Suljenko silmäni?

Kuuntelin Raamattu kannesta kanteen ohjelmia 3 Mooseksen kirjasta ja ajatukseni takertuivat muutamaan opetettavaan jakeeseen, jotka ovat seuraavanlaiset:

3 Moos. 20:3. Minä käännyn sitä miestä vastaan ja hävitän hänet kansansa keskuudesta, koska hän on uhrannut lapsiaan Molokille ja siten saastuttanut minun pyhäkköni ja häpäissyt minun pyhän nimeni.

4. Jos maan kansa sulkee silmänsä sen miehen teoilta eikä surmaa häntä, vaikka hän uhraa lapsiaan Molokille,

5. minä itse käännyn sitä miestä ja hänen sukuaan vastaan. Minä hävitän heidät kansansa keskuudesta, hänet ja kaikki ne, jotka häntä seuraten kulkevat haureellisesti Molokin jäljessä.

Molokin palvonta oli hyvin yleistä siihen aikaan ja se on ollut todella kamalaa sekä erittäin epäinhimillistä. Lasten uhraaminen tapahtui siten, että rautainen Molokin patsas kuumennettiin erittäin kuumaksi ja sitten lapsi laitettiin Molokin käsivarsille, jossa hän kuoli uhrina Molokille. En edes uskalla ajatella tarkemmin asiaa. Jumala ei sellaista halunnut ihmisten tekevän ja Hän piti sitä kauhistuttavana tekona. Rangaistus oli sen mukainen: kuolemantuomio!

Kuvitellaan, että asuisit sellaisen perheen naapurissa, joka harjoittaa Molokin palvontaa. Sinä tietäisit, että siinä perheessä on uhrattu lapsi Molokille. Mitä tekisit? Olisitko hiljaa, aivan kuin et tietäisikään asiasta vai toisitko asian julki? Tämän Jumalan Sanan mukaan sinä tekisit samaa palvontaa, jos olisit asiasta hiljaa. Oletettavasti siinä kävisi niin, että sinä pikku hiljaa hyväksyt teot ja alat palvomaan samalla tavalla Molokia. Ehkä mielessäsi tyrmäät tämän ajatuksen, mutta niin siinä kävisi. Pikku hiljaa olet alkanut toimia samalla tavalla, vaikka aluksi ajatus tuntui mahdottomalta. Näin me ihmiset toimimme. Aluksi olemme ihan eri mieltä ja emme hyväksy, mutta jos emme ota pesäeroa niihin ihmisiin, jotka tekevät jotain sellaista, jonka tiedämme vääräksi, mekin alamme tehdä samoin. Hyväksymme asian, joka on ympäristössä normaalia, vaikka tiedämme sen Jumalan silmissä vääräksi.

Eikä tässä vielä ollut kaikki se mitä minä ihmettelin. Jotain särähti pahasti omassatunnossa, kun luin ajatuksella jakeen.

3. Minä käännyn sitä miestä vastaan ja hävitän hänet kansansa keskuudesta, koska hän on uhrannut lapsiaan Molokille ja siten saastuttanut minun pyhäkköni ja häpäissyt minun pyhän nimeni.

Nämä samat ihmiset, jotka palvoivat Molokia, palvoivat pyhäkössä Jumalaa! Ja mitä heidän tekonsa sai aikaan? He saastuttivat pyhäkön! He olivat rituaalisesti epäpuhtaita. Samalla he häpäisivät Jumalan! Nämä ihmiset kulkivat kahta tietä. He palvoivat Molokia ja Jumalaa. Ja se ei ollut Jumalan mieleistä toimintaa. Jumala oli määrännyt selkeät ohjeet siitä, kuinka Häntä tulee palvella. Mutta mitä israelilaiset tekivät? Aina he uudelleen kääntyivät pois Jumalan luota palvelemaan muita jumalia. On hyvin vaikeaa paljastaa naapuria, joka palvelee epäjumalia, jos itse tekee samoin. Ja on niin paljon helpompaa mennä virran mukana kuin mennä vastavirtaan, vaikka tietää sisimmässään, että samalla minä häpäisen Jumalan nimen!

Samaan opetukseen kuuluu vielä seuraavat jakeet:

6. Jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen ja lähtee haureellisesti seuraamaan niitä, minä käännyn sitä ihmistä vastaan ja hävitän hänet kansansa keskuudesta.

On yllättävää, miten paljon nykyään käännytään ns. vainaja- ja tietäjähenkien puoleen, olipa kyseessä ihmiset, jotka eivät ole uskossa tai ihmiset, jotka ovat uskossa! TV:ssä pyörii ohjelmia, missä meediot yrittävät kertoa ihmisten tulevaisuudessa tapahtuvista asioista tai vain ne viattomalta tuntuvat horoskoopit. Mutta näyttää siltä, että myös uskovat kääntyvät näiden henkien puoleen. Usein he tuomitsevat meediot ja horoskoopit, mutta ovat innoissaan, kun joku muka evankelistana toimiva henkilö kertoo heille tulevaisuudesta ja antaa ohjeita kuinka hänen tulisi tehdä, jotta Jumalan tahto tapahtuisi. Ja ne kaikkein pahimmat tavat on ottaa voitelua vastaan julistajilta, jotka ovat tämän voitelun (tai hengen) hakeneet suuren ja maineikkaan julistajan haudalta. Onko tässä sitten mitään eroa? Kyseessä on sama asia eli käännytään vainaja- ja tietäjähenkien puoleen. Näin ihmisestä on tullut kanava, jonka kautta henkimaailma toimii. Tällainen kanavoija voi välittää tietoa ja energiaa henkimaailmasta. Juuri tätä tapahtuu nykypäivän kristillisessä kentässä, jos sitä enää voidaan edes kutsua kristilliseksi toiminnaksi! Tämä kanavointi tulee mielestäni selkeimmin esille niiden julistajien kohdalla, jotka tuntevat näitä energioita itsessään ja välittävät sitä joko voiteluna tai parantavan voimana eteenpäin. Tämän kaiken Jumala tuomitsi haureelliseksi toiminnaksi ja kertoi hävittävänsä heidät kansasta.

Voitaisiinko tämä tulkita siten, että ihmiset, jotka toimivat näin, eivät peri Taivasten valtakuntaa? Jeesus sanoo Matt. 7:21-23. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?' Silloin minä vastaan heille: 'Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät. Nämä julistajat, jotka toimivat kanavoijina. He puhuvat Jeesuksesta ja tekevät asioita Jeesuksen nimessä, mutta he eivät tee niitä Jeesuksen tahdon mukaan. He eivät korota Jeesusta, vaan itseään ja silloin he eivät todellisuudessa toimi Jeesuksen nimissä, vaan omissa nimissään. He eivät ole Jeesuksen omia, vaan Paholaisen omia. Jeesuksen seuraajat korottavat Jeesusta ja toimivat Hänen antamien opetusten ja ohjeiden mukaan, jotka on meille annettu Raamatussa.

Jumala ei jätä ihmisiä tyhjän päälle, vaan Hän antaa myös ohjeet, mitä heidän tulisi tehdä, että he tekisivät Jumalan tahdon. Minusta tämä on ihana asia, sillä olisi kamalaa jäädä sellaiseen olotilaan, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta pelastua iankaikkisesta kuolemasta. Jumala jatkaa seuraavin sanoin:

7. Pyhittäytykää siis ja olkaa pyhät, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.

8. Noudattakaa minun lakejani ja toimikaa niiden mukaan. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

Jumala kehottaa pyhittäytymään ja olemaan pyhiä. Vanhan Testamentin aikaan pyhittyminen oli usein rituaalista, mutta jo silloin Jumala toi esille, että se ei riittänyt. Ei riittänyt silloin, eikä riitä nytkään! Meilläkin on taipumus rituaaliseen eli ulkoiseen pyhitykseen, jolloin yritämme täyttää uskoville annetut mitat. Fariseuksille Jeesus sanoi, että he ovat kalkittuja hautoja. Ulkoapäin ja ihmisten silmissä puhtaita, mutta sisältä likaisia. Pahinta tässä on, että Jumala katsoo meidän sisäistä puhtautta!

Aina, kun puhutaan laista, minulla nousee niskakarvat pystyyn. En mahda sille mitään. Kuitenkin meille laki on ihan tarpeellinen ja antaa rajat sille, mitä teemme ja miten käyttäydymme. Ja aina, kun huomaamme tekevämme väärin, meillä on mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen ja saada anteeksi. Jesaja välittää meille seuraavat lohduttavat Jumalan sanat:

Jes. 1:16-17. Peseytykää, puhdistautukaa, viekää pahat tekonne pois minun silmieni edestä. Lakatkaa tekemästä pahaa. Oppikaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, ojentakaa sortajaa, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

Jumala haluaa meidän olevan oikeudenmukaisia ja että teemme toisille ihmisille hyvää. Siis sellaisia asioita, jotka auttavat toisia ihmisiä löytämään Jumalan. Tässäkään asiassa emme jää oman tekemisemme varaan, vaan Jumala itse pyhittää meidät! Näin Jumala on tehnyt kaikessa, joka liittyy meidän elämään. Näin Jumala tekee myös tänään. Hän on tehnyt meidän pelastuksemme Jeesuksessa. Hän antaa meille Pyhän Henkensä, jotta kirkastaisimme teoillamme ja sanoillamme Jeesusta. Kaikki tämä tulee sinun ja minun ulkopuolelta eli Jumalalta. Niinpä nyt, kun mietin omaa elämääni ja huomaan, että olen täysin syntinen, voin turvautua Jumalaan ja Hänen antamiin lahjoihin. Jumala pyhittää minut! Jumala pyhittää sinut!  Jeesuksessa tapahtunut pelastus on meille lahja, jonka voimme ottaa vastaan tai jättää ottamatta.

Jumala lupaa pyhittää kansansa, jonka Hän itse oli valinnut omaksi kansakseen. Israelilaiset eivät valinneet Jumalaa, vaan Jumala valitsi israelilaiset. Tämän kansan tuli olla esimerkkinä muille kansoille, että hekin löytäisivät Jumalan. Ikävä kyllä, israelilaiset eivät oikein onnistuneet siinä. Kuitenkin juuri tämän kansan keskuuteen syntyi koko maailman Vapahtaja Jeesus Kristus. Jumala toteutti sen lupauksen, jonka Hän antoi Aadamille ja Eevalle. Hän myös toteuttaa sen lupauksen, että Jeesus palaa takaisin Kuninkaana ja Tuomarina. Kannattaa valita oikein, että on sillä hetkellä Voittajan puolella. Kannattaa valita Jeesus, vaikka se tulisi maksamaan paljon sinun omassa elämässäsi.

Tai onko niin, että tämä Raamatun kohta, jossa varoitetaan Molokin palvelemisesta sekä vainaja- ja tietäjähengiltä, ei koskekaan meitä? Emmehän me palvele Molokia tai emmehän me varsinaisesti mene kysymään noilta hengiltä asioita! Emme ehkä tee samoin kuin israelilaiset tekivät, mutta teemme sitä eri tavalla ja se on asia, jota yritin tuoda esille. Samasta asiasta Johannes kirjoittaa toisessa kirjeessään:

2 Joh. 1:7 Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä.

8. Katsokaa, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme saaneet aikaan, vaan saatte täyden palkan.

9. Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.

10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi.

11. Joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.

Sama opetus siis löytyy myös uudesta Testamentista. Meille on annettu oppi, jossa meidän tulisi pysyä. Tämä oppi löytyy Raamatusta. Se löytyy sen kokonaisopetuksesta, mutta sitä ei löydy ottamalla jonkun jakeen sieltä täältä. Raamatun tulee puhua meille, eikä meidän löytää sieltä tukea omille ajatuksille. Me emme voi tuoda siihen mitään, mutta me emme voi ottaa siitä mitään pois. Ja se on meille vaikeaa. Paratiisin käärme on kuiskimassa korviimme hyvin usein ne samat kysymykset, jotka se esitti myös Paratiisissa. Onko Jumala sanonut….? Ette te kuole….! Teistä tulee Jumalan kaltaisia…!

Meidän uskomme perustuu hyvin yksinkertaiseen asiaan ja silti se tuntuu vaikealta, koska ihminen itse ei voi tehdä sen eteen mitään. Vain Jumala voi pelastaa meidät ja sehän ei käy meille ylpeille ihmisille…..

Olen itse paininut Jobin painia tämän asian kanssa. Voinko vain hyväksyä kaiken opetuksen, vaikka näen siinä selvän ristiriidan Raamatun kanssa? Miten suhtaudun heihin, jotka selvästi haluavat seurata näitä opetuksia? Onko minun elämäni niin sopusoinnussa Raamatun kanssa, että voin kertoa näistä ristiriidoista? Voin vain turvautua Jeesukseen ja jatkaa pohtimista….suljenko silmäni?