Lopputervehdys 2 Joh. 1:13-14

Olen kahdessa aikaisemmassa kirjoituksessani käynyt läpi 2. Johanneksen kirjettä. Tämä lyhyt kirje on nyt lopputervehdystä vaille valmis.

2 Joh. 1:13 Minulla olisi teille paljon kirjoittamista, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella. Toivon pääseväni teidän luoksenne ja saavani puhua kanssanne kasvokkain, että ilomme olisi täydellinen.

Johannesta selvästi haluaisi tavata kyseisen seurakunnan ja keskustella heidän kanssaan. Näyttää siltä, että Johanneksella oli erittäin läheinen suhde tähän seurakuntaan. Minustakin on mukavampi jutella kasvokkain ystävien kanssa kuin vain kirjoittaa heille. Aina se ei ole mahdollista ja siksi Johannes joutuu turvautumaan kirjeeseen kertoakseen mieltä painavat asiat seurakunnalle. Mutta meille tämä kirjeen kirjoittaminen on ollut hyvä asia. Nyt mekin saamme lukea sitä lähes 2000 vuotta myöhemmin. Kirje on ajoitettu vuosien 80-100 välille, joten muste kirjeestä on ehtinyt kuivua, mutta sanoma on yhä tänäänkin ajankohtainen.

Kun miettii kirjeen sisältöä, voi havaita Johanneksen suuren huolen siitä, että  seurakuntalaiset voivat eksyä pois Jumalan armosta. Ihan sama huolenaihe pitäisi meilläkin olla. Kirjeessä Johannes ikään kuin taistelee puhtaan evankeliumin puolesta. Sama taistelu pitäisi meilläkin olla. Mielestäni yksi keskeisimmistä jakeista on jae 9.

Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika

Johanneksen huolenaiheena olivat ne opettajat, jotka olivat menneet ohi Kristuksen opista ja opettivat nyt tätä oppia seurakunnissa. Eikä huoli ollut aiheeton missään suhteessa. Me emme useinkaan ajattele näin, että meidän tulisi pysyä oikeassa Kristuksen opissa ja että vain silloin meillä on sekä Isä että Poika. Meidän uskomme perustuu oikeaan oppiin Jeesuksesta ja silloin voimme pelastua. Nykyään olemme sinisilmäisiä uskovia ja nielemme kaiken, jossa lainataan Raamattua ja puhutaan Jeesuksesta, tutkimatta lainkaan sitä, pysyykö opetus Raamatun Sanassa.Tätä olikin jo tapahtunut seurakunnassa, jolle kirje oli osoitettu. Jakeessa 4 sanotaan seuraavasti.

Tulin hyvin iloiseksi, kun huomasin lastesi joukossa niitä, jotka vaeltavat totuudessa sen käskyn mukaan, jonka olemme Isältä saaneet  

Johannes iloitsi siitä, että seurakunnassa oli uskovia, jotka vaeltavat totuudessa. Nähtävästi siellä oli myös niitä, jotka eivät vaeltaneet totuudessa. Niin on myös tämän päivän seurakunnissa.

Johannes haluaisi keskustella kasvokkain myös siksi, että heidän ilonsa olisi täydellinen. Meidän ilolla on ikään kuin kaksi puolta. Me iloitsemme siitä, mitä olemme saaneet. Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä seuraavasti

Kol. 1:11 Vahvistakoon hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukaisesti kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä.

12. Iloiten te silloin kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa.

Me iloitsemme pelastuksesta, johon Jumala itse on valmistanut meidät. Ja kun me tässä pelastuksessa haluamme pysyä, voimme myös iloita siitä, mikä meitä odottaa.

Room. 15:13. Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voimassa.

Saamme iloita myös siitä, mitä Jumala on meille valmistanut. Toivo jostain paremmasta ja täydellisestä, joka meitä odottaa. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Ja meidän ilo perustuu evankeliumin ilosanomaan, että meidän synnit on annettu anteeksi ja tie Isän luo on auki. Mutta jos meillä ei ole oikeaa oppia Kristuksesta, se tie ei ole auki Isän luo. Siksi on tärkeää ymmärtää, että emme voi muuttaa Raamatun Sanaa sellaiseen muotoon, joka lähtee ihmislähtöisistä tarpeista. Me emme määritä kuinka tulee uskoa, vaan Jumala on sen meille määrittänyt.

13. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle terveisiä.

Seurakunta, jossa Johannes oli kirjoittaessaan kirjettä, lähettää myös terveiset. Tutkijat eivät ole varmoja, onko kyseessä todellakin sisaren lapset vai onko kyseessä peitenimi seurakunnalle. Kummatkin tulkinnat voivat olla oikeita. Kirje siis päättyy tyypilliseen tapaan, jossa välitetään kirjeen saajalle terveisiä paikalliselta seurakunnalta.

Näin olen saanut päätökseen tämän kirjeen tutkimisen. Näitä ajatuksia nousi tästä kirjeestä tällä kertaa.