tämän maailman keskeltä meidän tulee huutaa Jumalan puoleen. Se, että me käännymme Herramme Jeesuksen puoleen ja saamme syntimme anteeksi, tulisi näkyä meidän omassa elämässämme. Ei niin, että tekisimme lain tekoja, että Jumala meidät hyväksyisi, vaan siksi, että me rakastamme Jumalaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Onneksi saamme kasvaa Jumalan armossa! Yritän kuitenkin kertoa teille, että avun huutamisen seurauksena ei ole pelkästään se, että käymme seurakuntamme tilaisuuksissa ja osallistumme erilaisiin toimintoihin. Me emme voi vain seurakuntailla. Sitä kait kutsutaan ulkokultaisuudeksi. Uskomme tulisi näkyä meidän arkielämässä ja se on välillä todella vaikeaa. On helpompi sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan kuin elää sen normien vastaisesti. Kuitenkin, juuri tästä nurjasta sukukunnasta meidät kutsutaan pois elämään Jumalan mielen mukaista elämää. Ehkä me saamme huutaa Jumalan puoleen päivittäin, jotta pysyisimme kuuliaisena Hänen tahdolleen.

Kun Jeesus Matt 25:34-36 kertoo kansojen tuomiosta, Hän sanoo näin: ”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Kuitenkin nämä vanhurskaat ihmettelivät milloin he olivat niin tehneet? He eivät olleet tehneet näitä tekoja tietoisesti, vaan koska Jumalan antama rakkaus sai heidät toimimaan Jumalan tahdon mukaan. He itse eivät nähneet hedelmää, joka heissä kasvoi, mutta Jumala näki sen.

Kun me riipumme kiinni Jeesuksessa, Hänen paluunsa on meille iloinen asia. Voimme kohottaa silloin katseemme ylös ja nähdä, kuinka Jeesus, meidän Herramme, tulee takaisin hakemaan meidät luokseen ja saamme olla aina Hänen kanssaan.

Ajatukseni ovat lennelleet sinne tänne tämän Raamatun kohdan kohdalla. Mutta tämähän on minun blogini! (Tähän kuuluisi naurava hymiö!) Tuon siis esille niitä asioita, jotka kumpuavat esille lukiessani näitä kohtia. Tähän loppuun laitan virren 385 sanat, jotka pysäyttivät minut tänä aamuna. Olkoon se meidän rukouksemme!

385 Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
Toisinto Kuortaneelta


1.
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

2.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

3.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

4.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.

5.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

6.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

7.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

8.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.

Johann Heinrich Schröder 1695. Suom. Elias Lönnrot 1874. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984.