Milloin, miten ja missä?

Löysin toisen kirjoituksen joulunajasta, joten pistän tämänkin tänne. Mutta muistetaan, että nämä eivät ole pelastuskysymyksiä, joita käsittelen. Me vain katsomme ja luemme Raamattua länsimaisin silmin ja se tuo joskus ongelmia sen tulkintaan. Yritän nyt jotain tässä oikoa, saada ne oikeaan aikajärjestykseen.

Tässä näemme melko tyypillisen kuvauksen jouluyöstä. Maria Jeesus-lapsi sylissään, Joosef vierellä seisomassa. Oikeassa alakulmassa enkeli ja paimenia sekä lampaita. Vasemmassa alareunassa kolme itämaan tietäjää. Minä sanoisin nyt, että kuva on osittain huijausta. Mutta kaunista sellaista.

Tämä kuva on täydellistä huijausta! Tätä herraa ei oikeasti ole olemassakaan. Hän on satuhahmo. Nyt olen tainnut romuttaa joulun tunnelman kokonaan. Toivon, että saatte sen takaisin.

Haluan kertoilla teille Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä. Toissa kesänä aloin ihmetellä, miten Joosef ja Maria uskalsivat tulla Egyptistä Jerusalemin temppeliin uhraamaan säädetyt uhrit? Tosin Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, mutta silti ajatus jäi vaivaamaan. Silloin kuitenkin ajattelin, että “kaippa se joskus selviää”. Muutaman päivän kuluttua kyllästyin kuuntelemaan Raamattu kannesta kanteen-ohjelmaa Vanhasta testamentista. Olin alkanut kuunnella sitä 1 Mooseksen kirjasta ja silloin olin jo kuunnellut kaikki Mooseksen kirjat. Niinpä mietin, että pakkoko minun on koko ajan kuunnella Vanhaa testamenttia? Ja niin aloitin Uuden testamentin Matteuksen evankeliumista. Silloin minulle selvisi, mikä on Jeesuksen syntymään liittyvien tapahtumien aikajärjestys.

Maria oli tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä. Enkeli oli kehottanut Joosefia olemaan Marian kanssa ja Joosef totteli käskyä. Sitten he lähtivät Betlehemiin. Luukas kertoo seuraavasti:

Luuk. 2:6-7

6. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,

7. ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majatalossa.

Mitä näissä jakeissa oikeastaan sanotaan? Maria ja Joosef olivat jo asettuneet Betlehemiin. Meillä on määrätynlainen kuva “majatalosta”, mutta on ihan mahdollista, että he olivat majoittuneet jonkun sukulaisen luo. Maria ei siis synnyttänyt juuri sillä hetkellä, kun he saapuivat Betlehemiin, vaan he olivat jo majoittuneet sinne. Seuraava kysymys, kenelle ei ollut tilaa majatalossa? Marialle ja Jeesukselle. On oletettavaa, että talo oli niin täynnä, että oli viisaampaa siirtää lapsi nukkumaan seimeen.

On myös toinen ongelma. Jos todellakin oli talvi, niin eläinten olisi pitänyt olla sisällä. Samoin paimenet eivät olisi voineet olla yöllä ulkona paimentamassa lampaita. Tutkijat ovatkin tulleet siihen päätelmään, että Jeesus syntyi tišri-kuussa, joka ajoittuu syys-lokakuuhun. Mielenkiintoista on se, että sama kuukausi aloittaa israelilaisten maallisen vuoden. Uskonnollinen vuosi alkaa niisanin-kuussa eli meidän maalis-huhtikuussa. Silloin on myös pääsiäinen. Jeesus syntyi maallisen vuoden ensimmäisessä kuussa ja kuoli uskonnollisen vuoden ensimmäisessä kuussa. Tišri-kuussa on lehtimajanjuhla ja tämän juhlan aikoihin Jeesus suurella todennäköisyydellä syntyi.

Miksi me sitten vietämme Jeesuksen syntymisen juhlaa juuri joulukuussa? Siihen on monia syitä. Ensiksikin pakanallisia juhlia pyrittiin korvaamaan kristillisillä juhlilla, samoin kuin myös juutalaisia juhlia. Näistä voitaisiin mainita esim. roomalaisten saturnaalit sekä juutalaisten temppelin vihkimisen muistojuhla ja osittain näitä korvaamaan Joulu on tullut. Joulukuun 25 päivä valittiin Jeesuksen syntymäpäiväksi jo neljännellä vuosisadalla. Onko nyt mitään merkitystä, milloin me juhlimme Jeesuksen syntymää? Ei mielestäni. Tärkeintä on muistaa, että Joulu on juhla, jolloin sankarina on Jeesus. Minusta nämä ovat vain muuten mielenkiintoisia asioita.

Samaan aikaan tapahtui myös kaksi muuta asiaa: taivaalle syttyi tähti, jonka viisaat itämaan tietäjät näkivät ja paimenille ilmestyi enkelit, jotka ilmoittivat Vapahtajan syntymän sekä sen, mistä Hänet löytää.

Paimenet lähtivät katsomaan lasta ja kertoivat kaiken, mitä heille oli tapahtunut ja mitä heille oli ilmoitettu.

Luuk. 2:18-19

18. Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät, mitä paimenet heille puhuivat.

19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat mieleensä ja mietti niitä sydämessään.

Kun meillä kuvataan joulukorteissa tai näytelmissä tätä tilannetta, paikalla on vain Joosef ja Maria sekä seimessä oleva lapsi. Mutta näinhän nämä jakeet eivät kerro. Paikalla oli myös muita ihmisiä. Ja he kaikki kuulivat iloisen sanoman syntyneestä Vapahtajasta, joka on Kristus, Herra. Kaikki nämä nimet viittaavat Jumalaan, joka on tullut ihmisten keskelle. Mutta kuinkahan moni tämän ymmärsi? Siihen aikaan odotettiin Vapahtajan tulemista, mutta erilaista kuin Seimen lapsi. He odottivat kuningasta, joka Daavidin tavoin vapauttaisi israelilaiset roomalaisten vallan alta. He eivät odottaneet Vapahtajaa, joka vapauttaisi heidät synnistä.

Maria ja Joosef jäivät pienen lapsen kanssa Betlehemiin, koska matka takaisin Nasaretiin olisi kestänyt vähintään viikon. Nasaret sijaitsee n. 170 km Jerusalemista pohjoiseen. Betlehem sijaitsee noin 8 km Jerusalemista etelään. Toiseksi heidän olisi palattava takaisin Jerusalemiin, kun Mooseksen lain mukaan tuli uhrata puhdistuspäivien loputtua uhri Jumalalle. Poikalapsen synnyttyä nainen oli saastainen 7 päivää. Niinä päivinä kaikki mihin hän koski muuttui saastaiseksi. Tässä voisi olla yksi syy, miksi Marialle ja lapselle ei ollut sijaa majatalossa. Kaikki mihin Maria kosketti, muuttui saastaiseksi. Ja esine, johon Maria oli koskenut, saastutti myös ne ihmiset, jotka koskivat siihen. Sen jälkeen poikalapsen synnyttäneen naisen tuli pysyä kotona 33 päivää. Hän ei saanut koskea mihinkään Pyhään eikä mennä Temppeliin. Tämä laki mahdollisti naisen toipumisen synnytyksestä, vaikka ensikuulemalta laki rajoittaa naisen vapautta. Siihen aikaan ei ollut äitiyslomia, joten Jumala oli järjestänyt sellaisen loman israelilaisille naisille. Näiden päivien jälkeen Maria ja Joosef lähtivät Jerusalemiin.

Luuk. 2:22-23

23. - niin kuin on kirjoitettu Herran laissa: "Jokainen poikalapsi, joka avaa äidin kohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" -

24. ja uhratakseen, niin kuin on säädetty Herran laissa, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.

Maria ja Joosef olivat köyhiä ja siksi he uhrasivat joko kaksi metsäkyyhkystä tai kyyhkysenpoikaa. Temppelissä he kohtasivat Simeonin ja naisprofeetta Hannan. Sitten he palasivat takaisin Betlehemiin.

Kun Jeesus syntyi, syttyi taivaalla erikoinen tähti. Ja tämän tähden näkivät itämaan tietäjät.

Matt. 2:1-3

1. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.

2. He kysyivät: "Missä on se äskettäin syntynyt juutalaisten kuningas? Me näimme hänen tähtensä nousevan ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitusta."

3. Sen kuullessaan kuningas Herodes pelästyi ja hänen kanssaan koko Jerusalem.

Taas meillä on ongelma. Milloin itämaan tietäjät tulivat Jerusalemiin? He olivat nähneet tähden ja seuranneet sitä. Jotta Vanhan testamentin ennustukset toteutuisivat, heidän piti mennä ensin Jerusalemiin. Näin Herodes saa tiedon syntyneestä Kuninkaasta. On muuten mielenkiintoista, että tietäjät sanovat: Missä on se äskettäin syntynyt juutalaisten kuningas? Miksi he eivät kysy: Missä on se äskettäin syntynyt juutalaisten prinssi? Jeesus oli Kuningas jo syntyessään ja siksi he kysyvät kuningasta.

Jeesus oli siis syntynyt. Kun määritämme tietäjien saapumisen ajankohtaa, voimme miettiä seuraavia asioita. Tähti syttyi, kun Jeesus syntyi. Tietäjät lähtivät liikkeelle. Mutta ensin heidän oli tehtävä valmistelut, jotka kestivät useita päiviä, kenties viikkoja. Me ajattelemme, että heitä oli kolme, mutta Raamattu ei kerro meille kuinka monta heitä oli. On hyvin todennäköistä, että saattueeseen kuului useita kymmeniä ihmisiä ja vielä suurempi määrä kameleita. Sellainen joukko on herättänyt jopa Jerusalemissa ihmetystä. Matka on kestänyt kauan. Me huristamme autolla Helsinkiin täältä noin 6-7 tunnissa. Mietipä mitä matka kestäisi kamelilla? Kameli, jolla on kuorma selässä voi kulkea korkeintaan 70 km vuorokaudessa. Ja heidän on täytynyt pitää myös lepopäiviä matkansa aikana. Toinen seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota on Herodeksen määräys, minkä ikäiset poikalapset oli surmattava.

Matt. 2:16

Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pettäneet hänet, hän raivostui ja käski tappaa Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset sen ajankohdan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä tarkoin tiedustellut.

Herodes oli tarkoin tiedustellut, minkä ikäinen uusi juutalaisten Kuningas oli. Jeesus oli oletettavasti 1-2 vuotias. Oliko tähti ollut kadoksissa, koska tietäjät ilahtuivat suuresti nähdessään sen? Nyt tähti kuitenkin johdatti heidät oikean talon luo.

Matt. 2:11

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja Marian, hänen äitinsä. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, ottivat esiin aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Nyt puhutaan talosta. Enää ei olla tallissa, eikä Jeesus seimessä. Nyt ei puhuta vauvasta, vaan lapsesta tai lapsukaisesta. Tietäjien tullessa Betlehemiin, Jeesus ei enää ollut vauva, vaan pieni lapsi. On myös huomattava, että meidän kolme itäisenmaan tietäjää perustuu lahjojen lukumäärään. Lahjat ovat tyypillisiä kuninkaalle annettuja lahjoja. Näillä lahjoilla oli suuri merkitys ja tarve, kun Joosef vei perheensä Egyptiin pakoon Herodeksen vihaa. Vasta, kun Jumala unessa ilmoitti, että Joosef voi viedä perheensä takaisin, hän vei heidät Nasaretiin.

Kertaan lyhyesti tapahtumat.

• Joosef ja Maria olivat asettuneet majataloon, kun Jeesus syntyi
• Samaan aikaan syttyi tähti, jonka tietäjät näkivät
• Enkelit ilmestyivät paimenille ja paimenet lähtivät katsomaan Vapahtajaa
• 40 päivän kuluttua Joosef ja Maria menivät Jeesus-lapsen kanssa Temppeliin
• Noin 1-2 vuotta kului, kun tietäjät saapuivat katsomaan Kuningasta
• Pako Egyptiin
• Paluu takaisin noin 3 ja ½ vuoden kuluttua

Meidän Joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Oli se sitten oikealla paikalla tai ei. Olipa meillä kuva Joulun tapahtumista ja aikajärjestyksestä oikea tai ei. Niillä ei ole merkitystä meidän pelastukseen, jonka Joulunlapsi Pääsiäisenä teki meille mahdolliseksi. Ilman ihmiseksi syntymää Hän ei olisi voinut kuolla ristillä meidän syntien sovitukseksi, lunastaakseen meidät paholaisen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja siten lepyttää Jumala. Ilman ihmiseksi syntymää, Jeesus ei olisi voinut vuodattaa verta meidän syntien sovitukseksi. Siksi toivon, että meidän jokaisen joulunajan keskipisteenä on Jeesus Kristus meidän Vapahtajamme.

Kirjoitus vuosien takaa

Muistin kirjoituksen vuosien takaa, joka käsittelee Joulua ja muutamia siihen liittyviä asioita. Ehkä palaan aiheeseen vielä tarkemmin, koska se on minusta niin mielenkiintoinen.

Jeesus on syntynyt!

Luuk. 2:6-7

6. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,

7. ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majatalossa.

Kun Maria ja Joosef olivat Betlehemissä, tuli Marian synnyttämisen aika. Nyt on kaksi erilaista tulkintaa ajankohdasta, milloin synnyttämisen aika tuli. Usein ajatellaan, että juuri kun he tulivat Betlehemiin, Marian synnyttämisen aika tuli. Toinen tulkinta on, että he olivat jo asettuneet Betlehemiin, kun Marian synnyttämisen aika tuli. Kumpikaan tulkinta ei ole meille pelastuskysymys, joten ei ole väliä kuinka sinä asian ajattelet. Itse ajattelen, että jälkimmäinen tulkinta on parempi. Luukas on erittäin tarkasti kuvannut kirjoituksissaan erilaisia tilanteita. Joten, jos Marian synnyttämisen aika olisi tullut juuri silloin, kun he saapuivat Betlehemiin, Luukas olisi kuvannut sitä sanoilla saapuivat tai tulivat. Nyt hän käyttää olla-verbiä kuvatessaan tilannetta.

Miksi Maria laittoi lapsen seimeen? Heille, Marialle ja lapselle, ei ollut tilaa majatalossa. Me ajattelemme, että Joosef oli myös tallissa. Raamattu ei kuitenkaan kerro niin. Vain Maria ja lapsi majoittuivat talliin. Oliko Joosef siellä? Ehkä hän oli siellä ja tämäkin on asia, jolla ei ole mitään tekemistä meidän pelastuksemme kanssa. Jos ajattelet, että myös Joosef oli tallissa, voit ihan vapaasti ajatella niin.

Syitä, miksi Maria siirtyi tallin puolelle lapsen kanssa, on useita. Paimenille kerrottiin, että lapsi löytyy seimestä. Siinä on yksi syy ja myös kaikkein tärkein syy. Se oli siis merkki paimenille. Toiseksi, majatalo oli niin täysi, että Maria lapsen kanssa ei enää mahtunut sinne. Tutkijat ovat pohtineet sitä, miksi Betlehemissä oli verollepanon yhteydessä niin paljon ihmisiä? Osa on sitä mieltä, että pelkkä verollepano ei selittänyt asiaa. Useat tutkijat ovat päätyneet tulkintaan, että Jeesus ei syntynyt joulukuussa, vaan syys-lokakuun vaihteeseen sijoittuvassa Tišri-kuussa. Samassa kuussa, jossa vietetään lehtimajanjuhlaa. Tämä osaltaan selittää sitä, miksi Betlehemissä oli niin paljon ihmisiä. Ja Jeesus olisi syntynyt lehtimajanjuhlan aikaan.

Myös Johanneksen syntymän ajankohta viittaa tähän mahdollisuuteen. Yhden tulkinnan mukaan enkeli ilmestyi Sakariaalle kesäkuussa. Siispä enkeli olisi ilmestynyt Marialle joulukuussa. Joten Jeesus olisi syntynyt syksyllä. Muitakin tulkintoja asiasta on. Minusta on mielenkiintoista, että Tišri-kuu aloittaa maallisen vuoden ja Jeesus olisi syntynyt maallisen vuoden alussa. Uskonnollinen vuosi alkaa niisanin-kuussa eli meidän maalis-huhtikuussa. Silloin on myös pääsiäinen, jolloin Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme. Jeesus syntyi maallisen vuoden alussa ja kuoli uskonnollisen vuoden alussa. Israelilaisilla oli kaksi erilaista “vuotta”. Toinen perustui kuunkiertoon ja toinen aurinkoon. Uskonnollisen vuoden oli Jumala määrännyt alkavaksi niisanin-kuussa. Samalla Hän antoi käskyn juhlia pääsiäistä.

Miksi me sitten juhlimme Jeesuksen syntymää juuri joulukuussa? Ehkä merkittävin syy on, että pakanallisia ja juutalaisia juhlia pyrittiin korvaamaan kristillisillä juhlilla, Näistä voitaisiin mainita esim. roomalaisten saturnaalit sekä juutalaisten temppelin vihkimisen muistojuhla ja osittain näitä korvaamaan Jeesuksen syntymäjuhla asetettiin. Joulukuun 25 päivä valittiin Jeesuksen syntymäpäiväksi jo neljännellä vuosisadalla. Sille, että vietämme Jeesuksen syntymäjuhlaa joulukuun 25 päivänä, on siis pitkät perinteet.

Kun tutkailin näitä joulunajan tapahtumia ja niiden aikajärjestystä, törmäsin myös erääseen mielenkiintoisiin Mooseksen lain määräyksiin. (3 Moos. 12:1-4) Poikalapsen synnyttyä nainen oli saastainen 7 päivää. Niinä päivinä kaikki mihin hän koski muuttui saastaiseksi. Tässä voisi olla yksi syy, miksi Marialle ja lapselle ei ollut sijaa majatalossa. Kaikki mihin Maria kosketti muuttui saastaiseksi. Ja esine, johon Maria oli koskenut, saastutti myös ne ihmiset, jotka koskivat siihen. Sen jälkeen poikalapsen synnyttäneen naisen tuli pysyä kotona 33 päivää. Hän ei saanut koskea mihinkään Pyhään eikä mennä Temppeliin. Tämä laki mahdollisti naisen toipumisen synnytyksestä, vaikka ensikuulemalta laki rajoittaa naisen vapautta. Siihen aikaan ei ollut äitiyslomia, joten Jumala oli järjestänyt sellaisen loman israelilaisille naisille. Jos näitä määräyksiä vielä noudatettiin juutalaisten keskuudessa, on täysin ymmärrettävää, että Maria siirtyi lapsen kanssa talliin. Näin kaikki toiset majatalossa olleet ihmiset pysyivät rituaalisesti puhtaina. Tyttölapsen synnyttänyt nainen oli saastainen kaksi viikkoa ja vasta 66 päivän kuluttua hän oli puhdas. Syytä tähän eroon en tiedä.

Miksi halusin kertoa näistä asioista teille? Joulun ajan tapahtumat ovat saaneet monien ihmisten mielikuvituksen liikkeelle. Meillä joulukorteissa ja erilaisissa joulunäytelmissä kuvataan näitä tapahtumia usein meidän länsimaalaisten silmin. Me olemme vieneet oman kulttuurimme ja ajatustapamme Raamatun kertomukseen Jeesuksen syntymisestä. Kuten jo aikaisemmin sanoin, ei ole mitään merkitystä meidän pelastuksellemme, kuinka ajattelemme asioiden tapahtuneen. Mutta sillä, miten me luemme Raamattua, on merkitystä. Ainakin “minä ite” luen Raamattua usein määrätyllä ennakkoasenteella. Siihen ovat vaikuttaneet koulun uskonnonopetus, yleiset käsitykset ja opetukset sekä meidän oma kulttuuri. Raamattua lukiessa ja tutkiessa olisi meidän muistettava, että annamme Raamatun puhua meille. Sillä Raamattu on elävä kirja ja täynnä ihania aarteita!

Joulu on tärkeä juhla. Siinä meille kerrotaan, että Jeesus syntyi ihmiseksi. Hän oli 100 % ihminen ja 100% Jumala. Mutta suurempi merkitys meille on, että Jeesus kuoli ristillä, sovittaen meidän synnit omalla verellään ja lunastamalla meidät Paholaisen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Tämä on myös joulun sanoma. Paimenille enkeli ilmoitti: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. (Luuk. 2:10-11)

William Booth ja profetia

Olin ollut illasta asti kuulolla olisiko jotain, josta voisin kirjoittaa. Olen menossa yövuoroon ja nyt päivällä on aikaa hetki kirjoittaa. Ei oikein mitään. Kuin tyhjä pää. Sitten sain yllättäen viestin ystävältä, jossa oli William Boothin profetia ja sen selitys tähän päivään. Tarkasti tuntuu toteutuvan. Kopioin siitä tekstistä profetian tähän. Siis Jumala antoi ystäväni kautta aiheen! Näin Herra toimii!

 

1. Kristinusko ja Jumala siivotaan yhteiskunnan marginaaliin

”Noina aikoina politiikka ei tunne eikä tunnusta Jumalaa. Koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että hallinnon eri tasoilla ei enää pelätä Jumalaa. Eurooppaa hallitsee uusi poliittisten johtajien sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä ota päätöksissään huomioon Jumalaa.”

2. Taivas ilman helvettiä

”Silloin julistetaan taivasta ilman helvettiä. Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää täyden totuuden evankeliumiksi. Silloin Raamatun profetian mukaisesti saarnataan korvasyyhyyn. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan: ”Puhukaa lempeitä, makeita sanoja. Puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.”

3. Anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä

”Tuolloin kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista ei voi olla ilman parannuksentekoa synnistä.”

4. Perusteetonta pelastusiloa

”Päivinä ennen Jeesuksen tuloa monet ovat täynnä pelastusiloa, vaikka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.”

5. Uskonto ilman Pyhää Henkeä

”Noina aikoina tulee olemaan paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä.”

6. Kristinusko ilman Kristusta

”Kristikunta elää ikään kuin ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä veri ja tuli eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

Itse aloin miettiä kohtaa neljä. Perusteetonta pelastusiloa ja mieleeni nousivat ne monet kokoukset, joita olen katsellut netin ja TV:n kautta. En näe siellä syntisyyttään itkeviä ja sen jälkeen pelastuksesta iloitsevia ihmisiä. Hyvin usein kutsutaan eteen parantumaan ja sen jälkeen ihmiset kaatuilevat ja ….no, tekevät mitä tekevät. Kokouksista haetaan jotain muuta kuin Jumalan Pyhyydessä olemista. Se on yhtä joukkosuggestiota, josta seuraa krapula. Ja sitten on päästävä uudelleen kokemaan “jotain”, joka ei ole Pyhän Hengen toimintaa. Saman fiiliksen he voisivat kokea rock-konserteissa ja diskoissa. Kuinkahan moni on siirtynyt fiilistelemään seurakuntaan ja luulee, että tämä fiilistely on uskossa olemista?

Luin erään ihmisen kertomuksen nuortenilloista, joissa nuoret rukoilivat lopuksi toistensa puolesta. Hyvä niin. Kuitenkin mietin, että suurten tunteiden jälkeen rukous voi olla jatkumo näille tunteille, joita he kokivat ylittäessään (jos sitä nyt ylittämiseksi voidaan kutsua). Mennään tunneryöpyssä ylistys showsta rukous showhun. Koetaan pelastusiloa ilman uudestisyntymistä.

Kohdassa 5 tulee uskonnot ilman Pyhää Henkeä. Nykymenossa en näe Pyhän Hengen toimintaa, vaan ihan muiden henkien toimintaa. Se on helppo huomata, koska siellä korotetaan ihmistä ja ihmisen kokemuksia. Kristuksen korottaminen on Pyhän Hengen tehtävä ja sitä ei tapahdu lainkaan näissä piireissä. Siispä kohta 6 tulee automaattisesti tämän seurauksena. Koska Pyhä Henki ei ole korottamassa Kristusta, ei siellä ole myöskään Kristus paikalla. Evankeliumin voima puuttuu ja Jeesuksen verellä puhdistuminen synnistä puuttuu. Kristillisyyden muoto on, mutta ilman Jeesusta.

Mitä meidän tulisi tehdä? Kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla itsellemme viisautta elää Hänen tahtonsa mukaan ja että osaisimme kertoa evankeliumia oikein!

Tiedätkö, Jeesus tulee pian! Nosta katseesi ja odota pelastajaasi!

Anteeksi antaminen?

Jäin pähkäilemään sitä, että kuinka voin antaa anteeksi ihmiselle haureellisen teon, jonka hän on tehnyt ollessaan pastorina tai vastaavassa tehtävässä? Milloin tällainen henkilö voi jatkaa tehtävässään ja milloin ei. Visainen juttu. Ongelman ytimeksi pohdinnoissani nousi se, milloin anteeksi antaminen tulisi tehdä?

Jos 1 ja 2 Korinttolaiskirje on kirjoitettu peräkkäin, niissä on yksi esimerkki siitä, kuinka tulisi toimia tilanteessa, jossa uskova elää haureellisesti ja sen hyväksymisestä seurakunnassa. Kyseessä on siis sellainen haureellinen teko, jota ei edes pakanat tee keskuudessaan tai eivät hyväksy.

1 Kor. 5:1. Yleisesti kuulee, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista haureutta, jota ei esiinny edes pakanoiden keskuudessa. Eräskin pitää isänsä vaimoa.

2. Te olette vielä pöyhkeitäkin! Eikö teidän pikemmin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, niin että se, joka on tuollaisen teon tehnyt, poistettaisiin joukostanne?

3. Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa, olen kuitenkin hengessä läsnä ja kuin läsnä olevana olen jo langettanut tuomion sille, joka on tehnyt tuollaista.

4. Kun olette Herran Jeesuksen nimessä kokoontuneet yhteen ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä,

5. tuo mies on luovutettava Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

6. Kerskailunne ei ole hyväksi. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?

2 Kor. 2:5. Jos joku on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille - ainakin jossain määrin, etten liioittelisi.

6. Sellaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle antaneet.

7. Nyt teidän päinvastoin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän menehtyisi liian suureen murheeseen.

8. Sen vuoksi kehotan teitä osoittamaan hänelle rakkautta.

9. Siksi kirjoitinkin teille, jotta saisin tietää, kestättekö koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaisia.

10. Kenelle te jotakin annatte anteeksi, hänelle annan minäkin. Sen, mitä olen antanut anteeksi - jos minulla on ollut jotakin anteeksi annettavaa - sen olen antanut anteeksi teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,

11. ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen aikeensa ole meille tuntemattomia.

Meillä seurakunnissa hyvin vähän käytetään tätä rangaistusmuotoa ja toisaalta on hyvä niin. Sitä on aikoinaan käytetty mennen tullen ja palatessa saaden aikaan todella pahaa tuhoa. Tätä rangaistusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi kuin äärimmäisissä tapauksissa ja suurella Jumalan antamalla Viisaudella. Tätä ennen on pitänyt käyttää muut keinot, jotka meille on annettu.

Mutta mihin perustuu tämä Paavalin ohje? Jeesus antaa tämän ohjeen perustan seuraavasti: (Joh. 20:22-23.) Näin sanottuaan hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: "Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."  

Tässä Jeesus antaa profeetallisesti ja vertauskuvallisesti Pyhän Hengen. Me emme puhaltele Pyhää Henkeä kenenkään päälle, kuten joissakin piireissä on tapana. Kun tulemme uskoon niin saamme samalla Pyhän Hengen. Me emme täyty Pyhällä Hengellä, kun joku puhaltaa mukamas sitä, vaan tutkimalla Raamattua, rukoilemalla ja seurakunta yhteydessä. Pyhä Henki täytti opetuslapset helluntaina, joka oli yksi kertakaikkinen tapahtuma. Sitäkään ei tapahdu toistamiseen. Nyt Jeesus antoi seurakunnalle vallan antaa anteeksi synnit tai olla antamatta. Alkutekstissä puhutaan päästämisestä ja sitomisesta. Ne ovat oikeudellisia termejä ja tarkoittavat tässä tilanteessa anteeksi antamista tai sitä, että syntejä ei saa anteeksi. Uskovalle, joka ei tahdo tunnustaa syntiään, eikä luopua siitä, seurakunta voi pidättää anteeksiantamisen. Mutta kun hän tahtoo tunnustaa ja luopua siitä, seurakunta voi antaa anteeksi. Kun anteeksiantamisen pidättämistä käytetään, on kyseessä paatunut uskova. Haluan kuitenkin lohduttaa sinua, joka kamppailet omien syntiesi kanssa, että olet oikealla tiellä. Et ole paatunut, niin kauan kuin sinun omatuntosi niistä muistuttaa. Ymmärtääkseni, Paavali opetuksen taustalla on nämä Jeesuksen Sanat.

Paavali siis määrää seuraavasti: (1 Kor. 5.)  tuo mies on luovutettava Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. Kun näin tehdään, voi Jumala Pyhän Henkensä kautta vaikuttaa ihmisessä ja saada huomaamaan oma syntinsä ja syntisyytensä, jotta hän pelastuisi! Se ei ole rangaistus vihassa, vaan rakkaudessa, jolla on päämääränä pelastaa ihminen.

Mutta sitten tuleekin usein ongelmia, kun ihminen tekee parannuksen ja luopuu julkisynnistään, Jumala antaa anteeksi, mutta ihmiset ei. Ehkä me vielä annamme anteeksi, kun on kyse “tavallisesta” uskovasta, mutta entäpä ne julkisesti opettaneet ihmiset? Myös he tarvitsevat anteeksiantamisen. (2 Kor. 2:7.)  Nyt teidän päinvastoin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän menehtyisi liian suureen murheeseen.

8. Sen vuoksi kehotan teitä osoittamaan hänelle rakkautta... 11. ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen aikeensa ole meille tuntemattomia. Myös he tarvitsevat rakkautta ja anteeksi antamista. Ei vain heidän itsensä takia, vaan myös meidän itsemme vuoksi.

Nyt joudun sen eteen, että voivatko he jatkaa tehtävässään? Mielestäni eivät, jos he ovat olleet haureellisia silloin, kun ovat julistaneet Jumalan Sanaa. Paavalin ohjeet ovat tässä todella tiukat.

1 Tim. 3:1. Tämä sana on varma: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään.

2. Seurakunnan kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, kunniallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,

3. ei juomari eikä tappelija vaan lempeä, ei riitaisa eikä rahanahne.

--------------------------------------------------------------------------------------------

8. Myös seurakuntapalvelijoiden tulee olla kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia, ei paljon viinin nauttijoita eikä väärän voiton tavoittelijoita

9. vaan sellaisia, jotka säilyttävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.

10. Heitäkin on ensin koeteltava. Sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomia.

Miksi pohdin näitä? Hyvin usein on annettu suurta opetus vastuuta vasta uskoon tulleille ihmisille. Tästä meillä on todella surkea esimerkki viime keväältä. Mielestäni vasta uskoon tullut voi todistaa uskoon tulostaan, mutta opettamaan hänen ei pitäisi ryhtyä. Ensin tulisi kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi, koska vasta uskoon tullut on helppo saalis Paholaiselle, kuten Paavali samaisessa Timoteuskirjeen 3-luvussa kirjoittaa.

6. Hän ei saa olla vastakääntynyt, ettei hän paisuisi ylpeydestä ja joutuisi saman tuomion alaiseksi kuin Paholainen.

7. Hänellä tulee olla hyvä todistus myös ulkopuolisilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä Paholaisen ansaan.

Mihin siis päädyin? Anteeksi tulee antaa, kun ihminen tunnustaa ja luopuu julkisynnistään. Kuitenkaan julkisesti puhuneen julistajan ei tulisi enää palata takaisin julkisuuteen puhumaan ja opettamaan. Nyt kun puhun julkisynneistä, en tarkoita mitään pieniä juttuja. tarkoitan esm. lasten hyväksikäyttäjiä ja muuten kaksinaismoraalista elämää viettäviä julistajia. Pastoritkin ovat ihmisiä, mutta heille tehtävänsä takia on asetettu tiukemmat vaatimukset. Seurakuntayhteyteen heidät on otettava ja rakastettava Jumalan rakkaudella.

Hiukan Lootista!

Olen tässä kuunnellut keskusteluja, joita käydään niin poliittisella tasolla kuin somessa. Olen kuunnellut sitä huuli pyöreänä. Meille painotetaan, että pitää olla suvaitsevainen, mutta itse koen, että nämä, jotka tätä huutavat, ovat itse erittäin suvaitsemattomia. Ainoastaan heidän omat mielipiteet ovat oikeita ja ne tulee kaikkien muiden hyväksyä, mutta heidän ei tarvitse hyväksyä muiden eriäviä mielipiteitä.

Tämä raivostuttaa minua!

Siksi olen miettinyt, miten minun kristittynä tulisi tähän suhtautua. Tiedän, että juuri ennen Jeesuksen paluuta luopumus pääsee valtaan niin seurakunnissa kuin myös koko maailmassa. Mukaan lukien Suomi.

2 Tess.2:3-4. Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Eikös näin ole monessa seurakunnassa käynyt? Sillä temppeli, jossa tämä kaikki tapahtuu on Jumalan seurakunta. Käytännössä tämä on tapahtunut monessa seurakunnassa joko liberaaliteologian tai äärikarismaattisuuden kautta. Kummassakin tapauksessa on jo ihmisiä, jotka ovat ottaneet Jumalan paikan ja pystyttäneet omia valtaistuimia. Enkä tarkoita tässä vain katolilaisuutta, vaan ihan luterilaisia ja vapaitasuuntia.

Jotain samanlaista koki Loot aikoinaan. Häntä vaivasi kaupunkilaisten elämäntapa. Se vaivasi häntä niin paljon, että hän koki itsensä ikään kuin henkisesti pahoinpidellyksi. Pietari kirjoittaa seuraavasti:

2 Piet.2:6-11. Hän tuomitsi tuhoon Sodoman ja Gomorran kaupungit ja poltti ne poroksi varoitukseksi niille, jotka vastaisuudessa elävät jumalattomasti. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota jumalattomien ihmisten irstas elämä vaivasi. Asuessaan heidän keskellään tuo hurskas mies kärsi päivästä päivään hurskaassa sielussaan heidän laittomien tekojensa tähden, joita hän joutui näkemään ja kuulemaan. Näin Herra tietää pelastaa jumalaapelkäävät koetuksesta, mutta väärintekijät hän säilyttää rangaistuksen alaisina tuomion päivään, varsinkin ne, jotka vaeltavat saastaisissa lihan himoissa ja halveksivat herruutta. Nuo uhkarohkeat ja itserakkaat eivät pelkää herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, joilla on suurempi voima ja valta, eivät syytä niitä herjaavasti Herran edessä.

Eikös tämän päivän tilanne ole ihan sama kuin Sodoman ja Gomorran? Eletään himojen mukaan. Eikä vain seksuaalisten, vaan kaikenlaisten himojen mukaan, joissa voidaan pitää liha tyytyväisenä. Halveksitaan ennen kaikkea Jeesusta. Ja kaikkia niitä, jotka ovat Jeesuksen omia. Sillä kaikki se halveksunta, jota osoitetaan uskovia kohtaan, kohdistuu suoraan Jeesukseen. Tätä halveksintaa tehdään monella eri tavalla, mutta kaikkein pahin tapa herjata Jumalaa, on korottaa ihmistä itseään, jolloin ihminen nostaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Tätä kuulee nimenomaan uskovien keskuudessa paljon. Unohdetaan, että Jumala on kaiken Luoja ja Jeesus on kuninkaiden Kuningas.

Vaivautuuko sinun sielusi, kun kuulet ja näet tällaista ympärilläsi? Emme pysty muuttamaan niitä tapahtumia, joita nyt tapahtuu, mutta jos me emme edes koe siitä minkäänlaista murhetta, missä me silloin olemme menossa? Ketä me seuraamme? Vaikka me tiedämme, että näin tulee tapahtumaan, me emme saa hyväksyä sitä. Tämä on meille Jumalalta saatu koettelemus, uskommeko vai emme. Jumala rankaisee myös täällä maan päällä ihmisiä tai kaupunkeja. Hesekiel kertoo meille seuraavaa (Hes. 9:3-6)

Mutta Israelin Jumalan kirkkaus, joka oli ollut kerubin yllä, oli siirtynyt sieltä huoneen ovelle. Herra kutsui pellavapukuista miestä, jolla oli kirjurin välineet vyöllään, ja sanoi hänelle: "Kulje läpi kaupungin, läpi Jerusalemin, ja tee merkki niiden miesten otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia iljettäviä tekoja, joita tehdään sen muurien sisällä." Niille toisille miehille kuulin hänen sanovan: "Kulkekaa kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö älkääkä armahtako ketään. Tappakaa tyystin vanhukset ja nuorukaiset, neitoset, lapset ja naiset, mutta älkää koskeko kehenkään, jossa on merkki. Aloittakaa minun pyhäköstäni." Niin he aloittivat miehistä, jotka olivat temppelin edessä, kansan vanhimmista.

Jumala aloitti pyhäköstä ja niin Hän tekee tänäkin päivänä. Mutta koska Jumala on vanhurskas, Hän ei kohdista vihaa summamutikassa, vaan vanhurskaasti, koska Hän on vanhurskas.

Me olemme oppineen, että Jumala on Rakkaus. Mutta tämä opetus on hyvin yksipuolinen Jumalasta. Jumala on paljon muutakin. Jumala on oikeudenmukainen, totuus, Hän vihaa, on lempeä jne. Koska olemme tehneet Jumalasta vanhan houraavan ja lempeän ukon, joka rakastaa kaikkia, olemme unohtaneet, että Jumala osaa myös vihata ja rangaista syntistä ihmistä. Jumala on pitkämielinen ja se on meidän onnemme. Mutta jossain vaiheessa synnin määrä tulee täyteen ja silloin ihminen, joka ei pyydä syntejään anteeksi ja turvaudu Jumalan armoon. saa kohdata Jumalan vihan. Tältä vihalta meidät on pelastettu. Kuitenkin tässä maailmassa me saamme kohdata maailman vihaa ja se on ihan eri asia kuin kohdata Jumalan viha. Hesekielin kertoma näky toteutui ja on eräänlainen ennakkokuva lopunajalla tapahtuvasta tilanteesta.

Ilm. 9:4. Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa, eivät mitään vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä.

Vaikka kuvaus ahdistuksen ajasta tuntuu kauhistuttavalta, voimme kuitenkin turvata Jumalan armoon. Meille ei ole luvattu helppoa elämää, vaan meidän uskomme koetellaan monin tavoin. Kun kohtaat asioita, joita et ymmärrä, muista, että sinulle ei tapahdu mitään sellaista jota Jumala ei olisi sallinut. Paholaisella on rajattu valta. Käänny silloin Jumalan puoleen rukoillen. Kerro Hänelle, että et ymmärrä, mutta että luotat siihen, että Hän huolehtii sinusta.

Room. 8:17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme

Meidän toivomme on kirkastua yhdessä Jeesuksen kanssa!

Murehtikaamme Jumalalle tätä Suomen tilannetta!

Vaivatkoon meitä seurakuntien tilanne!

Ylistettäköön Jumalaa Hänen suurista teoistaan!

Lähteet: Novum, Raamattu kansalle käännös

Kuva: pixabay.com

Valvo ja vahvista!

Noin viikon ajan olen törmännyt erääseen Raamatun kohtaan useita useita kertoja. En voinut enää kiertää sitä, vaan minun piti pysähtyä sen äärelle ja tutkia, mitä Jumala halusi minulle puhua tämän kohdan kautta. Ehkei tämä ole vain minulle, vaan myös seurakunnalle. Sillä mitä enemmän tutkin tätä jaetta, sitä vahvemmaksi nousi ajatus, että elävien on herättävä valvomaan ja vahvistettava heitä, jotka ovat kuolemaisillaan. Ennen kuin menen siihen jakeeseen, joka kovasti puhutteli minua, haluan tuoda Raamatun kohdan kokonaisuudessaan eteesi.

Ilm. 3:1-6 "Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi. Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Herää valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä, jotka olivat jo kuolemaisillaan, sillä minä en ole havainnut tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, noudata sitä ja tee parannus. Jos et valvo, minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä tulen luoksesi. Kuitenkin sinulla on Sardeksessa muutamia, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, puetaan siis valkoisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.'"  

Sardeksen kaupunki oli ollut vanhan Lyydian pääkaupunki ja sitä oli pidetty voittamattomana. Kuitenkin se voitettiin, koska sen vartijat eivät tehneet tehtäväänsä ja siten valloittajat pääsivät yllättämään kaupungin. Sardeksen seurakuntaa ei valloittanut väärät opit eikä sitä vainottu. Se vain nukkui! Nukkui samalla tavalla kuin aikoinaan olivat nukkuneet kaupungin vartijat vartiopaikallaan. Ja nyt koen, että seurakunnan “vartijat” nukkuvat. Vartijoiden tulisi herätä ja puhaltaa torveen niin, että seurakunta herää!

On vain yksi ongelma. Vartijatkin nukkuvat. Tai ainakin melkein kaikki vartijat nukkuvat ja nekin, jotka ovat hereillä torkkuvat ja miettivät, että pitäisi puhaltaa torveen, mutta en jaksa nyt...myöhemmin sitten….jospa joku toinen...puhaltaisi…

Mitä Jeesus ilmoittaa Sardeksen seurakunnalle. Hän näkee seurakunnan teot. Päällepäin voisi sanoa, että seurakunta on elävä seurakunta, koska se toimii. Siellä tehdään erilaisia asioita. Huomaatko, kuka tekee? Seurakunta, ei Jumala. Seurakunta teki tekoja, jotka näyttivät hyviltä, mutta teki niitä omaksi kunniakseen. Se näytti viikunapuulta, jossa kasvoi lehtiä, mutta ei hedelmää. Seurakunta näytti päältäpäin elävältä, mutta se olikin kuollut.

Jeesus käskee heräämään! Hän sanoo: Herää valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä, jotka olivat jo kuolemaisillaan, sillä minä en ole havainnut tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Jeesus käskee meidän olla valvovia ja varuillaan uskossa. Me emme saa olla velttoja ja hengellisesti uneliaita uskossamme, koska silloin olemme helppoa saalista Paholaiselle. Pietari varoittaa tästä asiasta kirjeessään näin: 1 Piet. 5:8. Olkaa raittiita, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä. Tässä Pietari käskee meitä olemaan opissa puhtaita ja olemaan varuillaan, sillä hänellä itsellään oli katkera kokemus siitä, ettei hän itse ollut toiminut näin. Oman varomattomuutensa tähden hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Paholainen nieli hänet! Pietari katui ja Jeesus antoi katuvalle anteeksi. Jo ennen kuin Pietari lankesi, Jeesus kehotti Pietaria näillä sanoilla Luuk. 22:32-33 "Simon, Simon! Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."  Ja Pietari palasi aikoinaan takaisin ja vahvisti veljiään.

Oletko sinä palannut takaisin ja vahvistanut seurakuntaa? Oletko sinä tullut valvovaksi ja vahvistanut seurakuntaa? Miten me voimme sen tehdä? Ehkä Ef. 10:11-18 voi meitä auttaa:

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan.

Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan, ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumia kohtaan.

Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta

Totuus, vanhurskaus, rauhan evankeliumin julistaminen, Sana ja Hengessä kestävä rukous. Näitä aineksia tarvitaan vahvistamaan jäljellä olevia, jotka ovat jo menehtymäisillään. Nämä asiat on löydyttävä myös meidän jokaisen elämästä, jos aiomme vahvistaa seurakuntaa. Näin myös tekomme ovat Jumalan tekoja meidän kauttamme, eivätkä meidän omia kuolleita tekoja.

Jeesus muistuttaa, että me olemme ottaneet vastaan pelastuksen. Olemme kuulleet sanoman Jeesuksesta ja ottaneet sen vastaan. Emme ole paaduttaneet sydäntämme ja hyljänneet pelastusta. Nyt oli mahdollista, että seurakunnassa oli uskovia, jotka olivat paaduttaneet sydämensä ja siten olivat kuolleet. Mutta oli niitä, jotka eivät olleet vielä kuolleet, jotka oli mahdollista herättää ja vahvistaa niin että he virkoavat eloon.

Jeesus ei nähtävästikään puhu tässä toisesta tulemisestaan, vaan siitä, että Hän tulee tuomitsemaan seurakunnan eli siirtää lampunjalan pois paikaltaan. Kuitenkin Jeesus sanoo jotain lohduttavaa. Seurakunnassa oli niitä, joilla oli valkoiset vaatteet ja lupaa, ettei heidän nimiään pyyhitä pois Elämän kirjasta ja he saavat käyskennellä Jeesuksen kanssa. Meillä on siis vielä toivoa!

Tämä ei ole profetia. En tiedä miksi tätä kutsuisin? Kuitenkin koen, että seurakunta on kuolemankielissä ja tarvitsee kipeästi vartijoiden puhalltavan torviin! Herätkää vartijat puhaltamaan! Herättäkää seurakunta! Vahvistakaa kuolemankielissä olevia! Itkekää ja parkukaa Herran edessä! Katukaa ja tehkää parannus! Kääntykää Jeesuksen puoleen ja anokaa armahdusta! Pukekaa taisteluvarustus yllenne! Herra on pitkämielinen ja rikas armossaan!

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.