Onko Jumala kauppias?

Olen viime aikoina kuunnellut Norvannon selitystä Jeremian kirjasta. Sitä onkin hyvä tutkia jonkun selittämänä, koska teksti poukkoilee aikajanalla edestakaisin. Jostain syystä jäin pohtimaan erästä kohtaa, jossa Sidkia yrittää tehdä kauppaa Jumalan kanssa. Muuten, oletko sinä tehnyt kauppaa Jumalan kanssa? Minä olen, tunnustan. Mutta Jumala on siitä yrittänyt minua vieroittaa pois, koska Hän ei ole kauppias.

Muistan, kuinka erään kerran olin lähdössä töihin. Edellisenä päivänä olin mokannut töissä ja silloin ajattelin, että jotkut siitä keljuilee. Aloitin rukoukseni sanoilla” jos Herra siunaat minua ja autat, ettei kukaan puhu asiasta, niin minä’.....” Sitten tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: minä yritän tehdä kauppaa Jumalan kanssa! Niinpä pyysin vain siunausta päivääni. Jumala siunasi ja kukaan ei puhunut silloin, eikä sen jälkeen asiasta.

No, mitäs se Sidkia sitten oikein teki?

Jer. 34:8. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen, kun kuningas Sidkia oli tehnyt sopimuksen koko kansan kanssa Jerusalemissa siitä, että heidän keskuudessaan julistettaisiin vapautus
9. ja että jokainen päästäisi vapaiksi heprealaiset orjansa ja orjattarensa, miehet ja naiset, eivätkä enää pitäisi orjinaan ketään juutalaisista veljistään.
10. Kaikki ruhtinaat ja kansa, jotka olivat tehneet tämän sopimuksen, suostuivat siihen, että jokainen päästäisi vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä enää pitäisi heitä orjinaan. He tottelivat ja päästivät orjat menemään.

Siihen aikaan pidettiin laillisesti orjia. Usein orjaksi joutui ihminen, joka oli velkaantunut, eikä kyennyt maksamaan velkojaan. Myös lapsia voitiin velkaantuneesta perheestä ottaa velan maksua vastaan orjiksi. Myös israelilainen saattoi joutua maan miehelleen orjaksi, mutta siinä oli ehto, että israelilaiset orjat oli päästettävä vapaaksi seitsemän vuoden jälkeen. Nyt ei nähtävästi ollut noudatettu tätä lainkohtaa vuosikausiin. Niinpä Sidkia antoi määräyksen vapauttaa hebrealaiset orjat, niin miehet kuin naisetkin. Tämä oli todella jalomielinen teko niin Sidkialta kuin myös ruhtinailta ja kansalta. Kuitenkin taustalla on tilanne, jossa Baabelin kuningas taisteli niin Jerusalemia kuin muitakin Juudaan linnoitettuja kaupunkeja vastaan. Olikohan Sidkialla mielessä lepyttää Jumalaa? Vai oliko hän ja kansa oikeasti kääntyneet Herran puoleen ja katuneet sitä, etteivät olleet vapauttaneet orjia niin kuin laissa oli määrätty?

Sotatilanne helpottui, joten ehkäpä Jumala kuuli ja näki sen, mitä kansa oli tehnyt. Mutta, mutta, kun tilanne helpottui, taisi unohtua lupaukset.
Jer. 34:11. Myöhemmin he kuitenkin muuttivat mielensä, ottivat takaisin vapaiksi päästämänsä orjat ja orjattaret, ja pakottivat heidät jälleen orjikseen ja orjattarikseen.

Niinpä niin, näinhän meillekin tahtoo käydä, kun hädissämme lupaamme maat ja mannut Jumalalle, jos Hän päästää meidät pälkähästä. Kun elämän tilanne tasaantuu, unohtuu myös lupaus. Siitä olen iloinen, että Jumala ei vaadi meiltä lupauksia. Me voimme antaa niitä Hänelle, mutta Hän ei pakota meitä tekemään niin. Kuitenkin, jos jotain lupaamme, tulee se myös pitää. Muistathan, että sen mitä  Jumala on meille Sanassaan luvannut, sen Hän pitää. Jumala on luotettava Jumala, mutta miten on ihmisen laita. Niinpä nyt saa Jeremia sanan Herralta kerrottavaksi niin Sidkialle kuin kansallekin.

Jer. 34:12. Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:
13. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kun minä vein teidän isänne pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, minä tein liiton heidän kanssaan ja sanoin:
14. 'Joka seitsemäs vuosi jokaisen teistä tulee päästää vapaaksi heprealainen veljensä, joka on myynyt itsensä teille. Kun hän on palvellut sinua kuusi vuotta, päästä hänet luotasi vapaaksi.' Teidän isänne eivät kuitenkaan kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni.
15. Nyt te käännyitte ja teitte oikein minun silmissäni julistamalla kukin vapautuksen lähimmäiselleen, ja te teitte liiton minun edessäni temppelissä, joka on pyhitetty minun nimelleni.
16. Sitten te kuitenkin jälleen häpäisitte minun nimeni: jokainen teistä otti takaisin orjansa ja orjattarensa, jotka te olitte päästäneet menemään vapaina minne halusivat, ja pakotitte heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne.
17. Sen tähden, näin sanoo Herra: Te ette ole totelleet minua, niin että olisitte julistaneet vapautuksen kukin veljelleen ja lähimmäiselleen. Nyt minä julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: miekkaan, ruttoon ja nälkään. Minä teen teistä kauhistuksen kaikille maan valtakunnille.

Kansa oli tehnyt lupauksen Jumalalle, tehden liiton Jumalan kanssa. Tämä oli tehty vielä Jumalan Temppelissä. Kun ihmiset tekivät sopimuksia, he halkaisivat esm hiehon ja kulkivat halkaistujen eläinten välistä. Muistatko, kun Jumala lupasi antaa maan Aabrahamille? Jumala käski seuraavasti Aabrahamia.

1 Moos. 15:7. Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi".
8. Mutta hän sanoi: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?"
9. Ja hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen".
10. Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
17. Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.
18. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka:

Jumala vahvisti valan ja liiton kulkemalla suituavana pätsinä ja liekehtivänä tulena uhrieläin kappaleiden välistä. Samoin tekivät ihmiset vannoessaan toisilleen. He sanoivat, että jos he eivät pidä liittoa niin tehköön Jumala heille saman kuin näille eläimille ja vieläkin enemmän. Nyt Sidkia ja kansa olivat tehneet tämän kaltaisen liiton Jumalan kanssa ja sitten rikkoneet sen. Ei ihme, että Jumala luki rangaistuksen liiton rikkomisesta. Surullista on se, että Jumalan sanojen mukaisesti kansalle kävi.

En kuitenkaan voi lakata ihmettelemästä Jumalan pitkämielisyyttä ihmistä kohtaan. Aivan samoin kuin Hän antoi aikaa israelilaisille kääntyä epäjumalan palvelemisesta pois Jumalan luokse, niin Hän antaa meille aikaa parannuksen tekoon. Aivan samoin kuin Hän kutsui mitä erilaisimmilla tavoilla kansaansa tulemaan luokseen, niin Hän tekee myös meille. Jumala ei ole automaatti, johon voimme rukouksen kolikon laittaa, kun olemme pulassa. Ei, Jumala on Pyhä ja Vanhurskas Jumala, ei kauppias tai apua antava automaatti. Jokaisena päivänä voimme turvautua Häneen ja siihen, että Hän antoi ainoan poikansa ristin kuolemaan pelastaakseen sinut ja minut kadotustuomiolta. Jäin vain miettimään, että olenkohan yhtään sen parempi kuin israelilaiset aikoinaan?