Minun tarinani

Olen paljon miettinyt, miten kaikki menikään omalla kohdallani ja miten olen nyt tässä tilanteessa, missä juuri nyt olen. Omalla kohdallani on tässä prosessissa ollut monia mutkia matkassa. Olen mielestäni uskonut aina, kuitenkin hyvin vajavaisesti kuin pieni lapsi. Jossain vaiheessa 80-luvun alkupuolella aloin kysellä Jumalalta, onko minulla Pyhää Henkeä? Olin käsittänyt, että ilman Pyhää Henkeä ei voi olla uskossa. Eräänä iltana, kun olimme jo kömpineet peiton alle, rukoilin hiljaa, että jos minulla on Pyhä Henki, niin anna minulle merkiksi kielilläpuhumisen armolahja. En tiedä, miksi juuri sitä pyysin. Ehkä siksi, että se oli niin konkreettinen. Ja minä sain sen! Ihan hiljaa puhuin tällä uudella kielellä, kunnes säikähdin, että mitähän minä puhun? Vaikka Paholaisen kieltä! Pyysin, että saan myös selityksen siihen mitä puhun ja sain sen. Samalla tavalla puhun vieläkin.

Meni yli kymmenen vuotta, ennen kuin kerroin miehelleni asiasta ja silloin me olimme liittymässä Vapaakirkkoon. Olin nimittäin tullut tyytymättömäksi, koska en kirkon piiristä löytänyt omaa paikkaani. Niinpä olin ajautunut käymään yhteiskristillisissä tilaisuuksissa ja aloin ahmia toisenlaista opetusta. Mukaan tulivat kaatumiset ja ihanan ihana ylistys. Ylistän vieläkin mielelläni, mutta enää en ylistä Pyhää Henkeä, joka silloin oli ihan in. Kuvioon tulivat voidellut julistajat, joita ei saanut arvostella, koska silloin olisi voinut tehdä Pyhän Hengen pilkan. Perusajatus oli, että nyt kaikki on muuttunut paremmaksi ja ongelmat ovat ratkenneet. Sitä myös minä julistin.

Lopulta me siirryimme Helluntaiseurakuntaan, mutta todellisuudessa mikään ei muuttunut. Menin väärissä opeissa yhä syvemmälle, vaikka aloitin Isossa Kirjassa Raamattukoulun. Etsin lähempää yhteyttä Jumalaan erilaisten rukoustekniikoiden kautta tai jotain muuta yhtä kummallista tapaa lähestyä Jumalaa. Muistan, kuinka ajattelin, että luen ihan tarpeeksi Raamattua opiskelujeni vuoksi, joten voin lukea sitä selittäviä kirjoja sen vastapainoksi. No, tosiasiassa ne kirjat eivät millään lailla selittäneet Raamattua, vaikka niissä oli lainauksia Raamatusta. Jälkeenpäin ajatellen olin hyvin ristiriitaisessa tilanteessa.

2000-luvun loppupuolella elämä romahti täydellisesti. Tein asioita, joita voin vain ihmetellä jälkeenpäin. Seuraavat yli seitsemän vuotta olivat kaaosta, johon liittyi erittäin ikäviä asioita. Osa oli ihan omaa aikaansaannosta ja osa ulkopuolisten tekemiä. Sen ajan alkuaikoina minua kehotettiin käymään uskovan terapeutin luona ja niin myös kävin, mutta se oli todellinen vikatikki! Ainoa, mitä muistan tuosta käynnistä on, että olen antanut Paholaisen astua elämääni ja minun teot vaikuttavat seurakuntaan kielteisesti! Yksi kerta riitti!

Viimeiset puolisen vuotta olin rukoillut, että Jumala vetäisi minut yhteyteensä. Monta kertaa olin yrittänyt palata uskon tielle, mutta se ei vain onnistunut. Lopulta tuli elämäni pohjakosketus ja juuri silloin Jumala armossaan veti minut luokseen. Syntisen ja elämänsä pilanneen ihmisen. Samaan aikaan myös mieheni palasi uskontielle. Yhdessä aloitimme tämän matkan.

Ensimmäiseksi minut juurrutettiin Raamattuun. Aluksi luin sitä paljon ja sitten “löysin” Raamattu kannesta kanteen-opetukset netistä. Kului muutama kuukausi niitä kuunnellen, mutta myös TV7 katsellen. Sain sisäisen kehotuksen kirjoittaa puheita ja aloin tutkimaan Raamattua ja kirjoittamaan siitä omia puheita, joiden ainoa kuuntelija oli mieheni. Seurakunnassa kävimme silloin tällöin. Oli kulunut lähes vuosi, kun eräänä päivänä istahdin sohvalle ja ajattelin katsella jotain TV7:ltä. Samassa kun aukaisin, tuli sieltä jotain sellaista, joka ei täsmännyt Raamatun opetuksen kanssa. Suljin television ja ajattelin: “En tahdo olla uskossa, jos tämä on taas tätä, etten tiedä mikä on oikein ja mikä väärin!”. Säikähdin ajatuksiani! Samassa päätin, etten halua palata sinne, mistä Jumala oli minut pelastanut, vaan luen Raamattua ja kirjoitan siitä. Samalla heitin Jumalalle rukouksen:”Sinun on selvitettävä minulle, mikä on oikein ja mikä väärin!” Muistan, kuinka palasin takaisin kirjoittamaan ja Raamattua tutkimaan tietokoneelle.

Kului muutamia päiviä, kun olin tutkimassa sanaa “tieto” ja törmäsin gnostilaisuuteen. Jumala vei minut sille lähteelle, josta nämä nykyiset harhaopit ovat lähteneet. Se oli suuri ahaa-elämys, joka avasi minun silmäni! Tätä harhaoppia oli omassa hengellisessä elämässäni paljon ja nyt Jumala riisui sitä pois. Tästä seurasi myös ristiriitatilanteita oman seurakunnan uskovien kanssa. Jotta pystyin selittämään, miksi joku oppi ei ollut Raamatun mukaista, jouduin tutkimaan paljon myös näitä harhaoppeja. Ja kuitenkin samaan aikaan Jumala vei minua yhä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä.

Kun tänään seuraan hengellisen kentän opetuksia, huomaan harhaoppien levinneen kaikkiin seurakuntiin. Seurakuntien jäsenet seuraavat näitä opetuksia niin netistä kuin matkustavat näihin suuriin missioihin ja ottavat vastaan sitä voitelua, joka on hindulaisuudesta lähtöisin. He lukevat kirjoja, joita on kirjoitettu New Age:stä lähtöisin ja ovat henkioppaiden sanelemia. He “rukoilevat” buddhalaisen meditaatio-opin mukaisesti. Heidän manifestaatiot ovat pöyristyttävää Jumalanpilkkaa kaikkine kouristeluineen ja haudoilla soukkaamisineen. Raamatusta on tullut toissijainen ja vanha kirja. Arviointia opetuksen suhteen ei tehdä ja sitä ei edes suvaita. Moni on mennyt todella syvälle ja moni ei enää nouse sieltä. He eivät halua nousta.

Missä olen nyt? Olen yksinäinen taivaltaja, joka etsii omaa seurakuntaa, jossa ei näitä harhaoppeja hyväksyttäisi. Tokkopa sellaista täältä löytyy, mutta odotan Jumalan johdattavan minua eteenpäin, sinne mihin Hän tahtoo. Nyt vain lepään Jumalan suuressa armossa ja rakkaudessa.