24. Jooel: 4:12-13 Vapahtaja Tuomarina

Näin syksyn pimeänä päivänä, on myös seuraavat jakeet yhtä synkkiä. Tuomio, jonka Jumala tulee antamaan kansoille, on tyly. Armoa ei enää anneta. Ja kuitenkin meille, jotka uskomme Jeesukseen ja olemme saaneet syntimme anteeksi, tuomio on vapauttava. Silti hyvin raskain miettein tartuin näihin jakeisiin.

Jooel 4:12. Lähtekööt kansat liikkeelle ja hyökätkööt Joosafatin laaksoon, sillä siellä minä, Herra, istun tuomitsemassa kaikkia kansoja, joka taholta tulleita.

Lähdetään siitä, mitä Joosafat tarkoittaa. Joosafat tarkoittaa samaa kuin että Herra tuomitsee. Nyt Herra tuomitsee pakanakansat, jotka olivat tulleet laaksoon hyökkäykseen Herran omaisuuskansaa vastaan, mutta mitään sotaa ei synnykään. Kaikki kääntyykin päälaelleen ja Herra alkaa tuomita kansoja. Tässä teksti muuttuu eskatologiseksi. Jooelin kirja on vuorotellut niin, että välillä se kertoo omasta ajastaan ja sitten yllättäen hyppää aikaan, jolloin tämä maailman aika päättyy. Teksti näyttää olevan monikerroksinen ja saa välillä lukijan ymmälleen, mistä milloinkin kerrotaan vai kerrotaanko kahdesta aikakaudesta yhtäaikaa.

Kansat eivät arvaa, mitä tuleman pitää. Niin kuin emme mekään aina ymmärrä. Luulemme toimivamme oman tahtomme mukaan, mutta kuitenkin Jumala ohjaa meitä toimimaan tahtonsa mukaan. Eikä vain meitä, vaan jopa kansakuntia. Siihen ei ainakaan minun ymmärrykseni riitä, kuinka Jumala sen tekee. Miika kertoo jotain tärkeää meille.

Miika 4:12. Mutta he eivät tunne Herran ajatuksia eivätkä ymmärrä hänen suunnitelmaansa, sillä hän kokoaa heidät niin kuin lyhteet puimatantereelle.
13. Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat, ja sinä murskaat monet kansat. Minä vihin Herralle tuhon omaksi heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.

Mekään emme tunne Jumalan ajatuksia, emmekä ymmärrä Hänen suunnitelmiaan. Saamme toki joskus pienen pilkahduksen niistä, mutta ei meidän ymmärryksemme riitä käsittämään Jumalan kaikkia aivoituksia. Joskus Jumala näyttää yllättävän meidät omien suunnitelmien kanssa. Näin kävi minulle muutama viikko sitten. Yllättäen sain sydämelleni kehotuksen rukoilla pikku tytön puolesta. Olin hiukan hämmentynyt, kun en saanut tietää kuka oli kyseessä. Rukoilin kuitenkin, jopa useampana päivänä. Sitten tapasin erään mummun, joka kertoi, että hänen lapsenlapsi, noin 1 kk:n ikäinen tyttö, oli vakavasti sairas ja joutui sinä päivänä leikkaukseen. Keskustelimme asiasta ja lohdutin, että sen kaltaiset leikkaukset ovat melko rutiineja nykyään. Leikkaus onnistui hyvin ja muutaman päivän kuluttua lapsi pääsi kotiin. En kuitenkaan saanut tilaisuutta kertoa mummulle, että olin saanut kehotuksen rukoilla pikku tytön puolesta. Mutta itseäni tämä vahvisti.

Jooel 4:13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa tänne alas, viinikuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuavat ylitse, sillä heidän pahuutensa on suuri.

Jooel jatkaa kuvausta siitä, kuinka lopunaikoina tapahtumat jatkuvat. Tätä kuvausta on mielestäni vaikea saada sopimaan nykyaikaiseen sodankäyntiin, mutta näyn omaisena kuvana se kertoo meille, kuinka täydellinen tuho tulee olemaan. Sirpistä ja viinikuurnasta kerrotaan aika monessa kohden Raamatussa ja niillä usein kuvataan aikojen lopussa tapahtuvaa tuomiota. Myös Uusi Testamentti tuo saman kuvan tuomiosta.

Mark. 4:29. Heti kun sato on kypsä, hän lähettää sirpin, sillä sadonkorjuun aika on tullut."

Ilm. 14:19. Niin enkeli heitti sirppinsä alas maahan, korjasi maan viiniköynnösten sadon ja heitti sen Jumalan vihan suureen viinikuurnaan.
20. Viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionmitan päähän.

Ihmisten pahuus on valtava ja se on täyttynyt täyteen mittaansa. Mutta kuka on tuomarina? Meidän Herramme Jeesus Kristus! Kuinka Jeesus voi tuomita kadotukseen, ehkä kysyt, koska meille on annettu kuva kiltistä Jeesuksesta, joka armahtaa ja parantaa ihmisiä. Minulle kuitenkin nousee usein Uudesta Testamentista esille Jeesus, joka osaa puolustaa Sanaa ja pysyy totuudessa. Jeesus rakastaa meitä totuudessa. Usein ajatellaan, että rakkaus ja viha ovat toistensa vastakohtia, mutta niin asia ei ole. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Niin hassulta kuin se kuulostaa, niin ilman rakkautta ei ole myöskään vihaa eikä vihaa ilman rakkautta. Tämä näkyy Jeesuksen toiminnassa, kuten fariseuksia kohtaan.

Matt. 23:33. Te käärmeet! Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuinka te voisitte päästä helvetin tuomiota pakoon?

Vanhaa Testamenttia pidetään usein koston Jumalan aikana, mutta asia ei ole niin. Jumala on muuttumaton ja Uudessa Testamentissa kerrotaan enemmän kadotuksesta ja Jumalan vihasta kuin Vanhassa Testamentissa. Kauhistuttavaa tässä on se, että nyt kerrotaan tuomiosta, joka tapahtuu aikojen lopussa ja on lopullinen. Uusi Testamentti kertoo meille, että tänään on armon päivä, mutta tulee aika, jolloin armoa ei enää voi saada. Tulee lopullinen tuomio, joka kestää iäisyyden. Jeesus kertoo tästä useissa vertauksissaan, mutta myös ihan suoraan Isän vihasta.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Kuinka usein me pelkäämme niitä, jotka voivat tappaa meidän ruumiin, kuvaannollisesti tai ihan konkreettisesti, kun meidän tulisi pelätä eli kunnioittaa Jumalaa, joka voi syöstä meidät helvettiin? Varsinkin, kun Hän on armossaan valmistanut meille pelastuksen ja aukaissut tien itsensä luokse Jeesuksessa Kristuksessa. Se, ettemme suostu pelastettaviksi, vaan paadutamme itsemme, on suurinta Pyhän Hengen pilkkaa!

Meidät kerran tuomitaan tekojemme mukaan. Onko silloin sinun Tuomari myös sinun Vapahtaja. Jos näin on, olet ylionnellinen!