Telttamajan teot?

Olen näitä ajatuksia haparoiden kirjoitellut, koska, kuten myöhemmin kerron, tämä kohta on tullut useana päivänä eteeni tavalla tai toisella. Kuten aina, kirjoittelen näitä etenkin itselleni. Avaan Sanaa sillä tavalla, koska joudun samalla pohtimaan tarkemmin sitä. Siis seuraava Raamatun jakso on nyt käsittelyssäni.

2 Kor. 5:4 Me, jotka olemme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme näet tahdo riisuutua vaan pukeutua, niin että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5. Jumala itse on valmistanut meidät juuri tähän ja on antanut meille vakuudeksi Hengen.

6. Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä.

8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiistamme kotiin Herran luo.

9. Siksi pidämme kunnia-asianamme olla hänelle mieliksi, olimmepa kotona tai poissa kotoa,

10. sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Tämä Raamatun kohta on tullut toistuvasti minua vastaan. Niinpä jäin pohtimaan sitä, että olemme majassa eli tarkemmin sanottuna telttamajassa ja tänä korona aikana huomaan, että meidän ruumiimme on yhtä hauras kuin telttamaja. Ja se todella ahdistaa minua. On kuitenkin hyvä muistaa tämän ahdistavan ajan keskellä, että meillä on taivaassa jo odottamassa kirkastettu ruumis! Jeesus on noussut esikoisena taivaaseen ja Hän on meidän ylösnousemuksen perustus. Häneen me voimme turvata. Iloitsen siitä, että saan pukeutua kerran tähän täydelliseen ylösnousemus ruumiiseen. 

On ihana ajatella, että en ole täällä sattumalta, enkä tässä tilanteessa sattumalta. Vaan Jumala on minut tehnyt ja Hän kuljettaa minua niitä reittejä pitkin, joissa saan kasvaa Hänen armossaan. Joku on sanonut, ettei ole sattumia, ei edes hernekeitossa! 

Miksi siis olen keskellä koronavirus epidemiaa? Onko tämä minulle kasvun paikka? Opinko kiittämään päivistä, jolloin sain kulkea vapaasti ja nähdä tuttavia tai sukulaisia? 

En kuitenkaan pelkää, koska meille on annettu vakuudeksi Henki! Siitä saamme iloita! Tässä puhutaankin siitä, että meille on annettu Pyhä Henki vakuusmaksuksi eli itse ajattelen, että se on eräänlainen varausmaksu niin että meidät tunnistetaan kuuluvaksi Jumalalle ja Jumala tunnistaa meidät omakseen.

Paavalin opetukset ovat joskus todella vaikeita ymmärtää, kuten tämä jae 6. “Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.” Me emme ole poissa Herran läheisyydestä, vaan siinä mielessä pois Herran luota, että Hän on taivaassa ja me maan päällä, joten emme vielä ole Herran kanssa kasvokkain. Oikeastaan seuraava jae sen selventää.

7. Mehän vaellamme uskossa, emme näkemisessä

Kun vaellamme täällä telttamajassa, me vaellamme uskossa Herraan. Emme näe Häntä, mutta me Hänen antaman uskon kautta pysymme Herrassa. Joskus se on vaikeaa ja haluaisimme kokea jotain konkreettista uskomme vahvistukseksi. Jotkut ovat sellaista saanutkin. Uskomme pohjautuu Ristiinnaulittuun Jeesukseen eli evankeliumiin, jossa on Jumalan voima. Voima, joka murtaa meidän kivisydämen ja niin saamme tilalle lihasydämen ja siten usko voi vallata sen. 

Kuinka usein olenkaan huokaillut, että haluaisin tästä elämästä Jeesuksen luo. Meillä on kaipuu Herran luo, mutta meillä on myös oma tehtävämme nyt tässä hetkessä tai tulevina päivinä. Joskus tämä tehtävä voi tuntua pieneltä ja mitättömältä, mutta Jumalan silmissä tärkeältä. 

Me emme tee asioita pelastuaksemme, vaan että me haluamme miellyttää Jumalaa. Jumala rakastaa meitä ja siksi mekin rakastamme Häntä ja tahdomme tehdä Hänelle mieliksi asioita, joita Hän meiltä pyytää. 

Jotenkin tuntuu hirveältä ajatella, että minun teot levitetään Herran eteen ja Hän tuomitsee minun tekoni. Pelkään pahoin, että niitä ei ole kovinkaan paljon. siis niitä hyviä tekoja. On kuitenkin muistettava, että tässä tuomioistuimessa ei tuomita kadotukseen, se tuomioistuin on eri paikka. Tässä tuomitaan vain meidän tekomme, ovatko ne millaisia. Palavatko ne vai kestävätkö ne.

Ehkäpä nyt on aikaa pohtia omaa sielunelämää ja miettiä millainen minun tilani oikeasti on. Luotanko tänäänkin Jumalan varjelukseen vai kapinoinko Häntä vastaan. Haluanko kulkea Herran viitoittamaa polkua vai menenkö omille kujille kuleksimaan. Kuitenkin haluan jokaista kehottaa lukemaan ja tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan. Herra ohjatkoon sinua tulevina päivinä!