Asennevamma?

Olen viime aikoina törmännyt sellaiseen ongelmaan, että mikä meidät pelastaa? Usein kerrotaan, että meidän tulee täyttää se ja se asia, jotta pelastuisimme ja me emme saa tehdä sitä ja tätä, jotta emme joutuisi kadotukseen. Yhteenvetona sanotaan, että meidän tulee tehdä Jumalan tahto. Tehdä Jumalan tahto? Niinpä niin, mutta usein sitä ei sen kummemmin selitellä tai jos kerrotaan, se on usein erilaisten lakien ja ihmisten päätelmien sekasotku. Itse olen mennyt niiden kanssa sekaisin useamman kerran, koska en ole saanut selkeää vastausta. Muutama päivä sitten törmäsin taas tämänkaltaiseen kirjoitukseen Facebook:ssa. Kirjoitus sinällään oli hyvä, mutta koska se oli ote eräästä kirjasta niin siitä jäi uupumaan muutamia tärkeitä tietoja, kuten mitä on parannuksen tekeminen. Nopeasti lukemalla ja ilman perustietoa uskoon tulemisesta ja uskossa elämisestä, kirjoitus oli kuin pläjäys lakia päin naamaa! Ja kommenteista se kuulsi läpi. Moni tuntui kokevan juuri samoin kuin minäkin koin: älä tee sitä, älä tee tätä! Mutta ilmaan jäi se, mitä minun pitää tehdä ja mitä ei? Laitan antamani kommentin tähän seuraavaksi.

“Nyt olisi hyvä selittää, mitä on parannuksen tekeminen? Se on kääntymistä kohti Jeesusta. Se ei ole omavanhurskasta tekojen pois jättämistä. Syntisinä ihmisinä me teemme syntiä, mutta juuri synnin Jeesus sovitti ristillä. Siksi pääasiaksi nousee se, että uskommeko Jeesukseen vai emme?

Sitten on vielä se, mikä on syntiä ja mikä ei? Eri kulttuureissa sitä ovat eri asiat. Eri vuosikymmeninä sitä ovat olleet eri asiat. Jeesus tiivisti lain Rakkauden kaksoiskäskyyn. Rakkauteen totuudessa, joka ei ole sääliä, vaan toisen parhaaksi tehtyjä tekoja. Tämä näin lyhyesti. Siis syntiä ovat kaikki muut teot! Jumalalle kelpaa vain ne asiat, jotka Hän itse tekee meidän kauttamme.

Kun meistä itsekukin kamppailee omien lankeemusten kanssa, on hyvä muistaa Jumalan suuri armo! Kun syytämme itseämme, Jumala on suurempi kuin meidän syyttävä sydän. Hän tahtoo antaa anteeksi ja itseasiassa on jo antanut anteeksi. Mutta usein me emme ota sitä vastaan! Me haluaisimme tehdä jotain, joka edes osittain sovittaisi sen tai lepyttäisi Jumalaa. Armon varassa eläminen on meille vaikeaa, koska meissä jokaisessa asuu ylpeyden siemen valmiina työntämään uuden verson elämäämme.

Onneksi meillä on toivo jostain paremmasta!

Ja onneksi tänään on pelastuksen päivä niin sinulle kuin minulle! ”

Tuossa yritin tuoda tiivistetysti esille, mikä on uskomme perusta ja missä on pelastus. Kerron sen vielä kerran. Me pelastumme uskomalla Jeesukseen, koska missään muussa ei ole pelastusta. Ei teoissa eikä tekemättä jättämisissä.

Tänään sitten törmäsin seuraavaan Johanneksen evankeliumin tekstiin ja jäin taas pohtimaan omaa uskoani. Kuinka ihmeessä tuo lakihenkisyys voi olla niin takertuneena minuun, että kun luen sanoja “noudattaa” ja “tehdä”, olen ihan hepakassa miettien, että mitä TEKOJA minun tulee tehdä, että täytän lain, jonka Jumala on antanut seuraajilleen!!!! Mitä Johannes kirjoitti? Se tähän seuraavaksi.

Joh. 12:47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman.

48. Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

49. Sillä en minä ole puhunut omia ajatuksiani. Isä, joka on minut lähettänyt, on antanut minulle käskyn, mitä minun on sanottava ja mitä puhuttava.

50. Minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Minkä minä siis puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut."  

Kun luin tuota tekstin kohtaa, näin vain kolme sanaa: eikä noudata niitä!!! Nämä kolme sanaa alkoivat takoa päässäni: eikä noudata niitä, eikä noudata niitä, eikä noudata niitä….minä en varmaan noudata niitä!!!! Silloin pysähdyin ja luin hitaasti, mitä tekstissä oikein sanotaankaan!

Lähdetään jakeesta 47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman. Tässä puhutaan “kuulemisesta”. Joka kuulee evankeliumin, mutta ei noudata sitä eli ei ota pelastusta vastaan, sitä ei Jeesus tuomitse. Miksi ei? Useinhan sanotaan, että juuri ne Jeesus tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen!? Sekin on totta, mutta Jeesus tuli ennen kaikkea pelastamaan maailman. Jeesus pelasti sen omalla kuolemallaan. Jos Jeesus olisi tuominnut silloin maailman, meistä kukaan ei olisi pelastunut. Nyt kun noudatamme niitä opetuksia, joita Jeesus opetti ja jotka Apostolit ovat meille kertoneet, mekin voimme pelastua. Ja moni meistä on pelastunut, kun olemme kuulleet tai lukeneet evankeliumia ja ottaneet sen vastaan. Jeesus on tullut meille pelastukseksi.

Jae 48 jatkaa seuraavasti: Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Tässä Jeesus tarkentaa asiaa. Joka halveksii Jeesusta ja ei ota Häntä vastaan….pureudutaan tähän ensimmäiseksi. Halveksia sana voitaisiin kääntää myös sanoilla “syrjäyttää, hylätä, kumota ”. Halveksia on hyvä sana ja siihen mielestäni voidaan sisältää myös nuo muut käännökset. Ihminen, joka ei ota Jeesusta vastaan, pyrkii kaikin keinoin unohtamaan Hänet. Hän ei halua Jeesusta omaan elämäänsä ja siten hän pyrkii ajattelemaan, ettei Jeesusta ole ollenkaan, vaan se on pelkkää satua. Mutta on myös toisenlaisia ihmisiä, jotka haluavat syrjäyttää oikean Jeesuksen väärän Jeesuksen tieltä. He haluavat Jeesuksen, joka on heidän tarpeidensa mukainen. Jeesus, joka korottaa ihmistä itseään. Joka nostaa ihmisen Jeesuksen itsensä vertaiseksi. Myös nämä ovat Jeesuksen halveksijioita, vaikka he puhuvat ja ylistävät “Jeesusta”, mutta kylläkin väärää sellaista. Jeesus jatkaa, että näillä ihmisillä on jo tuomitsija ja se on se Sana, jonka Jeesus on puhunut. Meidän on hyvä tässä kohtaa muistaa, että Sana tarkoittaa myös Jeesusta itseään. Sana, jota ei ole otettu vastaan, tuomitsee Jeesuksen hylkääjät tuomiolla, joka on vielä edessäpäin, mutta se Sana on tavallaan jo tuominnut nämä ihmiset. Jumalan Sana ei tyhjänä palaa, se joko pelastaa iankaikkiseen elämään tai tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen. Mutta niin kauan kuin on armonaikaa, meillä jokaisella on mahdollisuus ottaa tämä Sana vastaan, vaikka olisimme sen jossain vaiheessa hylänneetkin. Jumala on armossaan pitkämielinen ja tahtoo, että jokainen pelastuisi. Se että olet hylännyt Sanan on kuitenkin sellainen asia, jota ei voi enää saada anteeksi kuoleman jälkeen tai silloin, kun Jeesus tulee takaisin. Tuomiolla ratkaisee ainoastaan se, olemmeko ottaneet pelastuksen tämän elämän aikana vastaan vai emme. Tämä on minusta sekä pelottava että iloinen asia. Pelottava siksi, että haluaisin tehdä itse jotain pelastukseni eteen ja iloinen siksi, että tiedän pelastuvani ainoastaan Jeesuksessa, enkä itsessäni. Ristiriitaista? Kyllä! Mutta huomaan päivittäin tekeväni sellaista, joka ei todellakaan ole Jumalan silmissä hyvää. Pyhä Henki muistuttaa minua näistä teoista ja ajatuksista ja puheista ja ja…. Saan näin kasvaa armossa, jossa voin samalla levätä ja vahvistua uskossa. Jumala on ihmeellinen.

Jeesus kertoo meille seuraavassa kahdessa jakeessa, ettei Hän puhu omia ajatuksiaan, vaan Isän Hänelle antamia Sanoja. Jeesus on sanonut, että Hän ja Isä ovat yhtä ja siksi Jeesus voi puhua Jumalan käskyn mukaan. Taas on sana “käsky”. Mikä on tämä käsky? Jumala käskee Jeesuksen puhua iankaikkisen elämän sanoja! Pietari oivalsi sen, kun hän vastasi Jeesukselle seuraavasti: Joh. 6:68-69. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Jeesuksen Sanoissa on iankaikkinen elämä. Kun me kuulemme tai luemme niitä, ne antavat meille iankaikkisen elämän. Ja Jumalan tahto on, että me otamme nämä Sanat vastaan.

Usein kiistellään siitä, pitääkö Jeesus ottaa vastaan. Tämän Raamatun kohdan mukaan niin tulee tehdä. Mutta sitäkään ei saa laittaa johonkin sapluunaan, vaan on muistettava, että Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta kunkin ihmisen kohdalla aivan omalla uniikilla tavallaan. Tämä tahtominen ottaa Jeesus vastaan on myös Jumalan teko meissä. Kuitenkin Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden joko ottaa tai jättää. Tämä on asia, jonka Hän on meiltä jollain tavalla salannut niin että meistä yksi sun toinen miettii, miten ihmeessä tämä asia on minulle valjennut? Minulle, joka en ole mitään ja olen niin paha? Itse en voi muuta kuin ihmetellä ja kiittää Jumalaa tästä pelastuksesta.

Siispä on hyvä muistaa, että parannuksen teko on kääntymistä Jeesuksen puoleen. Se on myös katumista, jolloin ymmärrämme, että olemme kääntyneet pois Jeesuksesta ja tehneet asioita, joita ei pitäisi. Mutta se ei tarkoita, että alkaisimme rypeä itsesäälissä ja siten yritämme lepytellä Jumalaa. Se ei onnistu. Se on ylösnousemista ja siihen kiinni tarttumista, että Jumala on meidän syyttävää sydäntä suurempi ja antaa anteeksi, kun pyydämme. Se on kait sitä nöyrtymistä, että minä tarvitsen kaikessa Jumalaa, mutta Jumala ei tarvitse minun omia tekojani.