Minä vaivainen, vain mato,

Törmäsin kirjoitukseen, jossa halvennettiin erityisen voimakkain sanoin virttä “Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan”. Kun luin siihen kirjoitukseen annettua vastausta, jäin todella pohtimaan virren sanoja. Useinhan käy niin, että me muistamme virren alkusanat, mutta virren kokonaissanoma unohtuu usein. Ja niin tästäkin virrestä muistamme alun ja ennen kaikkea sen vaivaisen madon, joka uskovana matkaa eteenpäin. Mutta tiesitkö, että mato kuvaakin Jeesusta? Tämä virsi kuvaa niin meidän uskovien elämää kuin myös Jeesuksen elämää. Koska meidän esikuvamme on Jeesus, on meidän elämämmekin samankaltaista kuin oli Jeesuksen elämä. Mitä virressä oikein sanotaan? Ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti:

1.

Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,

monet vaellan vaikeat retket.

Isänmaatani outona etsiä saan,

pian ehtivät ehtooni hetket.

Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,

sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,

lepo iäinen missä mun kätkee.

Virressä lauletaan matkamiehestä, joka kokee olevansa kuin mato. Tämä mato, johon virressä verrataan matkamiestä, ei ole sama kuin kastemato, joka kiemurtelee mullassa, vaan on yksi kuvaus Jeesuksesta. Tällainen kuvaus löytyy esim. Psalmista 22: 7-9

Mutta minä olen mato enkä ihminen,

ihmisten herjaama ja kansan halveksima.

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua.

He aukovat suutaan

ja nyökyttelevät päätään:

"Jätä itsesi Herran haltuun!

Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet,

koska on mieltynyt häneen."

Muistatko Raamatusta, kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui? Ja sen mitä ristillä tapahtui? Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, ihmiset pilkkasivat Häntä. Markuksen evankeliumissa siitä kerrotaan seuraavasti luvussa 15 jakeet 29-32

Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen: "Voi sinua, joka hajotat temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudestaan. Pelasta itsesi ja astu alas ristiltä."

Samoin ylipapit ja kirjanoppineet puhuivat toisilleen häntä pilkaten: "Muita hän on auttanut, itseään hän ei voi auttaa. Astukoon nyt, Kristus, Israelin kuningas, alas ristiltä, että me sen näkisimme ja uskoisimme." Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan, herjasivat häntä.

Ihmiset pilkkasivat Jeesusta ja pilkkaavat yhä. Ja tulevat aina pilkkaamaan, vaikka se tulee iskemään heitä omaan nilkkaan. Ja kuitenkin Jeesus haluaisi pelastaa heidätkin.

Psalmissa sanotaan, että Jeesus ei kokenut olevansa edes ihminen, vaan mato. Mato voi kuvata myös sitä, että joku on todella vähäinen. Voisiko sanoa, että lähes olematon. Ja ajatelkaa, sellaiseksi Jeesus tunsi itsensä ristillä! Voisiko nykyajan ihminen kuvitella olevansa olematon? Jopa kristittyjen keskuuteen on pesiytynyt ajatusmalli, jossa me ihmiset olemme jotain ja Jumalan tulee hyppiä meidän mielitekojen mukaan. Ja kuitenkin meidän pelastuksemme on Jeesus, joka ei itseään korottanut. Hänet korotettiin, kun sen aika tuli. Me haluamme tämän korotuksen nyt ja heti! Ja nyt tuossa virressä sanotaan: Surutonta, ah, matkalla en majaa saa, sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee. Me olemme matkalla Toivon maahan! Kuinka vaikeaa tämä on myös minulle itselleni? Haluaisin saada ne kaikki lupaukset, joita Raamatussa on, nyt ja heti! Mutta niistä saa vain maistiaisia silloin tällöin. Me elämme juuri tässä toivossa, että kerran ei ole kyyneleitä, koska Jumala itse tulee ne pyyhkimään pois. Siksi meistä uskovista suurin osa joutuu veisaamaan virren sanoin: Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket. Näin oli Jeesuksellakin, vaikka me usein vain huomaamme ne suuret tunnusteot, jotka Hän teki. Mutta oletko huomannut ne kohdat, joissa Hän väsyi, halusi levähtää ja oli ihmisten ympäröimänä sekä myös heidän hylkäämänä?

Jeesus koki myös pettymyksiä ja oli moneen kertaan ihmisten ympäröimänä, ihmisten, jotka aikoivat kivittää Hänet. Meidän taipumus on huomata vain ne asiat, jotka ovat mahtavia ja niitä samoja tekoja me haluamme tehdä. Mutta haluammeko ottaa ristin ja kantaa sitä niin kuin Jeesus kantoi? Kun otamme tämän ristin, me olemme sitoutuneet samaan kuin Jeesus, jopa kuolemaan uskomme tähden. Toinen säkeistö kiteyttää hyvin tämän maallisen elämän.

2.

Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,

joka säilyä voisi maan päällä!

Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,

kuten kuihtuvi kukkanen täällä.

Elo täällä kuin unta ja varjoa on,

kuten kuohuva koski se on levoton,

veden lailla se hiekkahan haihtuu.

Meidän maallinen elämä on vain pieni hetki iankaikkisuuteen verrattuna. Se on kuin aalto, joka häviää tultuaan rantahiekkaan. Mutta usein me ajattelemme, että juuri tämä elämä on tärkeä ja siinä toteutuu kaikki mahdollinen sekä että sen tulisi olla helppoa ja ihanaa. Toki niin itsekin haluaisin elää. Ilman vastuksia, kärsimystä ja kipua! Mutta sitä meille ei luvata. Jeesus sanoo omille opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumissa seuraavasti (Joh. 16:31-33)

Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte!  Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani. Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman."  

Tämä Raamatun kohta viittaa hetkeen, jolloin Jeesus tullaan vangitsemaan. Silloin opetuslapset todellakin hajaantuivat ympäriinsä ja jättivät Jeesuksen yksin. Siinä on kuitenkin jotain myös meille, tämän päivän kristityille. Meillä on maailmassa ahdistus, mutta Jeesuksessa rauha. Tämä rauha ei tarkoita tunnetta, vaan sitä, että tapahtui meille mitä hyvänsä, olemme turvassa Jeesuksessa. Rauha, josta Jeesus puhuu, tarkoittaa sodan vastakohtaa. Meidän ei tarvitse enää taistella, koska Jeesus on jo taistellut ja voittanut maailman. Me saamme levätä tässä Jeesuksen antamassa rauhassa. Olemme kuin israelilaiset silloin, kun Daavid voitti Goljatin. Israelilaiset katsoivat ja Daavid taisteli. Niin mekin voimme tehdä! Jeesus on näin tie Taivaskotiin! Siitä kolmas säkeistö kertookin.

3.

Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on

ja kun kuolema silmäni sulkee,

ilo taivaassa lahjoita loppumaton,

pyhät minne sun tielläsi kulkee.

Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas

joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.

Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Sinä ja minä, Jumalalle erotettuina Pyhinä, saamme matkata tätä tietä sinne, missä kaikki on täynnä Jumalan Pyhyyttä ja Kirkkautta! Se on jotain sellaista, jota me emme voi täällä käsittää. Luulen, että tulemme yllättymään. Siitä me voimme kiittää jo etukäteen, vaikka vain matosina Herran edessä. Usein me unohdamme kiittää Jumalaa, että Hän on Jumala ja kaiken Luoja. Hän on luonut myös sinut!

(Virsi on toisinto Lapualta,

Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937, 1984.)

Jeesus sanoi ristillä myös jotain muuta, mikä aiheutti kuulijoissa hämminkiä.

Mark. 15:34. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä:

       "Elohi, Elohi, lema sabaktani?"

Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Paikallaolijat luulivat Jeesuksen kutsuvan Eliaa, mutta sitä Jeesus ei tehnyt. Hän kääntyi Isän puoleen. Näillä sanoilla alkaa Psalmin 22:2-6, jossa puhuttiin madosta.

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Olet kaukana, et pelasta minua,

olet kaukana, kun huudan apua.

Jumalani, minä huudan päivin,

mutta sinä et vastaa,

ja öin, enkä voi olla hiljaa.

Kuitenkin sinä olet Pyhä,

sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä.

Sinuun luottivat isämme,

he luottivat,

ja sinä saatoit heidät turvaan.

He huusivat sinua ja pelastuivat,

sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään.

On oletettavaa, että Jeesus muisteli tätä Psalmia riippuessaan ristillä. Hän koki hylkäämisen tunteen, mutta Hän turvautui Sanaan, jossa oli lohdutus! Tätä mekin voimme tehdä, kun koemme, että Jumala on meidät hylännyt. Voimme rukoilla, että Sinuun, Jumala, luottivat israelilaiset, Sinuun luotti Jeesus ja sinuun luotan minäkin! Jeesus ei huutanut Eliaa, koska Elia ei olisi voinut auttaa Häntä. Jeesus huusi Jumalaa, joka auttoi Häntä. Nyt mekin voimme huutaa rukouksemme, kun olemme omissa ahdistuksissa ja luottaa siihen, että saamme myös avun aikanaan.

Lue tämä Psalmi verraten sitä Jeesuksen ristinkuolemaan. Tulet yllättymään!  

Psalmi loppuu minusta ihaniin sanoihin!

32. He tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan

vastedes syntyvälle kansalle,

kertovat, että hän on tämän tehnyt.

Ajattelen, että me olemme tuo uusi kansa, jolle on kerrottu evankeliumi! Meille on kerrottu, että Jeesus kuoli ristillä, että me saisimme elää!

Mitä tästä kaikesta opin? On ehkä aiheellista tutkia asiat ensin ja sitten hutkia! Tämä kaunis virsi on ollut monelle suureksi lohdutukseksi omien taistelujen keskellä. Sitä ovat monet monet uskovat veisanneet ja saaneet lohdutuksen. Ja yhä sitä veisaavat monet uskovat ja saavat lohdutuksen. Voisin sanoa, että tässä virressä on veren evankeliumi!

Laitan tähän linkin, jossa on hiukan taiteellinen näkemys virrestä, mutta sen tempo on oikea. Malta kuunnella virsi alkusählingeistä huolimatta. :)

https://www.youtube.com/watch?v=MdigvpIQ6aE