Missäs se Jumalan paikka onkaan?

Silloin tällöin vitsailen sillä, että olen presidentin sukua. On mukava pasteerata asialla, vaikka tämä presidentti on jo kuollut ja on vain kaukaista sukua minulle. Mutta kuitenkin, kuulun samaan sukuun presidentti Kyösti Kallion kanssa. (Tähän kuuluisi laittaa suuri naurava hymiö!) Kun itse ei ole kuuluisa, on mukava kehuskella jollain sukulaisella, joka on kuuluisa. Mutta kaikki eivät kehu, eivät ainakaan sillä, että ovat jonkun todella suuren velipuolia.

Raamatusta löytyy kaksi kirjoittajaa, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen velipuolia, mutta mistään heidän kirjoituksistaan sitä ei voi päätellä. Näitä ovat Jaakob ja Juudas. Myös Johannes Kastaja oli sukua Jeesukselle. He olivat serkuksia, mutta sekään ei käy ilmi Johannes Kastajan puheista. Joh. 1:32-34 Johannes Kastaja todistaa Jeesuksesta seuraavasti.

Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen alas taivaasta ja jäävän hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut, mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedessä, sanoi minulle: ‘Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhässä Hengessä.’ Tämän minä olen nähnyt ja olen todistanut, että hän on Jumalan Poika."

Johannes Kastaja ei sanonut, että tässäpä tämä minun serkkupoika on. Hän sitten pelastaa meidät, tämä minun serkkupoika! Ehkä sinusta tuntuu suorastaan pyhäinhäväistykseltä tuollainen ajatusmalli. No, niin minustakin! Mutta se olisi ollut täysin mahdollista! Johannes Kastaja ei kuitenkaan sanonut näin ja kun hän vertasi itseään Jeesukseen, niinn siinä oli ihan muunlainen ajatusmalli. Kun häneltä tivattiin sitä, että kuka hän oikeastaan on, hän vastasi seuraavasti:

Joh. 1:26-27. Johannes vastasi heille: "Minä kastan vedessä, mutta teidän keskellänne on hän, jota te ette tunne. Hän tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja."

Meille ei ehkä tämä kengännauhojen avaaminen oikein avaudu, jos emme tiedä, että se oli siihen aikaan orjille kuuluva tehtävä. Johannes Kastaja ymmärsi, että hän itse ei ollut mitään Jeesuksen rinnalla. Hän tiesi paikkansa ja pysyi siinä. Kuitenkin hän menetti henkensä sen takia.

No, entäpä nämä velipuolet Jaakob ja Juudas? Oikeastaan he aluksi olivat Jeesuksen vastustajia. Heitä miltei raivostutti isoveljen tekemiset. Se käy ilmi Joh. 7:2-5

Kun juutalaisten lehtimajanjuhla oli lähellä, Jeesuksen veljet sanoivat hänelle: "Lähde täältä ja mene Juudeaan, että opetuslapsesikin näkisivät ne teot, joita sinä teet. Eihän kukaan, joka tahtoo esiintyä julkisesti, tee mitään salassa. Jos kerran teet tällaisia tekoja, tee itsesi tunnetuksi maailmalle."

Hänen veljensäkään eivät näet uskoneet häneen.

Kun itse luin tätä kohtaa, en voinut olla havaitsematta ilkeää ivaa veljien puheessa. Puheesta tulee selkeästi ilmi, että veljet eivät hyväksyneet Jeesuksen toimintaa. He eivät olleet vakuuttuneita siitä, että heidän isoveli olisi Messias. Mutta tilanne muuttui myöhemmin. Jeesus myös ilmestyi Jaakobille ylösnousemuksensa jälkeen. Tämä kerrotaan 1 Kor. 15-luvun alussa. Jaakobista tulikin Jerusalemin seurakunnan johtaja. Galatalaisille (2:9) Paavali kertoo käynnistään Jerusalemissa ja että hän siellä kohtasi seurakunnan pylväät eli johtajat.

Kun nyt Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, havaitsivat sen armon, joka oli minulle annettu, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteisen työn merkiksi: meidän tuli mennä pakanakansojen keskuuteen, heidän taas ympärileikattujen.

Jaakobia kutsuttiin apostoliksi ja hän sai kunnianimen “vanhurskas”. Jaakob kärsi marttyyrikuoleman noin vuosina 62-66. Häneltä on yksi kirje Raamatussa ja se on nimeltään Jaakobin kirje. Kirjoituksen ajankohdaksi on määritelty vuosi 60, mutta jotkut tutkijat ajoittavat sen jopa vuoteen 40. Kirjettä ei ensin hyväksytty kaanoniin ja esimerkiksi Luther piti sitä olkiepistolana. Monien mielestä se on ristiriidassa Paavalin opetuksen kanssa, mutta todellisuudessa he puhuvat samasta asiasta eri näkökulmista. Itselleni kirje oli katastrofi! Mutta tutkittuani sitä tarkemmin, se on auttanut minua paljon käytännön uskonelämässä. Mielenkiintoista on minusta kirjeen aloitus. Kirje alkaa seuraavasti:

Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.

Ensin mainitaan kirjeen lähettäjä, Jaakob, ilman minkäänlaista selitystä siitä, kuka tämä Jaakob on. Tämä on ollut meille tämän päivän ihmisille ongelma, koska kirje on kirjoitettu lähes 2000 vuotta sitten ja me emme tunne enää niitä ihmisiä, jotka ovat silloin olleet elossa. Mutta on selvä tosiasia, että vain yksi Jaakob voi kirjoittaa näin. Ja hän on juuri Jaakob, Jeesuksen velipuoli. Hänet tunnettiin niin hyvin, että hän pystyi kirjeen aloittamaan yksinkertaisesti sanomalla “Jaakob”, ilman mitään lisäselityksiä!

Seuraavaksi hän kertoo oman asemansa eli hän on Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen palvelija. Minusta on hiukan ihmeellistä, että sana dūlos käännetään palvelijaksi, vaikka se alunperin tarkoittaa orjaa. Uudessa Testamentissa kuvataan ihmistä synnin orjana, jonka Jeesus on vapauttanut vapaaehtoiseksi Jeesuksen orjaksi. Jeesus ei vapauttanut meitä sen vuoksi, että saisimme tehdä sen jälkeen ihan mitä vain, vaan että me tulisimme uuden ja paremman Herran orjiksi. Herran, joka huolehtii meistä ja on valmistanut meille täydellisen pelastuksen. Yksinkertaisesti me olemme joko Saatanan orjia tai Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen orjia. On erittäin vaikeaa myöntää, ettei ole olemassakaan mitään välimallia.

Nyt Jaakob ei tuo millään tavalla esille sitä tosiasiaa, että hän on Jeesuksen veli. Tarkemmin velipuoli. Hän ei edes vihjaise asiasta, vaan antaa ymmärtää, ettei ole sen korkeammassa asemassa kuin kirjeen saajatkaan. Me kaikki olemme Jeesuksen palvelijoita. Niin kuin myös ne kahdentoista hajaannuksessa asuvan heimon kristityt. Jaakobin kirje luetaan yleisiin eli katolisiin kirjeisiin, koska sitä ei ole osoitettu määrätylle seurakunnalle, vaan niin kuin aloituksesta voimme päätellä, se on eräänlainen yleiskirje. Kun kaivat tämän kirjeen esille, kehotan samalla kuuntelemaan vaikka Raamattu kannesta kanteen-ohjelmasta kyseisen kirjeen selityksen. Siten kirje aukeaa paremmin.   

Vielä meillä on toinen veli, nimeltään Juudas. Juudaan kirje on lyhyt, mutta sitäkin ajankohtaisempi. Siinä varoitetaan vääristä opettajista ja siveettömyyteen vievistä harhaopeista. Joten summa summarum, ihan samat ongelmat on meillä kuin noin 2000 vuotta sitten. Kirje on nähtävästi kirjoitettu 62, kuitenkin Jaakobin marttyyrikuoleman jälkeen. Jaakob on nähtävästi ollut Juudaan isoveli, joten isoveljen kuoltua pikkuveli astui isoveljen tilalle. Juudas ei ollut niin tunnettu kuin isoveli Jaakob ja se näkyykin kirjeen aloituksessa.

Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja.

Juudaan kirje alkaa kirjoittajan nimellä, joka oli ihan yleinen tapa, mutta nyt ei riitä pelkästään ilmoitus, että hän on Jeesuksen Kristuksen palvelija. Juudas lisää, että hän on Jaakobin veli. Nyt kaikki tietävät, kenestä oikein on kyse. Mutta Juudas ei mainitse sanallakaan, että hän on myös Jeesuksen veli. Hän ei korota itseään kirjeen saajien yläpuolelle, johon hänellä olisi ollut täysi syy. Hänhän oli Jeesuksen veli tai velipuoli, jos ollaan taas tarkkoja.

Kirje jatkuu todella kauniilla tervehdyksellä: kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja. Tämän mekin voimme omia itsellemme! Sinä olet Isässä Jumalassa rakastettu ja Jeesukselle Kristukselle varjeltu. Loppu voidaan kääntää myös “Jeesuksessa Kristuksessa varjeltu”. Tuo kreikan kieli on joskus aika vaikeaa kääntää. Toki en itse osaa kreikkaa, mutta he, jotka kääntävät tekstiä, kertovat näistä ongelmakohdista ja niiden erilaisista tulkinnoista. Kaikesta huolimatta, kirje kuuluu yleisiin kirjeisiin ja on mahdollisesti kirjoitettu Palestiinan juutalaisille. Yhtä hyvin tämä kirje olisi voitu osoittaa meille suomalaisille!

Kolme ihmistä, jotka olivat läheistä sukua Jeesukselle, eivät missään vaiheessa korosta sitä omissa kirjeissään tai puheissaan. Juudasta kutsutaan joissakin kohti Jeesuksen veljeksi, mutta Juudas kutsuu itseään Jaakobin veljeksi. Mutta miksi näin? Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja ja jokaisen, myös lähisukulaisen, on uskottava Jeesukseen ja jokaisen on saatava syntinsä anteeksi. Ei edes Maria-äiti pelastunut ilman Jeesuksen sovitustyötä. Mutta kukaan heistä ei pasteeraa sukulaissuhteilla Jeesukseen. He kaikki tunnustavat itsensä Jeesuksen Kristuksen orjiksi!

Oletko sinä Jeesuksen palvelija vai onko Jeesus sinun palvelija? Me voimme olla Jumalan työtovereita, mutta siinäkin suhteessa Jumala sanoo mitä me teemme. Eikä toisinpäin! Nykyään Jumalaa pidetään harmittomana vanhana ukkona tai sitten Jumalan pitäisi ratkaista kaikki meidän ongelmat ja estää kaikki meidän tekemät pahat teot tai luonnonkatastrofit. Jos Jumala on hyvä, miksi Hän sallii…..? Me haluamme tehdä kaikki ne tunnusteot, joilla Jeesus todisti jumaluutensa. Me haluamme olla samalla korkeudella arvoasteikossa kuin Jeesus. Hurja ajatus näin kirjoitettuna, mutta niin moni opettaa. Ei ehkä näin suoraan, mutta epäsuorasti.

Pitäisiköhän tästä kehäajattelusta luopua. Siis sellaisesta Raamatun tutkimisesta, jossa vain ne määrätyt asiat huomioidaan, mutta kokonaisuus unohdetaan. Jos sen teemme, huomaamme myös sen, missä on meidän paikkamme ja missä on Jumalan paikka. Minä olen vapaaehtoisesti Jeesuksen Kristuksen orja ja Hän on minun Herrani. Se on vaan niin vaikea hyväksyä…..mutta tosiasiaa ei voi muuttaa!