28. Jooel 4:19-21: Lupaus

Nyt lähdemme Jooelin kirjan kahden viimeisen jakeen pariin. Täytyy myöntää, että takki alkaa olla tyhjä tämän kirjan ääressä, mutta niin se saa ollakin. Rukoilen silti viisautta näiden jakeiden pariin.

19. Egyptistä tulee autio, ja Edom muuttuu autioksi aavikoksi väkivallan tähden, jota ne ovat tehneet Juudan asukkaille, kun ovat vuodattaneet viatonta verta heidän maassaan.

Aikaisemmin on mainittu kansoja, joita kohtaa Jumalan viha ja nyt siihen liitetään kaksi kansaa lisää, Egypti ja Edom. Syyksi Jumala kertoo, että kansat olivat vuodattaneet viatonta verta eli he olivat surmanneet juutalaisia Pyhällä maalla. Myös Hesekiel kertoo samankaltaisen tuomion Edomille.

Hes. 35:15. Niin kuin sinä iloitsit Israelin heimon perintöosan autioitumisesta, minä teen samoin sinulle. Sinusta, Seirin vuori, tulee autio, samoin kuin koko Edomista, ja siitä kaikki tulevat tietämään, että minä olen Herra."

“Niin kuin sinä iloitsit Israelin heimon perintöosan autioitumisesta, minä teen samoin sinulle.” tai niin kuin sinä iloitsit toisen uskovan epäonnistumisesta, niin minä teen sinulle samoin! Tämänkaltainen ajatus nousi mieleeni tästä jakeesta. Kuinka usein me iloitsemme siitä, että joku toinen epäonnistuu. Ajatus, että ihan oikein tuolle, ei ole kaukana meistä yhdestäkään. Koska Jumala on muuttumaton, tulee Hän myös kostamaan meidälle, kun olemme iloinneet, tavalla tai toisella, toisten epäonnistumisesta. Puhumattakaan, jos joku loukkaa meitä tavalla tai toisella, silloin kostaminen nousee vääjäämättä mieleen. Jos joku loukkaa sinua siten, että se on meidän maallisten lakien mukaan rikos, kostaminen kuuluu silloin oikeuslaitokselle.

Room. 13:3. Eivät viranomaiset ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä on hyvää, ja sinä saat siltä kiitoksen.
4. Se on Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka tekee pahaa.
5. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen vaan myös omantunnon tähden.

Niin, poliisi ei turhaa miekkaansa kanna. Ja taas tulee mieleen, että miksi itse yritän ajaa nopeusrajoitusten mukaan? En aja siksi, että saisin pitää puhtaan omantunnon, vaan siksi, etten saisi sakkoja! Ja kuitenkin, puhdas omatunto olisi tärkeämpi asia kuin se, ettei saa sakkoja! Mutta kuten tiedämme, ihminen on läpeensä paha ja jos esivaltaa ei olisi, tulisi maan päälle täydellinen kaaos. Esivalta on Jumalan esivalta, vaikka siellä ei aina tehdäkään lakien mukaan. On nyt hyvä tietää, että Jumalan kostaminen tapahtuu myös esivallan keskuudessa.

Jooel. 4:20. Mutta Juuda pysyy asuttuna iäti ja Jerusalem polvesta polveen.

Egypti ja Edom saivat Jumalan tuomion, mutta Juuda saa lupauksen, että se tulee olemaan aina asuttuna. Monet juutalaiset ajattelivat, että tämä tarkoittaa tätä maallista asumista, johon se määrätyssä mielessä myös viittaa. Toisaalta se voi viitata myös uuteen Jerusalemiin, joka laskeutuu taivaasta maahan. En kuitenkaan pääse irti siitä ajatuksesta, että juutalaiset odottivat maallista vapauttajaa silloin, kun Jeesus syntyi ihmiseksi. Se saattoi olla yksi syy, miksi he eivät tunnistaneet Jeesusta Messiaaksi. Ruokkimisihmeen jälkeen kansa haluaa kruunata Jeesuksen kuninkaaksi, mutta Jeesus ei siihen antanut mahdollisuutta, koska Hänen tehtävänsä ei ollut se, että Hän olisi maallinen kuningas, vaan että Hänestä tulee Kuninkaiden Kuningas.

Kansa voi elää iankaikkisesti, jos heidän keskellään asuu Jumala. Tähän Jeesus viittaa Johanneksen evankeliumissa.

Joh. 17:3. Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt.

Meillä on iankaikkinen elämä, kun me uskomme Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Mikä mahtava lupaus! Myös juutalaiset saivat tämän lupauksen.

Jooel 4:21. Minä julistan heidät puhtaiksi verivelasta, josta en ollut heitä puhtaiksi julistanut. Herra on asuva Siionissa.

-92 Jooel 4:21.     Vielä en ole rangaissut kansani vihollisia viattoman veren vuodattamisesta. Mutta se hetki tulee!

        Herra itse asuu Siionissa.

Hieman hämmennyin, kun luin viimeisen jakeen eri käännöksistä. Kun luin Rk:lle käännöksen, ajatuksiini nousi, että juutalaiset saavat syntinsä anteeksi tulevaisuudessa eli Jeesuksessa Kristuksessa. Kuitenkin Kr -92 puhuu kansoista, jotka saavat syntinsä anteeksi. Syytä tähän en tiedä, mutta ajatus on kuitenkin selvä. se, että Jumala puhdistaa verivelasta. Se on yksin Jumalan työ, johon ihminen ei voi mitään lisätä. Ainoastaan myöntyä tai kieltäytyä.

Lopuksi on lupaus, että Herra asuu Siionissa kansansa keskellä. Herra hallitsee ikuisesti! Siitä tulemme iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa!

Jooelin kanssa matka päättyy tähän. Olen saanut monia oivalluksia, mutta moni asia on jäänyt avautumatta. Matka alkoi heinäsirkka tuhosta ja päättyi riemukkaasti ihaniin lupauksiin. Kirja on vaihdellut sen hetken tapahtumien ja eskatologisten tapahtumien välillä. Välillä en ole tiennyt kummasta on kyse vai onko kyseessä kerroksellinen teksti, jossa nämä ovat limittäin. Kaikesta huolimatta minulle on jäänyt hyvä mieli tästä kirjoitusrupeamasta. Nyt rukoillaan seuraavaa aihetta!

27. Jooel 4:17-18: Virtaavat vedet

Seuraavat jakeet ovat mielestäni hiukan lohdullisempia kuin aikaisemmat. Jumalan suuruus tulee niistä ilmi, myös uuden Jerusalemin ihanuus. Siksi voimme turvallisella mielellä jatkaa uskossa elämistä, koska se on meidän tulevaisuuden tae. Jumala on Pyhä ja se olisi meidän hyvä muistaa.

Jooel 4:17 Te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen läpi.

Siionin vuori sijaitsee Kidronin laakson ja Tyropoionin laakson välisellä kukkulalla ja aikoinaan sen valloitti Daavid Jebusilaisilta. Salomo rakensi sinne Temppelin ja Jumalan nimi asettui sinne. Siksi sanotaan, että Israel on Pyhä maa. Mutta Jerusalem on pyhempi, koska siellä on Temppeli. Temppelialue on pyhempi kuin Jerusalem ja Temppeliä pyhempi on Pyhä, jossa sijaitsi seitsenjalkainen lamppu ja suitsutusalttari. Mutta kaikkein pyhin on Kaikkein Pyhin, jossa oli Liiton arkku. Armoistuin, joka on esikuva Jeesuksesta. Nyt tämä Temppeli on tuhottu, kuten myöhemminkin rakennettu Temppeli. Kun Jeesus kuoli ristillä sovittaen meidän synnin ja avasi tien Isän luokse sekä lähetti meille Pyhän Hengen, meistä on tullut Temppeleitä. Jerusalemiin puuhataan uutta temppeliä ja kuulemma kaikki sinne tarvittavat esineet ovat jo valmiina, mutta se ei tule olemaan Jumalan temppeli, koska Hän on rakentanut itse oman temppelin meistä uskovista Jeesuksessa Kristuksessa. Sinne tulee asumaan antikristus, jos kyseinen temppeli rakennetaan.

Myös Jesajan kirjassa mainitaan Siionista.

Jes 52:1 Herää, herää, pukeudu voimaasi, Siion! Pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki! Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.
2. Pudista tomu päältäsi, nouse ja istu istuimellesi, Jerusalem! Irrota kahleet kaulastasi, vangittu tytär Siion!

Näissä jakeissa minut pysähdytti sanat: Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. Ympärileikkaamaton? Pitääkö Jeesukseen uskovatkin ympärileikata? Itseasiassa kyllä. Me tarvitsemme sydämen ympärileikkauksen ja se tapahtuu Hengessä Jumalan tekemänä.

Room. 2:28. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
29. vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

Kun me tulemme joskus Uuteen Jerusalemiin, meidät on ympärileikattu. Se ei ole tapahtunut ulkoisesti, vaan sisäisesti. Emmekä enää ole saastaisia, niin kuin pakanoita pidettiin saastaisina vielä Jeesuksen aikoinakin. Ei, sillä meidät on vanhurskautettu Jumalan antamalla lahjavanhurskaudella ja meidät on pesty Jeesuksen verellä. Meistä on tullut Jumalan lapsia, Jeesuksen veljiä ja siskoja!

Jerusalemista tulee rauhan tyyssija. Kaikki siellä tulee olemaan Pyhää, jopa jokainen astiakin.

Sak. 14:21. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki, jotka tulevat uhraamaan, ottavat ne ja keittävät niissä. Eikä sinä päivänä enää ole yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin huoneessa.

Me emme enää uhraa uudessa Jerusalemissa, mutta tässä kuvataan hyvin sitä, kuinka pyhä paikka se tulee olemaan. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa sitä seuraavasti.

Hebr. 12:22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24. ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
25. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

Kun elämme tätä hektistä arkielämää tällä planeetalla, voimme helposti unohtaa, että tulee päivä, jolloin joudumme tuomiolle. Pelastuaksemme tuomiolta, meidän on turvauduttava Jumalaan. Hyvin yksinkertaista, mutta muistapa se tämän kaiken kiireen keskellä. Ainakin minä joudun usein pysäytetyksi Jumalan taholta, koska elämän murheet tahtovat viedä minut mennessään. Ja kuitenkin meitä on odottamassa jotain aivan ihanaa.

Jooel.4:18. Sinä päivänä vuoret valuvat rypälemehua, ja kukkulat vuotavat maitoa. Kaikissa Juudan puronuomissa virtaa vesi, ja Herran huoneesta kumpuaa lähde, joka kastelee Akasialaakson.

Jae alkaa sanoilla “sinä päivänä”, joka ilmaisee meille, että alkaa uusi jakso kerronnassa. Sanoilla on myös eskatologinen merkitys, joka on tyypillistä Jooelin kirjassa. Biblia 1776 kääntää sen todella kuvaavasti.

18. Sillä ajalla pitää vuoret makiaa viinaa tiukkuman*, ja kukkulat rieskaa vuotaman, ja kaikki Juudan ojat pitää vettä täynnä oleman; ja lähde pitää Herran huoneessa käymän, ja Sittimin ojaan juokseman.

Kun Jumala johdatti israelilaisia Kanaaninmaahan, Hän kuvasi samankaltaisesti maata kuin Biblia sitä kuvaa. Jumalan siunaus ei koske vain ihmisiä, vaan sen saa kokea myös luonto. Rehevä luonto antaa ihmisille hyvän ravinnon ja vaurauden. Ja tämä luonnon siunaus tulee Jumalalta, joka ansaitsee myös siitä kiitoksen.

Jumalan antamia siunauksia kuvaa myös Temppelistä virtaavat vedet. Heinäsirkka vitsaus oli koskettanut myös Temppeliä, mutta nyt se nousisi uuteen kukoistukseen ja antaisi ihmisten kokea Jumalan siunauksia, joita elävä vesi kuvaa. Jeesus puhui myös elävästä vedestä.

Joh. 7:37. Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi seisomaan ja huusi: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon.
38. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat."
39. Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.

Kun luin tämän kertomuksen Jeesuksesta, jäin miettimään, millaista vettä minusta virtaa? Ummehtunutta? Voiko sitä edes virraksi kutsua, ehkä korkeintaa tippa silloin ja toinen tällöin sitä tihkuu minusta ulospäin ja silloinkin se haihtuu kuin tuhka tuuleen! Onneksi se ei ole minusta kiinni, vaan sekin on Jumalan työtä minussa, koska vesi, jonka tulisi virrata, on Pyhä Hengen aikaan saamaa.

Kun olen näitä Jooelin kirjan jakeita avannut, lähinnä itselleni, olen alkanut kaipaamaan pääsyä Uuteen Jerusalemiin. Toisaalta se pelko, jota olen kokenut Jeesuksen toisesta tulemisesta ja sitä seuraavasta tuomiosta, on hälventynyt. Nyt uskallan luottavaisesti kohdata Vapahtajani, tietäen, ettei minussa ole mitään hyvää, vaan kaikki on Jeesuksen ansiota.

26. Jooel. 4:16 Herra on kansansa turva

Tänään pimeänä lokakuun päivänä, saa sytytellä sisälle valoja ja alkaa etsiä ulos kynttilöitä. Valoa me kaipaamme sekä toivoa tähän toivottomalta kuulostavaan maailmaan. Meidän ainoa turvamme on Herrassa, josta myös seuraava jae kertoo. 

Jooel 4:16. Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kuulua Jerusalemista. Taivaat ja maa järkkyvät, mutta Herra on kansansa turva, Israelin lasten varustus.

Herran ärjymisestä kerrotaan muissakin Vanhan Testamentin kirjoituksissa, kuten Hooseassa.

Hoos.11:10. Herran jäljessä he vaeltavat. Hän ärjyy kuin leijona – niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

Millaista on Herran ärjyminen? Sitä en osaa kuvata, mutta pelottavaa se on, koska se saa taivaat ja maat vapisemaan ja ihmiset ovat peloissaan. Mutta huomaatko, että tässä samalla luvataan omalle kansalle turva Herrassa. Heidän ei tarvitse pelätä, koska Jumala ei enää ärjy kansalleen, vaan on heille turvallinen varustus, joka suojaa vihollisilta. Mutta entä me kristityt, jotka kuulumme pakana kansoihin? Vainko Israel saa turvan? Onneksi asia ei ole näin, vaan myös me kristityt saamme turvan Siionilla Herran huomassa. Jo Vanhassa Testamentissa on tästä annettu lupaus.

Jes. 2:2. Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne.

3. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana."

4. Hän ratkaisee kansakuntien riidat, jakaa oikeutta monille kansoille. Miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä ne enää opettele sotimaan

Myös me tulemme pakenemaan Siioniin, koska meidät on liitetty tähän ihanaan kansaan. Emme siis jää pelastuksen ulkopuolelle, vaan olemme myös pelastettujen joukossa. Kun Jeesus kuoli ristillä ja sovitti meidän synnin, niin kaikki juutalaiset eivät tahtoneet ottaa vastaan tätä pelastusta. Paavali kuvaa sitä tilannetta vertaamalle juutalaisia jaloon öljypuuhun ja meitä pakanoita villiöljypuuhun tai niin kuin Raamattu kansalle kääntää sanan luonnonvaraiseen öljypuuhun. 

Room. 11:17. Mutta jos muutamat oksista on taitettu pois ja sinut, joka olet luonnonvaraisesta öljypuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,

Näin meistä muodostuu yksi kansa, joka palvelee Herraa. Kaikkien tie pelastukseen kulkee Jeesuksen kautta, myös juutalaisten. Toisaalta Israelilla on oma tehtävä aikojen lopun tapahtumissa, mutta siitä ei pelastu kuin kolmannes. Jumalalla on kokonaisvaltainen suunnitelma, joka toteutuu Jumalan tahtipuikkojen tahtiin. Hän vie kaiken tahtomaansa päätökseen. 

Ilm. 21:1. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut.

2. Näin myös pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin morsian, miehelleen kaunistettu.

3. Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta:

"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa.

4. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Valtaistuimella istuva sanoi: " Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi myös: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet."

Olemme tilanteessa, jossa tämä maa ja taivas ovat kadonneet. Nooan aikaan Jumala tuhosi maan vedenpaisumuksessa, josta meille on annettu sateenlkaari merkiksi, että Jumala ei enää tuhoa maata vedellä. Kun tämä kaikki, missä me nyt elämme, tuhotaan, se tapahtuu tulella. Pietari opettaa siitä meille.  

2 Piet.3:7. Mutta samalla sanalla on nykyiset taivaat ja nykyinen maa säästetty tulelle. Niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivää varten.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

10. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty.

{Joidenkin käsikirjoitusten mukaan: "maa ja kaikki siinä tehdyt teot paljastuvat".}

Minusta on hyvin kuvaavaa, kun sanotaan, että Herran päivä tulee kuin varas. Se tulee yllättämään kaikki, jotka eivät usko, että tuo päivä tulee, vaan luulevat tämän kaiken jatkuvan ennallaan. Näinhän on ollut jo tuhansia vuosia. Heidät yllätetään. Myös uskoville tämä tulee siten yllättäen, että me emme ole saaneet tarkkaa päivämäärää, milloin Jeesus palaa takaisin, Mutta me osaamme varautua siihen.

Kun kaikki tämä tuhoutuu, se on kuin synnytystuska naisella, joka synnyttää lapsen. Nyt syntyy jotain aivan uutta. Kaikki tulee hajoamaan alkuaineita myöten ja sitten Jumala luo uutta. Syntyy jotain sellaista, jossa ei ole syntiä. 

Sitten laskeutuu uusi Jerusalem! Sen täytyy olla kaunis, koska sitä verrataan morsiameen ja morsian on aina kaunis! Emme varmaan osaa edes kuvitella Jerusalemin kauneutta. Kuitenkin mielestäni kaikkein ihanin asia on, että Herra asuu silloin meidän keskellämme ja saamme aina olla Hänen kanssaan! Se on varmaan sellaista konkreettista yhteyttä, jota meistä moni kaipaa täällä maan päällä tallustellessaan. Siitä huolimatta, että me olemme Pyhän Hengen temppeleitä ja saamme elämässämme kokea Jumalan huolenpitoa, meistä moni kaipaa konkreettisempaa yhteyttä. Luulen, että tämän vuoksi monet uskovat hurahtavat näihin eksyttäjiin, jotka antavat erilaisia kokemuksia ja tunnekuohuja kokouksissaan. Niistä tulee yleensä krapula ja niitä tulee saada lisää, joten kierre on valmis. Mutta uudessa Jerusalemissa, jossa Herra asuu keskellämme, saamme kokea jotain paljon parempaa. Siellä Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet pois ja kaikki entinen on mennyttä. Saamme elää jossain ihanassa uudessa, jossain sellaisessa, jota ei voi näillä maallisilla sanoilla kuvata.

"Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet." Jumala lopuksi vakuuttaa meille, että kaikki mitä Hän on luvannut, tulee toteutumaan. Aivan kuin Hän allekirjoittaa meille lupauksensa. 

Jumala ei hylkää meitä, jos me emme hylkää Häntä. Vaikeina aikoina olen tarttunut näihin lupauksiin. Kun olin erittäin ahdistunut ja surullinen, ainoa toivoni oli Jumalan lupauksissa ja Sanassa. Takerruin niihin. Jaksoin, koska tiesin, että tämä on vain hetkellistä verrattuna siihen tulevaan, jossa Jumala asuu meidän keskellä. Vaikka en tuntenut mitään erityistä, ymmärsin, että Hän on minun suojamuurini ja saan turvautua Häneen. Toivottomuuden keskellä oli toivo.

25. Jooel. 4:14-15 Aurinko verhoutuu suruvaippaan

Pysymme yhä Herran päivässä, koska nämä tulevat jakeet Jooelin kirjassa edelleen  kertovat Herran päivästä. Tämä päivä on pelottava, mutta myös samalla odotettu, ainakin uskovien keskuudessa. Meillä on siitä päivästä erilaisia tulkintoja, mutta yhteistä kaikille on, että Jeesus tulee silloin. Se päivä on myös julkinen ja varmaan suuriääninen, kun ihmiset meluaa ja pasuuna puhaltaa suureen ääneen.

Kun olen näitä jakeita kirjoittanut auki, lähinnä itselleni, tuntuu siltä, että pyörin koko ajan tapahtumissa, jotka tulevaisuudessa tapahtuvat ja ovat kovin pelottavia. Silti odotan tuota päivää. Jatkan siis seuraavasta jakeesta.

Jooel  4:14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisun laaksossa.

Huomaatteko, että sodasta ja siinä tapahtuvasta hyökkäyksestä ei puhuta enää lainkaan. Eräs Ilmestyskirjan selittäjä sanoi samaa Ilmestyskirjan tapahtumista. Siellä lähdetään sotaan, mutta koskaan ei sodita. Niin näyttää tässäkin käyvän. On vain meluavia joukkoja. Ihmisten hätä on valtava, koska he huomaavat joutuneensa tuomiolla, jota he eivät koskaan uskoneet tulevan.

Meitä jokaista kohtaa esikuvallisesti Herran päivä silloin, kun joudumme kohtaamaan oman syntisyytemme. Olemme omassa ratkaisun laaksossa. Olemme ikään kuin Herran tuomion alla. Voimme katua syntiämme, mutta se ei auta, jos emme ota vastaan sitä anteeksi antamusta, jonka Jumala on meille valmistanut. Katumus sinällään ei pelasta, vaikka kuinka sitä tekisimme. Se ei pyyhi pois meidän syntiä. Ainoastaan silloin voimme saada syntimme anteeksi, kun otamme sen Jeesukselta vastaan. Kuitenkin Herran päivä on meille lopullisen tuomion päivä. Silloin ei enää voi parannusta tehdä ja kääntyä Jeesuksen puoleen oman syntisyyden kanssa. Se on meille kadotustuomion tai pelastuksen päivä.

Herran päivällä on myös toinen merkitys. Jo alkuseurakunta vietti sunnuntaina jumalanpalvelusta ja ehtoollista, koska sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Ilmestyskirjassa Johannes kertoo olleensa Herran päivänä hengessä, kun Jeesus ilmestyi hänelle. Siis meidän sunnuntaina. Siksi itse vietän sunnuntaina lepopäivää, enkä lauantaina eli sapattina. Sapatin viettäminen oli israelilaisille annettu määräys ja siksi se ei koske meitä. Tämän oli alkuseurakunta ymmärtänyt. Toki siitäkin oli erilaisia opetuksia tuohon aikaan, varsinkin judaistit vaativat sapatin pitämistä, kuten he vaativat nykyäänkin. No, tämäkään ei ole pelastuskysymys, joten pitäköön kukin pyhänä päivää, joka hänelle parhaiten sopii.

Kun menemme seuraavaan jakeeseen, ei meidän tarvitse enää ihmetellä, miksi ihmiset meluavat. Minä huutaisin suureen ääneen kohdatasseni seuraavan ilmiön.

Jooel 4:15. Aurinko ja kuu verhoutuvat suruasuun, tähdet menettävät loistonsa.

Luonnossa tapahtuvat ilmiöt, kuten auringon pimentyminen ja tähtien loiston menettäminen tässä kohden, korostavat Jumalan läsnäoloa. Näinhän tapahtui, kun Jumala kohtasi Israelin kansan Siinainvuorella.

2 Moos. 19:16. Kolmannen päivän aamuna alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle. Kuului hyvin voimakas soofar-torven ääni, ja koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.
17. Silloin Mooses vei kansan leiristä kohtaamaan Jumalaa, ja he asettuivat seisomaan vuoren juurelle.
18. Koko Siinainvuori peittyi savuun, koska Herra oli laskeutunut sille tulessa. Siitä nousi savua kuin sulatusuunista, ja koko vuori vavahteli ankarasti.
19. Soofar-torven ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.

En ihmettele lainkaan, että kansa pelkäsi. Luulen, että mekin pelkäisimme. Jotain samankaltaista kertovat useat profeetat Herran päivän tapahtumista. Sitä kuvataan pimeäksi päiväksi ja pelottavaksi päiväksi. Ihmiset toivovat sitä, mutta eivät tiedä mitä se tuo tullessaan, kuten Aamos kertoo meille.

Aamos 5:18. Voi teitä, jotka kaipaatte Herran päivän tulemista. Mitä hyvää teille koituu Herran päivästä? Se päivä tulee olemaan pimeys eikä valkeus.
19. Käy niin kuin silloin, kun mies pakenee leijonaa ja hänet kohtaa karhu tai kun hän kotiin tullessaan nojaa kätensä seinään ja häntä pistää käärme.
20. Eikö Herran päivä ole pimeys eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei ole valoa?

Aamos puhui israelilaisille, jotka olivat hyljänneet Jumalan ja palvelivat Jumalan rinnalla muita jumalia. Näen tässä jotain samaa kuin tapahtuu tänä päivänä. Moni odottaa Herran päivää, mutta omassa elämässä on Jumalan rinnalla myös muita jumalia. Enkä vain tarkoita esim rahan palvontaa, vaan niitä omia tapoja palvella Jumalaa, niitä, jotka on otettu muista uskonnoista. En myöskään voi rintaani röyhistää, että tässä on oikea ja aito Jumalan palvelija! En, ikävä kyllä, vaan joudun päivittäin menemään Herrani eteen omine väärine tekoineni. Me pelastumme tuona päivänä ainoastaan Jumalan armosta! Mutta israelilaiset eivät olleet kääntyneet pois omista epäjumalan palveluksistaan. He pitivät itseään hyvinkin Jumalaan uskovina, kuitenkaan sitä he eivät olleet, kuten voimme huomata muusta Aamoksen kirjan tekstistä. Siksi Aamos varoittaa, ettei heille tulisi mitään hyvää tapahtumaan Herran päivänä.

Jeesus myös kuvaa tätä päivää samankaltaisesti kuin profeetat.

Matt. 24:"Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät.
30. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.

Kun ahdistuksen päivät loppuvat, tulee kosmiset merkit taivaalle. Silloin tiedämme, että nyt Jeesus tulee. Nämä voimakkaat ja järkyttävät merkit kertovat meille suurta ilosanomaa: meidän vapautuksemme on todella lähellä! Samaan aikaan, kun Jeesus saapuu kaikessa kunniassa, Hän lähettää enkelinsä kokoamaan meidät luokseen! Silloin soi pasuuna suureen ääneen ja meidät kerätään kaikkialta maapallolta Jeesusta vastaan!

Oletko koskaan kuvitellut, millainen on hetki, kun Jeesus saapuu? Itse olen joskus miettinyt sitä, mutta edes minun mielikuvitukseni ei riitä siihen, miltä kaikki tulee näyttämään. Uskon sen olevan jotain todella mahtavaa. Tätä päivää jäämme odottamaan!

24. Jooel: 4:12-13 Vapahtaja Tuomarina

Näin syksyn pimeänä päivänä, on myös seuraavat jakeet yhtä synkkiä. Tuomio, jonka Jumala tulee antamaan kansoille, on tyly. Armoa ei enää anneta. Ja kuitenkin meille, jotka uskomme Jeesukseen ja olemme saaneet syntimme anteeksi, tuomio on vapauttava. Silti hyvin raskain miettein tartuin näihin jakeisiin.

Jooel 4:12. Lähtekööt kansat liikkeelle ja hyökätkööt Joosafatin laaksoon, sillä siellä minä, Herra, istun tuomitsemassa kaikkia kansoja, joka taholta tulleita.

Lähdetään siitä, mitä Joosafat tarkoittaa. Joosafat tarkoittaa samaa kuin että Herra tuomitsee. Nyt Herra tuomitsee pakanakansat, jotka olivat tulleet laaksoon hyökkäykseen Herran omaisuuskansaa vastaan, mutta mitään sotaa ei synnykään. Kaikki kääntyykin päälaelleen ja Herra alkaa tuomita kansoja. Tässä teksti muuttuu eskatologiseksi. Jooelin kirja on vuorotellut niin, että välillä se kertoo omasta ajastaan ja sitten yllättäen hyppää aikaan, jolloin tämä maailman aika päättyy. Teksti näyttää olevan monikerroksinen ja saa välillä lukijan ymmälleen, mistä milloinkin kerrotaan vai kerrotaanko kahdesta aikakaudesta yhtäaikaa.

Kansat eivät arvaa, mitä tuleman pitää. Niin kuin emme mekään aina ymmärrä. Luulemme toimivamme oman tahtomme mukaan, mutta kuitenkin Jumala ohjaa meitä toimimaan tahtonsa mukaan. Eikä vain meitä, vaan jopa kansakuntia. Siihen ei ainakaan minun ymmärrykseni riitä, kuinka Jumala sen tekee. Miika kertoo jotain tärkeää meille.

Miika 4:12. Mutta he eivät tunne Herran ajatuksia eivätkä ymmärrä hänen suunnitelmaansa, sillä hän kokoaa heidät niin kuin lyhteet puimatantereelle.
13. Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat, ja sinä murskaat monet kansat. Minä vihin Herralle tuhon omaksi heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.

Mekään emme tunne Jumalan ajatuksia, emmekä ymmärrä Hänen suunnitelmiaan. Saamme toki joskus pienen pilkahduksen niistä, mutta ei meidän ymmärryksemme riitä käsittämään Jumalan kaikkia aivoituksia. Joskus Jumala näyttää yllättävän meidät omien suunnitelmien kanssa. Näin kävi minulle muutama viikko sitten. Yllättäen sain sydämelleni kehotuksen rukoilla pikku tytön puolesta. Olin hiukan hämmentynyt, kun en saanut tietää kuka oli kyseessä. Rukoilin kuitenkin, jopa useampana päivänä. Sitten tapasin erään mummun, joka kertoi, että hänen lapsenlapsi, noin 1 kk:n ikäinen tyttö, oli vakavasti sairas ja joutui sinä päivänä leikkaukseen. Keskustelimme asiasta ja lohdutin, että sen kaltaiset leikkaukset ovat melko rutiineja nykyään. Leikkaus onnistui hyvin ja muutaman päivän kuluttua lapsi pääsi kotiin. En kuitenkaan saanut tilaisuutta kertoa mummulle, että olin saanut kehotuksen rukoilla pikku tytön puolesta. Mutta itseäni tämä vahvisti.

Jooel 4:13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa tänne alas, viinikuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuavat ylitse, sillä heidän pahuutensa on suuri.

Jooel jatkaa kuvausta siitä, kuinka lopunaikoina tapahtumat jatkuvat. Tätä kuvausta on mielestäni vaikea saada sopimaan nykyaikaiseen sodankäyntiin, mutta näyn omaisena kuvana se kertoo meille, kuinka täydellinen tuho tulee olemaan. Sirpistä ja viinikuurnasta kerrotaan aika monessa kohden Raamatussa ja niillä usein kuvataan aikojen lopussa tapahtuvaa tuomiota. Myös Uusi Testamentti tuo saman kuvan tuomiosta.

Mark. 4:29. Heti kun sato on kypsä, hän lähettää sirpin, sillä sadonkorjuun aika on tullut."

Ilm. 14:19. Niin enkeli heitti sirppinsä alas maahan, korjasi maan viiniköynnösten sadon ja heitti sen Jumalan vihan suureen viinikuurnaan.
20. Viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionmitan päähän.

Ihmisten pahuus on valtava ja se on täyttynyt täyteen mittaansa. Mutta kuka on tuomarina? Meidän Herramme Jeesus Kristus! Kuinka Jeesus voi tuomita kadotukseen, ehkä kysyt, koska meille on annettu kuva kiltistä Jeesuksesta, joka armahtaa ja parantaa ihmisiä. Minulle kuitenkin nousee usein Uudesta Testamentista esille Jeesus, joka osaa puolustaa Sanaa ja pysyy totuudessa. Jeesus rakastaa meitä totuudessa. Usein ajatellaan, että rakkaus ja viha ovat toistensa vastakohtia, mutta niin asia ei ole. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Niin hassulta kuin se kuulostaa, niin ilman rakkautta ei ole myöskään vihaa eikä vihaa ilman rakkautta. Tämä näkyy Jeesuksen toiminnassa, kuten fariseuksia kohtaan.

Matt. 23:33. Te käärmeet! Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuinka te voisitte päästä helvetin tuomiota pakoon?

Vanhaa Testamenttia pidetään usein koston Jumalan aikana, mutta asia ei ole niin. Jumala on muuttumaton ja Uudessa Testamentissa kerrotaan enemmän kadotuksesta ja Jumalan vihasta kuin Vanhassa Testamentissa. Kauhistuttavaa tässä on se, että nyt kerrotaan tuomiosta, joka tapahtuu aikojen lopussa ja on lopullinen. Uusi Testamentti kertoo meille, että tänään on armon päivä, mutta tulee aika, jolloin armoa ei enää voi saada. Tulee lopullinen tuomio, joka kestää iäisyyden. Jeesus kertoo tästä useissa vertauksissaan, mutta myös ihan suoraan Isän vihasta.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Kuinka usein me pelkäämme niitä, jotka voivat tappaa meidän ruumiin, kuvaannollisesti tai ihan konkreettisesti, kun meidän tulisi pelätä eli kunnioittaa Jumalaa, joka voi syöstä meidät helvettiin? Varsinkin, kun Hän on armossaan valmistanut meille pelastuksen ja aukaissut tien itsensä luokse Jeesuksessa Kristuksessa. Se, ettemme suostu pelastettaviksi, vaan paadutamme itsemme, on suurinta Pyhän Hengen pilkkaa!

Meidät kerran tuomitaan tekojemme mukaan. Onko silloin sinun Tuomari myös sinun Vapahtaja. Jos näin on, olet ylionnellinen!

23. Jooel 4:9-11: Kansat kokoontuu

Seuraavat Jooelin kirjan jakeet saavat välillä minut ymmälleni. Joskus tuntuu, etten ole kuullutkaan moisia jakeita! Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että sieltä tuntuu aina löytyvän jotain uutta, jotain sellaista, jota ei mielestään ole koskaan lukenut. Kirja avautuu kuin ihan uudelta kantilta. On myös paljon sellaista, jota ei ymmärrä. Itse olen oppinut, että ne kohdat kannattaa jättää rukouksessa Jumalalle. Joskus käy niin, että Pyhä Henki avaa toisia kohtia, jonka jälkeen kykenen ymmärtämään kohdan, jota olin jäänyt pähkäilemään. Joskus käy niin, että yllättäen kuulen toisen opetuksen asiasta ja asiat siten loksahtavat paikalleen, Jumala on minusta aivan ihmeellinen! Nyt kuitenkin menemme seuraavaan jakeeseen.

Jooel 4:9. Kuuluttakaa tämä kansojen seassa, julistakaa pyhä sota, pankaa sankarit liikkeelle! Lähtekööt hyökkäykseen kaikki soturit!

Jumala antaa kansoille kehotuksen lähteä sotaan Juutalaisia vastaan. Mutta kenelle käsky oikeastaan annetaan? Nähtävästi enkeleille, jotka laittavat kansat sotatantereelle. Kansojen tuli kohdata oma kohtalonsa taistelutantereella. Kansat eivät vain tienneet sitä. Nähdäänkö tässä jonkinlaista ironiaa? Mielestäni tässä on jotain samanlaista kuin Psalmissa 2.

Psalmi 2:2 Miksi kansat kohisevat
ja kansakunnat turhia ajattelevat?
2. Maan kuninkaat nousevat,
ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:
3. "Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa,
heittäkäämme päältämme heidän köytensä."
4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.
5. Silloin hän puhuu heille vihassaan,
kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani
Siioniin, pyhälle vuorelleni."
7. Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Pyydä minulta,
niin minä annan kansat perinnöksesi
ja maan ääret omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat,
särjet kuin saviastian."

-92 käännös kääntää alun seuraavasti: Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Kansat eivät halua alistua Jumalan tahtoon, vaan päättävät kapinoida Häntä vastaan. He luulevat tekevänsä sen omien aivoitusten mukaan, mutta kaiken takana on Jumala, joka itseasiassa kutsuu kansat taisteluun ja kansat tottelevat. Aiemmin oli Juudan asukkaita kehotettu pakenemaan Siionin vuorelle. Nyt Jumala kutsuu kansat sinne kohtaamaan oman kohtalonsa eli häviön.

Mitkä kansat ovat kyseessä? Tekstissä näyttää olevan voimakas eskatologinen painotus, niin ehkä on parempi, etten ala arvailemaan kansoja. Kenties me näemme tämän taistelun TV:stä livenä.

Meidän käännöksessä puhutaan pyhästä sodasta. Alkutekstissä kehotetaan pyhittäytymään sotaan. Se on mielenkiintoista, koska silloin kansat kääntyisivät omien jumaliensa puoleen pyhittäytyäkseen sotaan. Aivan kuin Jumala haluaisi näyttää, että Hän voittaa kansojen jumalat taistelussa. Normaalisti pyhittäytymisestä sotaan tai pyhästä sodasta kerrotaan Vanhassa Testamentissa silloin, kun Jumalan kansa valmistautuu Jumalan johtamaan sotaan.

Viimeiseksi tulee liikkeellepano ja sotureiden käsketään lähteä hyökkäykseen. Taas saamme nähdä, että Jumala ohjaa kansoja ja Hän ohjaa niitä myös tänään. Meille, jotka olemme kyllästettyjä Jumalan rakkauden sanomalla, tämä on vaikeaa hyväksyä. Täytyy myöntää, että vaikeaa se on minunkin ymmärtää. Jumalan ajatukset ovat niin paljon korkeammalla kuin minun, joten en aina voi niitä käsittää.

Jooel 4:10. Takokaa auranteränne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Heikko sanokoon: "Minä olen sankari."

Nyt meni pasmat taas sekaisin! Jakeen alun tulisi olla aivan totaalisesti päinvastaista! Tai niin olen sen aikaisemmin kuullut. Tässä tuleekin hyvin esille asiayhteys tärkeys. Emme puhu rauhasta, vaan sodasta. Sodasta, johon tarvitaan kaikki mahdollinen materiaali aseita varten. Kun siihen liitetään kehotus heikolle sanoa itseään sankariksi, niin tarvittiin kaikki miehet sotaan, ne heikotkin. Minun mieleeni nousi Gideon, joka oli puimassa vehnää viinikuurnassa, koska pelkäsi midianilaisia. Silloin Herran enkeli ilmestyi ja tervehti Gideonia sanomalla häntä urheaksi soturiksi. Melkoisen urhea Gideon olikin, kun pui vehnää piilossa ja oli peloissaan. Mutta niin Gideon toteutti kaiken Jumalan voimassa, ei omassaan. Kuinka usein itseni koen Gideonin kaltaiseksi “urheaksi soturiksi”, kun suu pitäisi avata ja kertoa omasta uskosta! Varsinkin, jos pitäisi puhua Jeesuksesta. Jumalasta on helpompi puhua. Urheus on silloin kaukana minusta ja olen usein kuin vapiseva haavanlehti. Jos Herra ei ole silloin minun kanssa, en kykenisi suutani avaamaan, mutta Hänen voimassaan kykenen siihen, ainakin useimmiten.

Jooel 4:11. Pitäkää kiirettä! Tulkaa, kaikki kansat joka taholta, kokoontukaa tänne. Anna, Herra, sankariesi astua alas.

Jakeen 11 alku on mielenkiintoinen, koska se esiintyy alkutekstissä ainoastaan tässä kohden. Joka tapauksessa se kuvastaa sitä, että kansoilla on kiire taisteluun. Jae näyttää kokoavan aikaisemmin sanotun tiiviimpään muotoon. Joka tapauksessa, kaikkien kansojen on lähdettävä ja kokoonnuttava Joosafatin laaksoon.
Viimeinen lause hiukan kummastuttaa. Kenelle oikeastaan puhutaan? Näyttäisi siltä, että Jumala kutsuu nyt omia joukkojaan eli enkeleitä avukseen tuomioiden jakamisessa. Samanlaisesta enkelien toiminnasta voimme lukea Ilmestyskirjasta.

Ilm. 14:17. Taivaan temppelistä tuli ulos vielä toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.
18. Myös alttarista tuli esiin enkeli, ja hänellä oli tuli vallassaan. Hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viiniköynnöksistä, sillä niiden rypäleet ovat kypsyneet."
19. Niin enkeli heitti sirppinsä alas maahan, korjasi maan viiniköynnösten sadon ja heitti sen Jumalan vihan suureen viinikuurnaan.
20. Viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan stadionmitan päähän.

Tässä on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä sitä, että kun enkelit ovat tehneet tämän työn, ihmisten armon aika on ohitse. Moni ajattelee, että ehtiihän sitä huomenna, mutta me emme tiedä, tuleeko huomista. Paholaisen paras keino saada ihmiset pysymään ominaan, on kertoa heille, että pelastuksen voi ottaa vastaan huomenna. Niin mitäpä sitä kiirehtimään. Onhan tuota aikaa...vai onko? Mistä me sen voimme tietää? Tätä kannattaa pohtia.

22. Jooel 4:7-8: Ihmiset eivät tahdo

Peurungan kuntoutus on takana. Viikko vierähti nopeasti ja jäi ikävä ihania uusia kavereita. Onneksi yhteydenpito jatkuu WhatsAppin kautta. Nyt olen sen verran voimaantunut, että jaksan istua koneen ääreen ja kirjoittamaan. Haluan taas tuoda tekstiä myös tähän päivään ja nyt meille uskoville, jotka elämme tässä kiireisessä maailmassa. Joten lähdetään tekstiin.

Juudaan kansa oli myyty orjiksi kaukaisiin maihin. Voin vain kuvitella millainen tuska heillä on ollut. Omaan kostoon ei ollut mahdollisuutta, joten uskon heidän odottavan Jumalan kostoa. Mutta kostaisiko Jumala, kun kansa oli ollut tottelematon Hänelle? Kyllä, Jumala ei ollut täysin hylännyt kansaansa. Jumala kostaisi vihollisille samalla mitalla, kuin he olivat toimineet Jumalan kansaa kohtaan.

Jooel 4:7. Katso, minä herätän heidät liikkeelle sieltä, minne te olette heidät myyneet, ja käännän tekonne teitä itseänne vastaan.
8. Minä myyn teidän poikianne ja tyttäriänne Juudan poikien käsiin, ja nämä myyvät heidät sabalaisille, kaukaiselle kansalle. Näin on Herra puhunut.

Lukiessani tätä teksti kohtaa, mieleeni nousi elävästi eräs tapahtuma vuosien takaa. Silloin eräs työkaverini kertoi naapurista, joka käyttäytyi heitä kohtaan ilkeästi. Ja yllättäen kysyi minulta:”Saavatkohan he koskaan rangaistusta?” Sanoin, että saavat ja hän tyytyi vastaukseeni. Olen sitä mieltä, että tämä naapuri saa rangaistuksen joko täällä maan päällä tai viimeistään viimeisellä tuomiolla. Lähetin hiljaisen rukouksen, että he kohtaisivat oman ilkeän käytöksen rangaistuksen täällä maan päällä ja siten Jumala voisi vetää heitä Jeesuksen luokse. En tiedä, mitä heille kuuluu, mutta Jumala tietää.

Mitä Jumala aikoo siis tehdä? Hän aikoo herättää kansansa. Kuinka usein Jumala joutuu herättämään minua tai sinua? On niin helppo nukahtaa hengellisesti tämän kiireisen elämän keskellä. Samalla, kun Jumala herättää, Hän myös kutsuu meitä luokseen. Niin Hän toimi oman kansansa suhteen. Kansa lähtee liikkeelle, kun Jumala herättää sen. Samoin käy meille, kun Jumala herättää meidät, me uudistumme uskossamme ja ensirakkaus Jeesukseen palaa takaisin.

Kansa tulee palaamaan takaisin omaan maahan, koska se on Jumalan tahto. Me usein unohdamme, että kaikki on Jumalan hallinnassa. Silloinkin, kun elämä näyttää meille nurjan puolensa. Usein kuulee syytettävän Jumalaa kaikesta epämiellyttävästä omassa elämässä. Tavallaan se on Jumalan “syy”, mutta tähän syyhyn Jumalalla on aina syynsä. Jumala pyrkii vetämään meitä Jeesuksen luokse, jotta me saisimme syntimme anteeksi tehden parannusta omista pahoista teoista. Ilmestyskirjassa kerrotaan monista asioista, joilla Jumala pyrkii ihmisiä vetämään Jeesuksen luokse, mutta he eivät tahdo.

Ilm.9:20. Jäljelle jääneet ihmiset, ne jotka eivät saaneet surmaansa näissä vitsauksissa, eivät kuitenkaan tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet palvomasta riivaajia ja kultaisia, hopeisia, kuparisia, kivisiä ja puisia epäjumalia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä.
21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eivätkä noituuksistaan, eivät haureudestaan eivätkä varkauksistaan.

Me saatamme ajatella, että meillä ei ole konkreettisia käsin tehtyjä epäjumalan kuvia, mutta kuinka usein näkee Buddhan patsaita mitä erilaisimmissa paikoissa? Monikaan ei ajattele, että kyseessä on epäjumalan kuva. Kristillisissä piireissä näkee jopa noitarumpua rummutettavan. Noitarumpu ei muutu kristilliseksi, koska sen alkuperä on riivaajien palvonnassa. Tähän listaan voisi lisätä koruja, joiden alkuperä on luonnonuskonnoissa eli riivaajien palvonnassa.

Johannes ikään kuin alleviivaa ihmisten toimintaa ja kertaa asiaa uudelleen. Se mitä Johannes kertoo, voimme lukea lehdistä ja kuulla uutisista, siis kuinka ihmiset murhaavat, elävät haureellisesti ja varastavat! Aivan tätä päivää. Noituus liittyy myös tähän päivään joko ihan konkreettisesti tai ahneuden syntinä. Ja ihmiset eivät halua tehdä parannusta. Tätä pidetään ihan normaalina elämänä. Kristilliset arvot ovat olleet Suomen lainsäädännön pohjalla, mutta kun ne romutetaan, laki muuttuu ihmisen viholliseksi hyväksymällä kristillisten arvojen vastaisia asioita. Pahinta on, että myös kristityt alkavat hyväksymään näitä vääristyneitä arvoja ja siten eksyvät pois Jumalan yhteydestä. Galattalaiskirjeessä Paavali opettaa meitä viisaasti!

Gal 6:7. Älkää eksykö! Jumala ei salli pilkata itseään. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Asiayhteys kertoo siitä, kuinka emme saa aliarvioida opettajia, jotka opettavat meille Jumalan Sanaa. Mutta mielestäni tätä kohtaa voidaan soveltaa myös siihen, että palvellessamme epäjumalia ja toimiessamme vastoin lakia, me pilkkaamme Jumalaa. Pilkata sana on kreikaksi myktēridzō, joka voidaan kääntää seuraavasti:
'nyrpistää nenäänsä', pilkata; pass. antaa pilkata itseään (myktēr nenä). Minusta juuri edellä mainittu toiminta on samanlaista kuin nyrpistäisimme nenää Jumalalle!
Suurinta jumalanpilkkaa on, että pidämme itseämme viisaampana ja parempana kuin Jumala on. Nöyryys Jumalan edessä on joskus vaikeaa, joten rukoilkaamme sitä Jumalalta!

Jumala herättää kansansa ja sen seurauksena se lähtee liikkeelle kaukaisista maista kohti Jerusalemia ja omaa maataan. Samalla Jumala kääntää vihollisten tekemät teot heitä itseään vastaan. He saavat kokea saman minkä Jumalan oma kansa sai kokea. Itselleni tulee ristiriitainen olo, kun lukee näitä jakeita. Ehkä tässä on ymmärrettävä, että Jumala toimii parhaaksi näkemällään tavalla. Hän käytti pakanakansoja rangaistakseen omaa kansaa ja sitten Hän käyttää omaa kansaansa rangaistakseen pakanakansoja. Me usein unohdamme, että pakanakansojen epäjumalanpalvelus oli todella raakaa puuhaa. Eläinuhrien rinnalla oli myös ihmisuhreja. Haureellisuus oli myös yksi palvontameno. Puhumattakaan lapsiuhreista! Ei ihme, että pakanakansat olivat Jumalan vihan alla, kuten nykyään ovat he, jotka eivät ole suostuneet pelastettavaksi. Me unohdamme usein, että Uudessa Testamentissa kerrotaan Jumalan vihasta enemmän kuin Vanhassa testamentissa. Jos emme ole armon alla, olemme Jumalan vihan alla. Johannes kertoo siitä seuraavasti.

Joh. 3:36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

Jumala antoi pakanakansoille mahdollisuuden kääntyä Hänen puoleensa ja antoi paljon aikaa kääntyä pois epäjumalanpalveluksesta. Samoin Hän antaa tänäänkin aikaa ihmisille kääntyä pois pahuudesta ja parannuksen kautta Jeesuksen ristin eteen saadakseen syntinsä anteeksi. Mutta ihmiset eivät tahdo!

Aivan lopuksi on sanat:  Näin on Herra puhunut. Nämä profeetalliset sanat vahvistavat sen, mitä aiemmin on kerrottu. Ne ovat Jumalan puhetta ihmisille. Ne tulee ottaa vakavasti. Vaikka kyseiset tapahtumat eivät koske meitä, ne ovat kuitenkin meille opetukseksi siitä, kuinka Jumala toimii. Hänen vihansa ja rakkautensa toimii yhtäaikaa. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä, joka Jeesuksen ristintyöhön vedoten pelastuu!