Onko Jumala kauppias?

Olen viime aikoina kuunnellut Norvannon selitystä Jeremian kirjasta. Sitä onkin hyvä tutkia jonkun selittämänä, koska teksti poukkoilee aikajanalla edestakaisin. Jostain syystä jäin pohtimaan erästä kohtaa, jossa Sidkia yrittää tehdä kauppaa Jumalan kanssa. Muuten, oletko sinä tehnyt kauppaa Jumalan kanssa? Minä olen, tunnustan. Mutta Jumala on siitä yrittänyt minua vieroittaa pois, koska Hän ei ole kauppias.

Muistan, kuinka erään kerran olin lähdössä töihin. Edellisenä päivänä olin mokannut töissä ja silloin ajattelin, että jotkut siitä keljuilee. Aloitin rukoukseni sanoilla” jos Herra siunaat minua ja autat, ettei kukaan puhu asiasta, niin minä’.....” Sitten tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: minä yritän tehdä kauppaa Jumalan kanssa! Niinpä pyysin vain siunausta päivääni. Jumala siunasi ja kukaan ei puhunut silloin, eikä sen jälkeen asiasta.

No, mitäs se Sidkia sitten oikein teki?

Jer. 34:8. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen, kun kuningas Sidkia oli tehnyt sopimuksen koko kansan kanssa Jerusalemissa siitä, että heidän keskuudessaan julistettaisiin vapautus
9. ja että jokainen päästäisi vapaiksi heprealaiset orjansa ja orjattarensa, miehet ja naiset, eivätkä enää pitäisi orjinaan ketään juutalaisista veljistään.
10. Kaikki ruhtinaat ja kansa, jotka olivat tehneet tämän sopimuksen, suostuivat siihen, että jokainen päästäisi vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä enää pitäisi heitä orjinaan. He tottelivat ja päästivät orjat menemään.

Siihen aikaan pidettiin laillisesti orjia. Usein orjaksi joutui ihminen, joka oli velkaantunut, eikä kyennyt maksamaan velkojaan. Myös lapsia voitiin velkaantuneesta perheestä ottaa velan maksua vastaan orjiksi. Myös israelilainen saattoi joutua maan miehelleen orjaksi, mutta siinä oli ehto, että israelilaiset orjat oli päästettävä vapaaksi seitsemän vuoden jälkeen. Nyt ei nähtävästi ollut noudatettu tätä lainkohtaa vuosikausiin. Niinpä Sidkia antoi määräyksen vapauttaa hebrealaiset orjat, niin miehet kuin naisetkin. Tämä oli todella jalomielinen teko niin Sidkialta kuin myös ruhtinailta ja kansalta. Kuitenkin taustalla on tilanne, jossa Baabelin kuningas taisteli niin Jerusalemia kuin muitakin Juudaan linnoitettuja kaupunkeja vastaan. Olikohan Sidkialla mielessä lepyttää Jumalaa? Vai oliko hän ja kansa oikeasti kääntyneet Herran puoleen ja katuneet sitä, etteivät olleet vapauttaneet orjia niin kuin laissa oli määrätty?

Sotatilanne helpottui, joten ehkäpä Jumala kuuli ja näki sen, mitä kansa oli tehnyt. Mutta, mutta, kun tilanne helpottui, taisi unohtua lupaukset.
Jer. 34:11. Myöhemmin he kuitenkin muuttivat mielensä, ottivat takaisin vapaiksi päästämänsä orjat ja orjattaret, ja pakottivat heidät jälleen orjikseen ja orjattarikseen.

Niinpä niin, näinhän meillekin tahtoo käydä, kun hädissämme lupaamme maat ja mannut Jumalalle, jos Hän päästää meidät pälkähästä. Kun elämän tilanne tasaantuu, unohtuu myös lupaus. Siitä olen iloinen, että Jumala ei vaadi meiltä lupauksia. Me voimme antaa niitä Hänelle, mutta Hän ei pakota meitä tekemään niin. Kuitenkin, jos jotain lupaamme, tulee se myös pitää. Muistathan, että sen mitä  Jumala on meille Sanassaan luvannut, sen Hän pitää. Jumala on luotettava Jumala, mutta miten on ihmisen laita. Niinpä nyt saa Jeremia sanan Herralta kerrottavaksi niin Sidkialle kuin kansallekin.

Jer. 34:12. Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:
13. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kun minä vein teidän isänne pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, minä tein liiton heidän kanssaan ja sanoin:
14. 'Joka seitsemäs vuosi jokaisen teistä tulee päästää vapaaksi heprealainen veljensä, joka on myynyt itsensä teille. Kun hän on palvellut sinua kuusi vuotta, päästä hänet luotasi vapaaksi.' Teidän isänne eivät kuitenkaan kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa minun puheelleni.
15. Nyt te käännyitte ja teitte oikein minun silmissäni julistamalla kukin vapautuksen lähimmäiselleen, ja te teitte liiton minun edessäni temppelissä, joka on pyhitetty minun nimelleni.
16. Sitten te kuitenkin jälleen häpäisitte minun nimeni: jokainen teistä otti takaisin orjansa ja orjattarensa, jotka te olitte päästäneet menemään vapaina minne halusivat, ja pakotitte heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne.
17. Sen tähden, näin sanoo Herra: Te ette ole totelleet minua, niin että olisitte julistaneet vapautuksen kukin veljelleen ja lähimmäiselleen. Nyt minä julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: miekkaan, ruttoon ja nälkään. Minä teen teistä kauhistuksen kaikille maan valtakunnille.

Kansa oli tehnyt lupauksen Jumalalle, tehden liiton Jumalan kanssa. Tämä oli tehty vielä Jumalan Temppelissä. Kun ihmiset tekivät sopimuksia, he halkaisivat esm hiehon ja kulkivat halkaistujen eläinten välistä. Muistatko, kun Jumala lupasi antaa maan Aabrahamille? Jumala käski seuraavasti Aabrahamia.

1 Moos. 15:7. Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi".
8. Mutta hän sanoi: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?"
9. Ja hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen".
10. Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
17. Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.
18. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka:

Jumala vahvisti valan ja liiton kulkemalla suituavana pätsinä ja liekehtivänä tulena uhrieläin kappaleiden välistä. Samoin tekivät ihmiset vannoessaan toisilleen. He sanoivat, että jos he eivät pidä liittoa niin tehköön Jumala heille saman kuin näille eläimille ja vieläkin enemmän. Nyt Sidkia ja kansa olivat tehneet tämän kaltaisen liiton Jumalan kanssa ja sitten rikkoneet sen. Ei ihme, että Jumala luki rangaistuksen liiton rikkomisesta. Surullista on se, että Jumalan sanojen mukaisesti kansalle kävi.

En kuitenkaan voi lakata ihmettelemästä Jumalan pitkämielisyyttä ihmistä kohtaan. Aivan samoin kuin Hän antoi aikaa israelilaisille kääntyä epäjumalan palvelemisesta pois Jumalan luokse, niin Hän antaa meille aikaa parannuksen tekoon. Aivan samoin kuin Hän kutsui mitä erilaisimmilla tavoilla kansaansa tulemaan luokseen, niin Hän tekee myös meille. Jumala ei ole automaatti, johon voimme rukouksen kolikon laittaa, kun olemme pulassa. Ei, Jumala on Pyhä ja Vanhurskas Jumala, ei kauppias tai apua antava automaatti. Jokaisena päivänä voimme turvautua Häneen ja siihen, että Hän antoi ainoan poikansa ristin kuolemaan pelastaakseen sinut ja minut kadotustuomiolta. Jäin vain miettimään, että olenkohan yhtään sen parempi kuin israelilaiset aikoinaan?

Lohdutusta! Jooel 2:25-27

Palaan taas tekstin pariin ja jatkan luvun 2 jakeesta 25, jossa Jumala lohduttaa kansaa. Jooel 2:25. Minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka söi heinäsirkka ja sirkantoukka, tuhosirkka ja kalvajasirkka, minun suuri sotajoukkoni, jonka lähetin teitä vastaan. Jumala lupaa korvata menetetyt tulot. Tästä on olemassa tulkintoja, joiden mukaan Jumala korvaisi sadon kaksinkertaisesti. Näin kerrotaan esimerkiksi Sakariaan kirjassa. 12. Palatkaa takaisin linnoitukseen, te vangit, joilla on toivo. Tänäkin päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan. Ongelmana tässä tulkinnassa on se, että heprealainen teksti Jooelin kirjassa on erilainen, joten kyseessä on silloin pelkästään menetetyn tulon korvaaminen. Kyseessä ei ole vain yhden vuoden tulojen menetys, vaan useamman vuoden tulojen menetys. Jakeessa luetellaan erilaisia sirkkoja tai niiden eri kehitysvaiheita, mutta eri järjestyksessä kuin jakeessa 1:4. On mahdollista, että kyseessä ei ole sirkkojen eri kehitysvaiheet, vaan siinä olisikin profetiasta kyse, jossa luetellaan maahan hyökkäävät sotajoukot. Näin esimerkiksi Septuaginnan Q-versiossa. Aramealainen targum puolestaan luettelee sirkkojen tilalle “kansat, kielet, hallitukset ja kuningaskunnat”. Mutta on hyvä huomata, mitä kohdassa vielä sanotaan eli Jumala kutsuu sirkkoja suureksi sotajoukokseen. Hiukan jää epäselväksi, ainakin minulle, mistä joukoista oikein on kysymys? Ainoa asia, josta voi olla varma, nämä jotka tuhosivat kaiken, ne eivät tulleet sattumalta, vaan Jumalan tahdosta ja rangaistukseksi liiton rikkomisesta. Kuitenkin, kun kansa kääntyi Jumalan puoleen, Jumala armahti kansaansa ja lohdutti sitä lupauksensa mukaan. Vaikka kansa ei pitänyt liiton ehtoja, Jumala kuitenkin ne piti. Se on suurta armoa! Tänä päivänä Jumala sanoo meille pakanoille Jesajan kautta viestin: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt ja sen syntivelka on sovitettu. Se on saanut Herran kädestä kaksin verroin kaikista synneistään." (Jes. 40:1-2) Israel tarvitsee tätä sanomaa eli evankeliumia varsinkin tänä päivänä! Jooel 2:26. Te saatte syödä aivan kylliksenne ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Minun kansani ei joudu häpeään enää milloinkaan, 27. ja te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään milloinkaan. Koska kansa oli kärsinyt “vilua ja nälkää”, se osaisi myös kiittää siitä yltäkylläisyydestä, jonka Jumala antaisi. Miten on meidän suomalaisten, joista suurin osa on saanut viettää maallisessa mielessä yltäkylläistä elämää? Meidän ei ole tarvinnut miettiä, mistä saan ruokaa, vaan ennemminkin miten saisin uuden ja hienomman kännykän? Osaammeko kiittää jokapäiväisestä leivästä? Siitä hyvinvoinnista, joka meillä on? Vai nurisemmeko, kun emme saa ilmaiseksi kaikkea tai se naapurin auto on hienompi kuin minun? Kaikkein suurin vaara langeta pois uskosta on maallisen elämän helppous. Kiitoksella me annamme kaiken kunnian Jumalalle ja samalla me muistamme, mistä meidän hyvinvointimme on lähtöisin. Minä luulen, että olemme unohtaneet erään tärkeän asian, joka näissä jakeissa tulee esille. Nimittäin tämän: “Minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole!” Ihmeen herkästi me unohdamme tämän. Enkä tarkoita vain sitä, että alamme palvoa rahaa tai omaa urakehitystä. Oletko huomioinut, että siellä täällä niin liikkeissä kuin kodeissa on buddhan patsaita? Ne tuntuvat hyväksytyiltä, mutta jos sen tilalla olisi risti, siitä nousisi kohu. Mindfulness meditaatio on sallittu, jopa terveydenhoidon puolella, vaikka sen tiedetään olevan buddhalainen meditaatio. Kouluissakin se on sallittu, mutta rukoileminen on kielletty. Emme ymmärrä, että ne ovat todellisuudessa epäjumalan palvelemista ja niiden takana on riivaajahenget. Siksi meillekin on hyvä muistuttaa, että on vain yksi Jumala. Jumala lupaa olla kansansa keskellä. Kuinka lohduttavaa! Niin kuin Jumala lupaa olla kansansa keskellä, samoin Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme. Israelin kansa oli tehnyt liiton Jumalan kanssa. Jumala oli antanut heille ehdot, jotka tuli täyttää. Nyt Jeesus on tehnyt uuden liiton ja me olemme tässä uudessa liitossa. Myös meille on annettu ehdot, jotka meidän tulee täyttää, jotta liitto pysyisi voimassa. Ehdot, jotka meille on annettu, ovat hyvin yksinkertaiset. Apostoli Johannes kertoo ne meille seuraavasti. 1 Joh. 3: 23. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. 24. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. Ensimmäinen ehto on, että meidän tulee uskoa, että Jeesus Kristus on kuollut meidän puolestamme ja sovittanut meidän syntimme. Toinen ehto on, että me rakastamme toisiamme. Siinäpä ne olivatkin. Kaikkein lohdullista on, että kaiken tämän Jumala antaa meille. Hän antaa uskon ja rakkauden meidän sydämeemme. Sinä saat levosta käsin elää tätä uutta liittoa Jeesuksen kanssa!