25. Jooel. 4:14-15 Aurinko verhoutuu suruvaippaan

Pysymme yhä Herran päivässä, koska nämä tulevat jakeet Jooelin kirjassa edelleen  kertovat Herran päivästä. Tämä päivä on pelottava, mutta myös samalla odotettu, ainakin uskovien keskuudessa. Meillä on siitä päivästä erilaisia tulkintoja, mutta yhteistä kaikille on, että Jeesus tulee silloin. Se päivä on myös julkinen ja varmaan suuriääninen, kun ihmiset meluaa ja pasuuna puhaltaa suureen ääneen.

Kun olen näitä jakeita kirjoittanut auki, lähinnä itselleni, tuntuu siltä, että pyörin koko ajan tapahtumissa, jotka tulevaisuudessa tapahtuvat ja ovat kovin pelottavia. Silti odotan tuota päivää. Jatkan siis seuraavasta jakeesta.

Jooel  4:14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisun laaksossa.

Huomaatteko, että sodasta ja siinä tapahtuvasta hyökkäyksestä ei puhuta enää lainkaan. Eräs Ilmestyskirjan selittäjä sanoi samaa Ilmestyskirjan tapahtumista. Siellä lähdetään sotaan, mutta koskaan ei sodita. Niin näyttää tässäkin käyvän. On vain meluavia joukkoja. Ihmisten hätä on valtava, koska he huomaavat joutuneensa tuomiolla, jota he eivät koskaan uskoneet tulevan.

Meitä jokaista kohtaa esikuvallisesti Herran päivä silloin, kun joudumme kohtaamaan oman syntisyytemme. Olemme omassa ratkaisun laaksossa. Olemme ikään kuin Herran tuomion alla. Voimme katua syntiämme, mutta se ei auta, jos emme ota vastaan sitä anteeksi antamusta, jonka Jumala on meille valmistanut. Katumus sinällään ei pelasta, vaikka kuinka sitä tekisimme. Se ei pyyhi pois meidän syntiä. Ainoastaan silloin voimme saada syntimme anteeksi, kun otamme sen Jeesukselta vastaan. Kuitenkin Herran päivä on meille lopullisen tuomion päivä. Silloin ei enää voi parannusta tehdä ja kääntyä Jeesuksen puoleen oman syntisyyden kanssa. Se on meille kadotustuomion tai pelastuksen päivä.

Herran päivällä on myös toinen merkitys. Jo alkuseurakunta vietti sunnuntaina jumalanpalvelusta ja ehtoollista, koska sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Ilmestyskirjassa Johannes kertoo olleensa Herran päivänä hengessä, kun Jeesus ilmestyi hänelle. Siis meidän sunnuntaina. Siksi itse vietän sunnuntaina lepopäivää, enkä lauantaina eli sapattina. Sapatin viettäminen oli israelilaisille annettu määräys ja siksi se ei koske meitä. Tämän oli alkuseurakunta ymmärtänyt. Toki siitäkin oli erilaisia opetuksia tuohon aikaan, varsinkin judaistit vaativat sapatin pitämistä, kuten he vaativat nykyäänkin. No, tämäkään ei ole pelastuskysymys, joten pitäköön kukin pyhänä päivää, joka hänelle parhaiten sopii.

Kun menemme seuraavaan jakeeseen, ei meidän tarvitse enää ihmetellä, miksi ihmiset meluavat. Minä huutaisin suureen ääneen kohdatasseni seuraavan ilmiön.

Jooel 4:15. Aurinko ja kuu verhoutuvat suruasuun, tähdet menettävät loistonsa.

Luonnossa tapahtuvat ilmiöt, kuten auringon pimentyminen ja tähtien loiston menettäminen tässä kohden, korostavat Jumalan läsnäoloa. Näinhän tapahtui, kun Jumala kohtasi Israelin kansan Siinainvuorella.

2 Moos. 19:16. Kolmannen päivän aamuna alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle. Kuului hyvin voimakas soofar-torven ääni, ja koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.
17. Silloin Mooses vei kansan leiristä kohtaamaan Jumalaa, ja he asettuivat seisomaan vuoren juurelle.
18. Koko Siinainvuori peittyi savuun, koska Herra oli laskeutunut sille tulessa. Siitä nousi savua kuin sulatusuunista, ja koko vuori vavahteli ankarasti.
19. Soofar-torven ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.

En ihmettele lainkaan, että kansa pelkäsi. Luulen, että mekin pelkäisimme. Jotain samankaltaista kertovat useat profeetat Herran päivän tapahtumista. Sitä kuvataan pimeäksi päiväksi ja pelottavaksi päiväksi. Ihmiset toivovat sitä, mutta eivät tiedä mitä se tuo tullessaan, kuten Aamos kertoo meille.

Aamos 5:18. Voi teitä, jotka kaipaatte Herran päivän tulemista. Mitä hyvää teille koituu Herran päivästä? Se päivä tulee olemaan pimeys eikä valkeus.
19. Käy niin kuin silloin, kun mies pakenee leijonaa ja hänet kohtaa karhu tai kun hän kotiin tullessaan nojaa kätensä seinään ja häntä pistää käärme.
20. Eikö Herran päivä ole pimeys eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei ole valoa?

Aamos puhui israelilaisille, jotka olivat hyljänneet Jumalan ja palvelivat Jumalan rinnalla muita jumalia. Näen tässä jotain samaa kuin tapahtuu tänä päivänä. Moni odottaa Herran päivää, mutta omassa elämässä on Jumalan rinnalla myös muita jumalia. Enkä vain tarkoita esim rahan palvontaa, vaan niitä omia tapoja palvella Jumalaa, niitä, jotka on otettu muista uskonnoista. En myöskään voi rintaani röyhistää, että tässä on oikea ja aito Jumalan palvelija! En, ikävä kyllä, vaan joudun päivittäin menemään Herrani eteen omine väärine tekoineni. Me pelastumme tuona päivänä ainoastaan Jumalan armosta! Mutta israelilaiset eivät olleet kääntyneet pois omista epäjumalan palveluksistaan. He pitivät itseään hyvinkin Jumalaan uskovina, kuitenkaan sitä he eivät olleet, kuten voimme huomata muusta Aamoksen kirjan tekstistä. Siksi Aamos varoittaa, ettei heille tulisi mitään hyvää tapahtumaan Herran päivänä.

Jeesus myös kuvaa tätä päivää samankaltaisesti kuin profeetat.

Matt. 24:"Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.
30. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

Kun ahdistuksen päivät loppuvat, tulee kosmiset merkit taivaalle. Silloin tiedämme, että nyt Jeesus tulee. Nämä voimakkaat ja järkyttävät merkit kertovat meille suurta ilosanomaa: meidän vapautuksemme on todella lähellä! Samaan aikaan, kun Jeesus saapuu kaikessa kunniassa, Hän lähettää enkelinsä kokoamaan meidät luokseen! Silloin soi pasuuna suureen ääneen ja meidät kerätään kaikkialta maapallolta Jeesusta vastaan!

Oletko koskaan kuvitellut, millainen on hetki, kun Jeesus saapuu? Itse olen joskus miettinyt sitä, mutta edes minun mielikuvitukseni ei riitä siihen, miltä kaikki tulee näyttämään. Uskon sen olevan jotain todella mahtavaa. Tätä päivää jäämme odottamaan!

Suoraan! Jooel 2:4-9

Jooel oli kuvannut sitä tuhoa, mitä Herran johtama vihollisarmeija saa aikaan. Nyt hän siirtyy kuvaamaan sitä, miltä tämä armeija näyttää. Tässä kohden tutkijat jakautuvat siis kahteen eri ryhmään. Toisten mielestä kyseessä on heinäsirkat ja toisten mielestä sotajoukot. Mutta miltä tämä kaikki näyttäytyy Jooelille?

2:4. Hevosilta ne näyttävät, ne juoksevat kuin ratsut

Heinäsirkan pää muistuttaa hevosen päätä, joten ne tutkijat, jotka pitävät näitä tulijoita heinäsirkkoina, muistuttavat juuri tästä yhtäläisyydestä. Taasen ne tutkijat, jotka ovat sitä mieltä, että kyseessä on todellinen armeija, muistuttavat taasen siitä, että ei ole tärkeää, miltä armeija näyttää vaan se, mitä se saa aikaan.

Raamatussa muuallakin rinnastetaan heinäsirkat ja hevoset toisiinsa. Näin esim. Ilmestyskirjassa, jossa viidennen pasuunan soiton yhteydessä kerrotaan näin:
Ilm. 9:7. "Heinäsirkat näyttivät sotaan varustetuilta hevosilta. Niillä oli päässään kuin kultaiset seppeleet, ja niiden kasvot olivat kuin ihmiskasvot."
Ilmestyskirjassa nämä heinäsirkkoja muistuttavat tuhoojat tulivat syvyyden kaivon savusta ja niillä oli rajoitettu valta. Ne saivat vaivata niitä ihmisiä, joilla ei ollut Jumalan antamaa sinettiä. Heinäsirkat kuvaavat myös tässä tuhoa, vaikka Ilmestyskirjan heinäsirkat kuvataankin aivan erilaisiksi kuin maan päällä elävät heinäsirkat. Niiden symboliikka onkin niiden aiheuttama tuho ja siinä merkityksessä ne esiintyvät Raamatussa. Näin myös Jooelin kirjassa.

Jooelin aikaan, kuten koko Vanhan testamentin aikaan, hevosia käytettiin yksinomaan sodissa. Näin hyökkäykseen saatiin nopeutta ja jalan kulkevat sotilaat olivat lähes voimattomia näitä hevosilla ratsastavia sotilaita vastaan. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, Hän tuli rauhan kuninkaana. Aasi kuvaa rauhaa ja hevonen sotaa. Jooel näkee hevosten aiheuttaman tuhon kuvaavan viimeisten päivien tapahtumia. Paavali kirjoittaa, että Jumala lähettää eksytyksen, jonka Saatana toteuttaa. Syy tähän kerrotaan seuraavasti: (2 Tess. 2:11-12)” Siksi Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, niin että he uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vääryyteen.” Jumala lähettää ja samalla määrittää mitä Saatana saa tehdä. Ja kaikki tämä tapahtuu tänä päivänä. Saatanalla on rajoitettu valta. Tämä kohta tuo myös esille sen, että meidän uskomme koetellaan. Rakastammeko totuutta vai valhetta?

Jooel on kuvannut meille sen, millaiselta hyökkääjät näyttivät. Nyt hän siirtyy kuvaamaan, miltä ne kuulostavat.

5. Rämisten kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. Ne ovat kuin taisteluun järjestäytynyt väkevä kansa.

Jooelin kuvaus sopii niin heinäsirkkoihin kuin armeijaan. Se on pelottava näky, kuten Jooel toteaa seuraavaksi.

2:6. Niiden edessä kansat vapisevat, kaikkien kasvot kalpenevat.

Teksti kuvaa hirveää kauhua, jota niin israelilaiset kuin myös ympäröivät kansat tuntevat. Samalla se kuvaa niitä kauhunhetkiä, joita tullaan tuntemaan viimeisinä päivinä. Silloin ihmiset toivovat kuolevansa, mutta kuolema pakenee.

Heinäsirkka armeija hyökkäsi kaupunkiin. Sitä ei pidätellyt muurit, vaan suoraan se kulkee ja tuhoaa kaiken.

2:7. Ne ryntäävät kuin sankarit, soturien lailla ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullaan.
8. Eivät ne sysi toinen toistaan, vaan jokainen kulkee omaa reittiään. Heittoaseitten välistä ne syöksyvät eivätkä pysähdy.
9. Ne ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ikkunoiden kautta ja tulevat sisään kuin varkaat.

Kun Jerusalem tuhottiin, samalla tuhottiin sen muurit. Kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen ja osa kansasta palasi takaisin Nehemian aikaan, jolloin muurit rakennettiin uudelleen. Tämän vuoksi monet ajoittavat Jooelin kirjan tämän ajanjakson jälkeen kirjoitetuksi.

Heinäsirkat, samoin kuin todellinen armeijakin, kulkevat järjestyksessä ja suoraan eteenpäin. Tässä kohti näyttäisi siltä kuin heinäsirkat ja armeija olisivat sisäkkäin ja limittäin Jooelin näkemässä näyssä. Voitaisiin sanoa, että se jyrää kaiken, mikä edessä sattuu olemaan. Kymmenessä vitsauksessa on myös heinäsirkkavitsaus, jolloin heinäsirkat tunkeutuivat niin asuntoihin kuin myös palatseihin.

2 Moos. 10:6. Heinäsirkat täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikki talot Egyptissä, niin etteivät isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä lähtien, jona heitä on ollut maan päällä, aina tähän päivään asti.'" Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.

Mikä tässä on kaikkein tärkeintä? Kuvaukset tulevista armeijoista, jotka joskus tulevat hyökkäämään? Näitä kuvauksia on tehty paljon ja löydetty kuvauksesta milloin minkäkinlaista sota-asetta. Toki, on mielenkiintoista miettiä millaisilla aseilla hyökätään ja mistä maasta hyökkäys tulee, mutta se on sittenkin toissijainen asia. Kaikkein tärkeintä on miettiä sitä, mitä Jumala haluaa tällä näyllä meille viestittää. Mitä Hän halusi kansansa tekevän, kun heinäsirkat hyökkäsivät kaupunkiin? Jumala halusi, että kansa kääntyy Jumalan puoleen. Ihan samaa Jumala haluaa myös meille viestittää. Herran päivä on lähempänä meitä kuin Jooelin aikana. Meillä on suurempi syy tarkistaa oma vaelluksemme päämäärä. Varmistaa, että meidän otsassa on Jumalan antama sinetti eli meillä on Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi omilleen lähettää!

Pian se tulee, Jooel 2:1-2

Jooel kuvaa kirjassaan heinäsirkkaparven tekemää tuhoa, mutta näkee siinä myös Herran päivän eskatologisia tapahtumia. Tutkijat ovat hieman erimielisiä siitä, mitä tässä kuvataan. Onko heinäsirkkaparven jälkeen tulossa vihollisarmeijan hyökkäys vai onko koko ajan kyseessä heinäsirkat? Meidän on hyvä muistaa, että kyseessä on eräänlainen näky, jota Jooel katsoo ja pidettävä mielessä, että Jooel kertoo sen avulla niistä tapahtumista kuvainnollisesti, joita Herran päivänä tapahtuu ja että kyseessä on enemmänkin varoitus tulevasta Herran päivästä ja siitä, että ihmisten tulisi kääntyä Herran puoleen pelastuakseen.

Kun nyt alat lukea siitä, mitä Jooel on nähnyt ja kuinka hän kuvaa sitä, voit miettiä myös miten tämä kaikki sopii sellaisen opetuksen kanssa, että Jooelin armeija olisi evankeliumin tuoja ja herätyksen luoja. Opetukset, joissa meidän uskovien tulisi vallata kaupunkeja tai vallata Suomi Jeesukselle, perustuvat tähän kyseiseen oppiin. Ja Jooelin armeija-oppi on kytköksissä Myöhäissade-oppiin, johon perustuu esim. opetus suuresta maailmanlaajuisesta herätyksestä ennen Jeesuksen paluuta. Kumpikin oppi on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Toisaalta voisimme kysyä miksi kansaa tuli varoittaa “hyvästä” armeijasta tai “pelastavasta” armeijasta? Vastaus on hyvin yksinkertainen, armeija oli israelilaisten vihollinen! Jumala on kautta aikojen käyttänyt vihollisarmeijoita ja luonnonmullistuksia varoituksena tai rangaistuksena niin omalle kansalleen kuin kaikille muillekin kansoille. Näin kertoo Jeremia 25 8-11

Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani, 

minä lähetän noutamaan kaikki pohjoisen heimot, sanoo Herra, ja palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja tuon heidät tämän maan ja sen asukkaiden kimppuun ja kaikkien näiden ympärillä olevien kansojen kimppuun. Minä vihin nämä maat tuhon omiksi ja teen niistä autioita, ivallisen vihellyksen aiheita ja ikuisia raunioita. Minä hävitän niiden keskeltä riemun ja ilon äänet, sulhasen äänen ja morsiamen äänen, käsikivien äänen ja lampun valon. Koko tästä alueesta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat joutuvat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. 

Armeijat, vihollisenkin armeijat, olivat Jumalan vallan alla. Me nykyään kerromme paljon Jumalan rakkaudesta, mutta unohdamme, että Jumala myös vihaa syntiä ja toteuttaa antamansa rangaistukset. Niinpä Jumala kutsuu palvelijansa Nebukadnessarin toteuttamaan rangaistuksensa, jonka Hän oli määrännyt kansalleen. Nyt Jooel kertoo aivan samankaltaisesta tilanteesta, jossa heinäsirkat toteuttavat Jumalan rangaistuksen. Jooel näkee siinä kuitenkin Herran päivän toteutumaa. Jooel katsoo kauas tulevaisuuteen, jopa meidän aikojemme ylitse päivään, jota mekin odotamme. Nyt oli kuitenkin aika kehottaa soittamaan hälytys Herran kansalle!

2:1 Puhaltakaa soofar-torveen Siionissa, soittakaa hälytys minun pyhällä vuorellani. Vaviskoot kaikki maan asukkaat, sillä Herran päivä on tulossa, se on lähellä, 

2. pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sankan sumun päivä. Lukuisa ja väkevä kansa on vuorille levinneenä kuin aamurusko. Sen vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien aikoihin saakka. 

Soofar-torvet olivat oinaan sarvista tehtyjä puhaltimia. Oinaan sarvet ovat pitkiä ja kiemuraisia ja ne toimivat erityisesti uskonnollisten tapahtumien ja juhlien soittimina. Mutta niillä soitettiin myös hälytys vaaran uhatessa. Nyt hälytys tuli antaa, koska Herran päivä oli tulossa. Jäin miettimään, että tämä kehotus on tarpeellinen myös tämän päivän uskoville. Kuka soittaisi meidän päivinä hälytyssoiton Herran päivän tulemisesta, koska monelle tämä päivä on pimeyden ja synkkyyden päivä. Kuka herättäisi heidät unesta, jossa he uinuvat luullen kaiken olevan hyvin? Kuka kertoisi heille, että Jeesus voi pelastaa Herran päivän kauhuista? Jooel uskalsi kertoa, että Herran päivä oli tulossa ja käskeä puhaltamaan hälytyksen kaupunkiin. Meidän tulisi rohkeasti kertoa seurakunnassa, että Herran päivä on tulossa. Hälytyksen tulisi raikua herättäen jokaisen uskovan, joka nukkuu. Hälytyksen tulisi raikua myös pimeään maailmaan ja varoittaa, että Herran päivä on tulossa. Missä ovat vartijat? Juuri heidän kuuluisi soittaa hälytys! Jumala on asettanut vartijoita, jotka antavat hälytyksen, kun vihollinen on hyökkäämässä. Myös seurakuntiin on annettu vartijoita, jotka ilmoittavat, jos seurakuntaan on vihollinen hyökkäämässä tai jo hyökännyt. Mutta meidän vartijat nukkuvat aivan kuin Jesaja 56:10-12 kertoo asiasta.

Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä. He ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He uneksivat, makailevat ja nukkuvat mielellään. Kuitenkin näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään tyydytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät he mitään kykene ymmärtämään. He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, joka ikinen. "Tulkaa," he sanovat, "minä hankin viiniä, ryypätään väkevää juomaa. Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana.

Meidän “vartijat” juovat väkevää henkeä ja juopuvat siitä. Heille on tärkeintä saada rahaa ja mainetta sekä uneksia suuria näkyjä. Mutta he ovat sokeita ja mykkiä Jumalan Sanan suhteen. He eivät sitä ymmärrä, koska he etsivät omaa kunniaansa Jumalan kunnian sijaan. Siksi hekin voivat sanoa, että Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana. 

Mutta jos jossain soi hälytyssoitto, että Herran päivä on lähellä ja siellä varoitetaan seurakuntaan hyökkäävistä eksyttäjistä, mutta sitä ei tahdota kuunnella, voi vain syyttää itseään, kun Herran päivän pimeys ja synkeys laskeutuu. Hesekiel 33:3-6

Minulle tuli tämä Herran sana: 

"Ihmislapsi, puhu maanmiehillesi näin: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun, siellä maan kansan keskuudestaan valitsema vartiomies nähdessään sen puhaltaa soofar-torveen ja varoittaa kansaa. Jos joku kuulee pasuunan äänen mutta ei välitä varoituksesta ja miekka tulee ja surmaa hänet, hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle. Hän kuuli kyllä pasuunan äänen mutta ei välittänyt varoituksesta; hänen verensä tulee hänen itsensä päälle. Jos hän olisi välittänyt varoituksesta, hän olisi pelastanut sielunsa. Mutta jos vartiomies näkee miekan tulevan eikä puhalla pasuunaan, kansa ei saa varoitusta. Jos miekka silloin surmaa jonkun heistä ja tämä kuolee synneissään, minä vaadin vartiomiehen tilille hänen verestään. 

Vartiomiesten tuli varoittaa vaarasta, silloin hän ei ollut vastuussa kenenkään kuolemasta. Ja jokaisen oli otettava tosissaan varoitus, jotta hän olisi pelastanut sielunsa. Samoin on tänäänkin. Jos olet kuullut varoituksen, mutta et ole siitä välittänyt ja sen vuoksi olet eksynyt pois Jeesuksen luota, olet itse syypää, kun joudut kadotukseen. Nyt onkin kaikilla seurakunnan työntekijöillä, jotka tavalla tai toisella opettavat ja julistavat Jumalan Sanaa, suuri vastuu tehtävässään. Jokaisen tulee opettaa sitä mitä Jeesus oli Apostolien käskenyt opettaa. Ei yhtään enempää eikä vähempää, jotta Jumalan kansa voisi kasvaa uskossaan.

Ef. 4:11-15. Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi  tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus.

Heidän tehtävänään on opettaa seurakuntaa niin että se kasvaa uskossaan täysi-ikäiseksi ja siten ei ajelehdi ja eksy pois Jeesuksesta. Me emme ajelehdi erilaisissa opeissa, vaan me pysymme yksin Kristuksessa ja siinä opetuksessa, jonka meille Raamattu Jumalan Sanana välittää.

Jooel näkee valtavan armeijan levittäytyneen vuorille. Tämä armeija kuvaa niitä vihollisia, jotka Herran päivänä Jeesus tulee suunsa henkäyksellä tuhoamaan. Jooel pyrkii kuvaamaan meille sitä, että tuomio alkaa meistä, jotka olemme Jeesuksen omia. Kun sinä olet Jeesuksen oma ja pysyt siinä opissa, jonka Hän Apostoleilleen antoi, sinun tuomiosi on kunnian kruunu. Me pääsemme siihen uuteen taivaaseen ja maahan, jonka Hän on meille luvannut.

2 Piet. 3:10-13. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia teidän tuleekaan olla pyhässä elämässä ja jumalanpelossa odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän tuloa, tuon päivän, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Jooel on alkanut kuvata jotain suurta, joka ihmiskuntaa on kohtaava. Monet odottavat vavisten maailman loppua, mutta heiltä puuttuu toivo, joka meillä kristityillä on. Heiltä puuttuu toivo jostain paremmasta kuin tämä maailmanaika on tai tämä maapallo, jolla me asumme. Monien uskovien toivo on tässä maailmassa ja ihmiskunnassa. Moni tavoittelee terveyttä ja vaurautta, joka on kiintymystä tähän maailmaan. Ja kuitenkin Raamatussa monessa kohden tulee esille, että tämä on kärsimysten maa. Mutta me menemme kohti täydellistä pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Kun me kuulemme hälytyksen, nostakaamme katseemme Vapahtajaamme, koska sieltä löytyy apu.

Herran päivä, Jooel 2:15-20

Raamatussa on yksi käsite, jota kutsutaan tekniseksi termiksi. Se on Herran päivä. Siitä käytetään myös ilmaisua “se päivä” tai yksinkertaisesti vain “päivä”. Se viittaa tulevaisuuteen eli se on eskatologinen. Käsite ei syntynyt yhtäkkiä, vaan se täsmentyi pikku hiljaa. Jumala avasi ensin vähän tämän päivän tapahtumista profeetoille ja nyt me, joilla on kokonainen Raamattu, tiedämme siitä jo hyvin paljon. Lyhyesti voi sanoa, että se on päivä, jolloin Jumala ilmestyy erityisellä tavalla tuomitsemaan niin kansat kuin ihmisetkin. Voidaan myös ajatella, että jokainen ihminen kokee eräänlaisen Herran päivän silloin, kun hän kohtaa Jeesuksen pelastajanaan. Se päivä ihmisen elämässä vaikuttaa siihen, millaisen tuomion hän saa Herran päivänä. Jooel näkee heinäsirkkojen aiheuttamassa tuhossa Herran päivän ja ilmoittaa sen myös israelilaisille.

15. Voi, mikä päivä! Lähellä on Herran päivä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

Jooel kauhistuu sitä, mitä hän näkee Herran päivänä tapahtuvan. Israelilaiset odottivat Herran päivää. He odottivat, että sinä päivänä Jumala tuomitsee kaikki ne kansat, jotka olivat Israelin vihollisia. He pitivät sitä ilon ja valon päivänä. Aamos varoitti kansaa Herran päivästä.

Aam. 5:18 Voi teitä, jotka kaipaatte Herran päivän tulemista. Mitä hyvää teille koituu Herran päivästä? Se päivä tulee olemaan pimeys eikä valkeus.

Kansa odotti Herran päivää, koska he näkisivät Jumalan kostavan muille kansoille heidän puolestaan ja kuitenkin kansa samaan aikaan palveli muita jumalia. On mielenkiintoista, että me nykyäänkin odotamme Jumalan estävän kaiken pahan, jota me kohtaamme, vaikka emme hyvinä päivinä edes usko Häneen. Israelilaisille oli järkytys kuulla, että Herran päivä olikin hävitystä, jonka Jumala Kaikkivaltias lähetti. Jooel palaa tuhon kuvaukseen seuraavassa jakeessa retorisella kysymyksellä.

16. Eikö meiltä ole riistetty ruoka silmiemme edestä, ilo ja riemu Jumalamme huoneesta?

Kaikki mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut kansan silmien edessä. He olivat nähneet kaiken mitä oli tapahtunut, mutta eivät olleet millään tavoin voineet estää sitä. Kun heinäsirkat olivat syöneet kaiken ruuan ihmisten silmien edessä, se oli kuin ruoka olisi riistetty ihmisten käsistä, kun he olivat olleet syömässä sitä. Kun ruokaa ei ollut, ei myöskään Temppelissä voitu suorittaa uhrimenoja ja iloita siitä, että Jumala oli siunannut sadon. Jumala oli antanut käskyn, että vain Temppelissä voi uhrata ja se on myös paikka, jossa piti iloita siitä hyvästä, jonka Jumala oli kansalleen antanut.

5 Moos. 12:7. Syökää siellä, Herran, teidän Jumalanne, edessä ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä olette saaneet hankittua ja millä Herra, teidän Jumalanne, on teitä siunannut.

Kun etsin tämän jakeen, jossa kehotetaan iloitsemaan kaikesta siitä, mitä Jumala oli antanut, luin myös seuraavan jakeen, joka pysäytti minut.

8. Älkää tehkö niin kuin me täällä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein.

Me usein kuvittelemme, että Jumalan luo voi mennä monia eri teitä. Aivan kuin jokainen voisi toimia oman tahtonsa mukaan. Mutta näinhän se ei ole. Jumala on antanut meille yhden tien, joka on Jeesus Kristus. Hän, joka kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme. Nyt meille tarjotaan uusia kristuksia ja uusia ilmoituksia, ikään kuin uusia teitä Jumalan luo. Nämä tiet eivät sinne vie. Nämä vievät ihmisen pois Jeesuksen luota antaen tilalle jotain muuta. Usein sellaisen opetuksen, jossa ihminen itse muuttaa itsensä ja itse raivaa tietä Jumalan luo unohtaen sen, että Jeesus on jo avannut tien Kaikkein Pyhimpään ja me olemme jo siellä. Me voimme iloita Herran edessä kaikesta siitä mitä Hän on meille antanut. Jooel ei voinut nyt iloita, vaan hän jatkaa kuvausta tuhosta.

17. Siemenjyvät ovat surkastuneet multiensa alla, varastot ovat typötyhjiä, aitat on purettu, kun vilja on kuivettunut pelloille.
18. Kuinka huokaakaan karja! Kuinka hädissään ovatkaan karjalaumat, sillä niillä ei ole laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat tuhon omiksi.

Heinäsirkkojen lisäksi oli tullut kuivuus. Siemenet, jotka oli kylvetty maahan, eivät itäneet veden puutteen vuoksi. Niinpä ei myöskään saatu satoa ja varastot huusivat tyhjyyttään. Ne olivat käyneet tarpeettomiksi ja siksi ne purettiin pois. Myös karjaeläimet kärsivät kuivuudesta. Lehmät kulkivat etsimässä ruokaa ja voin vain kuvitella, kuinka ne ovat hädissään äännelleet ja läähättäneet. Kun tähän lisätään lammaslaumat, jotka ovat joutuneet myös tuhon omaksi, on kuivuuden tuoma tuho ollut täydellinen. Lammas tulee hyvinkin niukalla ruualla toimeen, mutta nyt olivat lampaatkin kuolleet ruuan puutteeseen. Kaiken tämän nähtyään ja ymmärrettyään Jooel asettuu Herran eteen esirukoilijaksi.

19. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut autiomaan laitumet, liekki polttanut kaikki kedon puut.
20. Myös kedon eläimet ikävöivät sinua, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on kuluttanut autiomaan laitumet.

Jooel kääntyy Hänen ainoan puoleen, joka voi auttaa. Jooel huutaa Jumalaa avuksi. Jo heti aluksi rukouksesta kuultaa läpi se hätä, joka Jooelilla oli. Sinua, Herra, minä huudan. Me emme elä sattumien elämää, vaan kaikkien tapahtumien takana on Jumala. Luther on sanonut, että Saatanakin on Jumalan Saatana ja se pitää paikkansa. Saatanalla on valtaa vain sen verran kuin Jumala sitä hänelle antaa.

Seuraavaksi Jooel tuo esille syyn, miksi hän rukoilee. Totuuden mukaisesti hän kertoo siitä tuhosta, joka oli maata kohdannut. Aikaisemmin oli tuotu esille, kuinka tuho oli kohdannut ihmisiä, maata ja karjaa. Nyt Jooel tuo esille, kuinka sama tuho on kohdannut villieläimiä. Jumalan huolenpito ei kohdistu vain ihmisiin, vaan koko luomakuntaan. Psalmissa 36:7 kerrotaan näin.

Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret,
sinun tuomiosi kuin suuri syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Kaikki mitä Jooel on edellä kertonut, tähtää yhteen päivään, joka on tulevaisuudessa. Se on Herran päivä, jolloin ihmiskunta tuomitaan. Tapahtuu paljon asioita, joista en itse ymmärrä puoliakaan, mutta yhden asian olen käsittänyt. Se päivä voi olla myös pelastuksen päivä.

Apt. 2:20. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja loistava.
21. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

Kun sinä turvaat Jeesukseen ja huudat avuksesi Jeesusta, sinä pelastut.
Tämä kaikki tulee tapahtumaan ihmisten silmien edessä ja ihmiset eivät voi estää sitä. Kaikki tulee tuhoutumaan, mutta jokainen joka laittaa toivonsa ja turvansa Jumalaan pelastuu.