Telttamajan teot?

Olen näitä ajatuksia haparoiden kirjoitellut, koska, kuten myöhemmin kerron, tämä kohta on tullut useana päivänä eteeni tavalla tai toisella. Kuten aina, kirjoittelen näitä etenkin itselleni. Avaan Sanaa sillä tavalla, koska joudun samalla pohtimaan tarkemmin sitä. Siis seuraava Raamatun jakso on nyt käsittelyssäni.

2 Kor. 5:4 Me, jotka olemme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme näet tahdo riisuutua vaan pukeutua, niin että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5. Jumala itse on valmistanut meidät juuri tähän ja on antanut meille vakuudeksi Hengen.

6. Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä.

8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiistamme kotiin Herran luo.

9. Siksi pidämme kunnia-asianamme olla hänelle mieliksi, olimmepa kotona tai poissa kotoa,

10. sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Tämä Raamatun kohta on tullut toistuvasti minua vastaan. Niinpä jäin pohtimaan sitä, että olemme majassa eli tarkemmin sanottuna telttamajassa ja tänä korona aikana huomaan, että meidän ruumiimme on yhtä hauras kuin telttamaja. Ja se todella ahdistaa minua. On kuitenkin hyvä muistaa tämän ahdistavan ajan keskellä, että meillä on taivaassa jo odottamassa kirkastettu ruumis! Jeesus on noussut esikoisena taivaaseen ja Hän on meidän ylösnousemuksen perustus. Häneen me voimme turvata. Iloitsen siitä, että saan pukeutua kerran tähän täydelliseen ylösnousemus ruumiiseen. 

On ihana ajatella, että en ole täällä sattumalta, enkä tässä tilanteessa sattumalta. Vaan Jumala on minut tehnyt ja Hän kuljettaa minua niitä reittejä pitkin, joissa saan kasvaa Hänen armossaan. Joku on sanonut, ettei ole sattumia, ei edes hernekeitossa! 

Miksi siis olen keskellä koronavirus epidemiaa? Onko tämä minulle kasvun paikka? Opinko kiittämään päivistä, jolloin sain kulkea vapaasti ja nähdä tuttavia tai sukulaisia? 

En kuitenkaan pelkää, koska meille on annettu vakuudeksi Henki! Siitä saamme iloita! Tässä puhutaankin siitä, että meille on annettu Pyhä Henki vakuusmaksuksi eli itse ajattelen, että se on eräänlainen varausmaksu niin että meidät tunnistetaan kuuluvaksi Jumalalle ja Jumala tunnistaa meidät omakseen.

Paavalin opetukset ovat joskus todella vaikeita ymmärtää, kuten tämä jae 6. “Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.” Me emme ole poissa Herran läheisyydestä, vaan siinä mielessä pois Herran luota, että Hän on taivaassa ja me maan päällä, joten emme vielä ole Herran kanssa kasvokkain. Oikeastaan seuraava jae sen selventää.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä

Kun vaellamme täällä telttamajassa, me vaellamme uskossa Herraan. Emme näe Häntä, mutta me Hänen antaman uskon kautta pysymme Herrassa. Joskus se on vaikeaa ja haluaisimme kokea jotain konkreettista uskomme vahvistukseksi. Jotkut ovat sellaista saanutkin. Uskomme pohjautuu Ristiinnaulittuun Jeesukseen eli evankeliumiin, jossa on Jumalan voima. Voima, joka murtaa meidän kivisydämen ja niin saamme tilalle lihasydämen ja siten usko voi vallata sen. 

Kuinka usein olenkaan huokaillut, että haluaisin tästä elämästä Jeesuksen luo. Meillä on kaipuu Herran luo, mutta meillä on myös oma tehtävämme nyt tässä hetkessä tai tulevina päivinä. Joskus tämä tehtävä voi tuntua pieneltä ja mitättömältä, mutta Jumalan silmissä tärkeältä. 

Me emme tee asioita pelastuaksemme, vaan että me haluamme miellyttää Jumalaa. Jumala rakastaa meitä ja siksi mekin rakastamme Häntä ja tahdomme tehdä Hänelle mieliksi asioita, joita Hän meiltä pyytää. 

Jotenkin tuntuu hirveältä ajatella, että minun teot levitetään Herran eteen ja Hän tuomitsee minun tekoni. Pelkään pahoin, että niitä ei ole kovinkaan paljon. siis niitä hyviä tekoja. On kuitenkin muistettava, että tässä tuomioistuimessa ei tuomita kadotukseen, se tuomioistuin on eri paikka. Tässä tuomitaan vain meidän tekomme, ovatko ne millaisia. Palavatko ne vai kestävätkö ne.

Ehkäpä nyt on aikaa pohtia omaa sielunelämää ja miettiä millainen minun tilani oikeasti on. Luotanko tänäänkin Jumalan varjelukseen vai kapinoinko Häntä vastaan. Haluanko kulkea Herran viitoittamaa polkua vai menenkö omille kujille kuleksimaan. Kuitenkin haluan jokaista kehottaa lukemaan ja tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan. Herra ohjatkoon sinua tulevina päivinä!

Telttailua!

Näin keväällä olen muistellut niitä lomareissuja, jolloin isän, äidin ja veljien kanssa vietettiin yöt teltassa. Kaksi sellaista reissua on jäänyt mieleeni. Yksi muisto liittyy leirintä alueeseen, joka oli tehty pellolle. Muuten se varmaankin olisi ollut mukava paikka, mutta vettä oli satanut ja paikka oli melkolailla kurainen. Toinen muisto on Rovaniemeltä. Muistan kuinka aurinko paistoi ja leirintäalue sijaitsi järven rannalla. No, silloin en nukkunut teltassa, vaan auton takapenkillä. Mutta muistan, että minulla oli hauskaa. Telttailu oli ihan kivaa.

Tiesitkö, että Jeesus on telttaillut ihmisten keskellä? Niin Raamattu kuvaa Jeesuksen inkarnaatiota ihmiseksi. Kun me telttailimme, emme asuneet pysyvästi teltassa. Meillä oli koti, johon lomareissun jälkeen palasimme. Samoin Jeesus oli telttaillut keskellämme ja palasi sitten kotiin Isän luo. Tästä telttailusta Johannes kirjoittaa evankeliumissaan 1-luvun 14. jakeessa seuraavasti:

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Ehkä ajattelet, että eihän tässä puhuta mitään Jeesuksesta, vaan sanotaan, että sana tuli lihaksi. Tämä voi tuntua oudolta. Eihän sana voi meidän maailmassa muuttua lihaksi! Kreikankielinen sana, jota tässä käytetään on “logos” ja sillä voidaan tarkoittaa joko puhuttua sanaa tai Raamatun Sanaa. Logos tarkoittaa Uudessa Testamentissa Jumalan tai Kristuksen Sanaa, mutta myös Jeesusta Kristusta. Siispä jakeen alku “Sana tuli lihaksi” tarkoittaa Jeesusta Kristusta, joka saapui keskellemme Isän tyköä hankkiakseen meille sen Jumalan kaltaisuuden, jonka me olimme menettäneet, kun ensimmäiset ihmiset rikkoivat Jumalan tahtoa vastaan. Toisin sanoen me menetimme Jumalan kaltaisuuden syntiinlankeemuksessa. Meistä ei tule jumalia, mutta Jumala on meidät luonut kuvakseen ja siten me voimme heijastaa tätä kuvaa muille ihmisille uskon tekoina Jeesuksessa Kristuksessa. Monimutkaista, mutta niin se kuitenkin on. Sinä olet Jumalan kuva, jos olet uudestisyntynyt Jumalan tahdosta.

Kun kerrotaan, että Jeesus tuli lihaksi, se merkitsee sitä, että opetuslapset olivat voineet koskettaa Jeesusta. Johannes esim nojasi Jeesuksen rintaa vasten ensimmäisellä ehtoollisella. Kun Jeesus käveli, jäivät askelten jäljet maahan. Hän oli ihan oikeasti lihaa ja verta, mutta samaan aikaan Hän oli Jumala. Opetuslapset myös kuulivat Jeesuksen puheen. Jeesus opetti paljon niin opetuslapsia kuin myös kaikkia niitä, jotka seurasivat Häntä. Jeesus myös keskusteli kiivaita keskusteluja esim. fariseusten kanssa. Hän käytti lempeitä sanoja, mutta myös todella kovia sanoja. Mutta hänellä oli aina yksi tarkoitus: pelastaa ihminen Paholaisen valtakunnasta Taivasten valtakuntaan. Jeesusta voitiin myös katsella. Hän ei siis ollut henkiolento, joka olisi ollut näkymätön. Niin opetuslapset kuin myös kaikki muut ihmiset, fariseukset ja kirjanoppineet mukaan lukien, tarkkailivat Jeesuksen toimintaa. He seurasivat silmä kovana kaikkea sitä, mitä Jeesus teki ja puhui. He seurasivat tiiviisti, kenen kanssa Jeesus jutteli tai söi yhteisiä aterioita. Siten Jeesus oli koko ajan tarkkailun alla ja varsinkin fariseusten ja kirjanoppineiden taholta, sillä he etsivät sellaisia vikoja Jeesuksesta, joiden perusteella he olisivat voineet kivittää Hänet. Jeesusta ei kivitetty, sen sijaan Hänet naulittiin ristille. Sovitusuhri sinun ja minun syntieni vuoksi.

Jeesus siis ilmaisi itsensä ihmispersoonassa. Hän eli samojen rajoitusten ja lainalaisuuksien varjossa kuin me tavallisetkin ihmiset elämme. Hän tunsi nälkää ja janoa. Hän uupui ja tarvitsi lepoa. Hän koki kipua ja kärsi samalla tavoin niistä kuin sinä ja minä. Jeesus kuuluu niin ihmiskuntaan kuin jumaluuteen ja juuri siksi Jeesus pystyi sovittamaan myös sinun syntisi.

Seuraavaksi jakeessa kerrotaan, että Jeesus “asui meidän keskellämme”. Oikeammin tässä sanotaan, että Jeesus “pystytti teltan” meidän keskellemme. Jeesus tuli Isän luota ja leiriytyi telttamajaan keskellemme. Johannes kirjoittaa tässä omasta näkökulmasta ja siksi hän puhuu me-muodossa, koska hän oli nähnyt kaiken itse yhdessä opetuslasten kanssa. Jeesus oli siis telttaillut ihmisten keskellä ja toiminut ihmispersoonassa ihmisten keskellä. Tämä teltta-sana, jota Johannes käyttää, on sama kuin mitä käytetään Vanhassa Testamentissa ilmestysmajasta. Jumala antoi tarkat ohjeet Moosekselle, kuinka Ilmestysmaja oli rakennettava ja israelilaiset rakensivat sen niiden ohjeiden mukaan. Kaikki, mitä Ilmestysmajassa on, viittaa johonkin Uudessa Testamentissa. Jeesusta kuvaa kaikkein parhaiten Liitonarkki, jossa sijaitsi armoistuin. Liitonarkin sisällä olivat laintaulut, kultainen manna-astia ja Aaronin sauva. Roomalaiskirjeen 3-luvun 25. jakeessa kerrotaan seuraavasti:

Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.

Ilmestysmajassa kaikkein Pyhimmässä sijaitsi tämä Liitonarkki, jonka päällä oli Armoistuin. Tässä paikassa tapahtui kerran vuodessa suuren sovituspäivän uhri, jonka suoritti ylipappi vihmomalla verta Armoistuimen päälle. Tämä oli ennakkokuva yhdellä kertaa tapahtuvasta syntien sovituksesta. Tämä tapahtui ristillä ja uhrina oli Jeesus Kristus. Jumala itse sovitti Jeesuksessa ihmisten synnit. Ne Jeesus pystyi sovittamaan, koska Hän ainoastaan ihmisenä kykeni täyttämään lain ja siten olemaan synnitön. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo 10-luvun 7. jakeessa näin:

Silloin minä sanoin: katso, minä olen tullut - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala

Kirjakäärö tarkoittaa Vanhan Testamentin kirjoja ja sittemmin se alkoi tarkoittamaan myös Uuden Testamentin kirjeitä. Jeesuksesta kertovat kaikki kirjoittajat Raamatussa tavalla tai toisella ja Vanhassa Testamentissa on myös kirjoitettuna laki. Nyt Jeesus täytti lain, johon yksikään tavallinen ihminen ei ollut kyennyt, eikä tule kykenemään. Meidän on hyvä muistaa, että lain noudattaminen ei pelasta, vaan ainoastaan Jeesuksessa on pelastus. Ennen ristiä olleet ihmiset ovat katsoneet eteenpäin tulevaisuuteen, jossa sovitus tulee tapahtumaan. Me, jotka elämme ristin jälkeistä aikaa, katsomme taaksepäin ristiin, jossa meidän syntien sovitus on jo tapahtunut. Siis meillä on sama pelastus, ennen ristiä ja ristin jälkeen. Se on Jeesus.

Siellä oli myös kultainen astia, johon oli laitettu Mannaa. Israelilaiset saivat päivittäin manna-annoksen ja sitä oli laitettu kultaiseen astiaan. Manna kuvaa Jeesusta elämän leipänä, Johannes kertoo siitä luvussa 6 jakeissa 48-51 näillä sanoilla:

Minä olen elämän leipä.

Teidän isänne söivät mannaa autiomaassa, ja kuitenkin he kuolivat.

Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, ettei kukaan, joka sitä syö, kuolisi.

Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan maailman elämän puolesta, on minun lihani.

Israelilaiset saivat taivaasta tullutta mannaa päivittäin. Me saamme Jeesuksen Sanasta oman päivittäisen annoksen ravintoa hengelliseen elämäämme ja se myös tulee taivaasta. Jeesus sanoo, että Hän itse on leipä ja Hän on tullut taivaasta. Israelilaiset söivät mannaa, mutta kuolivat. Me saamme Jeesus leipää ja emme kuole, vaan saamme elää ikuisesti. Manna-annos tuli päivittäin kuutena päivänä viikossa. Ennen sapattia tuli kaksi annosta ja ainoastaan silloin se säilyi seuraavaan päivään, muuten se meni pilalle yön aikana. Tämä on myös meille esikuva siitä, miten meidän tulee lukea Raamattua: Meidän tulee päivittäin ruokkia uskoamme Raamatun Sanalla.

Aaron oli ensimmäinen ylimmäinen pappi ja hänen papeutensa kyseenalaistettiin. Niinpä kaikkien sukujen johtomiehet joutuivat tuomaan sauvansa Herran eteen, jotta nähtäisiin, kuka oli Herran mielestä sopiva ylimmäiseksi papiksi. Aaronin sauva tuli eläväksi. Se oli ainoa, johon tuli uusia versoja ja oli siten Herran mieleinen ylimmäinen pappi. Tämä sauva oli myös Liitonarkissa ja se kuvaa Jeesuksen ylipappeutta. Hebrealaiskirjeen 4-luvun 14 jakeessa on näin:

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

Jeesus on meidän ylimmäinen pappi ja hän itse on avannut tien kaikkein pyhimpään eli tien Jumalan luo. Raamattu kertoo, että me olemme pappeja ja Jeesus on meidän ylimmäinen pappi. Seuraavissa jakeissa kerrotaan, millainen ylipappi meillä on.

15. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

16. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Kun Jeesus oli telttailemassa keskuudessamme, hän oli samanlaisissa kiusauksissa kuin me olemme vielä tänäkin päivänä. Hän ei langennut ja siksi Hänestä sanotaan, että Hän oli synnitön. Me olemme langenneet, mutta Jeesus haluaa antaa meidän syntimme anteeksi. Hänen luokseen me voimme mennä rohkealla mielellä, sillä Hän ei aja meitä pois. Hän ei meitä nuhtele. Hän tahtoo auttaa ja antaa meille voiman elää tätä ihmisen elämää kaikkien kiusausten keskellä. Kaiken tämän vuoksi Jeesus tuli alas taivaasta, että Hän saisi telttailla keskellämme ja toteuttaa Jumalan tahdon. Ja Jumalan tahto on, että juuri sinä pelastuisit Paholaisen valtakunnasta Taivasten valtakuntaan. Siksi meidän ei tarvitse pelätä Jeesusta. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi. Me saamme astua Jumalan voimassa pelastukseen, kohti iankaikkista elämää. Silloin on telttailut telttailtu maan päällä ja saamme mennä kotiin, josta meitä ei ajeta pois.