Valo vai pimeys?

7.8 oli ensimmäinen virallinen kesälomapäivä! Ja heräsin klo 5, kun mieheni lähti reissuhommiin viikoksi. Siinä pyörin sängyssä ja lopulta päätin kuunnella jonkun puheen. Puheen opetus taisi mennä ohi korvien, koska jäin miettimään sen alussa kerrottua tilannetta.

Puhuja kertoi evankelioimismatkasta. Autolla siirryttäessä paikasta toiseen, hän oli rukoillut Jumalalta raamatunkohtia kanssamatkaajille. Eräälle heistä oli tullut seuraavat jakeet:

Joh. 3:19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.

20. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.

21. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt."

Siinä hän oli miettinyt, miten näin kovan sanan voisi kertoa mahdollisimman rakkaudellisesti? Niin olisin minäkin miettinyt! Lopulta hän oli kertonut sen. Kanssamatkaaja oli todennut, että tuo on todella Jumalan antama kohta. Siinä puhuja oli miettinyt, että mistähän synnistä Jumala otti tämän ihmisen kiinni? Kun kanssamatkaaja tuli myöhemmin keskustelemaan ja kertomaan, mihin asiaan Jumala oli tarttunut, puhuja oli mennyt hieman hämilleen. Kanssamatkaaja kertoi, että Jumala oli siunannut häntä monin tavoin. Oli todella isoja asioita ja pieniä asioita, joissa näkyi Jumalan siunaus, mutta kanssamatkaaja ei ollut uskaltanut kertoa niistä sukulaisilleen ja tuttavilleen. Hän oli pelännyt, että ihmiset tulisivat kateellisiksi tai ymmärtäisivät asiat väärin. Hän ei ollut tuonut valoon hyviä asioita, jotka Jumala oli tehnyt hänen elämässään. Jumala ei ollut saanut niistä kunniaa!

Harvemmin tuota kohtaa ajattelee niin, että me viemme kunnian Jumalalta teoista, jotka Hän on tehnyt. En ole koskaan kuullut sellaista opetusta. Mutta niin siinä kuitenkin sanotaan. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt. Meidän tulisi kertoa niistä asioista, joita Jumala on tehnyt meidän elämässämme. Kertoa niin, että Jumala saa kunnian.

Siinä on ainakin minulla parannuksen paikka.

Tässä kohdassa on toinenkin mielenkiintoinen asia. Se löytyy jakeesta 19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Tässä rakastaa-sana on agapaō. Tätä sanaa käytetään yleensä Jumalan rakkaudesta tai kristillisestä rakkaudesta, mutta nyt sillä kuvataan, kuinka ihminen rakastaa pimeyttä. Toisin sanoen, kuinka me rakastamme syntiä! Me rakastamme luonnostamme pahuutta. Me emme halua rakastaa Jumalaa. Tähän me kykenemme ainoastaan silloin, kun Jumala saa meidät kääntymään pois pahuudesta. Se on Jumalan teko meissä ja siitäkin me voisimme kertoa, että Jumala saisi kaiken kunnian itselleen.

Mikä meitä estää kertomasta? Tai mikä minua estää kertomasta niistä teoista, joita Jumala on tehnyt minun elämässäni? Luulen niin, että se pimeys, johon olen kätkenyt tekoja, jotka ovat pahoja. Joita hellin suurella rakkaudella! Voi minua! Siksi haluan huutaa Daavidin kirjoittaman psalmin (142:7-8) sanoin:

Kuuntele tarkoin huutoani, sillä minä olen joutunut suureen kurjuuteen.

Pelasta minut vainoojieni käsistä, sillä he ovat minua vahvempia!

Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi.

Vanhurskaat kokoontuvat ympärilleni, kun sinä teet minulle hyvin.

Minun vainoajia eivät ole vieraan vallan ihmissotilaat, vaan henkivalloissa olevat Jumalan viholliset. Ja niitä vastaan taistelu on jatkuvaa. Onneksi on Jeesus! Onneksi voin luottaa Jumalaan! Ja siksi haluan kilvoitella ja tiedän, että Hän kantaa minua! Hän vie minut vankeudesta vapauteen. Hän särkee ansat, joita ympärilleni on viritetty. On sitten eri asia, haluaako vankeudesta pois? Minä haluan! Haluan palvella Jumalaa! Haluan kiittää Jumalaa! Siksi huudan:

Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi!