Pian se tulee, Jooel 2:1-2

Jooel kuvaa kirjassaan heinäsirkkaparven tekemää tuhoa, mutta näkee siinä myös Herran päivän eskatologisia tapahtumia. Tutkijat ovat hieman erimielisiä siitä, mitä tässä kuvataan. Onko heinäsirkkaparven jälkeen tulossa vihollisarmeijan hyökkäys vai onko koko ajan kyseessä heinäsirkat? Meidän on hyvä muistaa, että kyseessä on eräänlainen näky, jota Jooel katsoo ja pidettävä mielessä, että Jooel kertoo sen avulla niistä tapahtumista kuvainnollisesti, joita Herran päivänä tapahtuu ja että kyseessä on enemmänkin varoitus tulevasta Herran päivästä ja siitä, että ihmisten tulisi kääntyä Herran puoleen pelastuakseen.

Kun nyt alat lukea siitä, mitä Jooel on nähnyt ja kuinka hän kuvaa sitä, voit miettiä myös miten tämä kaikki sopii sellaisen opetuksen kanssa, että Jooelin armeija olisi evankeliumin tuoja ja herätyksen luoja. Opetukset, joissa meidän uskovien tulisi vallata kaupunkeja tai vallata Suomi Jeesukselle, perustuvat tähän kyseiseen oppiin. Ja Jooelin armeija-oppi on kytköksissä Myöhäissade-oppiin, johon perustuu esim. opetus suuresta maailmanlaajuisesta herätyksestä ennen Jeesuksen paluuta. Kumpikin oppi on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Toisaalta voisimme kysyä miksi kansaa tuli varoittaa “hyvästä” armeijasta tai “pelastavasta” armeijasta? Vastaus on hyvin yksinkertainen, armeija oli israelilaisten vihollinen! Jumala on kautta aikojen käyttänyt vihollisarmeijoita ja luonnonmullistuksia varoituksena tai rangaistuksena niin omalle kansalleen kuin kaikille muillekin kansoille. Näin kertoo Jeremia 25 8-11

Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani, 

minä lähetän noutamaan kaikki pohjoisen heimot, sanoo Herra, ja palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja tuon heidät tämän maan ja sen asukkaiden kimppuun ja kaikkien näiden ympärillä olevien kansojen kimppuun. Minä vihin nämä maat tuhon omiksi ja teen niistä autioita, ivallisen vihellyksen aiheita ja ikuisia raunioita. Minä hävitän niiden keskeltä riemun ja ilon äänet, sulhasen äänen ja morsiamen äänen, käsikivien äänen ja lampun valon. Koko tästä alueesta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat joutuvat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. 

Armeijat, vihollisenkin armeijat, olivat Jumalan vallan alla. Me nykyään kerromme paljon Jumalan rakkaudesta, mutta unohdamme, että Jumala myös vihaa syntiä ja toteuttaa antamansa rangaistukset. Niinpä Jumala kutsuu palvelijansa Nebukadnessarin toteuttamaan rangaistuksensa, jonka Hän oli määrännyt kansalleen. Nyt Jooel kertoo aivan samankaltaisesta tilanteesta, jossa heinäsirkat toteuttavat Jumalan rangaistuksen. Jooel näkee siinä kuitenkin Herran päivän toteutumaa. Jooel katsoo kauas tulevaisuuteen, jopa meidän aikojemme ylitse päivään, jota mekin odotamme. Nyt oli kuitenkin aika kehottaa soittamaan hälytys Herran kansalle!

2:1 Puhaltakaa soofar-torveen Siionissa, soittakaa hälytys minun pyhällä vuorellani. Vaviskoot kaikki maan asukkaat, sillä Herran päivä on tulossa, se on lähellä, 

2. pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sankan sumun päivä. Lukuisa ja väkevä kansa on vuorille levinneenä kuin aamurusko. Sen vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien aikoihin saakka. 

Soofar-torvet olivat oinaan sarvista tehtyjä puhaltimia. Oinaan sarvet ovat pitkiä ja kiemuraisia ja ne toimivat erityisesti uskonnollisten tapahtumien ja juhlien soittimina. Mutta niillä soitettiin myös hälytys vaaran uhatessa. Nyt hälytys tuli antaa, koska Herran päivä oli tulossa. Jäin miettimään, että tämä kehotus on tarpeellinen myös tämän päivän uskoville. Kuka soittaisi meidän päivinä hälytyssoiton Herran päivän tulemisesta, koska monelle tämä päivä on pimeyden ja synkkyyden päivä. Kuka herättäisi heidät unesta, jossa he uinuvat luullen kaiken olevan hyvin? Kuka kertoisi heille, että Jeesus voi pelastaa Herran päivän kauhuista? Jooel uskalsi kertoa, että Herran päivä oli tulossa ja käskeä puhaltamaan hälytyksen kaupunkiin. Meidän tulisi rohkeasti kertoa seurakunnassa, että Herran päivä on tulossa. Hälytyksen tulisi raikua herättäen jokaisen uskovan, joka nukkuu. Hälytyksen tulisi raikua myös pimeään maailmaan ja varoittaa, että Herran päivä on tulossa. Missä ovat vartijat? Juuri heidän kuuluisi soittaa hälytys! Jumala on asettanut vartijoita, jotka antavat hälytyksen, kun vihollinen on hyökkäämässä. Myös seurakuntiin on annettu vartijoita, jotka ilmoittavat, jos seurakuntaan on vihollinen hyökkäämässä tai jo hyökännyt. Mutta meidän vartijat nukkuvat aivan kuin Jesaja 56:10-12 kertoo asiasta.

Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä. He ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He uneksivat, makailevat ja nukkuvat mielellään. Kuitenkin näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään tyydytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät he mitään kykene ymmärtämään. He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, joka ikinen. "Tulkaa," he sanovat, "minä hankin viiniä, ryypätään väkevää juomaa. Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana.

Meidän “vartijat” juovat väkevää henkeä ja juopuvat siitä. Heille on tärkeintä saada rahaa ja mainetta sekä uneksia suuria näkyjä. Mutta he ovat sokeita ja mykkiä Jumalan Sanan suhteen. He eivät sitä ymmärrä, koska he etsivät omaa kunniaansa Jumalan kunnian sijaan. Siksi hekin voivat sanoa, että Olkoon huominen päivä tämän päivän kaltainen, verrattoman ihana. 

Mutta jos jossain soi hälytyssoitto, että Herran päivä on lähellä ja siellä varoitetaan seurakuntaan hyökkäävistä eksyttäjistä, mutta sitä ei tahdota kuunnella, voi vain syyttää itseään, kun Herran päivän pimeys ja synkeys laskeutuu. Hesekiel 33:3-6

Minulle tuli tämä Herran sana: 

"Ihmislapsi, puhu maanmiehillesi näin: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun, siellä maan kansan keskuudestaan valitsema vartiomies nähdessään sen puhaltaa soofar-torveen ja varoittaa kansaa. Jos joku kuulee pasuunan äänen mutta ei välitä varoituksesta ja miekka tulee ja surmaa hänet, hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle. Hän kuuli kyllä pasuunan äänen mutta ei välittänyt varoituksesta; hänen verensä tulee hänen itsensä päälle. Jos hän olisi välittänyt varoituksesta, hän olisi pelastanut sielunsa. Mutta jos vartiomies näkee miekan tulevan eikä puhalla pasuunaan, kansa ei saa varoitusta. Jos miekka silloin surmaa jonkun heistä ja tämä kuolee synneissään, minä vaadin vartiomiehen tilille hänen verestään. 

Vartiomiesten tuli varoittaa vaarasta, silloin hän ei ollut vastuussa kenenkään kuolemasta. Ja jokaisen oli otettava tosissaan varoitus, jotta hän olisi pelastanut sielunsa. Samoin on tänäänkin. Jos olet kuullut varoituksen, mutta et ole siitä välittänyt ja sen vuoksi olet eksynyt pois Jeesuksen luota, olet itse syypää, kun joudut kadotukseen. Nyt onkin kaikilla seurakunnan työntekijöillä, jotka tavalla tai toisella opettavat ja julistavat Jumalan Sanaa, suuri vastuu tehtävässään. Jokaisen tulee opettaa sitä mitä Jeesus oli Apostolien käskenyt opettaa. Ei yhtään enempää eikä vähempää, jotta Jumalan kansa voisi kasvaa uskossaan.

Ef. 4:11-15. Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi  tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus.

Heidän tehtävänään on opettaa seurakuntaa niin että se kasvaa uskossaan täysi-ikäiseksi ja siten ei ajelehdi ja eksy pois Jeesuksesta. Me emme ajelehdi erilaisissa opeissa, vaan me pysymme yksin Kristuksessa ja siinä opetuksessa, jonka meille Raamattu Jumalan Sanana välittää.

Jooel näkee valtavan armeijan levittäytyneen vuorille. Tämä armeija kuvaa niitä vihollisia, jotka Herran päivänä Jeesus tulee suunsa henkäyksellä tuhoamaan. Jooel pyrkii kuvaamaan meille sitä, että tuomio alkaa meistä, jotka olemme Jeesuksen omia. Kun sinä olet Jeesuksen oma ja pysyt siinä opissa, jonka Hän Apostoleilleen antoi, sinun tuomiosi on kunnian kruunu. Me pääsemme siihen uuteen taivaaseen ja maahan, jonka Hän on meille luvannut.

2 Piet. 3:10-13. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia teidän tuleekaan olla pyhässä elämässä ja jumalanpelossa odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän tuloa, tuon päivän, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Jooel on alkanut kuvata jotain suurta, joka ihmiskuntaa on kohtaava. Monet odottavat vavisten maailman loppua, mutta heiltä puuttuu toivo, joka meillä kristityillä on. Heiltä puuttuu toivo jostain paremmasta kuin tämä maailmanaika on tai tämä maapallo, jolla me asumme. Monien uskovien toivo on tässä maailmassa ja ihmiskunnassa. Moni tavoittelee terveyttä ja vaurautta, joka on kiintymystä tähän maailmaan. Ja kuitenkin Raamatussa monessa kohden tulee esille, että tämä on kärsimysten maa. Mutta me menemme kohti täydellistä pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Kun me kuulemme hälytyksen, nostakaamme katseemme Vapahtajaamme, koska sieltä löytyy apu.

Herran päivä, Jooel 2:15-20

Raamatussa on yksi käsite, jota kutsutaan tekniseksi termiksi. Se on Herran päivä. Siitä käytetään myös ilmaisua “se päivä” tai yksinkertaisesti vain “päivä”. Se viittaa tulevaisuuteen eli se on eskatologinen. Käsite ei syntynyt yhtäkkiä, vaan se täsmentyi pikku hiljaa. Jumala avasi ensin vähän tämän päivän tapahtumista profeetoille ja nyt me, joilla on kokonainen Raamattu, tiedämme siitä jo hyvin paljon. Lyhyesti voi sanoa, että se on päivä, jolloin Jumala ilmestyy erityisellä tavalla tuomitsemaan niin kansat kuin ihmisetkin. Voidaan myös ajatella, että jokainen ihminen kokee eräänlaisen Herran päivän silloin, kun hän kohtaa Jeesuksen pelastajanaan. Se päivä ihmisen elämässä vaikuttaa siihen, millaisen tuomion hän saa Herran päivänä. Jooel näkee heinäsirkkojen aiheuttamassa tuhossa Herran päivän ja ilmoittaa sen myös israelilaisille.

15. Voi, mikä päivä! Lähellä on Herran päivä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

Jooel kauhistuu sitä, mitä hän näkee Herran päivänä tapahtuvan. Israelilaiset odottivat Herran päivää. He odottivat, että sinä päivänä Jumala tuomitsee kaikki ne kansat, jotka olivat Israelin vihollisia. He pitivät sitä ilon ja valon päivänä. Aamos varoitti kansaa Herran päivästä.

Aam. 5:18 Voi teitä, jotka kaipaatte Herran päivän tulemista. Mitä hyvää teille koituu Herran päivästä? Se päivä tulee olemaan pimeys eikä valkeus.

Kansa odotti Herran päivää, koska he näkisivät Jumalan kostavan muille kansoille heidän puolestaan ja kuitenkin kansa samaan aikaan palveli muita jumalia. On mielenkiintoista, että me nykyäänkin odotamme Jumalan estävän kaiken pahan, jota me kohtaamme, vaikka emme hyvinä päivinä edes usko Häneen. Israelilaisille oli järkytys kuulla, että Herran päivä olikin hävitystä, jonka Jumala Kaikkivaltias lähetti. Jooel palaa tuhon kuvaukseen seuraavassa jakeessa retorisella kysymyksellä.

16. Eikö meiltä ole riistetty ruoka silmiemme edestä, ilo ja riemu Jumalamme huoneesta?

Kaikki mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut kansan silmien edessä. He olivat nähneet kaiken mitä oli tapahtunut, mutta eivät olleet millään tavoin voineet estää sitä. Kun heinäsirkat olivat syöneet kaiken ruuan ihmisten silmien edessä, se oli kuin ruoka olisi riistetty ihmisten käsistä, kun he olivat olleet syömässä sitä. Kun ruokaa ei ollut, ei myöskään Temppelissä voitu suorittaa uhrimenoja ja iloita siitä, että Jumala oli siunannut sadon. Jumala oli antanut käskyn, että vain Temppelissä voi uhrata ja se on myös paikka, jossa piti iloita siitä hyvästä, jonka Jumala oli kansalleen antanut.

5 Moos. 12:7. Syökää siellä, Herran, teidän Jumalanne, edessä ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä olette saaneet hankittua ja millä Herra, teidän Jumalanne, on teitä siunannut.

Kun etsin tämän jakeen, jossa kehotetaan iloitsemaan kaikesta siitä, mitä Jumala oli antanut, luin myös seuraavan jakeen, joka pysäytti minut.

8. Älkää tehkö niin kuin me täällä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein.

Me usein kuvittelemme, että Jumalan luo voi mennä monia eri teitä. Aivan kuin jokainen voisi toimia oman tahtonsa mukaan. Mutta näinhän se ei ole. Jumala on antanut meille yhden tien, joka on Jeesus Kristus. Hän, joka kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme. Nyt meille tarjotaan uusia kristuksia ja uusia ilmoituksia, ikään kuin uusia teitä Jumalan luo. Nämä tiet eivät sinne vie. Nämä vievät ihmisen pois Jeesuksen luota antaen tilalle jotain muuta. Usein sellaisen opetuksen, jossa ihminen itse muuttaa itsensä ja itse raivaa tietä Jumalan luo unohtaen sen, että Jeesus on jo avannut tien Kaikkein Pyhimpään ja me olemme jo siellä. Me voimme iloita Herran edessä kaikesta siitä mitä Hän on meille antanut. Jooel ei voinut nyt iloita, vaan hän jatkaa kuvausta tuhosta.

17. Siemenjyvät ovat surkastuneet multiensa alla, varastot ovat typötyhjiä, aitat on purettu, kun vilja on kuivettunut pelloille.
18. Kuinka huokaakaan karja! Kuinka hädissään ovatkaan karjalaumat, sillä niillä ei ole laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat tuhon omiksi.

Heinäsirkkojen lisäksi oli tullut kuivuus. Siemenet, jotka oli kylvetty maahan, eivät itäneet veden puutteen vuoksi. Niinpä ei myöskään saatu satoa ja varastot huusivat tyhjyyttään. Ne olivat käyneet tarpeettomiksi ja siksi ne purettiin pois. Myös karjaeläimet kärsivät kuivuudesta. Lehmät kulkivat etsimässä ruokaa ja voin vain kuvitella, kuinka ne ovat hädissään äännelleet ja läähättäneet. Kun tähän lisätään lammaslaumat, jotka ovat joutuneet myös tuhon omaksi, on kuivuuden tuoma tuho ollut täydellinen. Lammas tulee hyvinkin niukalla ruualla toimeen, mutta nyt olivat lampaatkin kuolleet ruuan puutteeseen. Kaiken tämän nähtyään ja ymmärrettyään Jooel asettuu Herran eteen esirukoilijaksi.

19. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut autiomaan laitumet, liekki polttanut kaikki kedon puut.
20. Myös kedon eläimet ikävöivät sinua, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on kuluttanut autiomaan laitumet.

Jooel kääntyy Hänen ainoan puoleen, joka voi auttaa. Jooel huutaa Jumalaa avuksi. Jo heti aluksi rukouksesta kuultaa läpi se hätä, joka Jooelilla oli. Sinua, Herra, minä huudan. Me emme elä sattumien elämää, vaan kaikkien tapahtumien takana on Jumala. Luther on sanonut, että Saatanakin on Jumalan Saatana ja se pitää paikkansa. Saatanalla on valtaa vain sen verran kuin Jumala sitä hänelle antaa.

Seuraavaksi Jooel tuo esille syyn, miksi hän rukoilee. Totuuden mukaisesti hän kertoo siitä tuhosta, joka oli maata kohdannut. Aikaisemmin oli tuotu esille, kuinka tuho oli kohdannut ihmisiä, maata ja karjaa. Nyt Jooel tuo esille, kuinka sama tuho on kohdannut villieläimiä. Jumalan huolenpito ei kohdistu vain ihmisiin, vaan koko luomakuntaan. Psalmissa 36:7 kerrotaan näin.

Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret,
sinun tuomiosi kuin suuri syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Kaikki mitä Jooel on edellä kertonut, tähtää yhteen päivään, joka on tulevaisuudessa. Se on Herran päivä, jolloin ihmiskunta tuomitaan. Tapahtuu paljon asioita, joista en itse ymmärrä puoliakaan, mutta yhden asian olen käsittänyt. Se päivä voi olla myös pelastuksen päivä.

Apt. 2:20. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja loistava.
21. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

Kun sinä turvaat Jeesukseen ja huudat avuksesi Jeesusta, sinä pelastut.
Tämä kaikki tulee tapahtumaan ihmisten silmien edessä ja ihmiset eivät voi estää sitä. Kaikki tulee tuhoutumaan, mutta jokainen joka laittaa toivonsa ja turvansa Jumalaan pelastuu.

Vyöttäytkää säkkipukuun! Jooel 1:13-14

Murhe oli suuri, kun kaiken oli tuhonnut heinäsirkkaparvi. Se oli syönyt kaiken vihreän ja maa kärsi kuivuudesta. Heinäsirkkaparvi oli muuttunut näynomaisesti vihollisarmeijaksi, joka tuhosi kansan hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Jooel tulkitsi tämän Jumalan antamana rangaistuksena ja käski pappien kuuluttaa Pyhä paasto.

13. Vyöttäytykää säkkiin, pitäkää valittajaiset, te papit, vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä. Tulkaa, viettäkää yö säkkeihin puettuina, te minun Jumalani palvelijat, sillä poissa on teidän Jumalanne huoneesta ruokauhri ja juomauhri.

14. Julistakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen.

Pappien käskettiin vyöttäytyä säkkiin. Kun aikoinaan luin samantapaisen kohdan niin kuvittelin, että ihmiset pukevat säkin ylleen niin kuin mekon konsanaan. Mutta siitä ei ole kyse. Säkkivaate kiedotaan lanteille. Kaikki muut vaatteet riisutaan pois ja ainoastaan säkkivaate on lanteilla. Nyt pappien tuli riisua valkoiset papinpuvut yltään ja pukea niiden sijaan säkkivaate, joka oli kudottu kamelin tai vuohen karvoista, sitä voitiin tehdä myös hampusta. Jooel käski pappien pitää myös valittajaiset. Tällä kaikella, säkkiin vyöttäytymisellä ja valittamisella ei yritetty kääntää Jumalan mieltä, vaan sillä osoitettiin katumusta ja nöyrtymistä Jumalan edessä. Se oli yleinen tapa osoittaa ulospäin niin katumusta kuin suruakin.

Pappien tehtävänä oli suorittaa päivittäiset uhrimenot sekä toimittaa ne uhrit, joita kansa toi uhrattavaksi. Ylipappina toimi leeviläinen ja hän suoritti palveluksensa Jumalan edessä Temppelin sisällä. Papit toimittivat palveluksensa kansan edessä Temppelin ulkopuolella. Meidän ylimmäinen pappi on Jeesus, joka rukoilee jatkuvasti meidän puolestamme Jumalan kasvojen edessä. Me olemme pappeja, jotka suoritamme palvelusta ihmisten edessä kertoen heille evankeliumin iloista ja vapauttavaa sanomaa.

Jooel kutsuu papit viettämään yö säkkiin puettuina katuen ja nöyrtyen Jumalan edessä. Hän kutsuu pappeja “minun Jumalani palvelijoiksi”. Minulle tästä tulee mieleen, että Jooelille Jumala oli rakas ja hänellä oli luottavainen suhde Jumalaan. Mutta hän jatkaa sanoen, että poissa on teidän Jumalanne ruokauhri ja juomauhri. Jooel ikään kuin muistuttaa, että Jumala on myös pappien oma Jumala. Vain papit toimittivat uhrimenot kansan puolesta. Israelilaiset eivät saaneet itse niitä suorittaa ja siihen oli hyvä syy. Jos kuka tahansa olisi voinut suorittaa uhrimenot, olisi uhreista otettu osa epäjumalille uhrattavaksi ja siten olisi Jumalalle tarkoitettu uhri saastunut. Nyt oli vain yksi paikka, jossa sai uhrimenoja toimittaa eli Temppeli Jerusalemissa. Aluksi israelilaisilla oli Ilmestysmaja, mutta nyt se oli Jerusalemissa oleva Temppeli. Meilläkin on vain yksi, joka on tie Jumalan luo. Hän on Jeesus. Israelilaiset lähestyivät Jumalaa Temppelissä, meille tien Jumalan luo on aukaissut Jeesus. Kun me kuljemme tätä tietä niin meillä on yhteys Jumalaan. Olemme seurakuntana uusi Temppeli, jonka perustuksena on Jeesus Kristus. Jokaisen, niin israelilaisen kuin suomalaisenkin, uusi temppeli on seurakunta ja jokaisen on otettava vastaan pelastuksen lahja pelastuakseen. Israelilaiset eivät uhranneet itse uhreja omien syntiensä peittämiseksi. Me emme uhraa itse, että meidän synnit pyyhittäisiin pois. Tämän teki Jeesus ristillä. Se tehtiin meidän puolestamme.

Jooel kehottaa kuuluttamaan Pyhän paaston koko kansalle. Tämä oli ylimääräinen paasto, koska Jumala oli säätänyt vain yhden paastopäivän, joka oli suuri sovituspäivä. Tämä päivä oli tišrikuun kymmenes päivä eli meidän kalenterin mukaan syys-lokakuussa. Suurena sovituspäivänä ylipappi vei verta kaikkein pyhimpään, jossa hän vihmoi sen Armoistuimen päälle. Näin sovitettiin myös ne synnit, joita ei ollut sovitettu päivittäisillä uhreilla tai israelilaisten itse tuomilla uhreilla. Itseasiassa ne olivat sen tulevan esikuvia, jonka Jeesus teki ristillä

Hebr. 10:1. Laissa on siis tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta. Siksi se ei voi koskaan samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita jatkuvasti uhrataan, tehdä täydellisiksi niitä, jotka lähestyvät Jumalaa.

2. Eikö näitä uhreja olisi lakattu uhraamasta, jos niillä, jotka Jumalaa palvelevat, jo kerran puhdistettuina ei olisi enää ollut mitään syntejä tunnollaan?

3. Mutta uhreissa on jokavuotinen muistutus synneistä.

4. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä.

5. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:"Uhria ja lahjaa sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit.

6. Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mieltynyt.

7. Silloin minä sanoin: katso, minä olen tullut - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala."

Jeesus täytti Jumalan tahdon ja Hän verellään sovitti synnin ongelman. Nyt olivat uhrimenot temppelissä lakanneet ja ihmisille oli kuulutettu Pyhä paasto. Kun Jooel kutsuu vanhimmat koolle, tässä tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka oli valittu suvun vanhimmiksi eli johtajiksi. He edustivat siis koko kansaa. Kansa itse paastosi kodeissaan, sillä kaikki israelilaiset eivät olisi mahtuneet temppelialueelle. Näin kaikki kääntyvät Herran puoleen ja koko kansa nöyrtyi Herran edessä. Kansa keskittyi paastoon pukeutuen säkkipukuun ja keskeyttämällä arkiaskareensa. Koko kansa yhteisrintamassa huusivat hädässään Herran puoleen.

Paasto ei tarkoita sitä, että Jumala automaattisesti vastaisi myöntävästi kansansa tai yksittäisen ihmisen pyyntöihin. Daavid paastosi lapsensa puolesta, mutta Jumala ei kuullut häntä (2 Sam. 12:16-23). Paastoaminen saattoi olla myös hyvin pinnallista, kuten Jesaja siitä kertoo.

3. "Miksi paastoamme, kun sinä et sitä näe, kuritamme itseämme, kun sinä et sitä huomaa?"

Tehän ajatte omia asioitanne paastopäivänäkin ja ahdistatte työhön kaiken raatajajoukkonne.

4. Teidän paastonne aiheuttaa eripuraisuutta ja riitaa, te lyötte jumalattomin nyrkein. Ette te nykyään paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

5. Tällainenko on paasto, jonka minä hyväksyn, päivä, jona ihminen kurittaa itseään, kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhkassa? Tätäkö sinä sanot paastoksi ja Herralle mieluisaksi päiväksi?

6. Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet?

Jumala haluaa meidän tekevän hyviä asioita. Ne ovat parempia kuin huono paasto, jonka aikana on vain eripuraa ja väkivaltaa. Jumala on oikeudenmukainen ja niin pitäisi olla meidänkin. Myös meille kristityille kuuluu paasto, jossa keskitymme rukoukseen ja olemme Jumalan Sanan äärellä. Paastoon voi kuulua pidättäytyminen ruuasta, mutta se ei ole itsetarkoitus. Paaston ei tulisi näkyä päällepäin niin, että saamme siitä kiitoksen ihmisiltä.

Matt. 6:16. Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He tekevät kasvonsa surkean näköisiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.

17. Mutta kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi,

18. jotta sinun paastoamistasi eivät näkisi ihmiset vaan sinun Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut."

Kuinka usein me uppoudumme omaan arkielämään? Kaiken tämän kiireen keskellä unohdamme, että meillä on Jumala, joka näkee meidät. Muistammeko kääntyä Hänen puoleensa silloin, kun meillä menee hyvin. Kun meillä on kaikki hyvin elämässämme? Muistammeko kiittää siitä? Vai käykö niin, että kun meitä kohtaa kriisi, me muistamme, että Jumalakin on olemassa. Usein me ajattelemme, että suurin koetus on joutua uhatuksi väkivallalla uskomme tähden. Mutta kaikkein suurin uhka uskolle on elää yltäkylläisyydessä hyvinvoinnin keskellä. Juuri silloin me unohdamme Jumalan. Ja juuri silloin meidän tulisi kiittää kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Meidän on hyvä paastota, mutta ei unohdeta kiitosta, sillä Jumala on aina kiittämisen arvoinen!

1 Kor. 15:57. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!.

Ilo katoaa Jooel 1:7-12

Jooel oli nähnyt, kuinka valtava heinäsirkkaparvi oli hyökännyt maahan. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä oli Jumalan lähettämä rangaistus. Kuin näynomaisesti heinäsirkkaparvi oli muuttunut vihollisarmeijaksi, joka tuhosi erityisesti viiniköynnöksen ja viikunapuun.

7. Se hävitti viiniköynnökseni, repi viikunapuuni, kuori ne paljaiksi ja heitti pois. Niiden oksat ovat vaalenneet.

Armeija tuhosi viiniköynnöksen ja viikunapuun. Näyttää siltä, että armeija tuhosi vain yhden viiniköynnöksen ja viikunapuun. Ja ne olivat Jooelin omia. Samoin jakeessa 6 maa, johon armeija hyökkäsi, oli Jooelin maa. Jae alkaa näin:  Minun maahani on hyökännyt kansa, väkevä ja suurilukuinen. On pohdittu sitä, kuka tässä oikeastaan puhuu? Onko puhuja Jumala? Voi olla, mutta voi olla niinkin, että Jooel samaistuu näkemäänsä niin voimakkaasti, että kokee sen koskevan vmyös häntä itseään. Ehkä tämän pohtimisella ei ole suurtakaan väliä, koska Jooel profeettana on Jumalan suu tai äänitorvi.

Viiniköynnös on puuvartinen ja kasvaa noin 15 metriä pitkäksi. Jotta siitä saataisiin hyvä sato, tuli sitä leikata rankalla kädellä. Viikunapuu on täysi-ikäisenä noin 9 metriä korkea ja siinä on tuuhea latvusto. Runkoa peittää sileä tummanharmaa kuori. Niin viiniköynnös kuin viikunapuu kuvasivat Israelin hyvinvointia. Näin etenkin rauhan aikana.

Miika 4:4. Jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla kenenkään säikyttämättä, sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.  

Nyt ei voinut istua rauhassa, kun heinäsirkkaparvi tai vihollisarmeija, kuten Jooel sen näkee, hyökkää ja tuhoaa suojan istujan yltä. Israelin hyvinvointi oli tuhottu! Tuho on täydellinen. Mitään ei jää jäljelle. Muistatko kertomuksen siitä. kun Jeesus kirosi viikunapuun? Siinä viikunapuu kuvaa juutalaisia, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias, jonka Jumala oli lähettänyt sovittamaan maailman synnin.

Mark.11:12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.

13. Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika.

14. Niin hän sanoi sille: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää."  Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

20. Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten.

21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."

22. Jeesus vastasi: "Pitäkää usko Jumalaan.

Tämä profeetallinen teko, jonka Jeesus teki, kuvaa sitä, että juutalaiset olivat hylänneet Jumalan ja olivat yhä profeettojen antamien kirousten alla. Juutalaiset olivat hedelmätön kansan ja sillä ei ollut uskon hedelmiä. Se oli hylännyt Jumalan jo ennen kuin se joutui pakkosiirtolaisuuteen. Muut jumalat olivat kansan palvonnan kohteina. Kansan synti oli uskottomuus Jumalalle. Rangaistus siitä oli viiniköynnöksen hävittäminen ja viikunapuun pois heittäminen.

Jumala kutsuu usein Israelia morsiamekseen tai vaimokseen, myös puhutaan usein tytär Siionista. Toisin sanoen tässä puhutaan koko kansasta ja nyt Jooel käski kansan valittaa kohtaloaan.

8. Valita kuin neitsyt, joka on vyöttäytynyt säkkipukuun nuoruutensa sulhasen tähden.

Israelissa suurimpia suruja olivat sulhasen menettäminen ennen varsinaista hääjuhlaa. Iloinen ja yhteisöllinen hääjuhla muuttui surujuhlaksi. Kauniit häävaatteet morsiamen yllä vaihtuivat säkkivaatteeksi. Nyt iloinen sadonkorjuujuhla muuttui valitukseksi menetetystä sadosta. Tämä heijastuu myös temppeliin, jossa papit eivät voineet uhrata päivittäisiä uhreja Jumalalle.

9. Poissa on Herran huoneesta ruokauhri ja juomauhri. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ovat murheissaan.

10. Pelto on hävitetty, maa murehtii, sillä vilja on tuhottu, viini kuivunut, öljy ehtynyt.

Pappien oli uhrattava joka päivä kaksi vuoden vanhaa urospuolista karitsaa, joista toinen uhrattiin aamulla ja toinen illalla. Niiden kanssa tuli uhrata myös ruokauhri eli jauhoja, joihin oli sekoitettu öljyä. Lisäksi oli vielä juomauhri, joka oli viiniä. (2. Moos. 29:38-40) Päivittäisten uhrien lisäksi oli paljon muita uhreja, joita israelilaiset uhrasivat Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Uhraamisen tarkoituksena oli osoittaa kiitosta Jumalan huolenpidosta sekä hyvittää synnin ja palauttaa hyvän suhteen Jumalaan. Kun näitä ajatuksia vasten ajattelee tilannetta, jossa uhreja ei voitu enää uhrata, koska Jumalan rangaistuksen vuoksi ei ollut mitä uhrata, voi käsittää sen suuren murheen, joka papeille tilanteesta syntyi.

Tuho ei koskenut vain ihmisiä, vaan se koski myös luontoa, joka myös “murehti” rangaistuksen vuoksi. Usein luonto kärsi israelilaisten kärsimysten rinnalla. Samoin se iloitsi, kun israelilaiset iloitsivat. Maa murehti myös siitä, että sato oli menetetty. Myös peltomiehet ja viinitarhurit valittavat.

11. Peltomiehet ovat joutuneet häpeään vehnän ja ohran vuoksi, sillä pellon sato on mennyt. Viinitarhurit valittavat,

12. kun viiniköynnös on kuivettunut ja viikunapuu lakastunut. Myös granaattiomenapuu, taatelipalmu, omenapuu ja kaikki kedon puut ovat kuivettuneet. Ilo on kaikonnut ihmisten ilmoilta.

Israelin tärkeimmät viljelykasvit olivat vehnä ja ohra. Vehnä oli rikkaiden ruokaa, kun taas ohra tavallisen kansan ruokavilja. Nyt tämä tuho kohtasi kaikkia israelilaisia niin rikkaita kuin köyhiä. Peltomiehen häpeä on suuri, koska satoa ei tule. Viinitarhureita kohtaa sama asia, satoa ei tule. Sadonkorjuujuhlan ilo on muuttunut suruksi ja häpeäksi. Jeremia kertoo seuraavasti tilanteesta, jossa ilo oli kadonnut.

10. Ilo ja riemu on kadonnut hedelmätarhasta, viinitarhoissa ei riemusta remahdella, viiniä ei poljeta viinikuurnissa. Minä olen vaientanut ilohuudon.

Sadonkorjuujuhla oli ilon juhla, jossa riemuittiin Jumalan antamasta sadosta. Israelilaisten uskottomuuden tähden oli tullut ilojuhlasta surujuhla. Jumala oli vaientanut ilohuudon myös Jooelin aikana. Nälkä oli vallalla, yltäkylläisyys kadonnut. Kansalta oli rauha ja hyvinvointi hävinnyt, koska se oli ollut uskoton Jumalalle. Jumala toimii nykyäänkin samalla tavalla kansoja kohtaan. Kun Jeesus kirosi viikunapuun niin että se kuivettui juuriaan myöten ja joka kuvasi Israelin tilannetta silloin ja myös nykyäänkin, sama kohtalo voi kohdata myös Suomea, kun se hylkää Jumalan ja palvelee niin mammonaa kuin muitakin jumalia. Jumala sanoo usein, että Israelista jää jäljelle vain jäännös. Pelkään pahoin, että vain jäännös suomalaisista pelastuu, koska olemme hylänneet Jumalan. Katoaako myös meiltä ilo, joka olisi seurausta Jumalan antamista siunauksista?