Heinäsirkat tulevat (Jooel 1:1-4)

Jooelin kirja on kiinnostanut minua pitkän aikaa. Nyt on aika pureutua siihen. Jooel kuuluu niiden kahdentoista profeetan kirjaryhmään alkaen Hooseasta ja päättyen Malakiaan. Jooelia kutsutaan myös pieneksi profeetaksi, mutta sanoma Jooelilla ei ole mitenkään pieni. Usein voidaan määrittää, milloin kukin profeetta on toiminut, mutta Jooelin kohdalla ajankohdan määrittäminen on erityisen vaikeaa. Kirjassa ei mainita kuninkaita, joilla useimmiten määritetään toiminnan ajankohtia. Koska tutkijat ovat tästä asiasta niinkin erimielisiä, jätän minäkin tämän ajankohdan määrittämisen kokonaan pois. Kirjan sisällön ymmärtämiseen sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Jooelin nimestä sen verran, että se tarkoittaa, että Herra on Jumala. Jooel on Petuelin poika, joten näin hänet voidaan erottaa muista samannimisistä miehistä.

Jooelin kirja on ollut aina hyväksyttyjen kirjojen joukossa. Sen Hepreankielinen alkuteksti on säilynyt melko hyvänä ja nykyinen Jooelin kirjan alkuteksti on peräisin 800-1000 jKr. On ihmeellistä, kuinka nämä Raamatun tekstit ovat pysyneet hyvinkin tarkasti alkuperäisessä muodossaan. Qumranin tekstilöydöt olivatkin suuri aarre tässä tutkimustyössä. Niiden perusteella on voitu todistaa, että teksteissä on tapahtunut todella vähän muutoksia.

Jooelin kirja on aikojen saatossa jaettu joko kolmeen tai neljään lukuun. Vuonna 1205 Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton jakoi kirjan kolmeen osaan laatiessaan latinan kielistä Vulgataa. Tätä jakoa on noudatettu myös vanhemmissa suomenkielisissä Raamatuissa. Vuosina 1524-1525 kirjoitetussa toisessa rabbiinisessa Raamatussa kirja on jaettu neljään osaan. Tätä jakoa käyttävät uudemmat suomalaiset raamatunkäännökset. Tässä tulevassa Jooelin kirjaa avaavassa kirjoituksessani käytän pääsääntöisesti Raamattu kansalle käännöstä ja lukujakoja on siis neljä. Joten paneudutaan nyt tähän mielenkiintoiseen tekstiin, joka on Herran Sanaa meille!

Heinäsirkkavitsaus

1:1 Herran sana, joka tuli Jooelille, Petuelin pojalle:

Kirja alkaa hyvin yksinkertaisesti. Meille ei kerrota, milloin Jooel oli saanut kutsun profeetaksi tai mikä hän oli miehiään. Meille vain kerrotaan, että Jooel oli Petuelin poika ja että Herran sana tuli hänelle. Petuel tarkoittaa mahdollisesti “Jumalan avaamaa”.  Nyt kerrotaan, että Jooel sai Herralta sanan.

2. Kuulkaa tämä, te vanhimmat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat. Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä?

3. Kertokaa tämä lapsillenne, lapsenne kertokoot sen lapsilleen ja heidän lapsensa tulevalle polvelle.

4. Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi heinäsirkka, mitä heinäsirkalta jäi, sen söi sirkan toukka, mitä toukalta jäi, sen söi tuhosirkka.

Heinäsirkat olivat yleinen vitsaus, mutta nyt niitä oli niin paljon, että Jooel kauhistuu niiden paljoutta. Tässä luetellaan neljä erilaista sirkkaa. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tässä luetellut eri sirkka lajit olisivat yhden heinäsirkan eri kehitysvaiheita. Voi olla tai sitten ei. Joka tapauksessa kyseessä on ollut sirkka, jolla on 5-6 cm pitkä ruumis. Siivenkärkien väli on noin 12 cm. Kun siihen lisätään kuusi jalkaa, joista takajalat ovat yhtä pitkät kuin koko muu ruumis, saamme aika kookkaan hyppivän heinäsirkan. Kun vielä kuvittelemme, että nämä lähestyvät mustana taivaan peittävänä parvena laskeutuen maahan peittäen sen kokonaan. Maa on muuttunut harmaan vihreäksi liikkuvaksi massaksi. Ehkä nyt saat kiinni siitä tunnelmasta, jota israelilaiset kokivat.

Mutta mitä Jooel säikähti? Profeettana hän ymmärsi, että oli kyseessä Jumalan antama rangaistus. Profeetat ennustivat tulevaisuutta, jopa niin kauaksi, etteivät kaikki ennustukset ole vieläkään toteutuneet, mutta heidän tärkein tehtävä oli muistuttaa kansaa Jumalan laista. Kun papit opettivat Mooseksen lakia niin profeetat muistuttivat kansaa tästä laista ja kertoivat mitä seuraisi, jos sitä noudattaa tai ei noudata. Itse asiassa profeetan tehtävä on sama myös tänään. Heidän tulisi tuoda seurakunnassa esille niitä asioita, jotka ovat seurakunnalle ajankohtaisia. Nyt Jooel ymmärsi, että kansa oli rikkonut Jumalaa vastaan ja Jumala antoi rangaistuksensa kohdata sitä. 5. Moos. 28-luvussa on kerrottu siitä, mitä siunauksia kansa saisi, kun seuraisi lakia ja mitä kirouksia se kohtaisi, jos ei seurannut lakia. Yksi kirouksista on heinäsirkat.

5. Moos. 28:38-39. Siementä sinä viet pellolle paljon, mutta satoa korjaat vain vähän, sillä heinäsirkat syövät sen. Viinitarhoja sinä istutat ja näet vaivaa, mutta viiniä et saa juodaksesi etkä voi korjata viinirypäleitä, sillä madot syövät ne.

Ei ihme, että Jooel huutaa: Kuulkaa tämä, te vanhimmat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat. Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä?

Heinäsirkkaparvi oli niin massiivinen, että sellaista ei muistettu tai ei koskaan edes  ollut kuultu. Se söi kaiken vihreän. Tämä oli muistettava kertoa myös lapsille varoitukseksi siitä, että Jumala lähettää kirouksen, jos kansa rikkoo jatkuvasti Jumalaa vastaan. Ja lasten oli kerrottava se omille lapsilleen.

Mutta miksi Jumala lähetti kirouksia? Aamoksen kirjassa kerrotaan, että Jumala oli lähettänyt monia kirouksia israelilaisille. Yhdestä niistä löydämme nämä samat sirkat.

Aam. 4:9. Minä löin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella. Lukuisat puutarhanne ja viinitarhanne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.

Jumala lähetti kirouksia, jotta ihmiset palaisivat takaisin Jumalan luo. Varmaan osa ihmisistä palasi, mutta suurin osa ei sitä tehnyt. Kun Suomi oli mukana sodassa, kansa rukoili ja Suomi säilyi ihmeen kaupalla itsenäisenä. Oliko nämä sodat Jumalan lähettämiä? En tiedä, mutta sodat saivat aikaan sen, että ihmiset kääntyivät Jumalan puoleen. Nyt sotien kauhut on unohdettu ja samalla Suomi on unohtanut Jumalan. Suomi on unohtanut Hänet, jossa on meidän turvamme ja se ei ole hyvä asia Suomelle. Olemme unohtaneet kertoa lapsillemme näistä kauhuista ja ennen kaikkea siitä, että kun suomalaiset kääntyivät rukoillen Jumalan puoleen, Hän pelasti meidät niin, että pysyimme itsenäisenä maana. Ilman Jumalaa on meidän turha viettää 100 vuotiaan Suomen syntymäpäivää, koska kunnia ei mene Jumalalle, vaan ihmisille. Suomi on nyt jälkikristillinen maa. Ja se on surullista, koska jos unohdamme Jumalan kokonaan, menetämme myös Hänen siunaukset.

Jooelin kirjan alku on nostanut mieleeni monenlaisia ajatuksia. Ja nyt on mielessäni vain yksi tärkeä tehtävä, johon meidän jokaisen olisi ryhdyttävä. Rukoilemaan omien lasten ja lähimmäistemme puolesta sekä muistuttamaan siitä, miksi Suomi on itsenäinen maa.