Ilo katoaa Jooel 1:7-12

Jooel oli nähnyt, kuinka valtava heinäsirkkaparvi oli hyökännyt maahan. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä oli Jumalan lähettämä rangaistus. Kuin näynomaisesti heinäsirkkaparvi oli muuttunut vihollisarmeijaksi, joka tuhosi erityisesti viiniköynnöksen ja viikunapuun.

7. Se hävitti viiniköynnökseni, repi viikunapuuni, kuori ne paljaiksi ja heitti pois. Niiden oksat ovat vaalenneet.

Armeija tuhosi viiniköynnöksen ja viikunapuun. Näyttää siltä, että armeija tuhosi vain yhden viiniköynnöksen ja viikunapuun. Ja ne olivat Jooelin omia. Samoin jakeessa 6 maa, johon armeija hyökkäsi, oli Jooelin maa. Jae alkaa näin:  Minun maahani on hyökännyt kansa, väkevä ja suurilukuinen. On pohdittu sitä, kuka tässä oikeastaan puhuu? Onko puhuja Jumala? Voi olla, mutta voi olla niinkin, että Jooel samaistuu näkemäänsä niin voimakkaasti, että kokee sen koskevan vmyös häntä itseään. Ehkä tämän pohtimisella ei ole suurtakaan väliä, koska Jooel profeettana on Jumalan suu tai äänitorvi.

Viiniköynnös on puuvartinen ja kasvaa noin 15 metriä pitkäksi. Jotta siitä saataisiin hyvä sato, tuli sitä leikata rankalla kädellä. Viikunapuu on täysi-ikäisenä noin 9 metriä korkea ja siinä on tuuhea latvusto. Runkoa peittää sileä tummanharmaa kuori. Niin viiniköynnös kuin viikunapuu kuvasivat Israelin hyvinvointia. Näin etenkin rauhan aikana.

Miika 4:4. Jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla kenenkään säikyttämättä, sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.  

Nyt ei voinut istua rauhassa, kun heinäsirkkaparvi tai vihollisarmeija, kuten Jooel sen näkee, hyökkää ja tuhoaa suojan istujan yltä. Israelin hyvinvointi oli tuhottu! Tuho on täydellinen. Mitään ei jää jäljelle. Muistatko kertomuksen siitä. kun Jeesus kirosi viikunapuun? Siinä viikunapuu kuvaa juutalaisia, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias, jonka Jumala oli lähettänyt sovittamaan maailman synnin.

Mark.11:12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.

13. Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika.

14. Niin hän sanoi sille: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää."  Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

20. Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten.

21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."

22. Jeesus vastasi: "Pitäkää usko Jumalaan.

Tämä profeetallinen teko, jonka Jeesus teki, kuvaa sitä, että juutalaiset olivat hylänneet Jumalan ja olivat yhä profeettojen antamien kirousten alla. Juutalaiset olivat hedelmätön kansan ja sillä ei ollut uskon hedelmiä. Se oli hylännyt Jumalan jo ennen kuin se joutui pakkosiirtolaisuuteen. Muut jumalat olivat kansan palvonnan kohteina. Kansan synti oli uskottomuus Jumalalle. Rangaistus siitä oli viiniköynnöksen hävittäminen ja viikunapuun pois heittäminen.

Jumala kutsuu usein Israelia morsiamekseen tai vaimokseen, myös puhutaan usein tytär Siionista. Toisin sanoen tässä puhutaan koko kansasta ja nyt Jooel käski kansan valittaa kohtaloaan.

8. Valita kuin neitsyt, joka on vyöttäytynyt säkkipukuun nuoruutensa sulhasen tähden.

Israelissa suurimpia suruja olivat sulhasen menettäminen ennen varsinaista hääjuhlaa. Iloinen ja yhteisöllinen hääjuhla muuttui surujuhlaksi. Kauniit häävaatteet morsiamen yllä vaihtuivat säkkivaatteeksi. Nyt iloinen sadonkorjuujuhla muuttui valitukseksi menetetystä sadosta. Tämä heijastuu myös temppeliin, jossa papit eivät voineet uhrata päivittäisiä uhreja Jumalalle.

9. Poissa on Herran huoneesta ruokauhri ja juomauhri. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ovat murheissaan.

10. Pelto on hävitetty, maa murehtii, sillä vilja on tuhottu, viini kuivunut, öljy ehtynyt.

Pappien oli uhrattava joka päivä kaksi vuoden vanhaa urospuolista karitsaa, joista toinen uhrattiin aamulla ja toinen illalla. Niiden kanssa tuli uhrata myös ruokauhri eli jauhoja, joihin oli sekoitettu öljyä. Lisäksi oli vielä juomauhri, joka oli viiniä. (2. Moos. 29:38-40) Päivittäisten uhrien lisäksi oli paljon muita uhreja, joita israelilaiset uhrasivat Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Uhraamisen tarkoituksena oli osoittaa kiitosta Jumalan huolenpidosta sekä hyvittää synnin ja palauttaa hyvän suhteen Jumalaan. Kun näitä ajatuksia vasten ajattelee tilannetta, jossa uhreja ei voitu enää uhrata, koska Jumalan rangaistuksen vuoksi ei ollut mitä uhrata, voi käsittää sen suuren murheen, joka papeille tilanteesta syntyi.

Tuho ei koskenut vain ihmisiä, vaan se koski myös luontoa, joka myös “murehti” rangaistuksen vuoksi. Usein luonto kärsi israelilaisten kärsimysten rinnalla. Samoin se iloitsi, kun israelilaiset iloitsivat. Maa murehti myös siitä, että sato oli menetetty. Myös peltomiehet ja viinitarhurit valittavat.

11. Peltomiehet ovat joutuneet häpeään vehnän ja ohran vuoksi, sillä pellon sato on mennyt. Viinitarhurit valittavat,

12. kun viiniköynnös on kuivettunut ja viikunapuu lakastunut. Myös granaattiomenapuu, taatelipalmu, omenapuu ja kaikki kedon puut ovat kuivettuneet. Ilo on kaikonnut ihmisten ilmoilta.

Israelin tärkeimmät viljelykasvit olivat vehnä ja ohra. Vehnä oli rikkaiden ruokaa, kun taas ohra tavallisen kansan ruokavilja. Nyt tämä tuho kohtasi kaikkia israelilaisia niin rikkaita kuin köyhiä. Peltomiehen häpeä on suuri, koska satoa ei tule. Viinitarhureita kohtaa sama asia, satoa ei tule. Sadonkorjuujuhlan ilo on muuttunut suruksi ja häpeäksi. Jeremia kertoo seuraavasti tilanteesta, jossa ilo oli kadonnut.

10. Ilo ja riemu on kadonnut hedelmätarhasta, viinitarhoissa ei riemusta remahdella, viiniä ei poljeta viinikuurnissa. Minä olen vaientanut ilohuudon.

Sadonkorjuujuhla oli ilon juhla, jossa riemuittiin Jumalan antamasta sadosta. Israelilaisten uskottomuuden tähden oli tullut ilojuhlasta surujuhla. Jumala oli vaientanut ilohuudon myös Jooelin aikana. Nälkä oli vallalla, yltäkylläisyys kadonnut. Kansalta oli rauha ja hyvinvointi hävinnyt, koska se oli ollut uskoton Jumalalle. Jumala toimii nykyäänkin samalla tavalla kansoja kohtaan. Kun Jeesus kirosi viikunapuun niin että se kuivettui juuriaan myöten ja joka kuvasi Israelin tilannetta silloin ja myös nykyäänkin, sama kohtalo voi kohdata myös Suomea, kun se hylkää Jumalan ja palvelee niin mammonaa kuin muitakin jumalia. Jumala sanoo usein, että Israelista jää jäljelle vain jäännös. Pelkään pahoin, että vain jäännös suomalaisista pelastuu, koska olemme hylänneet Jumalan. Katoaako myös meiltä ilo, joka olisi seurausta Jumalan antamista siunauksista?