Kapinointi on päättynyt !

Nyt minä luovutan! En enää jaksa! En jaksa taistella, en painia ahdistukseni kanssa! Minä luovutan…..luovutan...vaikka saisin pilkkaa osakseni, vaikka yksinäisyydessä joutuisin kamppailemaan, vaikka ystävät kaikkoaa….minä luovutan ja tunnustan: Sinä, Jumalani, voitit!

Olisin halunnut julistaa vain RAUHAA, vaikka näen kaikkialla sotaa Jumalaa vastaan!

Olisin halunnut kertoa vain RAKKAUDESTA, jonka suojiin kaikki ihmiset pääsevät, vaikka eivät tunne Jeesusta!

Olisin halunnut HYVÄKSYÄ kaikki opetukset, joissa vedotaan Raamattuun, vaikka ne ovat vastoin Jumalan Sanaa!

Mutta Sinä, Jumalani, et ole sitä minulle sallinut! Olet avannut silmäni ja minä kauhistun sitä, mitä minä näen! Olet murtanut sydämeni ja minä itken, koska moni uskova on lähtenyt seuraamaan taruja! Mutta en haluaisi loukata ketään! En haluaisi, että ihmiset suuttuvat! Haluaisin olla kaikkien ystävä!

Ja olin kuolla siihen ahdistukseen, jonka keskellä olin!

(Jer. 20:8-9) Sillä niin usein kuin minä puhun, minun täytyy huutaa, kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa. Herran sana on tuonut minulle häväistystä ja alituista pilkkaa." Niinpä minä sanoin: "En tahdo muistella häntä enkä enää puhua hänen nimessään." Mutta sisälläni luihini suljettuna oli kuin polttava tuli. Väsyksiin asti minä koetin sitä pidättää, mutta en voinut.

Jumalani, sinä et luovuttanut! Sinä annoit minun kipuilla! Sinä annoit minun purkaa tuskaani! Ja Sinä, Herra, lohdutit minua omalla Sanallasi! Sinä näytit Sanastasi, etten ole ainoa, joka on kamppaillut edessäsi ja taipunut!

(Jer. 20:) "Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut. Sinä olet tarttunut minuun ja olet voittanut. Minä olen ollut naurun aiheena kaiket päivät, kaikki pilkkaavat minua.

Jotain samaa olet minulle tehnyt, Herra! Olet taivutellut, mutta et taittanut. Olet antanut näyn jo kauan sitten. Näyn, jossa kerroit, että tulee aika, jolloin Raamattua tulee opettaa syvältä! Ja nyt on se aika ja minä en tahtoisi opettaa Raamattua syvältä, koska se ei sovi näille ihmisille! Enkä minä osaa! Tunnen vain pintaraapaisun Sanastasi ja olen vielä nainen! Miksi minä?

Silti tuot eteeni asioita, joissa uskovia viedään harhaan! Avaat silmäni näkemään, että he seuraavat vääriä profeettoja, väärää Jeesusta. En halua heidän rauhaansa särkeä! En saada syytöksiä päälleni, mutta voinko antaa heidän mennä kohti kadotusta? Voinko olla hiljaa? Otatko heidän verensä minun käsistäni?

Tämä ahdistus on kova, sillä pelkään Sinua, Jumalani! Pelkään Sinun vihaasi! Mutta rakastan sinun armoasi! Sinä vedät ja minä vikisen, mutta tulen! Sinä lohdutat minua! En ole pienessä ahdistuksessani yksin. En ole ainoa, joka sitä kokee. Sanasi minua lohduttaa!

(1 Kor. 9:16) Siitä, että julistan evankeliumia, minulla ei ole kerskailemista. Minun on pakko tehdä niin. Voi minua, ellen evankeliumia julista!

Voi minua, ellen evankeliumia julista!

Voi minua, jos väärää evankeliumia julistan!

(Gal. 1:7-10) Se ei kuitenkaan ole mikään toinen evankeliumi. Jotkut vain hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumia.

Mutta jos joku meistä - tai vaikka enkeli taivaasta - julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.

Ihmisiäkö minä nyt taivuttelen puolelleni vai Jumalaa? Tai pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.

Ei, en tahdo mielistellä ihmisiä, jos se tarkoittaa sitä, että en ole Kristuksen palvelija!

Haluan olla Kristuksen palvelija! Auta minua Jumalani!

Nyt luovutan ja taivun! Itkien taivun Sanasi alle! Sinä; Herra, Sinä olet Pyhä ja Vanhurskas! Sinä käärit minut Armoosi! Sinä Lohdutat!

Teen Sinun tahtosi! Auta minua tekemään Sinun tahtosi!

Ylistys olkoon Herran! Hän katsoo minua Jeesuksen ristintyön kautta!

Jeesus kantaa minut tämän kaiken ahdistuksen läpi!

Jumalaani minä turvaan!

Jumalalle Kiitos!