Älä pelkää! Jooel 2:19-21

Jooelin kirjassa on vuorotellut tapahtumat, joita tulee tapahtumaan ja joita on tapahtunut. Nyt saamme kuulla, mitä tulee tapahtumaan. Jumala toimii lupauksensa mukaisesti, kuten meille kerrotaan näistä lupauksista 5 Mooseksen kirjassa.

5 Moos.11:13. Jos te siis tarkoin noudatatte minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne,
14. Herra antaa teidän maallenne sateen ajallaan, syyssateen ja kevätsateen. Silloin te saatte korjata viljanne, viininne ja öljynne
15. ja te saatte syödä kylliksenne. Karjanne syötäväksi hän antaa ruohoa niityillenne.
16. Pitäkää huoli siitä, ettei sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että käännytte pois palvelemaan muita jumalia ja kumarratte niitä.
17. Jos palvotte niitä, Herra vihastuu teihin ja sulkee taivaan, niin ettei sadetta tule eikä maa anna satoaan. Silloin te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra antaa teille.

Juuri näin Jumala oli toiminut. Kansa oli ollut tottelematon ja siitä seurasi rangaistus. Kun kansa kääntyi takaisin Jumalan puoleen, Jumala antaa lupaamansa siunaukset. Tämä kuului vanhan liiton ehtoihin.

2.19. Herra vastasi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, ja te tulette niistä kylläisiksi. Enkä minä enää anna teidän tulla häväistyiksi kansojen seassa.

Kansa oli kääntynyt takaisin Jumalan puoleen ja lupauksensa mukaan Jumala palauttaa siunauksensa kansalle. Jumala lupaa, että kansa saa sadon ja ettei kansaa uhkaa minkään maan vihollisjoukot. Tässä oli lupaus lyhyesti ja nyt Jumala tarkentaa sitä, mitä Hän käytännössä tekee.

2:20. Mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkotan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan maahan, autiomaahan, sen alkupään itäiseen mereen ja loppupään läntiseen mereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee lemu. Sillä suuria se on yrittänyt.

Tutkijat pohtivat sitä, onko kyseessä heinäsirkat vai todellinen vihollisarmeija, joka hyökkää pohjoisesta. Ehkä se on toissijainen asia. Ensisijainen asia on, että Jumala karkottaa vihollisen kauaksi. Jumala suojelee kansaansa ja tuhoaa vihollisen. Meille nykyisille kristityille Jeesus on tehnyt saman. Karkoittanut ja tuhonnut vihollisen ristillä! Siitä me voimme iloita!

Pohjoisestahan sanottiin tulevan israelilaisten vihollisen, tulipa se mistä ilmansuunnasta tahansa. Se on siis sanonta. Jakeen loppu “Sillä suuria se on yrittänyt. ” on myös tuottanut tutkijoille ongelmia. Onko kyseessä vihollinen vai heinäsirkat, jotka ovat suuria yrittäneet vai onko kyseessä Jumala? Jakeen lopun ajattelen kuvaavan sitä, että viholliset ovat yrittäneet tehdä suuria tekoja. Toisaalta jakeen loppuosa voi olla oikeasti seuraavan jakeen alku. Jae menee näin

2:21. Älä pelkää, maa! Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.

Itseasiassa se sopisi siihen oikein hyvin, jos käännämme sen v.1776 mukaan: “Sillä suuria Hän on tehnyt”, kuten se myös voitaisiin kääntää. Olipa niin tai näin, tämä jae lohduttaa myös meitä! Herra on suuria tehnyt ja me voimme iloita ja riemuita siitä!

Kansaa oli aikaisemmin käsketty valittamaan ja paastoamaan, mutta nyt oli riemun ja ilon aika, koska Jumala on suuria tehnyt. Jumala on suurempi kuin vihollinen, olipa sitten kyseessä heinäsirkat tai vihollisarmeija. Jumala on suurempi kuin meidän vaikeutemme ja ongelmamme! Tämä ilosanoma ei löydy vain Vanhasta Testamentista, vaan myös Uudesta Testamentista. Tämän valtavan ihanan sanoman Paavali kirjoittaa Roomalaisille seuraavasti:

Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on kuollut, onpa hänet vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.
35. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka?
36. Onhan kirjoitettu:
        "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina."
37. Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut.
38. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Voiko tämän ihanampaa sanomaa meille olla! Meille, jotka vaellamme tässä murheenlaaksossa, vainojen keskellä ja rikkauksien vieteltävinä. Ne eivät meitä erota Jeesuksesta, jos haluamme pysyä Jeesuksessa ja katsella Häntä!

Ensimmäiseksi puhutaan maasta. Maa on Jumalalle tärkeä ja siitä Hän kertoo myös 3. Mooseksen kirjassa seuraavasti.

3. Moos. 26:40. Silloin he tunnustavat syyllisyytensä ja isiensä syyllisyyden, sen, että ovat olleet uskottomia minulle ja vastustaneet minua.
41. Minäkin asetuin vastustamaan heitä ja vein heidät vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syyllisyytensä.
42. Ja minä muistan Jaakobin kanssa tekemäni liiton. Minä muistan myös Iisakin ja Abrahamin kanssa tekemäni liiton, ja minä muistan myös maata.
43. Mutta tulkoon maa ensin tyhjäksi heistä ja saakoon nauttia sapateistaan, kun he eivät ole siellä. Heidän on sovitettava syyllisyytensä juuri sen tähden, että he ovat hylänneet minun säädökseni ja inhonneet minun lakejani.

Jumala oli antanut sapattikäskyn myös maalle. Joka seitsemäs vuosi tuli kaikelle maalle antaa sapatinlepo. Tämä oli yksi niistä syistä, joiden takia israelilaiset ja juutalaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen: he eivät antaneet sapatinlepoa maalle. Nyt Jumala lupaa, että maa saa iloita siitä, että ne saavat elinvoimansa takaisin ja tuottaa taas satoa!

Jumala puhuu tavalla jos toisella. Se, ettei satoa saada, voi olla Jumalan puhetta ja varoitusta meille. Rukoillaan, että ensi kesänä saisimme hyvän sadon.

Jumala lausuu usein ennen taisteluja “Älä pelkää”. Jesaja vie viestiä Kuningas Aahasille ja kehottaa olemaan pelkäämättä.

Jes. 7:2. Kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin, että Aram oli leiriytynyt Efraimiin, kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.
3. Silloin Herra sanoi Jesajalle: "Mene poikasi Sear-Jaasubin kanssa Aahasta vastaan Yläaltaan vesijohdon päähän Pyykinpesijänkedon tielle
4. ja sano hänelle: Katso, että pysyt rauhallisena, älä pelkää, älköön sydämesi arkailko noita kahta savuavaa kekäleenpätkää - Resinin ja Aramin sekä Remaljan pojan vihanvimmaa.

“Älä pelkää!” kehoitus löytyy myös muunlaisesta yhteydestä.

Jes. 40:9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja. Korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katsokaa, teidän Jumalanne!"
10. Herra, Herra, tulee voimallisena, hänen käsivartensa hallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
11. Hän kaitsee laumaansa paimenen lailla. Hän kokoaa karitsat käsivartensa turviin ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

Mikä ihana sanoma! Ja kuitenkin Jumala kehottaa pelkäämättä julistamaan sitä. En voi muuta ajatella kuin että me usein pelkäämme kertoa tätä suurta ilosanomaa! Ainakin itse koen pelkoa. Jos minut ihan lytätään ja aivan pilkataan sen vuoksi, että kerron uskostani ja siitä, mitä Jeesus on tehnyt! Nyt koen helpotusta! Jumala tietää sen jo etukäteen ja omistan tämän kehotuksen itselleni! Korota äänesi, älä pelkää! Saman kehotuksen Jumala antaa Jooelin kautta. Varmaan kansa pelkäsi ja maa vapisi kaikesta siitä, mitä se oli kokenut. Mutta nyt ei tarvitse enää pelätä. Pelko muuttuu riemuksi! Valitusvirressä Jumala lohduttaa juuri sanoilla "Älä pelkää." !

Val. 3:55. Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra:
56. "Älä peitä korvaasi avunhuudoltani,
anna minun hengähtää!"
Sinä kuulit huutoni,
57. sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: "Älä pelkää."

Vaikka me olisimme syvässä ahdingossa ja meistä tuntuisi, ettei Jumala kuule meitä, Hän kuitenkin kuulee ja lohduttaa meitä:  "Älä pelkää."  Samantapaisessa ahdingossa olivat israelilaiset olleet ja nyt Jumala lohduttaa heitä:  "Älä pelkää."  Samoin hän lohduttaa sinuakin:  "Älä pelkää."

Ilo katoaa Jooel 1:7-12

Jooel oli nähnyt, kuinka valtava heinäsirkkaparvi oli hyökännyt maahan. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä oli Jumalan lähettämä rangaistus. Kuin näynomaisesti heinäsirkkaparvi oli muuttunut vihollisarmeijaksi, joka tuhosi erityisesti viiniköynnöksen ja viikunapuun.

7. Se hävitti viiniköynnökseni, repi viikunapuuni, kuori ne paljaiksi ja heitti pois. Niiden oksat ovat vaalenneet.

Armeija tuhosi viiniköynnöksen ja viikunapuun. Näyttää siltä, että armeija tuhosi vain yhden viiniköynnöksen ja viikunapuun. Ja ne olivat Jooelin omia. Samoin jakeessa 6 maa, johon armeija hyökkäsi, oli Jooelin maa. Jae alkaa näin:  Minun maahani on hyökännyt kansa, väkevä ja suurilukuinen. On pohdittu sitä, kuka tässä oikeastaan puhuu? Onko puhuja Jumala? Voi olla, mutta voi olla niinkin, että Jooel samaistuu näkemäänsä niin voimakkaasti, että kokee sen koskevan vmyös häntä itseään. Ehkä tämän pohtimisella ei ole suurtakaan väliä, koska Jooel profeettana on Jumalan suu tai äänitorvi.

Viiniköynnös on puuvartinen ja kasvaa noin 15 metriä pitkäksi. Jotta siitä saataisiin hyvä sato, tuli sitä leikata rankalla kädellä. Viikunapuu on täysi-ikäisenä noin 9 metriä korkea ja siinä on tuuhea latvusto. Runkoa peittää sileä tummanharmaa kuori. Niin viiniköynnös kuin viikunapuu kuvasivat Israelin hyvinvointia. Näin etenkin rauhan aikana.

Miika 4:4. Jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla kenenkään säikyttämättä, sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.  

Nyt ei voinut istua rauhassa, kun heinäsirkkaparvi tai vihollisarmeija, kuten Jooel sen näkee, hyökkää ja tuhoaa suojan istujan yltä. Israelin hyvinvointi oli tuhottu! Tuho on täydellinen. Mitään ei jää jäljelle. Muistatko kertomuksen siitä. kun Jeesus kirosi viikunapuun? Siinä viikunapuu kuvaa juutalaisia, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias, jonka Jumala oli lähettänyt sovittamaan maailman synnin.

Mark.11:12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.

13. Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika.

14. Niin hän sanoi sille: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää."  Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

20. Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten.

21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."

22. Jeesus vastasi: "Pitäkää usko Jumalaan.

Tämä profeetallinen teko, jonka Jeesus teki, kuvaa sitä, että juutalaiset olivat hylänneet Jumalan ja olivat yhä profeettojen antamien kirousten alla. Juutalaiset olivat hedelmätön kansan ja sillä ei ollut uskon hedelmiä. Se oli hylännyt Jumalan jo ennen kuin se joutui pakkosiirtolaisuuteen. Muut jumalat olivat kansan palvonnan kohteina. Kansan synti oli uskottomuus Jumalalle. Rangaistus siitä oli viiniköynnöksen hävittäminen ja viikunapuun pois heittäminen.

Jumala kutsuu usein Israelia morsiamekseen tai vaimokseen, myös puhutaan usein tytär Siionista. Toisin sanoen tässä puhutaan koko kansasta ja nyt Jooel käski kansan valittaa kohtaloaan.

8. Valita kuin neitsyt, joka on vyöttäytynyt säkkipukuun nuoruutensa sulhasen tähden.

Israelissa suurimpia suruja olivat sulhasen menettäminen ennen varsinaista hääjuhlaa. Iloinen ja yhteisöllinen hääjuhla muuttui surujuhlaksi. Kauniit häävaatteet morsiamen yllä vaihtuivat säkkivaatteeksi. Nyt iloinen sadonkorjuujuhla muuttui valitukseksi menetetystä sadosta. Tämä heijastuu myös temppeliin, jossa papit eivät voineet uhrata päivittäisiä uhreja Jumalalle.

9. Poissa on Herran huoneesta ruokauhri ja juomauhri. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ovat murheissaan.

10. Pelto on hävitetty, maa murehtii, sillä vilja on tuhottu, viini kuivunut, öljy ehtynyt.

Pappien oli uhrattava joka päivä kaksi vuoden vanhaa urospuolista karitsaa, joista toinen uhrattiin aamulla ja toinen illalla. Niiden kanssa tuli uhrata myös ruokauhri eli jauhoja, joihin oli sekoitettu öljyä. Lisäksi oli vielä juomauhri, joka oli viiniä. (2. Moos. 29:38-40) Päivittäisten uhrien lisäksi oli paljon muita uhreja, joita israelilaiset uhrasivat Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Uhraamisen tarkoituksena oli osoittaa kiitosta Jumalan huolenpidosta sekä hyvittää synnin ja palauttaa hyvän suhteen Jumalaan. Kun näitä ajatuksia vasten ajattelee tilannetta, jossa uhreja ei voitu enää uhrata, koska Jumalan rangaistuksen vuoksi ei ollut mitä uhrata, voi käsittää sen suuren murheen, joka papeille tilanteesta syntyi.

Tuho ei koskenut vain ihmisiä, vaan se koski myös luontoa, joka myös “murehti” rangaistuksen vuoksi. Usein luonto kärsi israelilaisten kärsimysten rinnalla. Samoin se iloitsi, kun israelilaiset iloitsivat. Maa murehti myös siitä, että sato oli menetetty. Myös peltomiehet ja viinitarhurit valittavat.

11. Peltomiehet ovat joutuneet häpeään vehnän ja ohran vuoksi, sillä pellon sato on mennyt. Viinitarhurit valittavat,

12. kun viiniköynnös on kuivettunut ja viikunapuu lakastunut. Myös granaattiomenapuu, taatelipalmu, omenapuu ja kaikki kedon puut ovat kuivettuneet. Ilo on kaikonnut ihmisten ilmoilta.

Israelin tärkeimmät viljelykasvit olivat vehnä ja ohra. Vehnä oli rikkaiden ruokaa, kun taas ohra tavallisen kansan ruokavilja. Nyt tämä tuho kohtasi kaikkia israelilaisia niin rikkaita kuin köyhiä. Peltomiehen häpeä on suuri, koska satoa ei tule. Viinitarhureita kohtaa sama asia, satoa ei tule. Sadonkorjuujuhlan ilo on muuttunut suruksi ja häpeäksi. Jeremia kertoo seuraavasti tilanteesta, jossa ilo oli kadonnut.

10. Ilo ja riemu on kadonnut hedelmätarhasta, viinitarhoissa ei riemusta remahdella, viiniä ei poljeta viinikuurnissa. Minä olen vaientanut ilohuudon.

Sadonkorjuujuhla oli ilon juhla, jossa riemuittiin Jumalan antamasta sadosta. Israelilaisten uskottomuuden tähden oli tullut ilojuhlasta surujuhla. Jumala oli vaientanut ilohuudon myös Jooelin aikana. Nälkä oli vallalla, yltäkylläisyys kadonnut. Kansalta oli rauha ja hyvinvointi hävinnyt, koska se oli ollut uskoton Jumalalle. Jumala toimii nykyäänkin samalla tavalla kansoja kohtaan. Kun Jeesus kirosi viikunapuun niin että se kuivettui juuriaan myöten ja joka kuvasi Israelin tilannetta silloin ja myös nykyäänkin, sama kohtalo voi kohdata myös Suomea, kun se hylkää Jumalan ja palvelee niin mammonaa kuin muitakin jumalia. Jumala sanoo usein, että Israelista jää jäljelle vain jäännös. Pelkään pahoin, että vain jäännös suomalaisista pelastuu, koska olemme hylänneet Jumalan. Katoaako myös meiltä ilo, joka olisi seurausta Jumalan antamista siunauksista?

Lopputervehdys 2 Joh. 1:13-14

Olen kahdessa aikaisemmassa kirjoituksessani käynyt läpi 2. Johanneksen kirjettä. Tämä lyhyt kirje on nyt lopputervehdystä vaille valmis.

2 Joh. 1:13 Minulla olisi teille paljon kirjoittamista, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella. Toivon pääseväni teidän luoksenne ja saavani puhua kanssanne kasvokkain, että ilomme olisi täydellinen.

Johannesta selvästi haluaisi tavata kyseisen seurakunnan ja keskustella heidän kanssaan. Näyttää siltä, että Johanneksella oli erittäin läheinen suhde tähän seurakuntaan. Minustakin on mukavampi jutella kasvokkain ystävien kanssa kuin vain kirjoittaa heille. Aina se ei ole mahdollista ja siksi Johannes joutuu turvautumaan kirjeeseen kertoakseen mieltä painavat asiat seurakunnalle. Mutta meille tämä kirjeen kirjoittaminen on ollut hyvä asia. Nyt mekin saamme lukea sitä lähes 2000 vuotta myöhemmin. Kirje on ajoitettu vuosien 80-100 välille, joten muste kirjeestä on ehtinyt kuivua, mutta sanoma on yhä tänäänkin ajankohtainen.

Kun miettii kirjeen sisältöä, voi havaita Johanneksen suuren huolen siitä, että  seurakuntalaiset voivat eksyä pois Jumalan armosta. Ihan sama huolenaihe pitäisi meilläkin olla. Kirjeessä Johannes ikään kuin taistelee puhtaan evankeliumin puolesta. Sama taistelu pitäisi meilläkin olla. Mielestäni yksi keskeisimmistä jakeista on jae 9.

Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika

Johanneksen huolenaiheena olivat ne opettajat, jotka olivat menneet ohi Kristuksen opista ja opettivat nyt tätä oppia seurakunnissa. Eikä huoli ollut aiheeton missään suhteessa. Me emme useinkaan ajattele näin, että meidän tulisi pysyä oikeassa Kristuksen opissa ja että vain silloin meillä on sekä Isä että Poika. Meidän uskomme perustuu oikeaan oppiin Jeesuksesta ja silloin voimme pelastua. Nykyään olemme sinisilmäisiä uskovia ja nielemme kaiken, jossa lainataan Raamattua ja puhutaan Jeesuksesta, tutkimatta lainkaan sitä, pysyykö opetus Raamatun Sanassa.Tätä olikin jo tapahtunut seurakunnassa, jolle kirje oli osoitettu. Jakeessa 4 sanotaan seuraavasti.

Tulin hyvin iloiseksi, kun huomasin lastesi joukossa niitä, jotka vaeltavat totuudessa sen käskyn mukaan, jonka olemme Isältä saaneet  

Johannes iloitsi siitä, että seurakunnassa oli uskovia, jotka vaeltavat totuudessa. Nähtävästi siellä oli myös niitä, jotka eivät vaeltaneet totuudessa. Niin on myös tämän päivän seurakunnissa.

Johannes haluaisi keskustella kasvokkain myös siksi, että heidän ilonsa olisi täydellinen. Meidän ilolla on ikään kuin kaksi puolta. Me iloitsemme siitä, mitä olemme saaneet. Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä seuraavasti

Kol. 1:11 Vahvistakoon hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukaisesti kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä.

12. Iloiten te silloin kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa.

Me iloitsemme pelastuksesta, johon Jumala itse on valmistanut meidät. Ja kun me tässä pelastuksessa haluamme pysyä, voimme myös iloita siitä, mikä meitä odottaa.

Room. 15:13. Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voimassa.

Saamme iloita myös siitä, mitä Jumala on meille valmistanut. Toivo jostain paremmasta ja täydellisestä, joka meitä odottaa. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Ja meidän ilo perustuu evankeliumin ilosanomaan, että meidän synnit on annettu anteeksi ja tie Isän luo on auki. Mutta jos meillä ei ole oikeaa oppia Kristuksesta, se tie ei ole auki Isän luo. Siksi on tärkeää ymmärtää, että emme voi muuttaa Raamatun Sanaa sellaiseen muotoon, joka lähtee ihmislähtöisistä tarpeista. Me emme määritä kuinka tulee uskoa, vaan Jumala on sen meille määrittänyt.

13. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle terveisiä.

Seurakunta, jossa Johannes oli kirjoittaessaan kirjettä, lähettää myös terveiset. Tutkijat eivät ole varmoja, onko kyseessä todellakin sisaren lapset vai onko kyseessä peitenimi seurakunnalle. Kummatkin tulkinnat voivat olla oikeita. Kirje siis päättyy tyypilliseen tapaan, jossa välitetään kirjeen saajalle terveisiä paikalliselta seurakunnalta.

Näin olen saanut päätökseen tämän kirjeen tutkimisen. Näitä ajatuksia nousi tästä kirjeestä tällä kertaa.