Minun tarinani

Olen paljon miettinyt, miten kaikki menikään omalla kohdallani ja miten olen nyt tässä tilanteessa, missä juuri nyt olen. Omalla kohdallani on tässä prosessissa ollut monia mutkia matkassa. Olen mielestäni uskonut aina, kuitenkin hyvin vajavaisesti kuin pieni lapsi. Jossain vaiheessa 80-luvun alkupuolella aloin kysellä Jumalalta, onko minulla Pyhää Henkeä? Olin käsittänyt, että ilman Pyhää Henkeä ei voi olla uskossa. Eräänä iltana, kun olimme jo kömpineet peiton alle, rukoilin hiljaa, että jos minulla on Pyhä Henki, niin anna minulle merkiksi kielilläpuhumisen armolahja. En tiedä, miksi juuri sitä pyysin. Ehkä siksi, että se oli niin konkreettinen. Ja minä sain sen! Ihan hiljaa puhuin tällä uudella kielellä, kunnes säikähdin, että mitähän minä puhun? Vaikka Paholaisen kieltä! Pyysin, että saan myös selityksen siihen mitä puhun ja sain sen. Samalla tavalla puhun vieläkin.

Meni yli kymmenen vuotta, ennen kuin kerroin miehelleni asiasta ja silloin me olimme liittymässä Vapaakirkkoon. Olin nimittäin tullut tyytymättömäksi, koska en kirkon piiristä löytänyt omaa paikkaani. Niinpä olin ajautunut käymään yhteiskristillisissä tilaisuuksissa ja aloin ahmia toisenlaista opetusta. Mukaan tulivat kaatumiset ja ihanan ihana ylistys. Ylistän vieläkin mielelläni, mutta enää en ylistä Pyhää Henkeä, joka silloin oli ihan in. Kuvioon tulivat voidellut julistajat, joita ei saanut arvostella, koska silloin olisi voinut tehdä Pyhän Hengen pilkan. Perusajatus oli, että nyt kaikki on muuttunut paremmaksi ja ongelmat ovat ratkenneet. Sitä myös minä julistin.

Lopulta me siirryimme Helluntaiseurakuntaan, mutta todellisuudessa mikään ei muuttunut. Menin väärissä opeissa yhä syvemmälle, vaikka aloitin Isossa Kirjassa Raamattukoulun. Etsin lähempää yhteyttä Jumalaan erilaisten rukoustekniikoiden kautta tai jotain muuta yhtä kummallista tapaa lähestyä Jumalaa. Muistan, kuinka ajattelin, että luen ihan tarpeeksi Raamattua opiskelujeni vuoksi, joten voin lukea sitä selittäviä kirjoja sen vastapainoksi. No, tosiasiassa ne kirjat eivät millään lailla selittäneet Raamattua, vaikka niissä oli lainauksia Raamatusta. Jälkeenpäin ajatellen olin hyvin ristiriitaisessa tilanteessa.

2000-luvun loppupuolella elämä romahti täydellisesti. Tein asioita, joita voin vain ihmetellä jälkeenpäin. Seuraavat yli seitsemän vuotta olivat kaaosta, johon liittyi erittäin ikäviä asioita. Osa oli ihan omaa aikaansaannosta ja osa ulkopuolisten tekemiä. Sen ajan alkuaikoina minua kehotettiin käymään uskovan terapeutin luona ja niin myös kävin, mutta se oli todellinen vikatikki! Ainoa, mitä muistan tuosta käynnistä on, että olen antanut Paholaisen astua elämääni ja minun teot vaikuttavat seurakuntaan kielteisesti! Yksi kerta riitti!

Viimeiset puolisen vuotta olin rukoillut, että Jumala vetäisi minut yhteyteensä. Monta kertaa olin yrittänyt palata uskon tielle, mutta se ei vain onnistunut. Lopulta tuli elämäni pohjakosketus ja juuri silloin Jumala armossaan veti minut luokseen. Syntisen ja elämänsä pilanneen ihmisen. Samaan aikaan myös mieheni palasi uskontielle. Yhdessä aloitimme tämän matkan.

Ensimmäiseksi minut juurrutettiin Raamattuun. Aluksi luin sitä paljon ja sitten “löysin” Raamattu kannesta kanteen-opetukset netistä. Kului muutama kuukausi niitä kuunnellen, mutta myös TV7 katsellen. Sain sisäisen kehotuksen kirjoittaa puheita ja aloin tutkimaan Raamattua ja kirjoittamaan siitä omia puheita, joiden ainoa kuuntelija oli mieheni. Seurakunnassa kävimme silloin tällöin. Oli kulunut lähes vuosi, kun eräänä päivänä istahdin sohvalle ja ajattelin katsella jotain TV7:ltä. Samassa kun aukaisin, tuli sieltä jotain sellaista, joka ei täsmännyt Raamatun opetuksen kanssa. Suljin television ja ajattelin: “En tahdo olla uskossa, jos tämä on taas tätä, etten tiedä mikä on oikein ja mikä väärin!”. Säikähdin ajatuksiani! Samassa päätin, etten halua palata sinne, mistä Jumala oli minut pelastanut, vaan luen Raamattua ja kirjoitan siitä. Samalla heitin Jumalalle rukouksen:”Sinun on selvitettävä minulle, mikä on oikein ja mikä väärin!” Muistan, kuinka palasin takaisin kirjoittamaan ja Raamattua tutkimaan tietokoneelle.

Kului muutamia päiviä, kun olin tutkimassa sanaa “tieto” ja törmäsin gnostilaisuuteen. Jumala vei minut sille lähteelle, josta nämä nykyiset harhaopit ovat lähteneet. Se oli suuri ahaa-elämys, joka avasi minun silmäni! Tätä harhaoppia oli omassa hengellisessä elämässäni paljon ja nyt Jumala riisui sitä pois. Tästä seurasi myös ristiriitatilanteita oman seurakunnan uskovien kanssa. Jotta pystyin selittämään, miksi joku oppi ei ollut Raamatun mukaista, jouduin tutkimaan paljon myös näitä harhaoppeja. Ja kuitenkin samaan aikaan Jumala vei minua yhä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä.

Kun tänään seuraan hengellisen kentän opetuksia, huomaan harhaoppien levinneen kaikkiin seurakuntiin. Seurakuntien jäsenet seuraavat näitä opetuksia niin netistä kuin matkustavat näihin suuriin missioihin ja ottavat vastaan sitä voitelua, joka on hindulaisuudesta lähtöisin. He lukevat kirjoja, joita on kirjoitettu New Age:stä lähtöisin ja ovat henkioppaiden sanelemia. He “rukoilevat” buddhalaisen meditaatio-opin mukaisesti. Heidän manifestaatiot ovat pöyristyttävää Jumalanpilkkaa kaikkine kouristeluineen ja haudoilla soukkaamisineen. Raamatusta on tullut toissijainen ja vanha kirja. Arviointia opetuksen suhteen ei tehdä ja sitä ei edes suvaita. Moni on mennyt todella syvälle ja moni ei enää nouse sieltä. He eivät halua nousta.

Missä olen nyt? Olen yksinäinen taivaltaja, joka etsii omaa seurakuntaa, jossa ei näitä harhaoppeja hyväksyttäisi. Tokkopa sellaista täältä löytyy, mutta odotan Jumalan johdattavan minua eteenpäin, sinne mihin Hän tahtoo. Nyt vain lepään Jumalan suuressa armossa ja rakkaudessa.

Varoita ensin ja karta sitten!

Olen  pähkäillyt ja rukoillut Jumalaa monien asioiden vuoksi. On paljon asioita, jotka mietityttävät ja joiden kanssa on suorastaan umpisolmussa. Usein ikään kuin heitän asiat Jumalalle ja odotan sitten vastausta. Joskus vastaus tulee pian ja joskus voi mennä kuukausia. Joihinkin en ole vieläkään saanut vastausta, mutta tiedän, että jonain päivänä sen saan. Yksi sellainen kysymys on ollut seuraavanlainen: kuinka suhtaudun niihin “uskoviin”, jotka ovat selvästi hurahtaneet erilaisiin harhaoppeihin ja tuovat niitä myös seurakuntaan sekä kehuvat niitä opettavia ohjelmia ja kirjoja? Olen ollut hiukan ymmälläni heidän suhteen. Olen kyllä tuonut esille oman mielipiteeni aika usein, mutta usein olen ollut myös hiljaa, ikään kuin sivustaseuraaja. En ole halunnut aina olla “mielenpahoittaja”! Kuitenkin asia on minua vaivannut.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Omassa elämässäni on paljon asioita, joiden kanssa joudun kamppailemaan ja kantamaan niitä Herran eteen. Siksi haluan opillisesti pysyä raittiissa ja terveessä opissa evankeliumista. Koska tiedän, että nämä harhaopit eivät vie minua Jeesuksen luo, joka on tie Jumalan luo. Onneksi Jeesuksen kautta meillä on suora yhteys Jumalaan, emmekä tarvitse mitään oppeja rukoukseen ja siihen kuinka lähestymme Jumalaa. Tämä on ollut myös minun tie Jumalan luokse kaikkien kysymysten kanssa. Ja tähän aion kirjoittaa erään vastauksen, jonka olen saanut ja josta sydämeni on hiukan murheellinen.

Nyt on kyse siis harhaopetuksista. Ei siis syntielämästä sinällään, jonka kanssa meistä itse kukin kamppailee. Nyt siis tarkastelen tätä yksinomaan harhaoppi-ajatuksen kautta. Olen nimittäin miettinyt, kuinka minun tulee siihen suhtautua? Olen automaattisesti ottanut etäisyyttä niihin uskoviin, jotka tuovat sitä jatkuvasti esille yhteisissä keskusteluissa. Olen siis ollut jatkuvassa inttämiskierteessä, koska en ole ollut heidän kanssaan samaa mieltä asioista. Se on todella rasittavaa! Ja sitä en halua. Asioista voi keskustella ja mielipiteitä tuoda esille ja se on rakentavaa silloin, kun usko perustuu sille opetukselle, joka meille on annettu apostolien ja profeettojen kautta Raamatussa.

Mitä Raamattu opettaa asiasta? Seuraava kohta Apostolien teoista antaa meille selvän esimerkin, kuinka tulee toimia silloin, kun osa uskovista on langennut harhaopettajien opetuksiin.

Ap.t. 19:9. Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, hän meni pois heidän luotaan, erotti opetuslapset heistä ja keskusteli joka päivä Tyrannoksen koulussa.  

Paavali siis erotti opetuslapset pois siitä yhteisöstä, jossa alunperin oli julistanut evankeliumia ja opettanut uskon alkeita. Aika radikaali teko. Kyse oli siis synagogassa tapahtuvasta opetuksesta. Siellä osa ihmisistä oli uskonut Paavalin opetuksen ja näin heistä oli tullut Jeesuksen seuraajia. Muut eivät halunneet uskoa, vaan paaduttivat sydämensä ja pyrkivät kaikin keinoin estämään Paavalin opetusta. Keskeinen opetus on mielestäni se, että emme saa olla missään yhteyksissä niiden kanssa, joilla on erilainen käsitys evankeliumista. Emme vihaa heitä, mutta emme palvele Jumalaa heidän kanssaan. En ole siinä asemassa, että voisin ketään erottaa erilleen tämän opetuksen antajista ja seuraajista, mutta tämän opetuksen perusteella, en voi olla hengellisessä kanssakäymisessä kyseisten ihmisten kanssa.

Tiitukselle Paavali kirjoittaa selkeän ohjeen. Emme saa olla välinpitämättömiä opetuksessa olevien vääristymien kanssa, vaan ne on tuotava esille ja varoitettava sellaista uskovaa, joka on niihin langennut. Mutta sen jälkeen harhaoppiin langennut olisi erotettava seurakunnasta. Mutta myös sinun omasta hengellisestä ystäväpiiristä. Paavali siis kirjoittaa Tiitukselle seuraavasti:

Tiit. 3:10. Karta harhaoppista ihmistä varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti.

11. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä. Hän on tuominnut itse itsensä.

Meidän on varoitettava, koska Jumalan Sana on voimallinen ja voi siten saada harhaan menneen takaisin terveeseen oppiin. Mutta siinä tapauksessa, jos harhaan mennyt haluaa yhä pysyä opissaan, häntä on kartettava. Aika julmaa tekstiä nykypäivänä, kun meillä on suvaitsevaisuus huipussaan! Kyseessä on kuitenkin hyvin vaarallinen asia. Paavali selventää asiaa seuraavasti:

1 Kor. 10:20. Ei, vaan minkä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle, enkä minä tahdo teidän tulevan osallisiksi riivaajista.

21. Ette voi juoda sekä Herran maljasta että riivaajien maljasta. Ette voi olla osallisia sekä Herran pöydästä että riivaajien pöydästä.

22. Vai haluammeko herättää Herran kiivauden? Emme kai ole häntä voimakkaampia?

Nykyisin ei tehdä sellaisia uhrimenoja riivaajille, joissa niille tuotaisiin ruokauhreja, vaan tämä palvominen tapahtuu erilaisilla manifestaatioilla. Näitä ovat erilaiset kaatumiset, juopumiset, soukkaamiset ja jopa vaippojen pitäminen seurakunnan tilaisuuksissa. Lisäksi on vielä haudoilla soukkaaminen, joka on mielestäni yksi kauhistuttavimmista manifestaatioista.

Monet heistä, jotka opettavat ja harjoittavat itse näitä manifestaatioita, ajattelevat Jeesuksen olleen pelkästään ihminen, kun Hän teki tunnustekoja maan päällä. Tätä oppia kutsutaan Kenosis-opiksi. Jotkut heistä opettavat, että Jeesus kuoli hengellisesti helvetissä ja siten sovitti meidän syntimme. Näistä opeista on monia erilaisia versioita ja niistä lähtöisin olevia opetuksia kuulee hyvin usein opetettavan. Sellaisia on esim. demoni-opit, jossa sairaudet demonisoidaan, erilaiset rukouksiin liittyvät opit, kuten paikkojen valtaaminen tai murtava rukous sekä uskonsanalla puhuminen, jolloin omat unelmat ja halut toteutuvat. Usein näihin liittyvät erilaiset henkioppaat, jotka voivat olla enkeleitä tai Raamatussa esiintyneitä henkilöitä Jeesus mukaan lukien. Nämä henkioppaat antavat ohjeita tai sanelevat ja kertovat uusia asioita, joita nykyäänkin myydään usein hartauskirjojen muodossa. Tämä kaikki edellämainittu on riivaajien palvontaa ja siksi ajattelen, että en halua olla missään tekemisissä tämän kanssa.

Näihin langenneet ihmiset kuvittelevat olevansa Jumalan kaltaisia. Joskus näyttää siltä, että he ovat jopa suurempia kuin Jumala. Jeesus tuntuu olevan pelkkä oppipoika heidän rinnallaan. He ovat siten tuominneet itse itsensä. Kuitenkaan emme saa unohtaa heitä, vaan kiiriköön rukouksemme Jumalan puoleen, että he myös löytäisivät takaisin Jeesuksen luo!

Raamatusta löytyy myös selkeä ohje Jeesukselta, jossa Hän kieltää menemästä väärien kristusten ja profeettojen luokse.

Matt. 24:24. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

25. Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut.

26. Jos siis teille sanotaan: 'Katso, hän on autiomaassa', älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on kammioissa', älkää uskoko sitä.

Nykyajan ihmistä kiinnostaa erilaiset ihmeelliset temput ja erityisesti ne näyttävät kiinnostavan uskovia ja juuri ne ovat usein merkki siitä, että kyseessä on jokin muu kuin Pyhä Henki! Näissä manifestaatioissa voi esim. parantua ihmisiä, mutta opetus,jota niissä annetaan, menee yli sen “mitä kirjoitettu on”. Tähän ei useinkaan kiinnitetä huomiota, vaan uskotaan kaikki niiden merkkien tähden, joita siellä esiintyy. Jeesuksesta voidaan puhua, mutta jos olet tarkkana, huomaat kyseessä olevan eri Jeesus kuin Raamatussa meille ilmoitettu Jeesus. Ja kuitenkin ihmiset ovat lumoutuneita tähän opetukseen, joka ruokkii meidän sieluamme, mutta henkemme ai saa siitä ravintoa.

Kaikkein vahvimmin mielessäni kaikuu Jeesuksen Sanat: Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut. Jeesus on näin meille etukäteen ilmoittanut, että ennen Hänen paluutaan tulee voimakkaita eksytyksiä ja niihin ei pidä mennä mukaan. Tämä ennaltailmoittaminen koskee sekä Hänen tulemuksensa lähestymistä että väärien jeesuksien ja profeettojen toimintaa. Niistä on pysyttävä kaukana, mutta ne on tiedostettava olemassa oleviksi tosiasioiksi.

Koska haluan pysyä Raamatun Sanassa ja totella siinä annettuja ohjeita, olen tullut siihen tulokseen, että minun ei tarvitse olla hengellisessä yhteydessä niiden “uskovien” kanssa, jotka seuraavat näitä harhaopettajia ja heidän oppejaan. Ja koen tämän helpottavana asiana. Saan iloiten tutkia Raamattua, ylistää Herra ja rukoilla kaikkien niiden uskovien kanssa, joiden oppi evankeliumista on sama kuin Raamatussa on kirjoitettu! Siksi rukoilen, että meillä kaikilla on Rakkaus Totuuteen ja saamme yhdessä iloita siitä!