Anteeksi antaminen?

Jäin pähkäilemään sitä, että kuinka voin antaa anteeksi ihmiselle haureellisen teon, jonka hän on tehnyt ollessaan pastorina tai vastaavassa tehtävässä? Milloin tällainen henkilö voi jatkaa tehtävässään ja milloin ei. Visainen juttu. Ongelman ytimeksi pohdinnoissani nousi se, milloin anteeksi antaminen tulisi tehdä?

Jos 1 ja 2 Korinttolaiskirje on kirjoitettu peräkkäin, niissä on yksi esimerkki siitä, kuinka tulisi toimia tilanteessa, jossa uskova elää haureellisesti ja sen hyväksymisestä seurakunnassa. Kyseessä on siis sellainen haureellinen teko, jota ei edes pakanat tee keskuudessaan tai eivät hyväksy.

1 Kor. 5:1. Yleisesti kuulee, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista haureutta, jota ei esiinny edes pakanoiden keskuudessa. Eräskin pitää isänsä vaimoa.

2. Te olette vielä pöyhkeitäkin! Eikö teidän pikemmin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, niin että se, joka on tuollaisen teon tehnyt, poistettaisiin joukostanne?

3. Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa, olen kuitenkin hengessä läsnä ja kuin läsnä olevana olen jo langettanut tuomion sille, joka on tehnyt tuollaista.

4. Kun olette Herran Jeesuksen nimessä kokoontuneet yhteen ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä,

5. tuo mies on luovutettava Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

6. Kerskailunne ei ole hyväksi. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?

2 Kor. 2:5. Jos joku on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille - ainakin jossain määrin, etten liioittelisi.

6. Sellaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle antaneet.

7. Nyt teidän päinvastoin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän menehtyisi liian suureen murheeseen.

8. Sen vuoksi kehotan teitä osoittamaan hänelle rakkautta.

9. Siksi kirjoitinkin teille, jotta saisin tietää, kestättekö koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaisia.

10. Kenelle te jotakin annatte anteeksi, hänelle annan minäkin. Sen, mitä olen antanut anteeksi - jos minulla on ollut jotakin anteeksi annettavaa - sen olen antanut anteeksi teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,

11. ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen aikeensa ole meille tuntemattomia.

Meillä seurakunnissa hyvin vähän käytetään tätä rangaistusmuotoa ja toisaalta on hyvä niin. Sitä on aikoinaan käytetty mennen tullen ja palatessa saaden aikaan todella pahaa tuhoa. Tätä rangaistusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi kuin äärimmäisissä tapauksissa ja suurella Jumalan antamalla Viisaudella. Tätä ennen on pitänyt käyttää muut keinot, jotka meille on annettu.

Mutta mihin perustuu tämä Paavalin ohje? Jeesus antaa tämän ohjeen perustan seuraavasti: (Joh. 20:22-23.) Näin sanottuaan hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: "Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."  

Tässä Jeesus antaa profeetallisesti ja vertauskuvallisesti Pyhän Hengen. Me emme puhaltele Pyhää Henkeä kenenkään päälle, kuten joissakin piireissä on tapana. Kun tulemme uskoon niin saamme samalla Pyhän Hengen. Me emme täyty Pyhällä Hengellä, kun joku puhaltaa mukamas sitä, vaan tutkimalla Raamattua, rukoilemalla ja seurakunta yhteydessä. Pyhä Henki täytti opetuslapset helluntaina, joka oli yksi kertakaikkinen tapahtuma. Sitäkään ei tapahdu toistamiseen. Nyt Jeesus antoi seurakunnalle vallan antaa anteeksi synnit tai olla antamatta. Alkutekstissä puhutaan päästämisestä ja sitomisesta. Ne ovat oikeudellisia termejä ja tarkoittavat tässä tilanteessa anteeksi antamista tai sitä, että syntejä ei saa anteeksi. Uskovalle, joka ei tahdo tunnustaa syntiään, eikä luopua siitä, seurakunta voi pidättää anteeksiantamisen. Mutta kun hän tahtoo tunnustaa ja luopua siitä, seurakunta voi antaa anteeksi. Kun anteeksiantamisen pidättämistä käytetään, on kyseessä paatunut uskova. Haluan kuitenkin lohduttaa sinua, joka kamppailet omien syntiesi kanssa, että olet oikealla tiellä. Et ole paatunut, niin kauan kuin sinun omatuntosi niistä muistuttaa. Ymmärtääkseni, Paavali opetuksen taustalla on nämä Jeesuksen Sanat.

Paavali siis määrää seuraavasti: (1 Kor. 5.)  tuo mies on luovutettava Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. Kun näin tehdään, voi Jumala Pyhän Henkensä kautta vaikuttaa ihmisessä ja saada huomaamaan oma syntinsä ja syntisyytensä, jotta hän pelastuisi! Se ei ole rangaistus vihassa, vaan rakkaudessa, jolla on päämääränä pelastaa ihminen.

Mutta sitten tuleekin usein ongelmia, kun ihminen tekee parannuksen ja luopuu julkisynnistään, Jumala antaa anteeksi, mutta ihmiset ei. Ehkä me vielä annamme anteeksi, kun on kyse “tavallisesta” uskovasta, mutta entäpä ne julkisesti opettaneet ihmiset? Myös he tarvitsevat anteeksiantamisen. (2 Kor. 2:7.)  Nyt teidän päinvastoin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän menehtyisi liian suureen murheeseen.

8. Sen vuoksi kehotan teitä osoittamaan hänelle rakkautta... 11. ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen aikeensa ole meille tuntemattomia. Myös he tarvitsevat rakkautta ja anteeksi antamista. Ei vain heidän itsensä takia, vaan myös meidän itsemme vuoksi.

Nyt joudun sen eteen, että voivatko he jatkaa tehtävässään? Mielestäni eivät, jos he ovat olleet haureellisia silloin, kun ovat julistaneet Jumalan Sanaa. Paavalin ohjeet ovat tässä todella tiukat.

1 Tim. 3:1. Tämä sana on varma: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään.

2. Seurakunnan kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, kunniallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,

3. ei juomari eikä tappelija vaan lempeä, ei riitaisa eikä rahanahne.

--------------------------------------------------------------------------------------------

8. Myös seurakuntapalvelijoiden tulee olla kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia, ei paljon viinin nauttijoita eikä väärän voiton tavoittelijoita

9. vaan sellaisia, jotka säilyttävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.

10. Heitäkin on ensin koeteltava. Sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomia.

Miksi pohdin näitä? Hyvin usein on annettu suurta opetus vastuuta vasta uskoon tulleille ihmisille. Tästä meillä on todella surkea esimerkki viime keväältä. Mielestäni vasta uskoon tullut voi todistaa uskoon tulostaan, mutta opettamaan hänen ei pitäisi ryhtyä. Ensin tulisi kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi, koska vasta uskoon tullut on helppo saalis Paholaiselle, kuten Paavali samaisessa Timoteuskirjeen 3-luvussa kirjoittaa.

6. Hän ei saa olla vastakääntynyt, ettei hän paisuisi ylpeydestä ja joutuisi saman tuomion alaiseksi kuin Paholainen.

7. Hänellä tulee olla hyvä todistus myös ulkopuolisilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä Paholaisen ansaan.

Mihin siis päädyin? Anteeksi tulee antaa, kun ihminen tunnustaa ja luopuu julkisynnistään. Kuitenkaan julkisesti puhuneen julistajan ei tulisi enää palata takaisin julkisuuteen puhumaan ja opettamaan. Nyt kun puhun julkisynneistä, en tarkoita mitään pieniä juttuja. tarkoitan esm. lasten hyväksikäyttäjiä ja muuten kaksinaismoraalista elämää viettäviä julistajia. Pastoritkin ovat ihmisiä, mutta heille tehtävänsä takia on asetettu tiukemmat vaatimukset. Seurakuntayhteyteen heidät on otettava ja rakastettava Jumalan rakkaudella.