Vyöttäytkää säkkipukuun! Jooel 1:13-14

Murhe oli suuri, kun kaiken oli tuhonnut heinäsirkkaparvi. Se oli syönyt kaiken vihreän ja maa kärsi kuivuudesta. Heinäsirkkaparvi oli muuttunut näynomaisesti vihollisarmeijaksi, joka tuhosi kansan hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Jooel tulkitsi tämän Jumalan antamana rangaistuksena ja käski pappien kuuluttaa Pyhä paasto.

13. Vyöttäytykää säkkiin, pitäkää valittajaiset, te papit, vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä. Tulkaa, viettäkää yö säkkeihin puettuina, te minun Jumalani palvelijat, sillä poissa on teidän Jumalanne huoneesta ruokauhri ja juomauhri.

14. Julistakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen.

Pappien käskettiin vyöttäytyä säkkiin. Kun aikoinaan luin samantapaisen kohdan niin kuvittelin, että ihmiset pukevat säkin ylleen niin kuin mekon konsanaan. Mutta siitä ei ole kyse. Säkkivaate kiedotaan lanteille. Kaikki muut vaatteet riisutaan pois ja ainoastaan säkkivaate on lanteilla. Nyt pappien tuli riisua valkoiset papinpuvut yltään ja pukea niiden sijaan säkkivaate, joka oli kudottu kamelin tai vuohen karvoista, sitä voitiin tehdä myös hampusta. Jooel käski pappien pitää myös valittajaiset. Tällä kaikella, säkkiin vyöttäytymisellä ja valittamisella ei yritetty kääntää Jumalan mieltä, vaan sillä osoitettiin katumusta ja nöyrtymistä Jumalan edessä. Se oli yleinen tapa osoittaa ulospäin niin katumusta kuin suruakin.

Pappien tehtävänä oli suorittaa päivittäiset uhrimenot sekä toimittaa ne uhrit, joita kansa toi uhrattavaksi. Ylipappina toimi leeviläinen ja hän suoritti palveluksensa Jumalan edessä Temppelin sisällä. Papit toimittivat palveluksensa kansan edessä Temppelin ulkopuolella. Meidän ylimmäinen pappi on Jeesus, joka rukoilee jatkuvasti meidän puolestamme Jumalan kasvojen edessä. Me olemme pappeja, jotka suoritamme palvelusta ihmisten edessä kertoen heille evankeliumin iloista ja vapauttavaa sanomaa.

Jooel kutsuu papit viettämään yö säkkiin puettuina katuen ja nöyrtyen Jumalan edessä. Hän kutsuu pappeja “minun Jumalani palvelijoiksi”. Minulle tästä tulee mieleen, että Jooelille Jumala oli rakas ja hänellä oli luottavainen suhde Jumalaan. Mutta hän jatkaa sanoen, että poissa on teidän Jumalanne ruokauhri ja juomauhri. Jooel ikään kuin muistuttaa, että Jumala on myös pappien oma Jumala. Vain papit toimittivat uhrimenot kansan puolesta. Israelilaiset eivät saaneet itse niitä suorittaa ja siihen oli hyvä syy. Jos kuka tahansa olisi voinut suorittaa uhrimenot, olisi uhreista otettu osa epäjumalille uhrattavaksi ja siten olisi Jumalalle tarkoitettu uhri saastunut. Nyt oli vain yksi paikka, jossa sai uhrimenoja toimittaa eli Temppeli Jerusalemissa. Aluksi israelilaisilla oli Ilmestysmaja, mutta nyt se oli Jerusalemissa oleva Temppeli. Meilläkin on vain yksi, joka on tie Jumalan luo. Hän on Jeesus. Israelilaiset lähestyivät Jumalaa Temppelissä, meille tien Jumalan luo on aukaissut Jeesus. Kun me kuljemme tätä tietä niin meillä on yhteys Jumalaan. Olemme seurakuntana uusi Temppeli, jonka perustuksena on Jeesus Kristus. Jokaisen, niin israelilaisen kuin suomalaisenkin, uusi temppeli on seurakunta ja jokaisen on otettava vastaan pelastuksen lahja pelastuakseen. Israelilaiset eivät uhranneet itse uhreja omien syntiensä peittämiseksi. Me emme uhraa itse, että meidän synnit pyyhittäisiin pois. Tämän teki Jeesus ristillä. Se tehtiin meidän puolestamme.

Jooel kehottaa kuuluttamaan Pyhän paaston koko kansalle. Tämä oli ylimääräinen paasto, koska Jumala oli säätänyt vain yhden paastopäivän, joka oli suuri sovituspäivä. Tämä päivä oli tišrikuun kymmenes päivä eli meidän kalenterin mukaan syys-lokakuussa. Suurena sovituspäivänä ylipappi vei verta kaikkein pyhimpään, jossa hän vihmoi sen Armoistuimen päälle. Näin sovitettiin myös ne synnit, joita ei ollut sovitettu päivittäisillä uhreilla tai israelilaisten itse tuomilla uhreilla. Itseasiassa ne olivat sen tulevan esikuvia, jonka Jeesus teki ristillä

Hebr. 10:1. Laissa on siis tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta. Siksi se ei voi koskaan samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita jatkuvasti uhrataan, tehdä täydellisiksi niitä, jotka lähestyvät Jumalaa.

2. Eikö näitä uhreja olisi lakattu uhraamasta, jos niillä, jotka Jumalaa palvelevat, jo kerran puhdistettuina ei olisi enää ollut mitään syntejä tunnollaan?

3. Mutta uhreissa on jokavuotinen muistutus synneistä.

4. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä.

5. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:"Uhria ja lahjaa sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit.

6. Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mieltynyt.

7. Silloin minä sanoin: katso, minä olen tullut - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala."

Jeesus täytti Jumalan tahdon ja Hän verellään sovitti synnin ongelman. Nyt olivat uhrimenot temppelissä lakanneet ja ihmisille oli kuulutettu Pyhä paasto. Kun Jooel kutsuu vanhimmat koolle, tässä tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka oli valittu suvun vanhimmiksi eli johtajiksi. He edustivat siis koko kansaa. Kansa itse paastosi kodeissaan, sillä kaikki israelilaiset eivät olisi mahtuneet temppelialueelle. Näin kaikki kääntyvät Herran puoleen ja koko kansa nöyrtyi Herran edessä. Kansa keskittyi paastoon pukeutuen säkkipukuun ja keskeyttämällä arkiaskareensa. Koko kansa yhteisrintamassa huusivat hädässään Herran puoleen.

Paasto ei tarkoita sitä, että Jumala automaattisesti vastaisi myöntävästi kansansa tai yksittäisen ihmisen pyyntöihin. Daavid paastosi lapsensa puolesta, mutta Jumala ei kuullut häntä (2 Sam. 12:16-23). Paastoaminen saattoi olla myös hyvin pinnallista, kuten Jesaja siitä kertoo.

3. "Miksi paastoamme, kun sinä et sitä näe, kuritamme itseämme, kun sinä et sitä huomaa?"

Tehän ajatte omia asioitanne paastopäivänäkin ja ahdistatte työhön kaiken raatajajoukkonne.

4. Teidän paastonne aiheuttaa eripuraisuutta ja riitaa, te lyötte jumalattomin nyrkein. Ette te nykyään paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

5. Tällainenko on paasto, jonka minä hyväksyn, päivä, jona ihminen kurittaa itseään, kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhkassa? Tätäkö sinä sanot paastoksi ja Herralle mieluisaksi päiväksi?

6. Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet?

Jumala haluaa meidän tekevän hyviä asioita. Ne ovat parempia kuin huono paasto, jonka aikana on vain eripuraa ja väkivaltaa. Jumala on oikeudenmukainen ja niin pitäisi olla meidänkin. Myös meille kristityille kuuluu paasto, jossa keskitymme rukoukseen ja olemme Jumalan Sanan äärellä. Paastoon voi kuulua pidättäytyminen ruuasta, mutta se ei ole itsetarkoitus. Paaston ei tulisi näkyä päällepäin niin, että saamme siitä kiitoksen ihmisiltä.

Matt. 6:16. Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He tekevät kasvonsa surkean näköisiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.

17. Mutta kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi,

18. jotta sinun paastoamistasi eivät näkisi ihmiset vaan sinun Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut."

Kuinka usein me uppoudumme omaan arkielämään? Kaiken tämän kiireen keskellä unohdamme, että meillä on Jumala, joka näkee meidät. Muistammeko kääntyä Hänen puoleensa silloin, kun meillä menee hyvin. Kun meillä on kaikki hyvin elämässämme? Muistammeko kiittää siitä? Vai käykö niin, että kun meitä kohtaa kriisi, me muistamme, että Jumalakin on olemassa. Usein me ajattelemme, että suurin koetus on joutua uhatuksi väkivallalla uskomme tähden. Mutta kaikkein suurin uhka uskolle on elää yltäkylläisyydessä hyvinvoinnin keskellä. Juuri silloin me unohdamme Jumalan. Ja juuri silloin meidän tulisi kiittää kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Meidän on hyvä paastota, mutta ei unohdeta kiitosta, sillä Jumala on aina kiittämisen arvoinen!

1 Kor. 15:57. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!.